elämäntavat,  hyvinvointi,  Running,  Sport,  treeni

FMR:n juoksuleiri

Olin toukokuussa elämäni ensimmäisen kerran juoksuleirillä. Finnish maraton runnersit järjestivät Sappeella juoksuleirin jäsenilleen ja samana viikonloppuna he järjestävät Sappee uphillrunin.  En ollut koskaan aiemmin käynyt Sappeella ja minulle tulikin yllätyksenä miten hieno paikka löytyy 2,5 h ajomatkan päässä Turusta.  Maisemat oli kuin olisi ollut Lapissa.  Siellä on mahtavat puitteet polkujuoksuun, fatbikella ajoon ja Sappeen majoituskeskuksen alueelta löytyy frisbeegolfrata ja läheltä ratsastustallikin. Talvisin paikkahan toimii laskettelukeskuksena hiihtolatuineen, mutta oli siellä hienoa näin kesälläkin.

 

 

 

Puitteet juoksuleirille oli kyllä hienot. Sää oli koko viikonlopun todella hieno ja lämmin. Mökki jossa yövyimme porukalla oli upea ja sen kruunasi terassilla oleva palju.  Paljussa tulikin istuttua joka päivä muutaman tunnin palautellen kroppaa.

On kivaa viettää aikaa samankaltaisten juoksuhörhöjen seurassa ja jatkuvasti oli juoksuseuraa tarjolla jos mieli lenkille.  Viikonloppu poissa kotoa juoksennelle Sappeen metsissä oli ihana irtiotto arjesta mutta kääntöpuolena näissä on aina kotiin viemisenä kamala väsymys. Tulee valvottua ja aina ei olosuhteetkaan ole otollisia kunnon yöunille.

 

 

 

 

Minulla oli edellisen viikonlopun RedBull Lahti kisasta pohkeet vielä niin kipeät, että en osallistunut Sappee upphillruniin vaikka olin niin suunnitellut. Lämmin keli yhdistettynä kipeisiin pohkeisiin ja jäätävin korkeuseroihin olisi ollut minulle liikaa ja tiesin, että oikea ratkaisu on jäädä pois kisasta ja tyytyä kannustamaan muita.  Saman päivän aamulla tehtiin pidempi 13 kilometrin polkujuoksulenkki joka verotti energiani tyystin. En tajua miten olo olikin niin vetelä. Sykkeet häilysi lähes 200 eikä järkyttävä määrä siitepölyä tehnyt helpotusta hengittämiseen. Puista oikein lemahti siitepölyä tuulen mukana.  Lenkin jälkeen iski todella huono olo ja meninkin mökille päästyäni hetkeksi pitkäksi ja söin Pälkäneen K-Supermarketistani löytämiäni gluteenittomia salmiakkikarkkeja jotka oli muuten todella hyviä.  Harmittaa etten ottanut pussista kuvaa niin olisi voinut googlettaa, että mistä niitä mahtaisi Turun suunnalta saada.  Olo helpottui kyllä nopeasti jotta pääsin tsemppaamaan ylämäkikisaan osallistuvia juoksijoita. Ehkä ensi vuonna itsekin pystyn osallistumaan kyseiseen kisaan.  🙂

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *