• Viikko 8 treenit

    Viikonloppu on mennyt enemmän penkkiurheillessa sillä olihan sekä naisten, että miesten pitkän matkan hiihtokisat olympialaisissa vaan niin jännittävät ettei niitä voinut jättää väliin.  Lauantain Iivon hienon hiihdon jälkeen suuntasin auton nokan kohti Leaf Areena, jossa juoksin ensin matolla  7 kilometriä ja sen jälkeen menin vielä jumppaan.  Nyt alkaa löytymään itsestäni taas sitä hetken aikaa kadoksissa ollutta treeni-intoa. Vaikka mielestäni sitä on koko ajan ollutkin mutta ei samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Sen kyllä tuntee kun treenit tuntuvat kerta toisensa jälkeen tukkosilta. Ryhmäliikuntatunneista olen nyt saanut sitä vanhaa ”kyykytys” fiilistä treeneihin ja kunnon rankka treeni vaan haastaa tekemään enemmän ja kovemmin. Sellaisen treenin jälkeen on todella hyvä olo.  Tämän sain…

  • Viimeisiä viedään

    Heissulivei! Mitä sulle kuuluu? 🙂 Viimeistä viikkoa viedään nykyisessä työpaikassa ja maanantaina puhaltaa uudet tuulet sisar hento valkoisena. Samaan aikana olen todella innoissani mutta myös jännittää. Kolme vuotta pois hoito-alalta tuntuu ikuisuudelta ja sielläkin kuten niin monessa muussakin, käytännöt ja materiaalit muuttuvat. Paljon tulee varmaan uutta ensimmäisillä viikoilla mutta hyvällä tavalla sekin tuntuu kivalta. Saatuani työvuorolistat uuteen työhön aloin täyttämään kalenteria. Olen niin innoissani aamuvapaista ja ylipäätään arkivapaista, että saan hyvin äkkiä täytettyä ne kaikella mukavalla tekemisellä kuten esimerkiksi treenillä.  Miten siistiä onkaan mennä aamulla ennen töitä treenaamaan eikä raahautua töiden jälkeen uupuneena kun mielessä siintää sänky sekä nukkumatti.  Koko muu perhe on sairastellut joten pitäkäähän sormet ristissä mun kanssa…

  • Huh mikä viikko!

    Sitä luulisi lasten ollessa kipeinä heidän makaavan sängyssä (sohvalla) lähes puoli kuolleena räkä poskella mutta EI. Kuollutta lahnaa muistuttava olotila kestää näillä tasan yhden päivän joka on se ensimmäinen päivä. Tämän jälkeen alkaa kuumetta alentavien lääkkeiden pumppaus joka salakavalasti myös antaa näille virtaa. Niistä kumpuaa ihan liikaa virtaa yli 38 asteen kuumeessakin. Itse makaisin ameebana sängyn pohjalla tuommoisilla kuumelukemilla. Näillä sitä vastoin virta lisääntyy mitä kauemmin vietetään aikaa neljän seinän sisällä. Kun ensimmäisen olotila alkaa helpottua mutta on vieläkin kipeänä joten ei voi viedä hoitoon ja toisella oireet vasta alkaa, ollaan parhaimmassa yhtälössä. Ensimmäisenä kipeänä ollut tekee kaikkensa ärsyttääkseen nyt kipeänä olevaa. Miten kivaa sitä onkaan tökkiä ja vähän kiehnata…

  • Tahdon lihaskunnon takaisin

    Myönnän olleeni julmetun laiska lihaskunnon treenaamisen suhteen ja se niin näkyy kuin tuntuukin kropassa. Juoksu on vain tuntunut niin kivalta, ettei ole käytännössä kiinnostanut tehdä mitään muuta. Lihaskunnon romahtaminen on tehnyt juoksemisesta raskasta kun keskivartalon hallinta on keitetyn spagetin luokkaa, jolloin juoksuasento on kaikkea muuta kuin hyvä. Keskivartalon hallinta on juoksussa todella tärkeää ja en voi kuin soimata itseäni sen rupsahtamisesta. Hallimaratonilla iskenyt selkäkipu on yksi esimerkki keskivartalolihasten olemattomuudesta.  Kun keskivartalon hallinta pettää ja juoksuasento vaipuu yhä enemmän kyyryyn, on sanomattakin selvää, ettei maratonin pituista matkaa pysty juoksemaan. Juoksuasennon muuttuessa radikaalisti alkaa särkyä ja kipua tuntua kropan muissakin paikoissa, jolloin ollaan jo lähellä hankkimassa itselleen rasitusvammoja. En todellakaan halua lähteä…