Viime viikkojen treenejä

20 marraskuuta


Marrasputki alkoi hyvällä motivaatiolla marraskuun 1. päivä. Nostan hattua itselleni niistä aamuista jotka raahauduin ulos juoksemaan klo 5:00  ennen töiden alkua. Olen aamuihminen mutta viisi on minullekin aikainen ja aamuherätykset tahtoivat kostautua iltapäivästä, jolloin väsymys oli viedä voiton minusta. Aamuisen happihyppelyn jälkeen päivä käynnistyi kivasti ja töissäkin tuntui aamun lähtevän paremmin käyntiin. Ei tarvinnut kolmea kuppia kahvia herättämään.

Viikko 44


Keskiviikko
Juoksu  kesto 26 min, matka 3,19 km 

Torstai
Juoksu kesto 27 min, matka 4,25 km, keskivauhti 6:28 min/km

Perjantai
Juoksu 25 min, matk 3,47 km, keskivauhti 7:13 min/km

Lauantai
Juoksu 25 min, matka 3,78 km, keskivauhti 6:36 min/km

Sunnuntai
Polkujuoksu kesto 42 min, matka 4,04 km

Viikko 45


Maanantaina oli marrasputken 6.päivä. Lähdin aamulla klo 5 lenkille pimeyteen otsalampun kanssa. Mukana juoksi dalmatialaisemme Claudia. Jalat tuntuivat lyijyltä ja särky oli kova.
Juoksu kesto 25 min, matka 2,97 km, keskivauhti 8:26 min/km

Marraskuun 7. päivä oli kuitenkin nostettava kädet ylös. Aikataulut alkoivat sotkeentua ja tuntui, ettei  edes sille 25 minuutin lenkille löytynyt päivästä aikaa. Jalkakivut ja väsymys otti ylivallan. Olin lopettanut raudan syönnin vaarojen maratonin jälkeen ja olotila heilahti jälleen huonompaan suuntaan.  Raudalla saan jalkakivut sekä puutumisen kuriin joka mahdollistaa juoksemisen.  Väsymys ei olekaan helppo hoidettava sillä unenmäärällä ei niinkään ole väliä. Aina väsyttää; aamulla, päivällä ja illalla vaikka olisin nukkunut 9 tuntia yössä. Syön niin paljon vitamiineja raudan lisäksi, että tarvitsisin dosetin.

Rauta tekee terää

Nyt kolme viikkoa myöhemmin väsymystä lukuunottamatta olo on ihan ok. Jalat antavat juosta vaikkakin aika hidasta tempoa. Olen kuitenkin iloinen, että pystyn juoksemaan. Se on minulle tärkeintä.  Running academyn treeniohjelmaan olen tutustunut ja muokannut sitä itselle sopivaksi. Osa treeneistä jäi tällä viikolla tekemättä koska ajanpuute on ollut taas läsnä arjessamme. Miten voi aika rientää niin paljon? Tuntuu, tarvitsisin vuorokauteen vähintään tuplamäärän tunteja ehtiäkseni tekemään kaiken minkä haluaisin.

Viikko 46

Keskiviikkona oli ultrajuoksukoulun treenit. Tarkoitus oli tehdä hieman vauhdikkaampi lenkki. Lähdin hitaamman ryhmän mukaan jossa juoksuvauhti  (6 min/km) oli minulle liian kova mutta koska hitaampaakaan ryhmää ei ollut niin tämä oli ainut mahdollinen.  Juostiin Turussa aurajokivartta ihaillen maisemia jonka jälkeen heitettiin vielä loppuun lenkkiä urheilupuistossa omaan vauhtiin.
Juoksu kesto 1 h 41 min, matka 14,02 km, keskivauhti 7:16 min/km, keskisyke 178, maksimisyke 197

Perjantaina tein suunnitelmasaa mukana olleen pilates-treenin. Hieman oli hakusessa hengittelyt mutta vatsalihakset sain kipeäksi, joten jokin treenistä sentään osui ja upposi oikeaan lihakseen.

Sunnuntaina kävimme mieheni kanssa yhdessä poluilla juoksemassa. Koska ilta oli ainoa mahdollinen hetki mennä niin oli kaivettava otsalamput mukaan. Tykkään juosta poluilla eikä pimeyskään sinänsä haittaa minua mikäli minulla on seuraa mutta olen varma, että sykkeeni olivat korkeammat ihan jo vaan pimeässä metsässä rämpimisestä.
Polkujuoksu kesto 1h 01 min, matka 7,68 km, keskivauhti 7:58 min/km, keskisyke 164, maksimisyke 179

Näin ylös listattuna treenimäärät tuntuvat todella pieniltä mutta tärkeintä on saada jalat ja muu kroppa juoksukuntoon silti pitäen juoksufiilistä yllä. Ei ole aina helppoa innostua juoksusta kun tuntuu, että kaikki tähdet ja kuun asennot on sua vastassa. Siltikin mä innostun juoksusta. Jos en voi juosta niin katson juoksuaiheisia dokkareita tai luen muiden juoksujuttuja blogeista. Saan näistä motivaatiota ja tahdonvoimaa.  Mm. Noora Honkalan dokumentti edustaa mahtavaa sisukkuutta jota ihailen todella paljon. 

Uusi viikko ja monen monta treeniä olisi suoritettavana. Taidan lähteä tekemään kotitreeniä. :)


Mukavaa alkanutta viikkoa!

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe