ajatuksia,  Lifestyle,  mielipiteet,  my thoughts,  oma elämä

Puhutaanko ruotsin kielestä?

Ruotsin kieli on seurannut minua syntymästä asti. Äitini on alkuperältään ruotsinkielinen ja hänen puolen suku on suurimmaksi osaksi ruotsinkielistä. Kotona vahvemmaksi kieleksi on kuitenkin jostain syystä valikoitunut suomenkieli ja niinpä ruotsia ei meidän perheessä lapsuutena ole käytetty. Vierailut sukulaisten luona ja viikot mummon luona kesälomalla ovat pitäneet yllä ruotsinkielen taitoa. Veljeni kanssa olimme ruotsinkielisellä perhepäivähoitajalla esikouluun asti jonka jälkeen alkoi suomenkielinen opiskelutaival aina lukioon asti.

Ehkä lapsuudellani ruotsinkielisellä paikkakunnalla ja sukulaisuussuhteideni takia ruotsinkielen opiskeleminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma. Se on kuulunut osaksi opiskelua aina kolmosluokasta asti. Ei silloin tarjottu edes muuta vaihtoehtoa. Koska lapsena ja nuoruuden vuosinakin osa kavereista olivat ruotsinkielisiä joten koin, että hienoa osata ruotsia.

Ruotsinkieli töissä

Vuonna 2007 lähdin töihin lapsuuden maisemiin saaristoon ja ruotsinkieli oli työkieleni aina vuoteen 2014 loppuvuoteen asti. Toki siinä välissä sain pari lasta ja tein keikkaa muualla mutta saaristossa työskennellessä suurin osa asiakkaista olivat ruotsinkielisiä.

Vakuutusyhtiössä hoidin ruotsinkielisiä asiakkaita, joten sanavarasto on mukavasti karttunut tässä vuosien aikana. Small talkia pystyy ruotsiksi heittämään hyvin mutta vakuutussanasto itsessään oli opeteltava.

Se miksi tästä aiheesta lähdin kirjoittamaan on se, että koin niin suurta onnistumista hoitaessani yhtä iäkkäämpää sukupolvea edustavaa ruotsinkielistä potilasta. Se, että voin palvella potilaan omalla äidinkielellä tuntuu mukavalta ja olettaisin, että potilaskin on siitä kiitollinen. En tietenkään kaikkia maailman kieliä osaa mutta jos pystyn palvelemaan edes niillä joita osaan, on minusta suuri etu työelämässä. Työyhteisössäni huomaan, että englanti on monelle vahvempi kieli ja palvelun saaminen englanniksi voi olla helpompaa kuin ruotsiksi.

Ylpeyden aihe

Me kaikki olemme ylpeitä jostain mitä osaamme tehdä. Minä olen ylpeä ruotsinkielen taidostani. Tiedän, ettei se monellekaan olisi ylpeyden aihe varsinkin kun niin moni tuntuu inhoavan ruotsinkieltä ja sen opiskelua. Minusta on kiva osata puhua ruotsia siinä missä monen mielestä on hienoa osata englantia.  Toiset taas tykkää saksasta ja jotkut ranskasta.  Meitä on moneksi ja minusta sekin on rikkaus tässä elämässä.

Mielenkiinnosta kuulisinkin mikä on sinun mielipiteesi ruotsinkielestä. Hyödyttikö lukea koulussa ruotsia vai onko se mielestäsi ihan turha kieli? 

No Comments

  • Susanna Kajala

    Hienoa, että olet saanut tuotua ruotsinkielen kotiin. Itse olin ennen lapsia suunnitellut, että puhun lapsille ruotsia mutta kun nykyisessä kotipaikassa ei ruotsia edes kuule niin totesin homman liian raskaaksi.

  • Christa / Traveldreamer

    Mulla on aika samanlainen tausta kuin sulla – toinen vanhemmista on ruotsinkielinen, mutta koti- ja koulukieli oli kuitenkin suomi. Ruotsi on aina kulkenut mukana sukulaisten myötä ja lukion jälkeen opiskelinkin vuoden ruotsiksi. Yliopisto-opintojen aikaan olin töissä Stockalla ja siellä käytin paljon ruotsia asiakkaiden kanssa. Sitten ruotsi jäi muutamaksi vuodeksi, kun lapset syntyivät ja omat ruotsinkieliset isovanhemmat eivät enää olleet elossa. Päädyin kuitenkin neljä vuotta sitten töihin täysin ruotsinkielisiin työtehtäviin ja kielelle tuli taas käyttöä. Aloin puhua lapsille kotona ruotsia ja nyt kuopus aloitti koulun ruotsiksi käytyään esikoulun ja vuoden päiväkotia ruotsiksi. Iseveljet ovat suomenkielisessä koulussa, mutta lukevat ruotsia. Minulle on ollut ruotsista vain hyötyä ja kieli on avannut sekä työpaikkoja, että opiskeluaikana myös mahtavia vuokra-asuntoja hyvään hintaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *