ajatuksia,  hyvinvointi,  Lifestyle,  oma elämä,  terveys,  Wellness

Keliakia

Minulla alkoi tulla oireita vuonna 2006. Kärsin kovista vatsakrampeista ja vatsan turvottelusta. Monesti sain avata housunnappeja, että pystyin olemaan. Suoritin sillä hetkellä kauppakorkeakoulussa avoimen puolen kursseja ja muistan joutuneeni jättämään monia luentoja väliin vatsakipujen takia.  Varsinkin jos olin syönyt pullaa tai muita hiivaa sisältäviä tuotteita, niin oireilu oli todella kovaa.

Lääkäriin hakeuduin ensin terveyskeskukseen, jossa minua ei otettu tosissaan vaan määrättiin Somacia närästykseen.  Pyydettiin tulemaan uudelleen vastaanotolle jos ei helpota kahdessa viikossa. Oireilu ei tietenkään närästyslääkkeillä helpottanut ja vasta seuraavalla käynnillä määrättiin verikokeita.  Verikokeiden tultua oli syy vatsakipuihin nopeasti selvillä. Keliakia oli oireiden aiheuttaja. 

Sain ensin lähetteen terveyskeskuksen sairaanhoitajalle jonka oli tarkoitus kertoa minulle keliakiasta ja ruokavaliosta.  Hän ei osannut kertoa sen enempää kuin mitä olin jo netistä löytänyt. Sain näin ollen vain ohjevihkosia ja lähetteen ravintoterapeutille Tyksiin. Lähes sama homma toistui siellä. Ravintoterapeutilla ei ollut minulle juurikaan mitään uutta kerrottavaa.  Olin lukenut, että Kelan ruokatukea varten (silloin sitä vielä sai) pitäisi olla gastroskopia tehtynä ja lausunto keliakiasta. Terveyskeskuslääkärin mielestä sellaista ei ollut syytä tehdä, joten kävin työterveyslääkärin kautta hakemassa lähetteen Turunmaan sairaalaan gastroskopiaan.  Turunmaan sairaalassa tehtiin tuohon aikaan halutessa humautuksessa skopiat, joten se oli syynä miksi halusin lähetteen sinne. Itse toimenpide meni hyvin eikä minulla ole siitä mitään muistikuvaa. Gastroskopia todisti samaa eli suolinukkaa ei ollut. Siitä alkoi uusi elämä. 

Alkuun kaikki tuntui vaikealta ja tuntui, ettei mitään voi syödä. 13 vuotta sitten elettiin myös erilaista aikakautta. Tarjolla ei ollut laajaa valikoimaa ja maku ei tuotteissa ollut kummoinen.

Nyt keliakia ja gluteeniton ruokavalio on tiedostettu paremmin, joten gluteenittomia tuotteita löytyy kaupoista (jopa pienisä) yllättävän paljon.  Aika harvan ruuan on joutunut jättämään kokonaan pois koska gluteenitonta versiota ei löydy kuten esimerkiksi lihapiirakka. Himoitsemani karjalanpiirakatkin löytyvät nykyään markkinoilta usean eri valmistajan tekeminä.

Vuosien mittaan olen oppinut leipomaan gluteenittomana kaiken mitä haluan ja kotona valmistan kaikki leivonnaiset gluteenittomina.  Äidilläni on myös keliakia joka todettiin jotain vuosia myöhemmin kuin minulla, joten senkin takia tulee tehtyä juhliin kaikki gluteenittomina. On paljon helpompaa kun voi syödä kaikkia tarjolla olevia eikä vain rajata osa kaikille ja osan gluteenittomalla oleville. Isän puolella keliakiaa on useilla sukulaisilla, joten jos perinnöllisyyttä miettii, niin ei ole ihmekään, että minulla on se.  Molemmat lapseni on myös testattu verikokeilla sillä heillä on ollut aina välillä sellaisia oireita, jotka voisivat viitata keliakiaan. Kummallakaan ei ainakaan verikokeiden perusteella keliakiaa ole. 

Vaikka noudatan gluteenitonta ruokavaliota, niin huomaan kyllä jos ole vahingossa altistunut gluteenille.  Minulle ei enää tule vatsavaivoja vaan kaulan ja rinnan alueelle näppyjä, vähän kuin rakkuloita. 

Useimmiten minua ei harmita yhtään gluteeniton ruokavalio mutta Suomessa matkaillessa on joutunut toteamaan monesti, että huoltoasemien gluteenittomien tuotteiden tarjonta on todella surkea.  Saman asian olen todennut Helsinki-Vantaan lentokentällä, ja useimmiten matkalle lähtiessä onkin parempi syödä kotona ja toisen kerran vasta paikan päällä lomakohteessa. Norweginianin lentoyhtiölle on annettava positiivista palautetta, sillä heidän lennoilta löytyi valikoimista gluteenittomia tuotteita. Muilla ulkolaisilla lentoyhtiöillä lennettyäni viime aikoina, on saanut olla syömättä.  Ulkomailla riippuu hieman kohteesta kuinka hyvin keliakia on tiedossa. Italiasta jäi positiivinen ja hyvä fiilis sillä he olivat monessa ravintolassa paljon tietoisempia kuin mitä Suomessa ollaan. Niin hyvää gluteenitonta pitsaa en ole eläissäni syönyt kuin mitä Roomassa tuli syötyä. Siellä oli gluteenittomia ravintoloita paljon ja joissain oli jopa erilliset ruokalistat gluteenittomille. 

Kommelluksiltakaan en ole välttynyt vuosien varrella. Muistan elävästi vielä tilanteen josta on jo useita vuosia. Olimme kaverin kanssa syömässä Turussa ravintolassa ja tilasin gluteenittoman pastan. Söin hyvällä ruokahalulla tilaamani pastan ja kun sain laskun niin minulle pahoiteltiin, että pasta jonka sain ja söin ei ollutkaan gluteeniton.  Ruuan sain muistaakseni ilmaiseksi tästä hyvästä mutta ei se poista sitä fiilistä joka minulle jäi kyseisestä paikasta.  

Gluteeniton ruokavalio ei ole nykypäivänä enää mikään ongelma eikä tarvitse kokea olevansa juhlissa oikea maanvaiva. Koen, että gluteeniton otetaan tosi hyvin huomioon mutta toki vaatii aina sen, että siitä on ilmoittanut etukäteen. Omasta mielestä pystyn elämään ihan normaalia elämää keliakiasta huolimatta. Jos se ennen oli hidastava tekijä, niin ei enää. Jopa juoksukisoissa on otettu nämä eri ruokavaliot huomioon ja viimeksi Nuts Pallas kisassa olin todella iloinen nähdessäni gluteenittomia riisinuudeleita tarjolla. Vaikka nuudeleista ei paljon uponnut sisään, niin pääasia oli, että oli edes tarjolla gluteeniton vaihtoehto, sillä ruoka on kuitenkin tärkeä elementti pitkän matkan juoksussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *