ajatuksia,  elämäntavat,  Family,  hyvinvointi,  lapset,  Lifestyle,  oma elämä,  terveys

Muistikapasiteetin ylikuormitus

Viime viikot on mennyt lapsiin liittyvissä tapahtumissa ja olen ollut hermoromahduksen partaalla erinäisten asioiden kanssa. On ollut harrastuksiin liittyviä esityksiä ja eskarin joulujuhlat, neuvolaa ym. kissanristiäisiä. Joka päivälle on ollut monen monta muistutusta niin kalenterissa, kännykässä kun jääkaapin ovellakin, että mitä pitää kenelläkin lapsella olla mukana minäkin päivänä. En tajua miten perheet joissa on enemmän lapsia selviävät tästä kaikesta. Itse en tahdo muistaa edes näiden kahden lapsen harrastuksiin ja päivähoitoihin liittyviä asioita.

Ongelman ydin on siinä, että en muista katsoa kalenteria. En muista, että minun pitäisi muistaa jotain.  Paperikalenteri on henkireikäni mutta en aina katso sitä ellen muista,että oli joku sovittu meno. Se, että lapselle pitää muistaa ottaa tonttulakki vaikka tiistain juhlaan on ihan niitä vihoviimeisiä juttuja jotka mun mielessä pyörii. Jääkaapin ovessa roikkuvat paperit muistuttavat jostain mutta niitäkin pitäisi katsoa eikä vain avata jääkaapin ovi miettimättä mitään.  Puhelinkalenteriin laitan hälytyksiä mutta hitto kun ne muistuttavat aina väärään aikaan. Sitten vaan klikkaan hälytyksen pois ja puff sekin keino oli käytetty.

Unohdus voi olla pieni ja  harmiton aikuiselle mutta iso lapselle.

En oikeasti selviäisi usemman lapsen perheen pyörittämisestä. Kahden lapsen menotkin tuntuvat aiheuttavan harmaita hiuksia. Lapset ovat tietenkin vielä sen verran pieniä, ettei heidän vastuulleen voi vierättää mitään ja miehen muisti on vielä huonompi kuin minun. Siinä kun joka perjantai astuu päiväkodin pihaan ja muistat, että niin tänään on se lelupäivä eikä mukana ole mitään lelua niin hyvä mutsi- palkinto ropisee kankkulan kaivoon. Nyt lelupäivä on hälyttämässä puhelimessa joka perjantai aamu klo 6.00, mutta se ei toki takaa sitä, että muistan siltikään sanoa siitä lapselleni. Tekisi mieli viedä auton takaluukkuun kassillinen leluja valmiiksi, joista voisi valita päiväkodin pihalla jonkun leleun mukaan siinä kohtaa kun sen on taas unohtanut. Todennäköisesti unohtaisin myös laittaneeni auton takaluukkuun kassillisen leluja.

Harmitusta ja mielipahaa unohdukset aiheuttavat tietenkin lapsille. Eiväthän he ymmärrä, että vanhemmilla on miljoona muutakin asiaa muistettavana. Muistikapasiteetti täyttyy työpäivän aikana jo ihan äärimmäisyyksiin ja kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu valuu kyllä ihan muualle kuin muistiini.

Häränsarvia kasvattavat niin rakkaat Wilma-viestit, joita  on pukannut sähköpostiin kohta kahden kuukauden ajan ihan liikaa minun muistilleni.  Ensin oli Suomi 100-vuotis juttuja molemmilla lapsilla ja sen jälkeen alkoi tulla jouluun liittyviä viestejä. Eikä siinä mitään, että ilmoittavat asioista mutta kun en todellakaan tarvitse tietää kaikkea mitä he tekevät päivän aikana. Jos he menevät aamulla joulukirkkoon niin fine by me koska minä olen silloin töissä. Ei se liikuta minua yhtään eikä muuta perheen päiväohjelmaa mitenkään. Enkä tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut mitä he tekevät eskarissa ollessa mutta tarviiko minun tietää joka sekunti mitä lapseni tekee. (Ei tarvitse ). Minua kiinnostaa se, että lapseni hoidetaan hyvin ja hän saa ruokaa päivän aikana.  En tarvitse jokapäiväistä tilitystä lapsen hoidosta. Minulle riittää tieto, että päivä on mennyt hyvin. Lapsemme ovat sen verran puheliasta sorttia,että he kyllä kertovat päivän ohjelman minuutin tarkkuudella ja vähän enemmänkin.

Viime aikoina olen ollut ihan uuvuksissa kaikesta. On niin paljon ollut kaikkia menoja joka suuntaan, että en vain ole enää jaksanut itse tehdä omia juttuja. Blogin kirjoitustahti on huvennut muutamaan kertaan viikossa (jos sitäkään) mutta mielessä blogi on usein. Postausaiheita on luonnoksissa paljon mutta kun ei ole keskittymiskykyä istua paikoillaan iltaisin eikä oikein ajatustakaan enää kulje illasta.  Ylikuormitus on aiheuttanut sen,että minulle on tullut myös hieman sellainen hälläväliä olo. Jos tiedän deadlinen lähestyvän niin voin tehdä homman viimeisenä iltana mikä ei ole yhtään minun tyylistäni. En ikinä jättäisi mitään niin viime tinkaan, mutta viime aikoina olen näin tehnyt. Kun ei jaksa niin ei jaksa. En ole jaksanut edes miettiä miksi näin teen. 

Olen kerännyt kaikki voimani lasten asioista huolehtimiseen ja odotettu loma lasten harrastuksista alkaa tämän viikon jälkeen. Lapset menevät isovanhemmille parin viikon ajaksi hoitoon päivisin joten muistettavaa ei todellakaan ole niin paljon kuin normaali arjessa.  Kerhot on kiinni, joten eväsrasiat voi tunkea kaapin perimmäiseen nurkkaan odottamaan ensi vuotta.  Jumppareput saavat siirtyä eteisestä lasten huoneisiin odottamaan seuraavan vuoden treenikertoja.

Pääkoppani saa ansaitun latautumis loman ihan kohta. Kesän jälkeen alkanut uusi arki on vienyt kyllä voimia super paljon mutta niin vaan on tästäkin vuodesta selvitty hengissä. Ensi vuonna ollaan taas viisaampia näidenkin kaikkien uusien asioiden kanssa eikä täi-ja kihomato viestit Wilmassa saa niskakarvoja heti pystyyn. 😀

Viikonloppuja!

No Comments

  • Mari

    Apua 😀 😀 Olisin varmaan ihan yhtä uuvuksissa, jos mulla olisi tenavia, kun omienkin menojen muistaminen aiheuttaa tuskaa 😀 Mua ressaa, kun mulla on pakollisia menoja kalenterissa, esim. tällä viikolla oli hammaslääkäri ja ensi viikolla auton huolto. En tiedä miksi pitää ottaa ressiä tällaisista, kun ei ne kuitenkaan muuta arkea kuin yhtenä päivänä.

  • Susanna Kajala

    Kyllä se sitä onkin. Tai ainakin meidän perheessä. Jokainen tietysti kokee asiat erilailla ja työkuviot voivat olla erilaiset yms. joten ei varmastikaan kaikki koe ruuhkavuosia yhtä raskaana aikana.

    Viikonloppu osui juuri sopivaan aikaan. Nyt on hyvä ottaa lepoa ja nautiskella! Mukavaa viikonloppua myös teille sinne lämoimään.:)

  • Anonyymi

    Niin tuttua..Meillä vaan ei ole tukiverkostoakaan, joten toinen "lomailee" kotona ja toinen "lomailee" töissä…no kyllä ne lapset siitä kasvaa, toivon mukaan ennenkuin me kuukahdetaan ��

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *