Kun suklaa ei edes maistu

Viimeksi alku keväästä olen ollut yhtä kipeä kuin nyt. Nenä on ihan tukossa ja niistämällä ei tule mitään ulos. Ärsyttävää. Mulla kutiaa korvatkin ihan mielettömästi. Lääkäri katsoi korvat töissä ollessani mutta terveet on. Sain kuitenkin tippoja joita sinne laitan ja kutina kyllä helpottaa,mutta hetkeksi. Todella turhauttavaa. Ääni on pomon sanojen mukaan honottava. Siltä kyllä tuntuukin. Töissä olin perjantaina ihan pää jäässä mutta sitkeästi sinnittelin työpäivän loppuun asti. Kuumetta ei ole, mutta aika harvoin sitä mulla onkaan.

Samanaikaisesti olen kärsinyt vatsavaivoista. En tiedä johtuiko chi-siemenistä vai jostain muusta, mutta vatsa rauhottui kun jätin nuo siemenet pois. Kokeilen jossain vaiheessa uudestaan pienemmällä annostuksella. Sainpahan kerrankin aineenvaihdunnan kunnolla toimimaan,ehkä hieman liikaakin. 😀

Väsymys painaa edelleen ja nyt kipeänä vielä enemmän. Toivon niin, että kilpirauhasarvot kohentuisi pian. Haluan olon taas normaaliksi. On raskasta olla jatkuvasti huonolla tuulella. Mä tosissani yritän olla kotona hyvällä päällä ja jaksaa touhuta perheen haussa mutta kun pinna palaa nollasta sataan sekunnissa niin ei ole kyllä helppoa. En valita enempää siitä.

Perjantaina pääsin seuraamaan urheilua joka mua ei varsinaisesti kiinnosta yhtään, nimittäin rallia. Meidän kylätiellä pidettiin sm-kisojen erikoiskoe 1. Olihan se jänskää katsella omalta pihalta kovaa vauhtia ohi kiitäviä autoja. Meidän kohdalla ei sattunut mitään yllättävää eli kukaan ei ajanut ulos mutkasta. Hieman odottelin enemmän actionia. Esikoinen kyllästyi vähän ennen rallin loppua mutta hienosti jaksoi melkein pari tuntia pihalla seisoskella autoja katsomassa.

Laihduttaminen on ollut taas vaikeaa. Kipeenä ollessa ei ole jaksanut tehdä ruokaa eikä ole pystynyt liikkumaan. Tai en ole uskaltanut lähteä lenkkeilemään ettei paraneminen pitkity. Perjantain kunniaksi ostin suklaata kotiin mutta mies söi esikoisen kanssa kummatkin levyt kun mulle ei maistunut. Se kertoo, että olen todella kipeä kun suklaa ei maistu. Toivon niin, että flunssa häipyisi pian, jotta pääsen juoksemaan. Kroppa ja mieli tarttee liikutusta.

Viime viikkoina on näkynyt ihn mielettömän hienoja sateenkaaria. Miten niiden kuvaaminen vaan voi olla niin vaikeaa? 🙂