Odottavan aika on pitkä

26 lokakuuta


Kuten olen aiemminkin täällä maininnut niin minulla todettiin syyskuussa kaularangassa välilevyn pullistuma joka on pakottanut jättämään liikunnan tauolle. Minulla on ollut suuria suunnitelmia keväälle juoksukisojen suhteen mutta eilen neurokirurgin konsultaatiossa käydessä alkoi hieman pelottamaan miten käy ensi vuoden kisojen kanssa. Minulla ei ole mitään hengenvaaraa mutta hermosärkyjen kanssa oleminen on yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Kun mikään asento ei vie kipua pois niin alkaa olla huumori lopussa vaikka yritän pitää mielen positiivisena loppuun asti. Tässä kohtaa ei nimittäin auta itku eikä kiukku. Tämä voisi tulla meistä kenelle tahansa ja sille ei vaan voi mitään.  Lääkemäärä jonka otan päivittäin on jo naurettavan suuri ja kaikkein älyttömintä on, että ne eivät vie kipua pois. Ne helpottavat ehkä elämääni mutta kipu säilyy lääkkeistä huolimatta. En halua millään muotoa olla negatiivinen, joten olen yrittänyt säilyttää hyvän mielen kivuista huolimatta.


Ulkoapäin näytän täysin terveeltä ja siksi monen on varmaan vaikea kuvitella kivun määrää. Eikä sitä voikaan kukaan muu tietää kuin se joka kipujen kanssa joutuu elämään.  Tuntuu, että olotilani aiheuttaa hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Minun pitäisi kaiketi olla sänkypotilaana mutta tiedättekö mitä? On mielelle paljon parempi, että pysyy liikkeessä ja paranemisen kannalta on myös hyvä liikkua vaikkakin en saa treeni mielessä liikkua.  Haluan ja aion tehdä asioita mitä pystyn. Minun on turha istua neljän seinän sisällä koska siitä vasta pää hajoaa. Toki elämäni menot menee tällä hetkellä lääkkeiden ottotilanteiden mukaan sillä vahvat lääkkeet hieman rajoittavat ihmisten ilmoille menemistä koska aiheuttavat tasapaino-ongelmia ja huimausta.


Useimmiten pullistumat niin sanotusti kuivuvat itsestään pois noin kuudessa viikossa, mutta joskus vaaditaan leikkausta. Minä olen 50-50 tilanteessa eli kaksi viikkoa vielä seurataan tilannetta ja ellei muutosta ole tullut niin käy tieni Tyksin leikkaussaliin.  Pullistuma painaa hermon alkupäätä pahasti ja aiheuttaa siksi näin kovat kivut. Jos pullistuma olisi edes vähän taaempana olisi helpompi tilanne.  Viisi viikkoa on takana ja viime viikolla lisäsin lääkemääriä koska kivut yltyivät alkutilanteeseen. Se on jo merkki siitä, että välttämättä tästä ei selvitä ilman leikkausta. Leikkaus toki olisi helppo vaihtoehto joka todennäköisesti veisi kivut heti pois mutta leikkauksissa on aina oma riskinsä. Varsinkin kun leikellään läheltä valtimoita, ruokatorvea ja äänihuulia. Tämän tyyliset leikkaukset ovat rutiinileikkauksia yliopistollisessa sairaalassa mutta aina voi tapahtua jotain kun ollaan leikkauksessa. Kukaan ei voi taata 100 % onnistumista. Ei edes huippu kirurgi.


Sain myös alustavaa arviota siitä milloin uskallan alkaa juoksemaan.  Kuulemma joulukuussa. Mikäli päädytään leikkaukseen niin en saa helmikuussa osallistua Porin hallimaratoniin. Jos taas pullistuma päättää kuivua itsestään niin on toivoa päästä maratonille. Pohjakunnon kuitenkin pitäisi olla kohtuullinen joten on mahdollista, että saisin juostua tällä kertaa maratonin loppuun asti.  Mutta katsotaan ja eletään päivä kerrallaan.  Jotain hyvääkin tässä pitkässä sairauslomassa on ollut sillä olen saanut tehtyä monia asioita pois to do-listaltani joka on odottanut ikuisuuden pöydälläni. Kohta lista on tyhjä. Jes!

Ja hei tänään on perjantai. :) Mitä suunnitelmia sulla on viikonlopuksi?




You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe