Kohtalokas lenkki

05 syyskuuta


Ehdin jo innoissani tehdä 1,5 viikon ajan uuden harjoitusohjelmani treenejä kunnes eilen ruhjoin kovin polkujuoksulenkillä vasemman jalan isovarpaani. Koira oli mukana juoksuvyössä kiinnitettynä ja ilmeisesti haistoi edellä kulkeneen ihmisen koska kiristi vauhtia. Minulla oli kuulokkeet korvilla ja katsoin vain maata, etten kompastu ja kuinkas kävikään. Kenkä otti kiinni juurakkoon vääntäen samalla varpaan. Seuraavaksi tajusin, että nyt kaadun ja otin vain käsillä vastaan pusikkoon lentämisen.  Ei muuta kuin äkkiä ylös ja ensimmäinen ajatus oli, että ei kai kukaan nähnyt. No todellakin näki, siinähän se nainen seisoi lähes vierellä ja todisti kauniin lentoni kanervien joukkoon. Ei muuta kuin äkkiä ylös ja vauhdilla jatkamaan matkaa. 



Huomasin, että varpaaseen sattui mutta ajattelin sen vain vähän venähtäneen ja kivun ehkä menevän hetken päästä ohi. Jatkoin lenkkiä ja päästyäni puoleen väliin oli tehtävä suunnitelman muutos. Varvas ei kestänyt kävelyä mutta juoksun joten kuten. Käännyin pettyneenä takaisin päin ja juoksun sekä kävelyn yhdistelmällä pääsin takaisin autolle.  Harjoitusohjelman 2,5 tunnin lenkki jäi vajaaksi puolella tunnilla mikä sekin harmitti mutta eniten otti päähän varpaan kohtalo. Miten voi polkujuoksija olla niin kömpelö? Potkaisin nimittäin varpaan loppu lenkillä vielä neljä kertaa juurakkoon joka pistää miettimään, että ehkä olisi syytä vaihtaa lajia. 



Kotona otin lenkkarit pois ja mietin uskallanko ottaa sukkaa pois jalasta, että mitenköhän pahasti varvas on mennyt. Ei näyttänyt pahalle mutta astuminen teki kipeää. Pari särkylääkettä otin poistamaan jomottavaa kipua. Muutamassa tunnissa varpaaseen muodostui mustelmaa ja kipu ei ollut hävinnyt minnekään, joten varasin ajan lääkärille. Vaikka varvas olisi murtunut niin tiesin, ettei sille mitään tehtäisi. Teipattaisiin vain viereisen varpaan kanssa yhteen. Lääkärikäynti meni juuri niin kuin arvelinkin. Hieman tunnustelua ja toteamus, että teipataan. Olisin oikeasti teipannut varpaan jo kotona mutta en löytänyt yhtään teippiä koko talosta.  

Ei auta muuta kuin odotella, että varvas toipuu kohtalokkaasta lenkistä ja pääsen mahdollisimman pian harjoitusohjelmani pariin. On äärimmäisen ärsyttävää kun on innoissaan jostain asiasta eikä sitä pääse toteuttamaan. Nyt on kuitenkin maltettava mielensä ja antaa varpaan levätä.  Jos jotain hyvää haluaa hakea tästä telakalla olosta niin voin tehdä niitä asioita mitkä normaalisti jäävät tekemättä kuten lukeminen ja tv-sarjojen seuraaminen. :)

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Vitsi miten tylsää! Toivottavasti varvas paranee nopsaan ja pääset pian juoksemaan. Itsekin oon jo toiveikas, viime viikon ison takapakin jälkeen jalka on tuntunut pari päivää jo liian hyvältä. Ylihuomenna onkin kulunut kaksi kuukautta murtumasta.

    Ihania kuvia postauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri muutama päivä sitten ilmottauduin Ruissalojuoksuihin jonne ajattelin mennä juoksemaan puolikkaan Nyt hieman pelottaa miten sen käy. Ehtiikö varvas parantumaan ajoissa ja pääsenkö juoksemaan?!

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe