Vakava raudanpuute

20 joulukuuta


Oireilu alkoi kuin hiipien kesän jälkeen. Elo- ja syyskuu menivät kuin koomassa. Olin niin loppu ettei uupumuksella ollut mitään rajaa. Selvisin työpäivistä kutakuinkin mutta kotona hommat alkoivat kasaantua. En jaksanut välittää mistään, koska en kertakaikkiaan jaksanut. Halusin vain maata. Olin uupunut mutta ei väsyttänyt niin, että olisin voinut vain nukkua. Pelkkä paikallaan olo riitti. Siitä sai energiaa sen verran, että jaksoi hoitaa pakolliset ruuanlaitot ja kotityöt.

Postauksen kuvat on otettu loppu kesästä kun olo oli todella väsynyt. Flunssainen olo oli piinannut monta viikkoa eikä ollut innostusta tehdä mitään. En vain silloin vielä tiennyt mistä oireilu johtui.

Outojen oireiden kirjo


Olisin vain halunnut jäädä aamuisin kotiin lepäämään koska olin yön jäljiltä jo niin puhki. Nukuin yössä 8-9 h, välillä enemmänkin. Kuvittelin kärsiväni työuupumuksesta mutta kun tarkemmin asiaa mietin niin ei meillä töissä ollut niin stressaavaa, että olisin saanut itseni siellä uuvutettua. Elämäntyyli toki oli ja on edelleen stressaava koska, noh ruuhkavuodet on pahimmillaan.

Siinä vaiheessa kun jalkoja ja ranteita särki jatkuvasti aloin olla huolissani. Söin iltaisin ennen nukkumaanmenoa särkyläkkeitä, jotta sain unesta kiinni. Kipu oli hetkittäistä mutta kovaa.

Juoksemisesta ei tullut mitään koska jalkapohja puutui vartin juoksun jälkeen. Kipu alkoi pohkeista jonka jälkeen jalkapohjasta alkoi hävitä tunto juoksun jatkuessa. Lenkit menivät suurimmalta osalta kävelyksi sillä hetken kävelyn jälkeen tunto palasi jalkapohjiin. Ei huvittanut enää lähteä lenkille yrittämään juoksemista.

Selittämätön painonnousu, jolle ei tuntunut näkyvän loppua. Joka kerta kun vaa'alle nousi, oli paino noussut. Mitään järkevää syytä painonnousulle en löytänyt sillä söin kuten ennenkin.

Kuukautiset tulivat milloin sattui. En ole myöskään eläissäni kärsinyt niin kovista ovulaatio-ja kuukautiskivuista kuin tämän syksyn/talven aikana.  Kuukautiseni eivät ole mitenkään runsaat eikä niissä ole muuttunut muu kuin kivun määrä on noussut. Sterilisaation takia tiesin, että raskaus ei ole todennäköistä mutta ainahan nekään eivät ole 100 %, joten raskauskin kävi mielessä.

Käsittämätön määrä näppyjä niin naamassa, rintakehällä kuin selässä. Ei minulla ollut näin pahaa puberteettia edes teininä. Onneksi kosmetiikan puolelta löytyy tuotteita, joilla näpyt saa nopeasti häviämään, mutta tulee kalliiksi ostaa näitä tuotteita jatkuvasti.

Mielialanvaihtelut. Tiedän, että olen temperamenttinen ja jossain asioissa hyvin herkkä mutta tunteet alkoivat heittää niin pahasti, että aloin itsekin miettiä omaa mielenterveyttä.

Keskittymisvaikeudet ja muistin heikentyminen vaikeuttivat työntekoa. En muistanut yksinkertaisiakaan asioita joiden parissa olin kuitenkin tehnyt töitä viimeiset kolme vuotta. Koin kaikki uudet asiat hankaliksi sillä en voinut luottaa muistiini. Kaikki muistin varassa olevat asiat piti kirjoittaa ylös. Työpöytäni muistutti joulukuusta kaikkine värikkäineen post-it lappuineen. En jaksanut keskittyä mihinkään joten aloittaminen tuntui vaikealta. Siirsin vaikeita asioita tulevaisuuteen, jotta minun ei tarvitsisi pureutua niihin.

Koin käyväni ylikierroksilla vaikka olin ihan loppu. En pysynyt paikoillani vaan jalat liikkuivat koko ajan kun tein jotain.

Kuumat aallot alkoivat joiden takia voisi kuvitella kärsiväni vaihdevuosista. Olen koko ikäni palellut. Varpaani ja sormeni ovat olleet viimeiset 33 vuotta aina jäässä mutta nyt puoli vuotta olen kärsinyt jatkuvasti kuumuudesta. Minulla on kuuma kaikissa vaatteissa ja hikoilen kuin possu kuumilla  hiilillä.  Mikään deodorantti ei tunnu pelastavan tilannetta.

Rytmihäiriötuntemukset tulivat viimeisenä. Välillä oli niin outo tunne rinnalla, että on jopa vaikeaa kuvata miltä se tuntui. Ehkä kuvaavinta olisi painolasti rinnalla jonka tekisi mieli repiä pois. Tunne on ahdistava, jopa kipua aiheuttava mutta eniten vain epämiellyttävää muljahtelua.



****

Syyskuussa ennen Vaarojen maratonia varasin ajan työterveyslääkärille koska aloin olla todella loppu ja mietin voinko lähteä juoksemaan jalkipujen takia. Kuten niin monen muunkin kohdalla uupunutta ei oteta tosissaan. Ensimmäisenä ehdotetaan käyntiä psykologin vastaanotolla. Ei, en ole hullu enkä koe tarvitsevani keskustelua kenenkään kanssa. Olen loppu, finito, mutta se ei johdu työstä tai perhe-elämästä. En osaa sanoa uupumukseen johtanutta asiaa. Silti en koe tarvitseni psykologin asiantuntemusta.  Olin googletellut oireitani ja ne täsmäsivät niin reumaan, fibromyalgiaan kuin raudanpuutteeseenkin. Lääkäri kuitenkin suostui mittauttamaan veri-arvoja. Kävin labroissa ja heti nousi yksi arvo silmiini, joka ei ollut niin hyvä kuin sen olisi pitänyt. Ferritiini oli 26.  Hemoglobiini  132 eli hyvä ja kilpirauhasarvot T4v 13,4  ja Tsh  0,52  joten nekin oli normaalit.

Soittoajalla lääkäri kertoi kaiken olevan ok. Mitään ei tarvitse tehdä.  Pyysi tulemaan uudestaan mikäli oireita olisi vielä viikonlopun jälkeenkin. Totta hitossa oireita oli vielä viikonlopun jälkeenkin kun niitä oli ollut viimeiset pari kuukautta aina vain pahentuen.  Uusi aika oli työterveyslääkärille joka oli täysin turha. Hän ei keksinyt mitään syytä miksi oireilin.  Olin juuri menossa Vaarojen maratonille ja kysyin uskallanko mennä näillä arvoilla. Hän sanoi, että minun pitää itse päättää se asia.  Menin kuitenkin juoksemaan ja kaikki meni onneksi hyvin. Olin syönyt rautaa kuukauden verran. Viikon rautakuurilla jalkakivut hävisivät ja puutuminen jaloista, muutta juoksun jälkeen oireet palasivat.  Lääkärin kanssa oli sovittu kisan jälkeen soittoaika. Pyysin, että ferritiini kontrolloitaisiin myöhemmin mutta siihen ei kuulemma ollut tarvetta koska arvoissa ei hänen mukaansa ollut mitään vikaa.

Kisojen jälkeen olo kuitenkin taas huonontui ja sillä teillä ollaan edelleen.  Olen nyt syönyt syyskuusta asti rautavalmistetta, C-, B- ja D-vitamiinia, magnesiumia, foolihappoa sekä sinkkiä.  Oireilu on syyskuusta vain pahentunut ja olo huonontunut. Rytmihäiriötuntemukset ovat nyt jokapäiväisiä.  Juoksemaan en ole uskaltanut enkä jaksanut lähteä. Harrastus joka on ollut elämässäni kaikki päivät viimeisen 4 vuoden aikana oli häviämässä luotani. Juoksu on ollut minun henkireikäni arjessa ja viikonloppujen pitkät lenkit ihanaa yhteistä aikaa mieheni kanssa. En halunnut heittää hyvästejä harrastukselleni joten päätin tehdä asialle jotain. Enää en menisi työterveyslääkärin vastaanotolle valittamaan. Varasin ajan Turun Terveystalossa vastaanottavalle Esa Sopelle, joka on guru näissä asioissa.  Diagnoosilla vakava raudanpuute lähdin Terveystalosta.

Nyt on otettu lisää verikokeita ja selvitellään mistä johtuu rautavarastojen tyhjyys. On ihanaa kun joku lääkäri oikeasti uskoo oireitasi ja on valmis tutkimaan asiaa eikä pyyhi kaikkea villaisella.

Juoksun suhteen sain kehoituksen, ettei pitkiä matkoja ainakaan kannata nyt juosta, joten kevään Karhunkierros 80 km jää kysymysmerkiksi. Kisat odottavat kyllä, kunhan saan vain paremman olon. Katsotaan alkaako oikeanlainen hoito purra ja olo kohentua. Eiköhän tästä suunta ole vain ylöspäin. :)

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Kuulostaa todella hurjalta, enkä ylläty ettei apua saa työterveydestä. Niin tuurista ja lääkäristä kiinni. :( Mikä tilanne on nyt ja onko varastot saatu nousemaan? Jos on niin millä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskuusta joulukuuhun oli arvot nousseet mutta eivät ole lähelläkään vielä hyvää arvoa. Pitäisi mennä nyt otattamaan uudestaan nuo arvot ja katsoa onko raudan annostuksen nostolla ollut vaikutusta. Olo on ainakin parempi siinä mielessä,että se jäätävä väsymys on poissa. Toki edelleen on kipukohtauksia käsissä ja jaloissa (mutta en tiedä johtuuko ne edes tästä vai jostain muusta) mutta se,että on energisempi olo on jo puolivoittoa tässä taiselussa. :)

      Poista
  2. Moi, oletko jo käynyt kontrollissa? Mitä sun ferritiini oli? Pitäisi olla lähemmäs 100.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Cate, en ole vieläkään ehtinyt käydä kontrollissa. Ehdottomasti pitäisi jo mennä kun vain saisin aikaiseksi.

      Poista
  3. Moi, kiva lukea tarinasi. Tai no ei tietenkään ole kiva, että tilannettasi ei ensin otettu todesta, mutta hyvä tietää että jossain edes on lääkäri joka tämän ottaa todesta. Sain nimittäin oman ferritiinitulokseni tällä viikolla, lukema oli 10,7. Työterveyshuollon lääkäri ei suostunut edes ensin laittamaan lähetettä ferritiinin testaukseen, koska hemoglobiinini oli normaali 136. Minulle tosin hyvinkin alhainen, mutta lääkärin mielestä ei ollut tarvetta mitata ferritiiniä. Sain toisen lääkärin antamaan minulle lähetteen, mutta koska jo lähetteen kirjoittaminen on noin nihkeää heille, pelkään että jään tämän tulokseni kanssa yksin, koska onhan se viitearvojen sisällä (heidän labransa viitearvot ovat 10-150). Kärsin loputtomasta väsymyksestä, työt eivät suju koska en pysty keskittymään, sanat hukkuvat ja unohtelen yksinkertaisiakin asioita, sydän lyö välillä hullun lailla ja kärsin rintakivuista, olen lihonnut tosi paljon enkä pysty tälle kilomäärälle keksimään syytä, kroppa on koko ajan jännitystilassa ja siltikään lääkärit eivät halunneet tutkia edes lähetteen verran. Pidän tuon sinua hoitavan lääkärin nimen mielessäni, jos en omalta työterveysasemaltani saa apuja. Paljon tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raudanpuute tuntuu olevan aika yleinen vaiva mitä olen ihmisten kanssa jutellut. On todella harmi ettei lääkärit ota oireita tosissaan vaan vihjaavat psyykkisillä ongelmilla. Toivottavasti saat apua ja Soppi ainakin auttaa jos tarvetta. Tsemppiä sinulle kohti parempaa oloa.

      Poista
  4. Hei, minua myös hoitanut Soppi. Ferritiini 0,5 kun aloitettiin syksyllä 2015, sen jälkeen olen syönyt rautaa (Obsidan) 2 tablettia/vrk. + saanut kaksi kertaa rautatiputuksen. Vihdoin alkaa ferritiini nousta (142), mutta edelleen jatkan rautakuurilla, nyt 1 tabletti/vrk. Soppi kertoi, että tulee olemaan pitkä tie, mutta siitä huolimatta on oma usko meinannut välillä loppua. Nyt vihdoin jalka ja rauta nousee vähän kevyemmin:) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Hui kuinka matala ferritiini sulla on ollut. Hienoa kuulla, että arvosi on noussut noinkin ylös. Onko oireilu hävinnyt kokonaan? Innolla odotan täydellistä olotilaa joka on jo 1,5 vuotta ollut kadoksissa. Siitä olen iloinen, että juoksu kulkee mutta voisi kulkea paremminkin.

    VastaaPoista
  6. Hei kohtalotoverit!
    Näin viime yönä unta, jossa tunsin kuinka en jaksanut nostaa edes kättäni ylös tältä väsymykseltä. Aamulla sain kyllä itseni sängystä ylös nukuttuani 9,5 tuntia. Mulla on ollut aina kohtalainen Hb, mutta kolme sektiota, kolme vuotta imetyksiä ja viimeisempänä noin kolmen vuoden työstressi ovat kai kuluttaneet rautavarastot hyvin vähiin. Verenluovutukset onneksi hoksasin lopettaa jo kymmenen vuotta sitten.
    Vuosi sitten kävin päivystyksessä huimauksen ja sydämentykytyksen vuoksi. Pelkäsin jo sydäninfarktia. Kuitenkin siinä seuranta-aikana nukahdin siihen laverille väsymyksestä. Ehkä juuri sen vuoksi fiksu tk-lääkäri otatti minusta sekä Hb;n, että ferritiinin. Ja kuten aina Hb oli 117, mutta ferritiini vain 8. Viitearvojen (ja niiden EI fiksujen tk-lääkäreiden) mukaan kaikki on ok ja mitään syytä rautalääkiykseen tai tutkimuksiin ei ole. Onneksi tämä kyseinen lääkäri oli pyytänyt hoitajaa soittamaan minulle ferritiini arvosta ja kehoitti syömään rautaa kolme kuukautta ja käymään sitten kontrollissa.

    Juu, muistin ottaa rautalääkettä noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen ferritiini oli noussut arvoon 12, joka ei sekään ole vielä kummoinen. Nyt kadun, että en käyttänyt rautavalmistetta pidempään, koska olen taas samassa jamassa kuin vuosi sitten. Tämän hetken oirelista kattaa melkein kaikki raudanpuutteen oireet; tajuton väsymys,joka ei helpota nukkumalla, voimattomuus, joka tulee siis jo uniin, kurkkukipu, outo painon tunne rintakehällä tai ylämahalla, sormien ja varpaiden palelu. Päänsärkyä ei onneksi ole. Ehkä se tuo kohtalaisena pysyvä Hb riittää vielä viemään aivoille happea, onneksi.

    Nyt olen luvannut itselleni, että käytän rautavalmistetta ihan niin pitkään kuin on tarvis. Odotan jo innolla aikaa, jolloin tunnen itseni taas virkeäksi ja vahvaksi. Voimia meille kaikille!

    VastaaPoista
  7. En voi tajuta miten pärjäät jollain 12 arvoilla,mulla fer 25 ja erittäin häiritsevät oireet��mutta yksilöllistä

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe