Turvajuoksijana PNM trailissa 2018

05 elokuuta


Eilen oli hauskin päivä pitkään aikaan. Ne jotka ei ymmärrä juoksusta mitään tai inhoavat juoksua eivät varmaankaan voi käsittää, että joku menee sinne vapaaehtoisesti vapaaehtoiseksi ja vielä juoksemaan. Juoksua harrastavalle toimitsijaksi meno kisoihin on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja nähdä kokonaan uusi puoli kisoista. Itseäni kiinnostaa kovastikin kaikki se touhu mitä kisojen ulkopuolella tapahtuu ja kisapäivänä ennen kisojen alkua. Nämä kerrat kun olen päässyt toimitsijaksi mukaan on ollut mukavia.  Porukka on todella leppoisaa ja meno sen mukaista.

Keltapaitasia turvajuoksijoita odottamassa lähtöjä


Turvajuoksijat

PNM trailissa turvajuoksijoita oli ainakin tarpeeksi. Yhteensä 12 innokasta  juoksijaa Vauhtisammakolta ja Finnish Marathon Runnersilta lähti turvaamaan muiden juoksua. Pidemmille matkoille lähti turvajuoksuvaljakko (2-3 henkilöä) joukon keskelle sekä häntäpäähän.10 kilometrin matkalle joukon hännille lähti kaksi turvajuoksijaa. Kullakin turvajuoksuvaljakolla oli ea-varusteita ja lisävettä mukana.

Ensimmäisenä matkaan lähtivät 38 kilometrin juoksija ja heidän peräänsä turvajuoksijaksi lähti myös mieheni yhdessä parin muun kaverin kanssa. Me lähdimme Vauhtisammakosta tutun Annin kanssa 23 kilometrin juoksijoiden perään. Olimme varustautuneet olemaan koko 7,5 tunnin ajan reitillä ja etenemään hiljaa mutta kuinkas kävikään. Hyvävoimaiset juoksijat pinkoivat hirmuista vauhtia maaliin asti. Lyhimmälle 10 kilometrin matkalle lähtö tapahtui viimeisenä.


Koko matkan aikana ei tarvinnut auttaa lääketieteellisesti ketään mikä on tietenkin todella hyvä asia. Helle hellitti sopivasti ennen kisoja, joten uskon sen vaikuttaneen siihen, ettei kisoissa uupuneita juurikaan ollut. Jossain vaiheessa tuntui jo turhalta kantaa suurta määrtä juomaa sekä ea-tavaroita. Toisaalta ikinä ei tiedä mitä eteen tulee joten pakko tavarat on kantaa loppuu asti. Mitä väsyneemmäksi juoksun aikana sen helpompin sitä alkaa kompastumaan juurakoihin kun keskittyminen herpaantuu. Eksymiset ovat myös tavallista yleisempiä lopussa kun on väsynyt eikä jaksa niin tarkkaan seurailla merkintöjä vaan helposti voi esimerkiksi seurata edellä olevaa juoksijaa joka on jo juossut harhaan.

Anni ja minä lähdössä matkaan.


Oma juoksu

Omasta juoksusta sen verran, että olin varautunut hengailemaan reitillä paljon pidempään, joten juoksuvauhti meinasi olla itselle liikaa. Onneksi Annin kanssa juttu luisti, jolloin sai kivasti muuta ajateltavaa kuin se, että kuinka pitkä matka maaliin on. Otettiin välillä reilusti myös kävelypätkiä, jolloin syötiin juoksureppuun ahdattuja eväitä. Tuntui, että painolasti repusta ei kyllä hävinnyt mihinkään vaikka oli eväät syöty ja omat lötöpullot juotu loppuun. Jaloissa oli krampin poikasta suurimman osan loppu matkasta ja ihan lopussa myös kylki meni kunnolla kramppiin. Suolaa otin koko matkan ajan silloin tällöin ja nestettäkin tankkasin, joten niistä ei ainakaan ollut kiinni, että tuli kramppeja.  Lähemmäs 25 kilometriä tuli Suuntoon kun maaliviiva ylitettiin ja himpun alle 4 tuntia saatiin matkaan kulumaan. Loppumatkan krampit söi ainakin itseltä juoksuvauhtia mutta kaiken kaikkiaan tästä tuli hyvä treeni.

Sää ei ollut niin lämmin kuin pelkäsin ja muutamia sadepisaroitakin saatiin niskaan mutta nihkeän kosteaa oli. Toisaalta ei niin paha kosteus kuin olisi voinut olla jos olisi satanut enemmän. Nyt oli ehkä sellainen aika optimaalinen sää juosta jos kisoihin voisi jonkun sään valita.


Plussat ja miinukset

+ Leppoisa tapahtuma
+ Rennon letkeä tunnelma
+ Huoltopisteitä useasti ja niissä oli tarjolla muutakin kuin vettä
+ Reitti suurinpiirtein hyvin merkitty (itselle toki ympäristö oli tuttu mutta oli hyötyä katsoa Movescountista kisareitit etukäteen)
+ Ensimmäinen tapahtuma josta voi sanoa, että vessoja oli tarpeeksi
+ Tapahtuma ja reitit sopivat hyvin aloittelijoille
+ Lyhyt matka Turusta

- Muutama pummikohta löytyi, jossa reitin olisi voinut merkitä vieläkin paremmin
- Paljon hiekkatietä juoksureiteillä (jonkun mielestä tämäkin olisi + mutta itse haluaisin enemmän polkua jos olisin polkujuoksukisoissa)

23 kilometrin juoksijoita odottamassa lähtöä

Väki vähenee ja pidot paranee

Mieheni oli turvajuoksijana kahden muun kanssa 38 kilometrin matkalla ja he olivat tulossa kävellen kohti maalia kahden väsyneen juoksijan kanssa. Meitä paremman puoliskon odottajia, toimitsijoita ja muita kuskin odottajia oli siinä jonkin verran maalialueella. Saatiin aika kulumaan hyvinkin juomalla energiajuomia ja keskustelemalla kaikesta maan ja taivaan väliltä. Jutut rönsyili suuntaan jos toiseen mitä useamman energiajuomatölkin sai juotua  Kolmanteen oli omalla kohdalla lopetettava ja samalla saatiin niin kuskit, puolisot ja viimeiset juoksijatkin maaliin, jolloin koitti kotiinlähdön aika.

Onnea kaikille maaliin asti selvinneille juoksijoille, toimitsijoille hyvästä seurasta ja järjestäjille todella kivasta tapahtumasta!  PNM trail on paketissa tältä vuodelta ja katseet kannattaa suunnata kohti  Paavo Nurmi maratonia joka juostaan jo muutaman viikon päästä 18.8 Turussa.

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe