elämäntavat,  harrastukset,  hyvinvointi,  juokseminen,  juoksukisat,  kestävyysurheilu,  liikunta,  oma elämä,  Running,  Sport,  treeni,  urheilu

Paljon se antaa, paljon se vaatii

Juoksu on antanut minulle suunnattoman paljon. Olen iloinen siitä, että juoksu on lähentänyt entisestään minua ja miestäni. Meillä on yhteinen harrastus jonka parissa aika kuluu kuin siivillä. Juostessa saamme puhua asioista rauhassa ja olla ihan hiljaakin jos siltä tuntuu. Välillä ei tarvitse muuta kuin toisen läsnäolon ja lenkki sujuu hyvin. Joskus tarvitsen kaiken tsempin jonka toinen voi vain antaa, jotta jaksaa jatkaa juoksua. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni jonka juoksu innostus kolme vuotta sitten tarttui minuun.

En olisi ilman häntä koskaan juossut puolikasta, maratonia saati ultramatkaa. Juoksu oli ennen innostusta veriviholliseni. Minusta ei juoksijaa ollut syntynyt vaikka olin aina silloin tällöin kokeillut muutamien satojen metrien matkojen juoksua. Juoksu nimittäin jäi aina siihen pariin sataan metriin koska en osannut juosta tarpeeksi hiljaa ja tunsin kuolevani parin sadan metrin jälkeen.

Olen oppinut juoksuharrastuksen aikana itsestäni asioita, jotka luulin evoluution ohittaneen kokonaan minun kohdallani.  Minulla onkin sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Nämä eivät todellakaan ole normaali arjessa vahvuuksiani. Olen hyvin impulsiivinen ja kyllästyn nanosekunnissa asioihin. Juoksu on kuitenkin opettanut minulle kärsivällisyyttä. Juoksukuntoa ei rakenneta päivässä, ei viikossa, ei kuukaudessa vaan puhutaan vuosista. Hyvän peruskunnon voi saada aikaan kuukausissa mutta kestävyyttä, vauhtia ja nopeutta vaatii vuosien treenaaminen kun ei ole aiempaa liikuntataustaa jonka perusteella omaisi edes jonkinlaisien peruskunnon.

Juoksuharrastus on kuitenkin vienyt aikaa. tuhottomasti. Niin ihanaa kuin se onkin niin juoksuharrastus on vienyt meiltä paljon aikaa pois lasten kanssa olemiselta ja kaikesta muustakin kuten kotitöistä. Lapset eivät siitä ole valittaneet enkä itse koe huonoa omatuntoa asiasta sillä rennompi äiti on varmasti koko perheen mielestä parempi asia kuin takakireä äiti.  Mieluummin sitä lähtisi lenkille kuin siivoaisi kotona mutta kotityötkin vaativat oman aikansa jotta asumus pysyy kunnossa.  En kestä sotkua kuin muutaman päivän jonka jälkeen on pakko alkaa puunaamaan.

Juokseminen on vaatinut kropaltani paljon ja telakalla ololta ei ole voitu välttyä. Ensimmäinen vuosi juoksuharrastuksen aloittamisesta sujui hyvin kunnes alki alamäkiä tulla. Onneksi alamäkien jälkeen on tullut myös isoja ylämäkiä, jolloin harmitukset eivät tuntuneet niin pahoilta. Samojen vaivojen jatkuminen on kaikkein ärsyttävintä, varsinkaan jos ei löydy syytä oireiluun. Flunssa ym. vatsapöpöt on ymmärrettäviä lapsiperheessä eikä sellaisilta taida pystyä välttyä mitenkään ellei kulje käsidesi taskussa ja vähintään eristysvarusteet päällä. Juokseminen on rankka laji eikä rasitusvammoilta voi kokonaan välttyä mutta kehonhuollolla ja oikealla juoksutekniikalla voi välttyä suuremmilta ongelmilta. Tämänkin olen saanut oppia kantapään kautta.

Juoksun myötä olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin. Juoksuporukoissa on hyvä tekemisen meininki enkä ole koskaan tuntenut jääväni missään ulkopuoliseksi. Muiden juoksijoiden tsemppaus luo uskoa myös omaan tekemiseen. On mukavaa tsempata muita sillä sen fiiliksen voi niin tuntea itse kun olet kisassa ja ei millään jaksaisi enää liikkua mutta joka siitä juoksee ohi ja sanoo vaikka vain muutaman sanan. Ne sanat ovat niitä voimaa antavia sanoja. Niiden voimalla jaksaa tarpoa loppuun asti. Omat ystävät ja sukulaiset kun ei välttämättä aina jaksa kuunnella juoksuun liittyviä innostuskohtauksia niin on ihan huippua kun on sellaisia löytänyt juoksuharrastuksen myötä joille juoksu on yhtä rakas laji. He jaksavat innostua varusteista, lenkeistä, kisoista ja tsempata telakalla olon aikana yms.

Juoksuharrastus on vienyt minut moneen eri paikkaan. Olen päässyt kisaamaan mitä upeimmissa maisemissa Suomen Lapissa joita en ikinä unohda.  Olen juoksijana ja bloggaajana päässyt erilaisiin tapahtumiin mukaan ja päässyt näkemään juoksukisoja myös toimitsijan roolista.  Olen juossut pienissä kisoissa ja isomman luokan kisoissa.  Innostus on vienyt juoksemaan myös ulkomaille.

Kaiken kaikkiaan olen saanut juoksusta niin paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut edes kuvitella.  Juokseminen on ollut valtavat voimavaravirtalähde siinä kohtaa kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Juoksulenkki auttaa selvittämään sekavaa pääkoppaa ja mitä pidempi lenkki sen vähemmän päässä liikkuu enää mitään kun pääsee kotiin. Juoksu on minulle elämysten etsintää, omien rajojen rikkomista, itsensä ylittämistä ja haaveiden toteuttamista.

Mitä juoksu on tuonut sinulle?  Mikä on saanut / saa sinut juoksemaan? 


                                                                                                                                              Kuvat Mari

No Comments

  • Emilia

    Hyvä postaus! Saat juoksemisen kuulostamaan sellaiselta, että ehkä minäkin annan sille vielä mahdollisuuden kunhan käsi tulee kuntoon. Juoksussa oma suosikki asiani on uusien paikkojen ja lenkkimaastojen löytäminen, olen löytänyt itseni niin keskeltä suota kuin korpeakin 😀

    On upeaa kun teillä on yhteinen harrastus, jossa saatte myös yhteistä aikaa arjen keskelle. Ihanaa loppuviikkoa Susanna! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *