Kuka ei kuulu joukkoon?

14.6.2017 / No Comments

Viime perjantaina jouduin paikkaan jossa en ehkä kokenut olevani kuin kotonani mutta siitäkin huolimatta vietin ystävän kanssa ihan super hauskan päivän ja yön sillä kotiin saavuin vasta seuraavana aamuna kukon laulun aikaan (tosin meidän kukot kiekuvat aamusta iltaan :D). Rockfest saisi ansaitsemansa upean sään perjantaina ja oli oikeasti mukavaa vain kuunnella bändejä ja hengailla. Ei ollut kiire minnekään sillä eihän meillä ollut mitään paluukyytiä edes varattuna. Oltiin liikenteessä lähinnä sillä ajatuksella, että mennään sitten kun joku vekoitin Turkuun päin lähtee. Seikkailunhaluisen asenteemme vuoksi saavuimmekin Turkuun bussilla puoli kuuden maissa aamulla. Väsytti 24 h valvomisen jälkeen mutta siltikin kasvoilla loisti hymy korviin asti koska oli ollut niin hauskaa.  Kaikkia bändejä en edes tiennyt mutta sydämeni vei Brother Firetribe, jonka biisit on vain niin mukavn meneviä. Rammstein oli odotetuin ja lunasti kyllä taas päällikön tittelin. On niillä vaan huikea show eikä voi kun kadehtia sen ihmisen työtä, joka heidän showtaan suunnittelee.

Vaikka päällisin puolin kaikki oli siis hyvin ja oli hauskaa niin en voinut lopettaa miettimistä miten väärässä paikassa oikein olin.  Tässä muutamia asioita jotka minulta puuttui tai joiden osaaminen ei ole hallussa

  • värikkäät hiukset- selkeästi muodissa oli sinisen ja pinkin eri sävyt
  • verkkosukkahousut, liian hymyt hame yhdistettynä tiukkaan korsettiin, josta rinnat olivat vähällä pullahtaa pihalle
  • camouflage vaatteet 
  • lävistykset kaikkialla muualla kuin korvissa
  • mossaaminen ( pitkä tukka sentään löytyy)
On oikeasti todella hienoa, että ihmiset uskaltavat olla juuri sitä mitä haluavat ja selkeästi näki tämän musiikkigenren yhtenäisyyden vaatetuksessa.  Olihan siellä muitakin ihan tavisvaatteisiin pukeutuneita minun ja ystäväni lisäksi mutta en voinut olla ajattelematta, että olisiko itsekin pitänyt panostaa pukeutumiseen. Ongelma vain on siinä, että nämä muut tuskin vain pukeutuivat festareita varten niin vaan se on osa heitä. Jos olisin heittänyt päälleni korsetin ja minihameen niin olisin todennäköseisti istunut bajamajassa piilossa koko illan sillä olisin tuntenut itseni vielä oudommaksi otukseksi siellä.  Useamman kerran mielessä kävi myös se, että entä jos minun lapseni pukeutuisivat näin. Olisinko silti ylpeä heistä ja lähtisinkö heidän kanssaan lähimarkettiin ruokaostoksille sinisen tukan, minihameen ja maihareiden siivittämänä?  Voisinko vanhempana edes vaikuttaa lasteni vaatetukseen heidän ollessaan teinejä? Olettaisin vastarantaisuuteni vain aiheuttavan mielipahaa ja todennäköisesti pukeutuisivat entistä räväkämmin aiheuttaen äidille rytmihäiriöitä ja harmaita hiuksia.
Olen aina pukeutunut itse tavallisesti enkä mitenkään provosoivasti mitään genreä edustaen. Jäin miettimään Rockfestin jälkeen, että onko vika sittenkin minun ajatusmaailmassani. Liian tavallisena ihmisenä en koe sopeutuvani räväkkäästi pukeutuvien ihmisten joukkoon vaikka ihailen ihmisiä jotka uskaltavat olla juuri sitä mitä haluavat. Voin monesti jättää ostamatta jonkun kivan  vaatteen ihan vain siksi, että kokisin olevani liian huomiota herättävä se päällä. Mitä vanhemmaksi tosin olen tullut niin vuosi vuodelta tämäkin ajatusmaailma on löyhentynyt ja olen jopa uskaltanut ostaa muutamia vaatteita, jotka eivät ehkä ole niitä tavallisimpia ja silti viihtynyt ne päällä,

Katselin paljon ihmisten tyylejä ja käyttäytymistä, sillä selvinpäin sitä tulee huomioitua kaikkea paljon enemmän kuin muutaman promillen humalassa. Olin yllättynyt miten vähän näin oikeasti niitä kolmen promillen eteen taakse sivulle menijöitä, joita on Ruisrockissa tottunut näkemään jo festarialueen ulkopuolella kun eivät ole päässeet sisälle asti. Rammsteinin keikkaa lukuunottamatta kaikkia bändejä sai katsoa ja kuunnella tilavasti kun taas Rammsteinin aloitettua soittonsa alkoi väki pakkaantua yhteen. Meidän takana olevien pitkätukkien mossaaminen aíheutti meille lähinnä punaiset niskat ja päähän kuhmuja mutta mitä sitä pilaamaan toisten festarifiilistä ehkä heidän lempibändinsä soittaessa.  Nämä on niitä one in a life time kokemuksia jolloin on vain syytä nauttia täysin rinnoin eikä nipottaa turhista. 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *