ajatuksia,  Books,  Lifestyle,  oma elämä,  Work

Kirjavinkki: Työpaikan kusipäät

Törmäsin saamassani sähköpostissa Robert I. Suttonin kirjaan Työpaikan kusipäät ja pyysin kustantajalta arvostelukappaleen itselleni sillä kirjan aihe vaikutti hyvinkin kiinnostavalta. Robert I.Suttonin kirja on selviytymisopas niille, jotka ovat ympäröineet itsensä kusipäillä. Hänellä on selviytymisstrategia kaikkia kusipäätyyppejä varten joiden avulla on mahdollista saada työstään mielekästä. 

Tykkäsin tavasta miten kirja on kirjoitettu. Teksti oli helposti lähestyttävää ja selkokielistä. Joskus tämän tyyppiset opukset voivat olla ihan liian tutkimustietoon perustuvaa joka voi olla raskasta luettavaa. Robert I. Suttonin Työpaikan kusipäät- kirjassa on hyviä esimerkkejä ja asioita pohdittavaksi, joita kannattaa käyttää hyödyksi työpaikalla vaikka siellä ei olisikaan kiusaajaa mutta aina tulee vastaan konflikteja, joissa saattaa hetkellisesti pahoittaa mielensä tai pahoittaa jonkun mielen. Itse ainakin haluan keskustella asioista heti eikä niin, että otetaan asioita esiin uudelleen puolen vuoden päästä koska se on siihen asti jäytänyt toisen mieltä. 

Hyvä vai huono työilmapiiri

Minua on aina kiehtonut työpaikoissa ihmisten keskinäinen dynamiikka. On mielenkiintoista seurata ihmisten kommunikointia tai huomata kenen välillä kommunikointi on puutteellista. Hyvin nopeasti nimittäin huomaa mitä kommunikoinnin puute aiheuttaa työyhteisössä. Työilmapiiriä huonontaa kommunikoinnin puute, josta aiheutuu väärinkäsityksiä, turhaa supinaa, konflikteja ja kaiken lisäksi kaikki nämä edellä mainitut aiheuttavat turhaa stressiä.  Kirjassa puhutaan tutkimuksesta, jonka mukaan työntekijät tukahduttavat tunteitaan ikävissä tilanteissa, jolla suojelevat itseään konfliktitilanteissa. Minusta avoimuus on hyvän työpaikan valttikortti. Kun asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä eikä pimitetä tietoa keneltäkään niin porukka pysyy rehellisinä toisilleen. Kun asioita jätetään arvailujen varaan  ja annetaan mahdollisuus salaisuuksiin sekä siihen johtuvaan supinaan niin voisi kyseenalaistaa ihan jo koko työpaikan arvoja.

Hyvän työilmapiirin tunnistaa työntekijöiden ilmeistä ja eleistä. Työntekijät ovat hyväntuulisia ja motivoituneet työn tekemiseen. Työpaikalla vallitsee rauhallinen ilmapiiri kun kaikki on hyvin. Jokaisen työntekijän pitäisi voida nauttia työn tekemisestä ja hänelle pitää suoda rauha työnsä tekemiseen. Tiedän, että monessa paikassa halveksutaan hauskan pitämistä töissä mutta kyllä se mun mielestä osaksi kuuluu työhön. Kun ihmisillä on töissä hauskaa niin aivan varmasti työntekijät tulevat mielellään töihin. Huono aamu voi pelastua työnkaverin heittämällä huonolla huumorilla varustetulla vitsillä ja kahvitauon jälkeen työntekoon on mukavampi palata hyväntuulisena. Suttonin kirjassakin kehoitetaan nollaamaan itsensä tauoilla ja ladata akkuja tulevaa varten. Työkaverit on tärkeitä ja heillä on paikkansa meidän elämässä. Toki on työpaikkoja, joissa ollaan lähes aina yksin ja kommunikointi muihin tapahtuu vain sähköpostin tai Skypen välityksellä mutta uskaltaisin väittää, että moni ketä työskentelee yksin niin kaipaa työkavereita. 

Yksilö- vai tiimipelaaja

Minulle on tärkeää, että työyhteisö on viihtyisä ja rento, jossa voidaan jutella niin työ- kuin vapaa-ajan asioistakin. En tarkoita, että työkavereista pitäisi tulla sydänystäviä mutta kyllä toimeen pitää tulla. Se on vain plussaa jos työkaveri on niin ihana henkilö, että haluaa nähdä häntä myös vapaa-ajalla.

Työyhteisössä ei tarvitse olla kuin se yksi ihminen, jolla on negatiivinen asenne. Oletteko huomanneet, että negatiivinen asenne tarttuu helposti muihin? Huonotuulisuus leviää ja pikku hiljaa kaikki ovat yhtä negatiivista sakkia. Negatiivisissa työilmapiirissä työskentely on yhtä helvettiä sillä siellä ei pystytä työskentelemään ilman jatkuvia konflikteja. Aina on joku asia huonosti ja koska asioista ei tietenkään voida keskustella vaan niistä supistaan selän takana niin asiat vain pahenevat. Olen itse työskennellyt paikassa, jossa ilmapiiri on ollut katastrofaalisen huono. Työntekijät ovat voineet huonosti mutta sitä ei ole nähty eikä avunhuutoja ole kuultu. Sellainen vetää mielen aika matalaksi ja työmotivaatio laskee kuin härän häntä.

Nais- vai miesvaltainen ala

Minulla on käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, että lähes kaikissa työpaikoissa, joissa olen työskennellyt on ollut todella hyvä tiimihenki ja positiivinen ilmapiiri. Olen työskennellyt sekä naisvaltaisella alalla, että alalla jossa on totuttu näkemään enemmän miehiä. Jos saisin valita niin olisin todella onnellinen paikasta, jossa olisi molempien sukupuolten edustajia yhtä paljon. Se tarkoittaisi vähemmän supinaa ja enemmän puhetta. Miehet uskaltavat puhua asioista suoremmin ja toki kiusaamista tapahtuu ihan yhtälailla miesvaltaisella alalla mutta kyllä naisvaltainen työpaikka on potenssiin kymmenen näin omasta näkökulmasta katsottuna. 

Yleisesti ottaen huonosta työilmapiiristä on puhuttu monessa paikassa, joten se kaiketi on aika yleinen ongelma. Tuskin asiasta mikä ei millään muotoa kosketa ihmisiä jauheta lehdissä ym. sosiaalisessa mediassa. Muutos työpaikkojen ilmapiirien välillä voi olla raju.   

Se hetki kun huomaat kadottaneesi itsesi

Se, että ei voi olla työpaikalla oma itsensä ei tule tietämään kovin pitkää työrupeamaa kyseisessä työpaikassa. Kun joudut jatkuvasti esittämään jotain muuta kuin mitä olet, on hemmetin raskasta. Sitä ei oikeasti jaksa kukaan kovin pitkään ja olen sitä mieltä, että kenenkään ei oikeasti tarvitsisi muuttaa itseään työpaikan takia. Vuosi on jo pitkä aika. Kun huomaa kadottaneensa itsensä eikä tiedä mikä on roolisi töissä on aika etsiä uusi työpaikka. Tässä kohtaa voi olla jo liian myöhäistä mutta asialle on vielä tehtävissä jotain. Kun taas jos olet jo täysin työuupumuksen lamaannuttava ei työpaikan vaihto ole fiksuinta. Uupuneena et jaksa tehdä uudessakaan työpaikassa hyvää vaikutusta koska olet väsynyt. Sinua on kohdeltu huonosti ja tarvitset aikaa nuolla haavojasi ja päästä asian yli. On olemassa työpaikkoja, joissa työntekijöitä kunnioitetaan ja kiusaamistilanteet lopetetaan ennen kuin kunnolla edes alkavat.  Aina on toivoa vaikka loputtomalta tuntuvan taipaleen jälkeen olet yksin isossa maailmassa ja etsit uutta työpaikkaa. Uusia työkavereita. Uutta esimiestä. Työtä, jossa sinua kohdellaan tasavertaisesti ja, jossa esimies arvostaa työpanostasi.

 

Millainen työilmapiiri sinun työpaikallasi on?

Oletko sinä kenties kokenut huonoa käytöstä töissä? 

Jos saisit päättää mitä muuttaisit työyhteisössäsi?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.