hyvinvointi,  juoksukisat,  kestävyysurheilu,  Running,  Sport,  treeni,  urheilu

Vaikea päätös

Viime vuosi oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Olin raudanpuutteen takia lopen uupunut ja sen lisäksi treenasin paljon. Ei hyvä kombo ollenkaan mutta raudanpuute selvisi vasta loppu vuodesta, jonka jälkeen annoin itselleni luvan levätä Vaarojen maratonin jälkeen.  Alkuvuodesta tein päätöksen siirtyä toiseen työhön auttoi henkisen jaksamisen kanssa. Enää ei tarvitse kuunnella päivittäin kiukkuisia puheluita ja ahdistua työmäärästä. Työpaikan vaihdon jälkeen stressitaso laski nollaan ja henkisesti on parempi olo kuin pitkään aikaan. Näin ollen joskus kannattaakin kuunnella vain omaa oloa ja tuntemuksia eikä sitä mikä olisi oikeasti järkevintä (tällä tarkoitan lähinnä hyppäämistä vakituisesta toimesta sijaisuuteen joka sai ainakin vanhempani niskavillat pystyyn ).

Aloimme yhdessä mieheni kanssa matkalla mutustella ajatuksella siirtää Karhunkierroksen juoksu ensi vuoteen. Muistan heränneeni seuraavana yönä hotellilla ja tunsin helpotusta, että ei tarvitsisi lähteä Rukalle. Tässä kohtaa ajatuksella oli vain leikitty mutta kotiin tultaessa päätös kypsyi mielessä siihen pisteeseen, että juoksu siirrettiin vuoteen 2019.  Mitään varsinaista syytä siirtoon ei ole kuten loukkaantumista tms. Perus kolotuksia nyt on aina mutta lähinnä mielenkiinnon hiipuminen on oma syy. Rakastan juoksua ja haluan pitää juoksun kiinnostavana eikä pakkopullana. Väkisin kisaan lähteminen ei minun tapauksessani toimi ja sen sain kokea viime vuonna Nuuksio Classicissa keskeytyksenä. Silloin oli havaittavissa jo pientä kypsymistä kisaamiseen mutta sinnikkäästi kävin kaikkiin kisoihin osallistumassa joihin olin ilmoittautunut.

Päätös koko vuoden itselle tärkeimmän kisan siirtämisestä seuraavaan vuoteen ei ollut helppo. Kyllä sitä mielessä miettii mitäköhän muut nyt ajattelee ja olenko ihan luuseri kun en lähde edes lyhyemmälle matkalle juoksemaan, mutta kun kyse ei ole reitin pituudesta. Olisin hyvin voinut mennä juoksemaan kolmenkympin matkan ja fiilistellä paikan päällä muiden juoksuja, mutta koen, että innostuksen puuttuminen on tarpeeksi suuri syy jättäytyä kokonaan pois. Ei ole mitään mieltä ajaa 12 tuntia, juosta ärsyyntyneenä ja ajaa 12 h takaisin kotiin. Sen verran olen oppinut kuulostelemaan itseäni tässä vuosien varrella, että tiedän nyt olevan se hetki kun pitää hidastaa vauhtia.

Niinpä tänä vuonna otan rennommin. Kisoja kyllä riittää joka vuosi juostavaksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aion jatkaa juoksua ja kunnon kohottamista mutta en juoksukisat mielessä vaan hyvän olon vuoksi. 🙂

Aurinkoista viikonloppua! 

No Comments

  • Sini /luontoloinen

    Fiksu päätös! Mekin ilmoittauduttiin vain 32 kilometrin matkalle kun tiedettiin että keväällä on niin paljon kaikkea ettei ehdi eikä toisaalta edes kiinnosta treenata riittäästi. Tulee niitä juoksukisoja ja tapahtumia tulevaisuudessakin, ja niistä pääsee nauttimaan sitten kunnolla kun ehtii keskittyä asiaan. Nautinnollisia juoksulenkkejä ja toivottavasti nähdään jossain tapahtumassa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *