5 ikimuistoisinta juoksukuvaa

20 elokuuta

Minulle juoksukuvien ottaminen on tapa tallentaa muistoja. Vaikka monesta lenkistä ja kisasta jää mieleen asioita niin aika kultaa muistot ja monesti mieleen jääkin vain ne parhaimmat hetket. Minusta on kiva palata muutama vuosi treenin tai kisan jälkeisiin kuviin. Juoksu on minulle fiilistelyä ja kuvien otto kuuluu samaan kategoriaan. Tykkään ottaa kuvia jotka luovat mielikuvia katsojille. Tunteiden välittyminen kuvien kautta ei ole helppoa saada ikuistettua mutta tämän 4 vuoden aikana mitä olen juoksua harrastanut niin niitäkin on saatu tallennettua.


Kuvassa voi näkyä kuvanotto hetkellä näkyvä fiilis joka ei aina ole se kaikkein positiivisin. Vaarojen maratonilla viime vuonna otettu kuva on yksi ikimuistoisimmista. Olin sekä henkisesti, että fyysisesti ihan loppu. Energiaa ei olisi ollut enää yhtään jatkaa mutta halusin maaliin. Keskeytys kävi mielessä monen monta kertaa mutta en luovuttanut van raahauduin maaliin jossa peli puhallettiin poikki puolestani sillä cut off aika oli mennyt täyteen.


Jännittynyt mutta odottava fiilis siitä miten jalka kestää suorituksen. Kuva otettu ennen Bodom trailin 22 km:n kisaa. Jalan kanssa oli ollut paljon ongelmia ja treenitkin olleet sitä sun tätä. Näin myöhemmin ajateltuna jännitin todella paljon itse kisaa koska pelkäsin epäonnistuvani täysin. Keskeyttäminen ei kuitenkaan käynyt kertaakaan mielessä ja hyvävoimaisena pääsin maaliin vähän päälle kolmen tunnin ajalla.


Ensimmäinen täysi maraton taisteltu läpi Tallinnassa 2016. Surkea aika mutta pääsin maaliin ehjänä. Miehen tsemppaus koko matkan ajan oli kullanarvoista! Jalat oli niin kipeät ettei niillä tahtonut päästä edes katukivetysten yli. Muutama päivä meni toipuessa ja sitten olikin varauksessa jo seuraavan vuoden maratonmatka Kööpenhaminaan.



Juoksua takana vasta viitisen kuukautta ja hullun rohkeana lähdin heti tavoittelemaan puolikasta. Ei minkäänlaista tavoitteellista treeniä ennen puolikasta ja vähän huonolla ravinnollakin tuli juoksuun lähdettyä. Tyhmästä päästä kärsi myös koko kroppa sillä olin kisan jälkeen ihan kamala. Olo oli kuin kunnon bailu-illan jälkeen.  Liian vähäisten nesteiden takia päätä särki ja oli todella pahaolo, joka onneksi meni ohi nesteiden juonnilla ja parin tunnin unilla. Olen edelleen ylpeä rohkeudestani heittäytyä moiseen touhuun sillä olinhan juoksutouhuissa vielä täysin noviisi. Muistan jonkun kysyneen parkkipaikalla, että millaista aikaa lähdet tavoittelemaan ja toisin vain toivoa pääseväni maaliin.


Paras lenkkikaverini ellei miestä lasketa mukaan laskuihin. Tämä kaveri ei valita vaan juoksee. Säällä kuin säällä hän lähtee mukaan ja aina niin auliisti odottaa eteisessä minun vetäessä juoksukamppeita päälle.  Vihreiden silmien tuijottaessa syvälle silmiin ei ole vaihtoehtoa kuin ottaa hänet mukaan. Kesällä on kausia kun on jätettävä kotiin vaikka kuinka katsoisi kauniilla silmillään minua. Liian kuumat kelit ei ole hyväksi koiralle, joten mieluummin otan kotona uikuttavan koiran kuin lämpöhalvauksesta kärsivän.  Neljän vuoden ajan hän on jaksanut aina vain innostua lenkille lähdöstä. Muutamat piruetit pitkin kämppää ja sitten eteiseen odottaman minun tuloa laittamaan kenkiä jalkaan.  Lenkin pituudella ei ole tälle kaverille väliä. Hän on juossut mukana  mukana niin lyhyillä kuin pitkillä yli 30 kilometrin lenkeillä.  Koirajuoksukisoissakin on tullut käytyä hänen kanssaan.

Koska minusta on mukavaa lukea mitä ajatuksia kuva kertoo kuvassa olijasta niin haastankin seuraavat juoksijat kertomaan omista ikimuistoisimmista kuvistaan: Kaksi yhden hinnalla Jennan ja Riikan,  Maija meinaa maralle and beyond Maijan, Lenkillä pilkkujen kanssa Raitan sekä Kilometritehtailija Annin. :)

You Might Also Like

3 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe