Croatia,  elämäntavat,  hyvinvointi,  matkailu,  oma elämä,  Travel

Päiväretki Montenegroon

Entiset Jugoslavian maat ovat niin lähellä toisiaan, että Kroatiasta on helppoa tehdä päiväretkiä naapurimaihin. Bosnia-Hertsegovinan raja tuli ylhäällä vuorilla vastaan noin 6 kilometrin juoksun jälkeen ja Montenegroon Mlinistä ajeli autolla 45 minuutissa. Suosituimmat päiväretkikohteet Dubrovnikista taitavat olla Montenegron Kotor ja Bosnia-Hertsegovinan Mostar. Lähes jokainen matkatoimisto tekee retkiä näihin ja paikalliset firmatkin näitä päiväretkiä kauppasivat.  Pohdimmekin muutaman päivän ajan kumpaan lähdemme ja lapsia ajatellen päädyimme Kotoriin, jolloin ei tarvitsisi istua autossa kovin montaa tuntia.

Hotellimme aulassa paikkaansa pitävä taksifirma pyöräytti hinnaksi 200 euroa, ja niin matka Kotoriin oli sovittu seuraavaksi aamuksi. Saisimme tilataksin vain meidän käyttöömme ja kuskimme Dusko tekisi pysähdyksiä mielenkiintoisiin paikkoihin ja odottaisi meitä Kotorissa sen aikaa kun haluamme siellä olla. Koska meitä oli matkassa kuusi henkilöä, oli oma tilatakasi paras ratkaisu. Suoraan sanottuna en ole mikään bussiretkien fani ja kärsin jonkun verran matkapahoinvoinnista niin taksi oli siinäkin mielessä parempi ratkaisu.  Nyt matka järjestettiin meidän tarpeita ajatellen ja matkalla taksissa saimme paljon henkilökohtaisempaa tietoa Kroatiasta ja Montenegrosta kuin mitä olisimme saaneet bussiretkellä.

Kotorinlahdella sijaitseva Kotor on pieni mutta sympaattinen kaupunki, jossa on noin 13 500 asukasta. Kotorinlahden alue on kauneutensa vuoksi listattu UNESCOn maailmanperintökohteeksi.  Montenegrossa valuuttana on euro. 

Kuskimme Dusko jaksoi ihmetyttää kaikella tiedolla. Hän puhui todella hyvää englantia ja tiesi Suomestakin paljon asioita. Oli juuri katsonut dokumentin mm. Suomen talvisodasta ja kyseli siitä lisää mieheltäni.  Dusko kertoi, että Montenegro ei ole yhtä kaunis kuin Kroatia ja sinä hän oli kyllä oikeassa. Maisemat toki olivat sielläkin hienoja mutta sellainen yleinen siisteys oli Kroatiassa kyllä huippuluokkaa.  Rajan ylityksen jälkeen alkoi heti ränsistyneempi katukuva.. Tie oli surkeassa kunnossa ja kuskimme kertoikin, että Montenegrolaiset eivät panosta tien kuntoon lainkaan. Vehreys pysyi samanlaisena Montenegron puolella, samoin kuin kauniit vuoristomaisemat.

Pysähdyimme muutamassa paikassa ennen Kotoria ja vuonomaisemista tuli mieleen Norja, jossa kävimme viime kesänä. Jylhät vuoret kohoavat merestä ylöspäin ja vuoren rinteillä kiemurtelee kapeita teitä.

Mikäli suuntaa omalla tai vuokra-autolla Montenegroon kannattaa huomioida muutama liikenteeseen liittyvä asia. Montenegron puolella poliisit valvovat liikennettä hyvin tarkkaan ja siellä kannattaa ehdottomasti ajaa liikennerajoitusten mukaan ja pitää turvavyötä päällä sillä kaikesta sakotetaan. Matkan aikana Kroatian puolelta Kotoriin poliiseja näkyi useita partioita. Moni ei niin onnekas taisi saada sakkolapun.

Kotorin ehkä itselleni mieluisin nähtävyys oli vanhakaupunki ja huipulle johtavat portaat.  Kävimme ensin syömässä jonka jälkeen siirryimme vanhankaupungin muurien sisäpuolelle ihmettelemään rakennuksia.  Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin verrattuna Kotorin vanhakaupunki on pieni paikka. Kapeat kujat on kävelty nopeasti läpi ja se mikä itseäni siellä ärsytti eniten oli kauppojen ”sisäänheittäjät”. Inhoan sellaista väkisin tyrkyttämistä jota on esimerkiksi Thaimaassa ja Turkissa. Kotorissa tuo samanlainen kauppiaiden mentaliteetti sai minut ärsyyntymään. Niinpä vanhakaupunki oli hyvin pian kierretty ja lapset lähtivät vanhempieni kanssa leikkipuistoon ja me lähdimme mieheni kanssa kohti rapputreeniä. En ollut varma menemmekö ylös, joten olin valinnut hommaan ihan väärät kengät, nimittäin varvastossut. Kaiken kaikkiaan varvastossut toimivat ihan hyvin enkä saanut edes yhtään hiertymää.  Ilmaiseksi ei kipuamaan pääse vaan 8 euron hinnan joutuu maksamaan, jotta näkee kaupungin yläilmoista.  Tähän aikaan vuodesta turisteja oli vielä aika vähän ja kovin paljon ei tarvinnut odotella tai ohitella. Omat juotavat kannattaa ostaa alhaalta mukaan. Muutamia myyntipisteitä on matkan varrella mutta jos haluaa välttää nestehukan (jos ei kojut olekaan auki) niin suosittelen ostamaan alhaalta.

Näkymät ylhäältä.

Päivä Montenegron puolella oli silmiä avaava ja Kroatian ihmisten ystävällisyyttä osasi arvostaa entistä enemmän palattuamme takaisin hotellille. En sano, että Montenegrolaiset olisivat mitenkään töykeitä mutta heissä näkyi ripaus venäläisyyttä huonolla tavalla. Minulle päiväretki oli ihan tarpeeksi enkä välttämättä olisi jaksanut kiertää samoja katuja enää yhtään pidempään.  Voi olla, että kaupungissa olisi ollut tekemistä koko päiväksikin mutta pikkulasten kanssa päiväretki Kotoriin oli riittävän pitkä reissu. Uudehkossa ostoskeskuksessakin ehdimme käymään ennen poislähtöä kun pissahätä yllätti pikkuisen kanssamatkustajan. Siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa kuin vain pissatauon verran mutta siinä kohtaa aikaa ei ollut hukattavaksi asti.

Lähdimme reissuun aamulla 9:00 ja hotellilla olimme takaisin siinä 17.00 aikoihin. Työpäivän verran saimme aikaa kulumaan mukavan kuskimme seurassa uudessa maassa.  🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *