ajatuksia,  hyvinvointi,  Lifestyle,  oma elämä,  terveys,  Wellness

Vakava raudanpuute

Oireilu alkoi kuin hiipien kesän jälkeen. Elo- ja syyskuu menivät kuin koomassa. Olin niin loppu ettei uupumuksella ollut mitään rajaa. Selvisin työpäivistä kutakuinkin mutta kotona hommat alkoivat kasaantua. En jaksanut välittää mistään, koska en kertakaikkiaan jaksanut. Halusin vain maata. Olin uupunut mutta ei väsyttänyt niin, että olisin voinut vain nukkua. Pelkkä paikallaan olo riitti. Siitä sai energiaa sen verran, että jaksoi hoitaa pakolliset ruuanlaitot ja kotityöt.

Postauksen kuvat on otettu loppu kesästä kun olo oli todella väsynyt. Flunssainen olo oli piinannut monta viikkoa eikä ollut innostusta tehdä mitään. En vain silloin vielä tiennyt mistä oireilu johtui.

Outojen oireiden kirjo

Olisin vain halunnut jäädä aamuisin kotiin lepäämään koska olin yön jäljiltä jo niin puhki. Nukuin yössä 8-9 h, välillä enemmänkin. Kuvittelin kärsiväni työuupumuksesta mutta kun tarkemmin asiaa mietin niin ei meillä töissä ollut niin stressaavaa, että olisin saanut itseni siellä uuvutettua. Elämäntyyli toki oli ja on edelleen stressaava koska, noh ruuhkavuodet on pahimmillaan.

Siinä vaiheessa kun jalkoja ja ranteita särki jatkuvasti aloin olla huolissani. Söin iltaisin ennen nukkumaanmenoa särkyläkkeitä, jotta sain unesta kiinni. Kipu oli hetkittäistä mutta kovaa.

Juoksemisesta ei tullut mitään koska jalkapohja puutui vartin juoksun jälkeen. Kipu alkoi pohkeista jonka jälkeen jalkapohjasta alkoi hävitä tunto juoksun jatkuessa. Lenkit menivät suurimmalta osalta kävelyksi sillä hetken kävelyn jälkeen tunto palasi jalkapohjiin. Ei huvittanut enää lähteä lenkille yrittämään juoksemista.

Selittämätön painonnousu, jolle ei tuntunut näkyvän loppua. Joka kerta kun vaa’alle nousi, oli paino noussut. Mitään järkevää syytä painonnousulle en löytänyt sillä söin kuten ennenkin.

Kuukautiset tulivat milloin sattui. En ole myöskään eläissäni kärsinyt niin kovista ovulaatio-ja kuukautiskivuista kuin tämän syksyn/talven aikana.  Kuukautiseni eivät ole mitenkään runsaat eikä niissä ole muuttunut muu kuin kivun määrä on noussut. Sterilisaation takia tiesin, että raskaus ei ole todennäköistä mutta ainahan nekään eivät ole 100 %, joten raskauskin kävi mielessä.

Käsittämätön määrä näppyjä niin naamassa, rintakehällä kuin selässä. Ei minulla ollut näin pahaa puberteettia edes teininä. Onneksi kosmetiikan puolelta löytyy tuotteita, joilla näpyt saa nopeasti häviämään, mutta tulee kalliiksi ostaa näitä tuotteita jatkuvasti.

Mielialanvaihtelut. Tiedän, että olen temperamenttinen ja jossain asioissa hyvin herkkä mutta tunteet alkoivat heittää niin pahasti, että aloin itsekin miettiä omaa mielenterveyttä.

Keskittymisvaikeudet ja muistin heikentyminen vaikeuttivat työntekoa. En muistanut yksinkertaisiakaan asioita joiden parissa olin kuitenkin tehnyt töitä viimeiset kolme vuotta. Koin kaikki uudet asiat hankaliksi sillä en voinut luottaa muistiini. Kaikki muistin varassa olevat asiat piti kirjoittaa ylös. Työpöytäni muistutti joulukuusta kaikkine värikkäineen post-it lappuineen. En jaksanut keskittyä mihinkään joten aloittaminen tuntui vaikealta. Siirsin vaikeita asioita tulevaisuuteen, jotta minun ei tarvitsisi pureutua niihin.

Koin käyväni ylikierroksilla vaikka olin ihan loppu. En pysynyt paikoillani vaan jalat liikkuivat koko ajan kun tein jotain.

Kuumat aallot alkoivat joiden takia voisi kuvitella kärsiväni vaihdevuosista. Olen koko ikäni palellut. Varpaani ja sormeni ovat olleet viimeiset 33 vuotta aina jäässä mutta nyt puoli vuotta olen kärsinyt jatkuvasti kuumuudesta. Minulla on kuuma kaikissa vaatteissa ja hikoilen kuin possu kuumilla  hiilillä.  Mikään deodorantti ei tunnu pelastavan tilannetta.

Rytmihäiriötuntemukset tulivat viimeisenä. Välillä oli niin outo tunne rinnalla, että on jopa vaikeaa kuvata miltä se tuntui. Ehkä kuvaavinta olisi painolasti rinnalla jonka tekisi mieli repiä pois. Tunne on ahdistava, jopa kipua aiheuttava mutta eniten vain epämiellyttävää muljahtelua.

****

Syyskuussa ennen Vaarojen maratonia varasin ajan työterveyslääkärille koska aloin olla todella loppu ja mietin voinko lähteä juoksemaan jalkipujen takia. Kuten niin monen muunkin kohdalla uupunutta ei oteta tosissaan. Ensimmäisenä ehdotetaan käyntiä psykologin vastaanotolla. Ei, en ole hullu enkä koe tarvitsevani keskustelua kenenkään kanssa. Olen loppu, finito, mutta se ei johdu työstä tai perhe-elämästä. En osaa sanoa uupumukseen johtanutta asiaa. Silti en koe tarvitseni psykologin asiantuntemusta.  Olin googletellut oireitani ja ne täsmäsivät niin reumaan, fibromyalgiaan kuin raudanpuutteeseenkin. Lääkäri kuitenkin suostui mittauttamaan veri-arvoja. Kävin labroissa ja heti nousi yksi arvo silmiini, joka ei ollut niin hyvä kuin sen olisi pitänyt. Ferritiini oli 26.  Hemoglobiini  132 eli hyvä ja kilpirauhasarvot T4v 13,4  ja Tsh  0,52  joten nekin oli normaalit.

Soittoajalla lääkäri kertoi kaiken olevan ok. Mitään ei tarvitse tehdä.  Pyysi tulemaan uudestaan mikäli oireita olisi vielä viikonlopun jälkeenkin. Totta hitossa oireita oli vielä viikonlopun jälkeenkin kun niitä oli ollut viimeiset pari kuukautta aina vain pahentuen.  Uusi aika oli työterveyslääkärille joka oli täysin turha. Hän ei keksinyt mitään syytä miksi oireilin.  Olin juuri menossa Vaarojen maratonille ja kysyin uskallanko mennä näillä arvoilla. Hän sanoi, että minun pitää itse päättää se asia.  Menin kuitenkin juoksemaan ja kaikki meni onneksi hyvin. Olin syönyt rautaa kuukauden verran. Viikon rautakuurilla jalkakivut hävisivät ja puutuminen jaloista, muutta juoksun jälkeen oireet palasivat.  Lääkärin kanssa oli sovittu kisan jälkeen soittoaika. Pyysin, että ferritiini kontrolloitaisiin myöhemmin mutta siihen ei kuulemma ollut tarvetta koska arvoissa ei hänen mukaansa ollut mitään vikaa.

Kisojen jälkeen olo kuitenkin taas huonontui ja sillä teillä ollaan edelleen.  Olen nyt syönyt syyskuusta asti rautavalmistetta, C-, B- ja D-vitamiinia, magnesiumia, foolihappoa sekä sinkkiä.  Oireilu on syyskuusta vain pahentunut ja olo huonontunut. Rytmihäiriötuntemukset ovat nyt jokapäiväisiä.  Juoksemaan en ole uskaltanut enkä jaksanut lähteä. Harrastus joka on ollut elämässäni kaikki päivät viimeisen 4 vuoden aikana oli häviämässä luotani. Juoksu on ollut minun henkireikäni arjessa ja viikonloppujen pitkät lenkit ihanaa yhteistä aikaa mieheni kanssa. En halunnut heittää hyvästejä harrastukselleni joten päätin tehdä asialle jotain. Enää en menisi työterveyslääkärin vastaanotolle valittamaan. Varasin ajan Turun Terveystalossa vastaanottavalle Esa Sopelle, joka on guru näissä asioissa.  Diagnoosilla vakava raudanpuute lähdin Terveystalosta.

Nyt on otettu lisää verikokeita ja selvitellään mistä johtuu rautavarastojen tyhjyys. On ihanaa kun joku lääkäri oikeasti uskoo oireitasi ja on valmis tutkimaan asiaa eikä pyyhi kaikkea villaisella.

Juoksun suhteen sain kehoituksen, ettei pitkiä matkoja ainakaan kannata nyt juosta, joten kevään Karhunkierros 80 km jää kysymysmerkiksi. Kisat odottavat kyllä, kunhan saan vain paremman olon. Katsotaan alkaako oikeanlainen hoito purra ja olo kohentua. Eiköhän tästä suunta ole vain ylöspäin. 🙂

No Comments

  • Susanna

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Nämä arvot pitäisi tarkastaa säännöllisesti kuten esim papa ja mammografia. Ihan liian moni kamppailee oman olotilansa kanssa tietämättä, että oloon saisi suht helpolla apua.

  • Susanna

    Tuntuu, että mitä enemmän saan kommentteja tähän postaukseen sitä surullisemmaksi tulen. En ole ikinä ajatellut, että raudanpuutteesta kärsii näin suuri määrä ihmisiä.

    Itse tekisin ferritiinin ollessa matala vain matalasykkeistä treeniä jos olo sen sietää. Jokainen kuitenkin tuntee oman kehonsa ja voimavaransa parhaiten ja treenaa sen mukaan. Liikaa ei kannata mennä muiden ihmisten tuntemusten mukaan vaan kuuntelee itseään.

  • Susanna

    Tsemppiä sinullekin taisteluun ferritiini arvojen kanssa. Kyllä omaa kehoa kannattaa kuunnella ja syödä rautaa jos alkaa olo heikkenemään. Turhaa sitä itseään kiusaa.

  • Anonyymi

    Salitauko on täälläkin, ei vaan jaksa. Välillä jaksaa heti töiden jlk käydä asioilla. Esim tänään kävin kirjakaupassa mutta toinen kauppa oli pakko jättää väliin väsymyksen takia. Petissä oon usein jo 20,mutta harvoin silti uni helpolla tulee. No väsy on silti joka arkiaamu vaikka olisin nukkunut kuinka kauan

  • Anonyymi

    Hei! Onneksi kohtalotovereita löytyy ja vinkkejäkin sais. Vetämätön olo ollut jo kauan, liikunta ym jäänyt kun ei oikrin jaksa kuin töissä köydä. Vilu on nyt syksyllä ja talvella ollut lähes koko ajan. Verikokeissa olin ja ferritiini 4.9.Obsidania olen nyt vajaan vkon syönyt ja huomenna lääkärin soittoaika. Ois kiva tietää miksi tuo arvo niin matala? Sektioista aikaa jo 14v,ei runsaita menkkoja tmv….Sekasyöjä olen. Nyt vaan virta lähes lopussa, ollut jo jokusen kk. n :/

  • PenniJenni

    Ihanaa kun löysin tämän postauksen! En ole sittenkään yksin!!

    Mulla tutkittiin ferritiini pari viikkoa sitten, ja arvo oli 17. Lääkäri käski aloittaa rautakuurin, ja lähdin siltä istumalta apteekkiin. Nyt malttamattomana odottelen että olo alkaisi virkistyä, mutta se kuuri kai muutamassa viikossa ala vaikuttaa. Helpotti kyllä tietää mistä oireet johtuu, kun jatkuvasti väsyttää ja ei vaan saa itseään sohvalta ylös.

    Tykkään käydä kuntosalilla, mutta en tiedä pitäisikö pitää siitä kokonaan taukoa kunnes olo on virkeämpi. Tosin salille saan kammettua itseni vain harvakseltaan, ja luulisin että 1-2 krt viikossa salitreeni ei haitaksi olisi.

    Paljon tsemppiä ja toipumista sinulle, ja kaikille muille tästä vaivasta kärsiville!

  • Susanna

    Kannattaa käydä vielä asiantuntevalla lääkärillä, jotta saisit selvitettyä raudanpuutteen syy. Toivottavasti syy selviää ja saat rautalisällä olon kohenemaan. Tsemppiä!

  • Petra

    Hei, ferritiini voi olla matala vaikka hb olisi normaali, silloin kyseessä on raudanpuute ilman anemiaa. Itse sain tällä viikolla huonoon olooni vastauksen kun ferritiini oli vain 11. Senjälkeen olen lukenut aiheesta vähän joka puolelta, ja sellainen fakta tuli esiin, että hb laskee viimeisenä, eli sitten kun rautavarastot on jo lähes tyhjät. Eli hb voi olla pitkäänkin normilukemissa, mutta jos on esim aiemmin ollut hb 165 (niinkuin mulla) ja nyt se on 149 (viiterajoissa), niin se lasketaan jo, yhden artikkelin mukaan, anemiaksi.
    No jokatapauksessa työterveyslääkäri vain totesi että ota rautalisää aamuin illoin.. Ok otetaan. Mutta miksi mulla on raudanpuute?? Se pitäisi selvittää heti ensimmäisenä, mutta ei tuntunut lääkäriä kiinnostavan.
    Ja minäkin sattumalta löysin tän blogin, ja olen helpottunut! Aivan kuin lukisin omaa oirelistaa blogitekstistä ja kommenteista! Mulla on kilpparin vajis, ja olin täysin varma että mun oireet liittyy siihen tai lisäkilppariin tai lisämunuaisiin. Ei tullut mieleenkään raudanpuute! Ja tää painonnousu, vihdoinkin selitys sillekin, koska olin jo tosi huolissani että mikä mua vaivaa..

  • Anonyymi

    Minä olen sitä mieltä, että kaikilta hedelmällisessä iässä olevilta tytöiltä ja naisilta pitäisi tarkastaa ferritiini ja raudan imeytymiseen vaikuttavat vitamiinit muutaman vuoden välein. Liian monet tytöt ja naiset kärsivät raudan ja vitamiinien puutteesta eivätkä pysty nauttimaan elämästään kuten voisivat. Myös kaikilta masentuneilta pitäisi tarkastaa hivenaineet ja vitamiinit ensimmäiseksi.

    On tutkittu aihetta postpartum depression ferritin iron deficiency ja raudan ja mutta useimmissa johtopäätöksissä sanotaan, että rauhdan ja masennuksen välillä saattaa olla yhteys, eikä kukaan halua sanoa mitään varmaa.

  • Susanna

    Heippa! Olen oikeasti niin mielissäni, että tämä postaus kerää vieläkin kommentteja. Aihe on selkeästi ajankohtainen ja tärkeä. Niin moni tuntuu kamppailevan tämän asian kanssa.

    Nyt kun asiaa miettii niin ehkä ovulaatio- ja menkkakivut ovat vähän hellittäneet. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikilta synnyttäneiltä pitäisi tarkastaa muutaman kerran rauta-arvot ensimmäisen vuoden aikana. Oikeasti niin moni äiti kärsii varmasti raudanpuutteesta eikä niinkään raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Väsymys on molemmissa jäätävä ja mielialat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuka silloin voi ilman tutkimuksia sanoa, että sinulla on masennus eikä esim. raudanpuute? Tuntuu oikeasti pahalta miten moni syö todennäköisesti turhaan masennuslääkkeitä.

  • Anonyymi

    Moikka! Onko menkka-/ovulaatiokipuihin tullut helpotusta? Ihan kun oisin lukenut omista oireistani. Mulla hb 133 ja ferritiini 18. Aloitin omatoimisesti rautakuurin. On ollut kolmen vuoden sisään kaksi sektiota ja aina runsaat kuukautiset, niin ei ihme jos varastot huvenneet.

  • Anonyymi

    Minulla ferritiini 6, puoli vuotta takaperin oli 5.1. Maha ei kestä rautaa kuin 20 tippaa päivässä, sillä on hb noussu 120:een. Työterveys laitto alkuvuodesta julkiselle lähetteen Rautatiputukseen, mutta siellä ei tehty mitään kun hb oli silloin 110 eli liian hyvä, ferritiinillä ei kuulemma mitään merkitystä. Käskivät vaan yrittää kestää sitä raudan syöntiä ja pärjätä väsymyksen kanssa. No, paino on noussu 6 kiloa, aina väsyttää ja sykettä nostavaa liikuntaa ei jaksa. Kuitenkin vähän parempi olo, ei enää rytmihäiriöitä ja aivosumua. Harmittaa vaan, ettei lääkärit tajua yhtään mitä raudanpuute on! Ei ole niin kuin nuha joka menee itsestään ohi parissa viikossa.

  • Susanna

    Hoitamattomana on kyllä ihan kamala sairaus. Kunhan olon saa kohenemaan niin elämä alkaa voittamaan. Tsemppiä meille kaikille! 🙂

  • Anonyymi

    Hyvin samanlaiset kokemukset kun blogin pitäjällä, onneksi olet saanut apua! Kuten ferritiininkin, niin myös kilpirauhasarvon T4V olisi hyvä olla ennemminkin viitearvojen yläpäässä, eikä alarajalla. Tätä ei vaan monetkaan lääkärit tajua, sanovat arvojen olevan normaalit vaikka olisivat ihan alarajalla.

    Mulla ferritiini 30, työterveydessä vähätelty. Lenkit piti lopettaa, ei jaksanut enää nousta portaita hengenahdistuksen takia, niin kovat nivelkivut että harkitsin jopa rollaattoria. Painoa yhtäkkiä +15 kg, lisäksi tolkuton väsymys ja uupumus. Taustalla hyvin runsaat kuukautiset ja pari leikkausta sekä yksipuolinen ruokavalio. Lopulta tuli haavoja suuhun jotka eivät parantuneet. Aloitin sitten omin päin varovasti syödä rautaa keväällä ja olo hieman kohentunut.

    Ihan kamala sairaus! 🙁 Pahinta ettei lääkärit edes tajua miten invalidisoiva tila raudanpuute voi olla joten kärsivät jää aivan yksin.

  • Anonyymi

    Todella ihanaa huomata etten ole ainut jolla kummia vaivoja. Noin puolitoista vuotta sitten laihdutin aika reippaassa vauhdissa 18 kg, ruokavalio oli niukka suhteessa urheilun määrään. Onnistuneen laihdutusprojektin jälkeen alkoi vaivaamaan pikkuhiljaa oudot oireet, joista olen kärsinyt puolitoista vuotta.

    Sydämmentykytykset, hengenahdistus, lihaksista mennyt voimat, palan tunne kurkussa. Myöhemmin oireena lihaskrampoeja, painon nousua, lihasten nykimistä ja älytön väsymys ollut koko ajan. Lopuksi tullut aivosumu, unohtelen asioita, en mielestäni opi uusia asioita töissä helposti ja sanat takertelee. En jaksa enää muuta kun käydä hädin tuskin töissä ja mieli on maassa kun ei enää jaksa mitään.

    Oireita on tutkittu mitään ei löytynyt ja masennusta ja stressiä tuputetaan, joskin tiedän itse että kyse ei siitä.

    Muutama viikko sitten keksin pyytää ferritiinikoetta. Hemoglobiinikin oli 119 vaikka yleensä reippaasti yli 130. Ferritiini tulos oli 20.

    Nyt vasta työterveyslääkärinkin asenne muuttui ja sanoi että arvo pitäisi olla 60-70. Nyt tutkitaan syytä, myös d-vitamiiniarvo vain 59 kun minimiarvo suomessa 75.
    Olen aottanut rautakuurin ja vahvemman d-vitamiinin.

    Toivottavasti saan elämäni takaisin, sillä 1,5 vuotta on mennyt kuin usvassa, jota epätietoisuus on pahentanut.

    Tsemppiä kaikille samojen oireiden kanssa taisteleville! <3

  • Susanna Kajala

    Tuntuu, että kaikki ovat kovin yksinään tämän sairauden kanssa. Onneksi asiasta nyt on puhuttu enemmän ja ehkä jossain vaiheessa raudanpuute on vain yksi sairauksista muiden joukossa ja ferritiini mitattaisiin aina kun on oireita.

    Toivottavasti käyt kuitenkin jossain vaiheessa lääkärissä selvittämässä raudanpuutteen syyn. Ainakin jos ferritiini on jatkuvasti matala eikä nouse rautavalmisteen syönnistä kuin hetkellisesti.

  • Anonyymi

    Ihanaa kun kohtaa kohtalontovereita. Olen 3 vuotta ollut oireiden kanssa yksin ja ihmeissäni mitä minua vaivaa. lääkäreistäkääm ei ole apua saanu kun heitä ei kiinnosta tutkia peruslabratestejä syvällisemmin potilasta. Jossain kohti kuulin että ferritiini kannattaa tarkastaa kun hb ei kerro kaikkea. Se oli 13. Lääkäristä täysin normaali mutta onneksi olen tullut kriittinen lääkäreiden jutuille niin katsoin netistä asiaa että osasin omatoimisesti aloittaa rautakuurin. Viikko vasta mennyt niin toivon että tämä on ratkaisu oireilleni.

  • Susanna Kajala

    Moikka, tervetuloa blogiini. 🙂

    Painonnousu ilman mitään selittävää syytä on niin sanoinkuvaamattoman ärsyttävä asia ja tiedän niin mistä puhut. Kirjoitin juuri postauksen voinnistani raudanpuutteen toteamisen jälkeen ja toivottavasti saat siitä toivoa. Jättämällä hetkeksi kovemmat treenit pois ja syömällä rautaa 100 mg kolmesti päivässä sain paremman olon. Söin raudan lisäksi c-vitamiinia. Paino on lähtenyt laskuun olon parannuttua normaaliksi. Oletan, että kun ferritiinin saa tarpeeksi ylös on kropassa taas normaali toiminta ja aineenvaihduntakin herää ja saa painon nousun pysähtymään. Olen käynyt yksityisellä ensimmäistä lääkäri käyntiä lukuunottamatta.

  • Anonyymi

    Hei, eksyin sattumalta blogiisi ja kiitän siitä! Myös minulla on pari vuotta jatkunut väsymys ja uupumus, joka alkoi sisäilmapulmien keskellä. Tänä aikana painoni on noussut liki 20kg, vaikka liikunta ja syömiset on kunnossa. Millään konstilla en painoa ole saanut tippumaan. Minulla on poistettu kilpirauhanen, joten ihan lääkkeellä mennään.. Muutamia kertoja olen pyytänyt ferritiinin kontrollointia, mutta se on kuulemma muotihöpsötystä ja täysin turhaa. Otatkin arvon yksityisesti ja se oli 23. Luettuani kirjoituksiasi jäin miettimään, miten sait ferritiinin nousemaan ja laskiko paino? Kävitkö koko prosessin yksityisellä? Kiitos sinulle!

  • Susanna Kajala

    Kiva, että löysit blogiini. 😊

    Oireesi kuulostavat kyllä siltä, että johtuvat enemmänkin matalasta ferritiinista. Sinuna kokeilisin syödä rautaa ja katsoa koheneeko olo. Parempi tietysti olisi käydä jollakin asiantuntijalla mutta tiedän ettei kaikilla ole siihen varaa ja todennäköisesti saisit sieltä vastauksena syödä rautaa. Se miksi asiantuntijan puoleen on syytä kääntyä on se, että selvitetään mistä matala ferritiini sinun tapauksessa johtuu. Onko keliakia poissuljettu?

    Minulla on ollut myös matala D-vitamiini mutta muuten muut arvot ollut viitearvoissa.

  • Anonyymi

    Eksyin "sattumalta" tähän blogitekstiin, ja melkein itkin helpotuksesta. Mulla alkoi epämääräinen uupumus kuusi vuotta sitten, jolloin synnytin neljännen lapseni (neljä synnytystä kuuden vuoden sisään). Olin sairaalassa tutkimuksissa, koska en jaksanut edes kävellä. Lähtöhemppani oli ennen raskauksia 155. Sairaala-aikana hb oli 110, mutta sitä ei pidetty kovinkaan alhaisena. Sain kuitenkin lopulta lyhyen rautakuurin.

    Olo koheni jossain määrin, kun jätin kaikki viljatuotteet ruokavaliosta viisi vuotta sitten. Viljoista sain ihottumaa ja suolisto-oireita.

    Nyt tänä kesänä, 4 viikkoa sitten, vointini romahti yhtäkkiä. Olen harrastanut runsaasti liikuntaa, mutta nyt en jaksa edes seistä! Hengästyn jo hiustenharjaamisesta. Korvissani humisee ja lihakset on maitohapoilla koko ajan.

    Hb on 135 ja ferritiini 25. Kaikki siis lääkärin mielestä ok! Hän laittoi minulle lähetteen fysioterapiaan. Hän arveli jatkuvien migreenikohtausten ja päänsäryn johtuvan jännittyneistä niskoista, vaikka olen kyllä käynyt hierojalla säännöllisesti.

    Nyt vain mietin, että näinkö voimani vain hiipuvat, eikä kukaan tee mitään… Runsaasta liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta painoni on noussut 8kg vuodessa.

    Onko teillä muilla olleet kaikki muut veriarvot viitteissä, jos ferritiini matala? Minulla kaikki muut arvot ok!

  • Anonyymi

    En voi tajuta miten pärjäät jollain 12 arvoilla,mulla fer 25 ja erittäin häiritsevät oireet��mutta yksilöllistä

  • Päivi Korttilalli

    Hei kohtalotoverit!
    Näin viime yönä unta, jossa tunsin kuinka en jaksanut nostaa edes kättäni ylös tältä väsymykseltä. Aamulla sain kyllä itseni sängystä ylös nukuttuani 9,5 tuntia. Mulla on ollut aina kohtalainen Hb, mutta kolme sektiota, kolme vuotta imetyksiä ja viimeisempänä noin kolmen vuoden työstressi ovat kai kuluttaneet rautavarastot hyvin vähiin. Verenluovutukset onneksi hoksasin lopettaa jo kymmenen vuotta sitten.
    Vuosi sitten kävin päivystyksessä huimauksen ja sydämentykytyksen vuoksi. Pelkäsin jo sydäninfarktia. Kuitenkin siinä seuranta-aikana nukahdin siihen laverille väsymyksestä. Ehkä juuri sen vuoksi fiksu tk-lääkäri otatti minusta sekä Hb;n, että ferritiinin. Ja kuten aina Hb oli 117, mutta ferritiini vain 8. Viitearvojen (ja niiden EI fiksujen tk-lääkäreiden) mukaan kaikki on ok ja mitään syytä rautalääkiykseen tai tutkimuksiin ei ole. Onneksi tämä kyseinen lääkäri oli pyytänyt hoitajaa soittamaan minulle ferritiini arvosta ja kehoitti syömään rautaa kolme kuukautta ja käymään sitten kontrollissa.

    Juu, muistin ottaa rautalääkettä noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen ferritiini oli noussut arvoon 12, joka ei sekään ole vielä kummoinen. Nyt kadun, että en käyttänyt rautavalmistetta pidempään, koska olen taas samassa jamassa kuin vuosi sitten. Tämän hetken oirelista kattaa melkein kaikki raudanpuutteen oireet; tajuton väsymys,joka ei helpota nukkumalla, voimattomuus, joka tulee siis jo uniin, kurkkukipu, outo painon tunne rintakehällä tai ylämahalla, sormien ja varpaiden palelu. Päänsärkyä ei onneksi ole. Ehkä se tuo kohtalaisena pysyvä Hb riittää vielä viemään aivoille happea, onneksi.

    Nyt olen luvannut itselleni, että käytän rautavalmistetta ihan niin pitkään kuin on tarvis. Odotan jo innolla aikaa, jolloin tunnen itseni taas virkeäksi ja vahvaksi. Voimia meille kaikille!

  • Susanna Kajala

    Hui kuinka matala ferritiini sulla on ollut. Hienoa kuulla, että arvosi on noussut noinkin ylös. Onko oireilu hävinnyt kokonaan? Innolla odotan täydellistä olotilaa joka on jo 1,5 vuotta ollut kadoksissa. Siitä olen iloinen, että juoksu kulkee mutta voisi kulkea paremminkin.

  • Anonyymi

    Hei, minua myös hoitanut Soppi. Ferritiini 0,5 kun aloitettiin syksyllä 2015, sen jälkeen olen syönyt rautaa (Obsidan) 2 tablettia/vrk. + saanut kaksi kertaa rautatiputuksen. Vihdoin alkaa ferritiini nousta (142), mutta edelleen jatkan rautakuurilla, nyt 1 tabletti/vrk. Soppi kertoi, että tulee olemaan pitkä tie, mutta siitä huolimatta on oma usko meinannut välillä loppua. Nyt vihdoin jalka ja rauta nousee vähän kevyemmin:) Tsemppiä!

  • Susanna Kajala

    Raudanpuute tuntuu olevan aika yleinen vaiva mitä olen ihmisten kanssa jutellut. On todella harmi ettei lääkärit ota oireita tosissaan vaan vihjaavat psyykkisillä ongelmilla. Toivottavasti saat apua ja Soppi ainakin auttaa jos tarvetta. Tsemppiä sinulle kohti parempaa oloa.

  • Unknown

    Moi, kiva lukea tarinasi. Tai no ei tietenkään ole kiva, että tilannettasi ei ensin otettu todesta, mutta hyvä tietää että jossain edes on lääkäri joka tämän ottaa todesta. Sain nimittäin oman ferritiinitulokseni tällä viikolla, lukema oli 10,7. Työterveyshuollon lääkäri ei suostunut edes ensin laittamaan lähetettä ferritiinin testaukseen, koska hemoglobiinini oli normaali 136. Minulle tosin hyvinkin alhainen, mutta lääkärin mielestä ei ollut tarvetta mitata ferritiiniä. Sain toisen lääkärin antamaan minulle lähetteen, mutta koska jo lähetteen kirjoittaminen on noin nihkeää heille, pelkään että jään tämän tulokseni kanssa yksin, koska onhan se viitearvojen sisällä (heidän labransa viitearvot ovat 10-150). Kärsin loputtomasta väsymyksestä, työt eivät suju koska en pysty keskittymään, sanat hukkuvat ja unohtelen yksinkertaisiakin asioita, sydän lyö välillä hullun lailla ja kärsin rintakivuista, olen lihonnut tosi paljon enkä pysty tälle kilomäärälle keksimään syytä, kroppa on koko ajan jännitystilassa ja siltikään lääkärit eivät halunneet tutkia edes lähetteen verran. Pidän tuon sinua hoitavan lääkärin nimen mielessäni, jos en omalta työterveysasemaltani saa apuja. Paljon tsemppiä sinulle!

  • Susanna Kajala

    Syyskuusta joulukuuhun oli arvot nousseet mutta eivät ole lähelläkään vielä hyvää arvoa. Pitäisi mennä nyt otattamaan uudestaan nuo arvot ja katsoa onko raudan annostuksen nostolla ollut vaikutusta. Olo on ainakin parempi siinä mielessä,että se jäätävä väsymys on poissa. Toki edelleen on kipukohtauksia käsissä ja jaloissa (mutta en tiedä johtuuko ne edes tästä vai jostain muusta) mutta se,että on energisempi olo on jo puolivoittoa tässä taiselussa. 🙂

  • Emilia

    Kuulostaa todella hurjalta, enkä ylläty ettei apua saa työterveydestä. Niin tuurista ja lääkäristä kiinni. 🙁 Mikä tilanne on nyt ja onko varastot saatu nousemaan? Jos on niin millä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *