ajatuksia,  Lifestyle,  my thoughts,  oma elämä

Kesä 2019

Kesä on mennyt yhtä nopeasti kuin koko alkuvuosikin. Tuntuu, että emme ole tehneet oikein mitään ihmeellistä kesän aikana ja silti aika on suorastaan lentänyt siivillä.

Työpaikan vaihdon takia kesälomani oli tänä vuonna lyhyt, kahden viikon mittainen joka on lomaksi lyhyt aika. Itse en ehtinyt juurikaan rentoutua siinä ajassa sillä koko ajan on ollut sellainen olo, että pitää tehdä jotain ettei loma valu vain ohi ja loppujen lopuksi siinä kävi juuri niin, että loma loppui eikä tehty mitään. Tämä vain vahvisti sitä, että minusta ei ole viettämään kesälomaa pelkästään kotona.

Mulle loma tarkoittaa palautumista ja rentoutumista. Sitä en koe saavani kotona, jossa koko ajan riittää tiskiä, pyykkiä ja siivottavaa. Loma ei tuntunut poikkeavan perus arjesta mitenkään muuten kuin, että nyt olen tehnyt kotitöitä tuplasti enemmän kuin normaali arkena, jolloin olen töissä sen kahdeksan tuntia. Tietysti oli kivaa olla lomalla kun saatiin olla koko perhe kotona samaan aikaan mutta jäi harmittamaan ettei päästy tekemään suunniteltua Norjan reissua.

Kesä sentään helli lämmöllä, ja mä rakastan helteitä. Treenaamisen kannalta se on toisinaan raskasta mutta mitä pidempään lämpöä on, niin niihin tottuu ja treenitkin sujuu helteistä huolimatta. Kesän aikana tuli treenattua oman mittapuun mukaan paljon koska olihan itselleni pisin juoksumatka suoritettavana heinäkuussa Pallaksella. Treenit lämmössä olivat tarpeellisia sillä koko kisan ajan lämpöä piisasi ja jos en olisi ollenkaan treenannut helteisen sään aikana ulkona niin matka olisi ollut todella paljon raskaampi. Nyt kun lämpöön oli ehtinyt totutella, niin kuumuus ei ollut ongelmana. Pallaksen lisäksi muita juoksukisoja ei kesän aikana ole juostu. Loman aikana olin suunnitellut treenaavani paljon mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Yhteen viikkoon sain 5 treeniä mutta muuten olenkin vain ollut. Kai se on hyvää osata himmata myös silloin kun kroppa vaatii lepoa.

Seilissä sekä Porvoossa tuli käytyä päiväretkillä. Tyttären kuvataidekoulussa tekemiä töitä oli esillä Seilissä olevassa näyttelyssä, jonka takia sinne mentiin. Olen käynyt siellä joskus pienenä sululaisten kanssa eikä minulla ole siitä reissusta mitään muistikuvaa, joten oli kiva päästä näkemään millainen saari se Seili on. Pienihän se Seilin saari on ja nähtävyydet oli tunnissa koluttu. Kerran aikaa oli vielä seuraavan laivan lähtöön, niin käytiin siellä syömässä lounasta. Ihan kaunis paikka mutta yhdellä kerralla nähty.

Porvoo oli minulle myös uusi tuttavuus ja oli kiva nähdä tuo kesäinen kaupunki omin silmin eikä vain muiden ig kuvista. 😀 Vanhan kaupungin alue on hieno ja olisihan siellä saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon mutta lapset kun on mukana, niin ei voi tuntitolkulla vain kävellä ja ihmetellä. Ehkä kun lapset ovat isompia (tai sitten lähdetään kahden kesken) voisi Porvooseen lähteä joskus uudestaan. Harmittaa, että niin paljon paikkoja jäi näkemättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *