hyvinvointi,  Lifestyle,  liikunta,  urheilu,  Wellness

Huonoa tuuria

Syksy ei tunnu olevan mun aikaa.

Viime vuonna syksy alkoi varpaan loukkaamisella lenkkipolulla ja siitä parin viikon päästä heräsin kaularangan välilevypullistuman kanssa, josta alkoi 4,5 kuukauden sairasloma. Viime kuussa kaaduin kotona sisärappusissa ja sain osuman selkään. Siitä alkoi taas lääkärissä ravaaminen kun kipu ei tunnu hellittävän. Magneettikuvissa näkyy jälleen välilevypullistuma, mutta tällä kertaa aivan alimman lannenikaman ja ristiluun välissä. Tuo tuskin on tulosta kaatumisesta mutta kovan osuman takia kipu voi jatkua pitkään.

Työni puolesta olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa joille sattuu ja tapahtuu. Vasta kun sattumuksia alkaa sattumaan myös itselle sitä on oivaltanut monia asioita asiakkaidemme näkökulmasta. Onni onnettomuudessa siis koska koen pystyväni huomioimaan asiakkaiden tarpeet paremmin kuin ennen näitä omia episodeja. Näinhän tämän ei varmaan kuuluisi olla mutta ei sitä oikein ymmärrä asioita ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Töissä olen tällä kertaa pystynyt olemaan muutamaa pahinta selkäkipupäivää lukuun ottamatta. Kipu on jatkuvaa säteillen pakaroihin ja lonkkiin. Koen kuitenkin, että tällä kertaa oireilu on hyvin lievää verrattuna kaularangan pullistuman aiheuttamiin säteilyoireisiin, että olen kyllä töissä niin pitkään kuin vain pystyn ja tietenkin toivon, että pullistuma kuivuisi pois itsestään, jotta ei tarvittaisi leikkausta.

Eniten kipu vaikuttaakin treeneihin ja tuottaa taas turhaa päänvaivaa. Salilla olen koko ajan käynyt kivun sallimissa rajoissa treenaamassa sillä tuntuu, että kipua on vaikka vain olisin, joten ei treenaaminen ainakaan ole pahentanut tilannetta. Päänvaivaa aiheuttaakin aerobisten treenien teko, sillä en pysty juoksemaan taikka kävelemään pidempään. Pyöräily etunoja-asennossa ei onnistu myöskään, kun taas soutulaite on ollut ihan ykköskone lämmittelyyn. Tiedän, että uintia kehutaan aina kaikkeen liikkumiseen mutta kun en halua ostaa uintikorttia ja pitäisi löytää laji, jota voisi tehdä kotona.

Ongelmat tulevat esiin staattisissa etunoja-asennoissa sekä seisteissä kun taas selkä kestää istumisen yllättävän hyvin (ainakin vielä). Nukkuminen on ollut hankalampaa kaatumisesta lähtien ja siitä syystä varmaan olenkin ollut taukoamatta ihan totaalisen uupunut. Silläkin uhalla, että on väsyttänyt niin olen raahautunut salille koska siitä saa hyvän olon ja paremman mielen.

Pyrin liikkumaan säännöllisesti koska pelkään tilanteen huonontuvan jossakin kohtaa ja, että tulisi tilanne, että en pystyisi treenaamaan. Olen tullut näiden vaivojen tiimoilta aika pessimistiksi, joten silloin pitää tehdä asioita kun pystyy. Lannerangan alueen pullistumat ilmeisesti useimmiten ovat oireettomampia kuin kaularangan, joten toivoa on, että pääsen tällä kertaa vähemmällä. Ainakin toivon näin sillä tämän vuoden tammikuussa sain lähteä liikkeelle aika pitkälti nollasta niin fyysisesti, psyykkisesti kuin taloudellisestikin. Vaikka ulkokuoren päältä olenkin kova niin sisältä hajosin kyllä totaalisesti viime sairastumisen aikana. Niin kauan kun arki pysyy normaalina, elämä pysyy raiteillaan mutta kun tippuu vaunusta pysäkille liian pitkäksi aikaa, ollaan ongelmissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *