Treeniviikko 38 ja 39

01 lokakuuta


Viikko 38

Perjantaina lähdin koiran kanssa juoksemaan heti töiden jälkeen. Olin niin fiiliksissä päästyäni kotiin siitä, että pystyin juoksemaan matkan varrella olleet ylämäet. Olotila on ollut viime aikoina niin huono, etten ole edes ylämäkiä jaksanut juosta vaan olen suosiolla kävellyt ja jatkanut juoksua kun alamäki alkaa. Tänään kuitenkin oli selkeästi parempi olo sillä vaikka mäet hengästytti niin pystyin pitämään vauhdin juoksussa. Vauhdinkin sain pidettyä alle seiskassa mikä oli mukava yllätys. Pienistä asioista on pakko iloita silloin kun tuntuu, että matto on vedetty jalkojen alta tämän kunnon laskun myötä.

Juoksu 32 min 50 sek, matka 5,08 km, keskivauhti 6:27 min/km, keskisyke 169, maksimisyke 185

Lauantain upean sään kunniaksi lähdettiin esikoisen kanssa sienimetsään. Dalmatialainen pääsi mukaan metsään ja siitähän vasta riemu repesi kun sai temmeltää metsässä sydämensä kyllyydestä. Sienet löytyivät lähes joka kerta sieltä missä dalmatialainen seisoi. Suppilovahveroita saatiin kokoon pari pussillista.

Kävely 1h 11 min, matka 4,12 km, keskisyke 94, maksimisyke 118

Sunnuntaina juoksin lenkin esikoisen ollessa treeneissä. Tein lyhyen lenkin Turun aurajokimaisemia ihaillen suhteellisen lämpimässä säässä. Olin varaustautunut ihan liian isoon vaatemäärään ja kaihoisasti katselin niitä lenkkeilijöitä jotka olivat sonnustautuneet shortseihin. Jalkavaivat alkoivat olemaan sitä luokkaa loppulenkistä, että oli välillä pakko ottaa kävelypätkiä.  Aurinkoinen sää kuitenkin piti mielen positiivisena eikä haitannut yhtään, että lenkki jäi lyhyeksi.

Juoksu 46 min, matka 6,08 km, keskivauhti 7:35 min/km, keskisyke 159, maksimisyke 180


Viikko 39

Lauantaina oli Turussa Vauhtisammakon juoksumessut. Itse olin mukana bloggaajien rauhallisemmalla juoksulenkillä, jossa vauhtina 7:30-8:00 min/km. Jalkani ovat oireilleet sen verran paljon,etten uskaltanut lähteä 6:30 min/km ryhmään vaikka sekään ole kova vauhti. Puolen tunnin juoksun jälkeen pohkeet olivat tulessa ja tiesin mitä tuleman pitää. Jalkapohjat puutuivat ja loppu lenkki olikin taas mielenkiintoisen tuntuista. Hassuinta tässä puutumisessa on se, että heti kun pysähdyn hetkeksi tai jatkan kävelyä niin puutuminen häviää ihan minuuteissa. Sitten kun jatkan juoksua niin 10 minuutissa jalkapohjat puutuvat uudestaan. Kyllä niillä puutuneilla jalkapohjillakin pystyy juoksemaan asfaltilla mutta maastossa tuntuu oudolta.

Ostin juoksumessuilta pitkään haaveilemani Hoka one one speedgoatit. Kokeilin niitä jalkaan sisätiloissa ja ostin ilman testausta ulkona juostessa. Ostos osottautui silti hyväksi. Testasin nimiitäin hokat heti bloggaajien lenkillä. Viime vuonna alkanut nilkan kipu kehräsluun ulkosyrjällä on taas alkanut vaivaamaan ja kaikilla kengillä lopputulos on ollut se, että nilkka taittuu jotenkin astuessa linttaan tms. En osaa sanoa mitä jalalle tapahtuu mutta kipeää juoksu tekee. Muiden kenkien kanssa perus arkiliikkumisessa tätä ei tapahdu. Tätä on viime vuonna ja vielä alkuvuodestakin tutkittu mutta mitään järkevää syytä ei löydetty.  Kun keskityn askeltamiseen esimerkiksi fysioterapeutin vastaanotolla niin tätä linttaan astumista ei tapahdu.  No jokatapauksessa hokan kengissä on niin korkea pohja ja hyvä tuki kengän sisäsyrjällä, että tätä linttaan astumista ei tapahtunut yhtään. Jalka ei pääse taittumaan eikä kipukaan tullut. Jes, yksi ongelma saatu pois ( ainakin toistaiseksi)!

Juoksu  (bloggaajien lenkki)  kesto 50 min 22 sek, matka 6,45 km, keskivauhti 7:48 min/km, keskisyke 161, maksimisyke 183

Yhteisen lenkin jälkeen juoksin vielä mieheni luokse. Hän oli toisella puolella Turkua testaamassa maastossa Salomonin, Sarvan, Hokan ja Inovin maastojuoksukenkiä, jonka Vauhtisammakko oli järjestänyt.

Juoksu kesto 18 min 41 sek, matka 2,48 km, keskivauhti 7:33 min /km, keskisyke 165, maksimisyke 184

Ensi viikolla onkin vuorossa tämän kauden viimeinen kisa minulle. Vielä olen kahden vaiheilla osallistunko vai en. Jalat sanoo ei mutta mieli haluaisi niin kovin päästä juoksemaan reitti uudestaan. Ensi vuonna ei ole enää tarkoitus Kolille lähteä joten en millään haluaisi myöskään siirtää osallistumisesta seuraavaan vuoteen. Viikko on aikaa tehdä ihmeitä ja katsoa mihin kuntoon itseni saan. Juoksu ei kulje samalla tavalla kuin viimeksi, joten parempaa suoritusta en lähde Kolille hakemaan vaan fiilistelyä hienoissa maisemissa. Aikaa maratonin suorittamiseen on niin paljon, että matkan vaikka kävelee jos ei mitään suurempaa vammaa tule mikä estäisi liikkumisen kokonaan. Näin ollen voin hyvin keskittyä luonnossa liikkumiseen ja ottaa kuvia. :)

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe