ajatuksia,  elämäntavat,  hyvinvointi,  Lifestyle,  my thoughts,  oma elämä,  terveys

Rankka vuosi

Vuosi ei ole vielä lopuillaan mutta aikani kuluksi voisin käydä läpi kaikkea mitä vuoden aikana on tapahtunut ja mitä siitä on jäänyt käteen. En valehtele jos sanon, että tämä on ollut yksi rankimmista vuosista mitä olen kokenut. Oikeastaan kaikki tässä vuodessa on mennyt jollakin tavalla pieleen ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta. Norjan reissu oli säiden puolesta huono mutta itse reissu kuitenkin jätti hyvät muistot.  Lasten ensimmäinen matka lentokoneella Kroatiaan oli unelmien täyttymys. En olisi voinut parempaa matkakohdetta enkä ihanampaa matkaseuruetta toivoa. Matkat on kuitenkin vain niitä arjen luksus hetkiä. Kun taas mennään sinne arjen pyöritykseen, harrastuksiin ja terveyteen niin kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä.

Työpaikan vaihto piti olla unelmien täyttymys ja se on ollut yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Hyvin ristiriitaiset fiilikset on tästäkin kaikesta.  Siitä tulossa lisää myöhemmin blogiin kunhan saan ajatuksia jäsenneltyä.

Treenien piti alkaa luistaa tänä vuonna mutta kunto on takkuillut koko vuoden ja viimeisimpänä niittinä tuli syyskuussa kaularangan välilevyn pullistuma joka vei tosissaan telakalle. En ole käytännössä päässyt liikkumaan yhtään normaalia elämää lukuun ottamatta. Mistään hiki hatussa treenaamisesta ei ole tarvinnut edes haaveilla. Leikkaus on tulossa ja sen jälkeen kaiketi jos kaikki menee hyvin niin kuukauden päivät leikkauksen jälkeen saisin alkaa kevyesti lenkkeilemään.

Vaietuin aihe on talous. Raha-asiat ovat takkuilleet enemmän tai vähemmän ja loppu vuotta kohden nekin heitti niin isoa häränpyllyä, että taidan olla moneen suuntaan kiitollisuuden velassa vielä pitkään. Kun jää ilman tuloja ja pyydetään vielä 900 euroa takaisin työpaikan palkkahallinnon väärin maksamia palkkoja niin voin sanoa, että alkaa hikikarpalot nousemaan otsalle kun katsoo laskupinoa. Ei ole helppo selvitellä raha-asioita kun kaikki on kytköksissä toisiinsa ja itse et pysty tekemään mitään koska palkkahallinto on se joka esimerkiksi Kelaan ilmoittaa kaiken. Ja silloin kun he eivät ole ilmoittaneet asiasta ajoissa niin jää ilman tuloja. Kelan sivuilla puhuttiin kolmen viikon käsittelyajasta mutta voin vannoa, että se on joulun aikaan paljon pidempi koska kaikki siellä asioivat haluavat kiirehtiä käsittelyä ja työntekijät viettävät lomiansa jotka ovat ansainneet.

Nämä asiat ovat arkielämää minulle ja, jotta voisin hyvin pitäisi näiden osa-alueiden olla kunnossa.Tiedän, että minun pitäisi olla vain super tyytyväinen siitä, että en ole sairastunut kuoleman vakavasti tms. mutta en voi sille mitään, että minusta tuntuu todella pahalta.  Tuntuu kuin olisin ollut alkuvuodesta elämäni onnellisin ja sen jälkeen vajonnut syvälle suohon. Olen yrittänyt olla positiivinen ja pitää kiinni hyvistä asioista ja ajatuksista mutta kun joka viikko vedetään matto malta niin en jaksa enää.

Ilman menetyksiä ei päästy tänäkään vuonna. Rakas koiramme Peppi menehtyi keväällä ja suru oli suuri. Meille lemmikit ovat perheenjäseniä ja Peppikin oli ollut minulla lähes 10 vuotta. Siinä ehtii kiintyä koiraan hyvin paljon. Pepin menetys ei jäänyt ainoaksi vaan menetimme koko kukko ja kanalaumamme jonkun pitkäkyntisen matkaan (todennäköisesti ketun). Harmitus oli suuri kun löysin kaikki kuolleena yhtä lukuun ottamatta. Blondi kana oli selvinnyt kuin ihmeen kaupalla siitä murhenäytelmästä. Meidän kasvattamat kukot ja kanat, jotka olivat olleet meillä tipuista asti joutuivat kokemaan ihan hirveitä. Koska menetys tuntui siinä kohtaa todella pahalta niin en ollut valmis ottamaan uutta laumaa, joten oli parempi etsiä Blondille uusi koti joka löytyikin alle vuorokaudessa tutun luota. Ilojakin toki koettiin lemmikkien parissa kun Pärre kissa muutti meille. Pikkuinen ehkä noin 4 viikkoinen pörrökasa sulatti koko perheen sydämen hetkessä. Tällä hetkellä Pärre on jo iso poika ja edelleen hauskuutta meitä yllin kyllin.

Mulla oli suuria suunnitelmia vielä tälle vuodelle mutta suoraan sanottuna ei ole ollut mahdollista toteuttaa niitä eikä oikein enää jaksamistakaan.  Moni voi ihmetellä miten voi olla puhki vaikka on ollut sairaslomalla monta kuukautta mutta kyllä voi vaikka ei fyysisesti raskasta olisikaan. Psyykkinen puoli on ollut koetuksella koko sairausloman ajan sillä en ole saanut urheilla enkä nauttia punaviiniä (mun lempparia). No joo ei se punaviinin juominen ole oikeasti mikään ongelma mutta se olisi saanut mielen piristymään monenakin iltana.  

Liikkumattomuus on saanut painon nousemaan ja se rassaa mieltä. Tiedän, että ne on vain kiloja mutta aineenvaihduntani stoppasi kuin seinään kun lopetin liikkumisen.  Kun niin moni asia jota on tottunut tekemään jää pois koska se on kiellettyä tai ei kivun takia onnistu on psyykkisesti raskasta. Sen tajuaa vasta kun joutuu siihen tilanteeseen.  Suurin ongelma liikkumisen lisäksi on nukkuminen. Selällään kun on nukkunut kohta 2,5 kuukautta niin alkaa käymään hermoille. En ole koskaan ollut mikään selällään nukkuja vaan rakastan nukkua mahallaan ja kyljellään, joten on vaatinut uuden oppimista, että saa nukuttua selällään. Kun ei saa nukuttua kunnolla niin se vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Tuntuu, että olen sekaisin niin lääkkeistä kuin unen tuomista hankaluuksista.

Vuosi on ollut rankka psyykkisesti. Olen joutunut käymään läpi asioita, joita en olisi ikinä uskonut tämän ikäisenä enää näkemään mutta ikinä ei näköjään ole liian myöhäistä. Minua on arvosteltu tavalla joka saa niskakarvat pystyyn. Olen joutunut puolustamaan itseäni asioissa, jotka ovat osa minua. Olen myös joutunut puolustamaan ystävää hänen taisteluissaan joka on ollut minulle täysin uutta. Minä en ole ikinä ollut se joka nostaa äänensä esille vaan hivuttaudun mieluummin takariville piiloon. Olen oppinut itsestäni tämän vuoden aikana todella paljon ja se varmaan onkin tämän rankan vuoden opetus ollut. Olen joutunut nielemään pettymyksiä suuren määrän ja oppinut, että ellei ole syntynyt kultalusikka suussa niin elämä voi joskus olla vähän hankalaa. 

Sitä sanotaan, että kaiken paskan jälkeen mitä on kokenut niin lupaa jatkossa jotain hyvää. En tiedä vihaanko tätä sanontaa vai onko se oikeassa. En uskalla edes miettiä mitä hyvää muka ikinä olisi luvassa.  En halua kuulostaa masentuneelta mutta totta puhuen just nyt mieliala on hyvinkin maassa johtuen viime viikkojen tapahtumista. Ehkä pystyn jossain vaiheessa toteamaan, että tämäkin vaihe elämässä oli käytävä läpi oppiakseen siitä jotain ja arvostaakseen elämää mutta just tällä hetkellä se kuulostaa hyvin kaukaiselta lauseelta mun suussa.

Jottei kaikki menisi pelkäksi valitukseksi niin haluan sanoa kiitos niille kaikille ihanille tyypeille joilta olen saanut tukea. Olen saanut myös mielettömästi tsemppiviestejä ja ne saavat minut hyvin iloiseksi.  Olen suorastaan otettu sillä myönnän olleeni hyvin negatiivinen loppu vuotena ja se näkyy varmasti kauas mutta sinnikkäimmät ovat jaksaneet silti kannustaa läpi koko rupeaman. Kiitos! 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *