Russia,  Travel

Viikonloppu Pietarissa

Olen aina halunnut käydä Pietarissa ja marraskuussa siihen tarjoutui mahdollisuus, johon tottakai tartuin. Varsinkin kun sain matkaseuraksi äidin sekä muitakin sukulaisia ja tuttuja, niin tuntui turvalliselta lähteä matkaan. Minulla oli suuri aikomus tutkia valmiiksi mitä kaikkea nähtävää Pietarissa on mutta se jäi aikomukseksi. Viikot ennen reissua oli kiireisiä ja aloin huomata omassa olossa loman tarpeen. Keskittyminen herpaantui kaikesta ja en ollut oma itseni. Ajattelin reissun tekevän hyvää kun pääsi hetkeksi pois tutuista kuvioista ja joutuisi istumaan bussissa jumissa omien ajatusten kanssa ”ihan tarpeeksi pitkän ajan”. Reissu ei ehkä sujunut ihan niin kuin olin sen kuvitellut päässäni.

Pietarissa olisi saanut aikaa kulumaan rutkasti pidemmänkin ajan.

Käytyäni aiemmin jo bussilla Venäjällä Kingisepissä sekä Valko-Venäjällä Minskissä, on nämä pelottavat rajamuodollisuudet tulleet tutuiksi. Suomen puolella tullissa vielä uskaltaa hymyillä mutta bussin kaarrettua Venäjän puolen rajalle hyytyy hymy, niin rajalla työskenteleviltä kuin Venäjän puolelle menijöiltä. Ihan joka ikinen kerta rajan ylitys Venäjän maille pelottaa. Uusien e-viisumeiden myötä porukkaa on käännytetty 30% rajalla koska e-viisumeita ei ole täytetty oikein. Varsinkin ne, joilla on ääkkösiä nimessä saa olla tarkkana viisumia täyttäessä. E-viisumi kyllä muuten on paljon fiksumpi ja halvempi, olisiko ollut kympin luokkaa. Mennessä meidät syynättiin todella tarkkaan rajalla ja lopulta päästiin kaikki passintarkastuksen läpi. Eikä oltu kuin pari tuntia ohjelmasta myöhässä loppu päivän.

Venäläisten röyhkeä asenne, on sellainen asia joka vaatii aina totuttelemista. Se on vain heidän tyylinsä. Heti rajalla pääsee toteamaan tämän hymyttömän olemuksen joka jatkui koko reissun ajan. Venäläisten kasvoilta ei juuri erota mitään ilmeitä. He voivat tervehtiä mutta hymyä tai muutakaan ilmettä ei kasvoilta tule esille. Röyhkeys tulee esille hyvin liikenteessä jonne en ikinä itse uskaltaisi mennä ajamaan. Mikäli omaa egoistin asenteen niin pärjää hyvin heidän kanssaan liikenteessä. Kaikkialla näkyy kuinka jokainen haluaa olla se ensimmäinen ja vain se on tärkeää, että itse pääsee. Pistin esimerkiksi merkille, että vilkut päällä olevat ambulanssit odottivat liikennevalojen vaihtumista. Ymmärrän Pietarin kokoisessa kaupungissa liikenneruuhkien olevan mahdottomat ja liikenne oli muutenkin aika kaoottista mutta silti tuntui hullulta nähdä ruuhkissa ambulanssit jotka eivät päässeet eteenpäin. Aamiainen oli seuraava paikka jossa röyhkeys ja minä minä- asenne tuli esille. Kyynärpäätaktiikalla ruokaa sai lautaselle. Tämän saman tosin olen huomannut muuallakin matkustaessa jossa on samaan aikaan lomailemassa itänaapurin ihmisiä. Itse aloittaa aina linjaston alusta, jossa on lautaset ja ottimet jonka jälkeen siirtyy ottamaan ruokaa. Näille ei tämä ollut yhtään tuttua vaan ruokaa tultiin ottamaan suoraan naaman edestä. Kun moiseen touhuun ei ole tottunut, niin aamut ei lähteneet käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, jota lomalla ollessa tietty toivoisi.

Bussimatka oli Neva toursin järjestämä ja heillähän kokemusta löytyy 28-vuoden ajalta Venäjälle matkustamisesta, joten hyvissä käsissä oltiin. Heidän kautta järjestyi retket, joista me olimme valinneet äidin kanssa perjantai illan metromatkan kauppakeskus Galleriaan sekä lauantai aamun kaupunkikierroksen, johon oli yhdistetty myös sirkus. Lauantai illalla oli vielä Neva-joella juhlaristeily johon kuului ruokailu.

Kaupunkikierroksella sai nähdä mahtavia paikkoja bussin ikkunasta käsin mutta vielä on joskus päästävä uudestaan näkemään nämä läheltä. Bussilla pääsee näkemään yleisellä tasolla paljon mutta itse olisin kaivannut enemmän liikkumista kävellen. Olisin halunnut päästä paikkoihin sisään ja nähdä mitä ne pitävät sisällään. Ulkoapäinhän moni rakennus on jo todella upea, joten voin kuvitella, että ne on myös sisältä hämmästyttäviä.

Itseä jäi harmittamaan kaupunkikierroksella se, kun bussiin tuli useampi mieshenkilö hirveässä krapulassa. Suurin osa niistä istui edessäni tai takanani. Koko keskittyminen meni itsellä siihen, että saan pidettyä aamiaisen sisällä. En todellakaan ole alkoholinvastainen ja saa lähteä viettämään iltaa mutta onko pakko tulla pilaamaan muiden matka haisemalla ihan hirveästi viinalle, valittamalla koko matkan ajan kuinka kauan reissu kestää tai juoksemalla bussin vessassa oksentamassa. Kyse oli kuitenkin aikuisista yli 40 vuoden ylittäneistä ihmisistä. Yhden kohdalla voisi ymmärtää vodkan juomisen ylilyönnin mutta kun koko porukka oli samassa kunnossa. Kotimatkalla saimmekin tietää, että kolmesta bussista vain yksi matkustaja oli joutunut alkoholin yliannostuksen vuoksi sairaalan teho-osastolle. Liekö ennätys vai yllätys. Se jää arvoitukseksi.

Hotelli

Majoituimme Moskva hotellissa, joka yllätti siisteydellään ja modernilla olemuksella. Tämä hotelli taisi olla top 3:ssa Pietarin isoimpien hotellien listassa ja se kyllä siellä näkyikin. Hotelli oli ISO ja huoneemme sijaitsi ihan käytävän toisessa päässä, jolloin askelia kertyi reilusti päivän aikana. Hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsi kauppoja kuten Prisma ja vieressä oli myös McDonalds. Metro sijaitsi ihan hotellin vieressä. Ihmettelimme viikonlopun ajan kiinalaisten suurta rynnäkköä hotellilla mutta selvisi, että kiinalaiset omistivat kyseisen hotellin. Hotelli on edullinen mutta jos itse valitsisin majoituspaikan Pietarista, niin ottaisin sen lähempää nähtävyyksiä. Nyt oli aika kaukana kaikesta enkä usko, että olisin kävellen lähtenyt katsomaan nähtävyyksiä vaan olisi ollut pakko turvautua metroon jos bussia ei olisi ollut.

Nevan risteily

Vodka virtasi ja laulu raikui.

Pääruoka
Alkuruoka

Risteily oli kauden viimeinen ja lähdettyämme laivalta maihin, ajoi se talven tuloa karkuun telakalle. Kesällä nämä Neva-joen risteilyt ovat suosittuja ja uskon, että niissä saa silloin enemmän irti kaupungista kuin mitä nyt sai. Istuimme sisällä koko pari tuntisen ajan ja kaupungin kaunista valaistusta näki ikkunoista ulos katsomalla. Risteilyllä oli tanssia ja laulua, johon lähes kaikki joutuivat mukaan joko vapaaehtoisesti tai hieman pakotetusti. Itse säästyin tältä hauskuudelta sillä istuin vodkalasi kädessä koko ajan näyttäen sitä, että juominen oli juuri kesken. Sainkin siis kuvata muiden hauskoja hetkiä ja naureskella muiden kohellusta.

Ruoka risteilyllä oli ehkä koomisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt. Olimme äitini kanssa tilanneet gluteenittoman ruuan sillä molemmilla meillä on keliakia. Alkuun oli feta-oliivi-kurkku-tomaatti-salaatti mutta meiltä kahdelta se vietiin pois ja tilalle tuotiin riisipohjainen salaatti, jossa oli mm. oliiveja ja suolakurkkua. Sitten meille tuotiin pieni leivän palanen jossa oli mätiä ja persiljaa. Muut saivat leivän palasen mutta siinä oli sentään smetanaa mädin ja persiljan lisäksi. Yksi lasillinen vodkaa meni jo siinä, että sai tuon leivän syötyä. Oli nimittäin kamalimman makuista mätiä mitä olin koskaan syönyt. Vodkalla senkin sai huuhdeltua alas. Seuraava ruoka vasta olikin yllätys. Muut saivat taikinasta tehdyt nyytit joiden sisällä oli sienistä tehtyä muhennosta. Me saimme äidin kanssa vartaan missä oli neljä paistettua herkkusientä. 😀 Ei siinä mitään ne oli hyviä mutta ehkä olisi kaivannut jotain muuta kaveriksi. Pääruoka ei eronnut muiden ruuasta muuta kuin, että meidän annoksissa ei ollut kastiketta eikä hapankaali/porkkanaraastetta vaan sen tilalla oli kurkkua. Jälkiruuaksi muuta saivat kakkua ja me saimme tyytyä sairaalassakin tutuksi tulleeseen hyytelöön, jossa oli marjoja ja hedelmän palasia.

Ruuasta jäi sellainen olo, että he olettivat gluteenittoman tarkoittavan myös maidotonta koska kaikki maitoon tehdyt jutut oli poistettu meidän annoksista. Ymmärrän, että kaikkialla maailmassa gluteenittomuus ei ole kovinkaan hyvin tiedossa ja jättämällä yhdestä ruokavaliosta pois ns. kaiken allergisoivan saa siitä useammalle sopivan. Tämä on se syy miksi monessa paikassa gluteeniton ruoka maistuu ihan hirveälle kun siitä on otettu kaikki makua tuovat ainesosat pois kuten voi, kerma ja mausteet. Näin saadaan juuri sitä lähes näkymätöntä ruokaa, joka ei maistu, ei tuoksu eikä näytä miltään. Eikä tämä ole vain naapurimaamme ongelma vaan ihan Suomessakin on tullut huomattua tämä.

Sirkus oli paikkana hieno ja venäläisethän ovat tunnettuja sirkusosaamisesta, joten odotin tätä esitystä mielenkiinnolla vaikka tiesin, että esityksessä voisi olla eläimiä mukana. Aina on mahdollisuus ettei eläimet ole hyvin kohdeltuja mutta ei auttanut kuin olla murehtimatta liikoja. Yritin miettiä, että moni Pietarilainen on saanut työpaikan sirkuksesta ja tekevät parhaansa palkkansa eteen joka ei kummoinen ole. Yleisesti perus työntekijät Pietarissa tienaa sellaiset 200-300 euroa /kuukaudessa.

Itse esitys oli hienosti tehty ja ovathan he tosi taitavia. Kaikki muut eläimet kuten papukaijat ja merileijonat vielä menivät hyvällä mielellä mutta leijonien tullessa estradille, ei se enää näyttänyt mukavalta. Eikä leijonien kanssa tehty esitys mennytkään kovin putkeen kun leijonille tuli pientä välienselvittelyä eikä ne olleet järin yhteistyökykyisiä enää siinä kohtaa.

Pakettimatkassa on hyvät puolensa varsinkin jos matkustaa hieman erilaisempiin maihin jossa kulttuurit risteää omasta ja kaikki on käytännössä aina valmiiksi suunniteltu. Kuitenkin tämänkertainen pakettimatka ei oikein lämmittänyt mieltä. Syy ei sinänsä ollut matkan järjestäjässä vaan siinä, että aikaa olisi pitänyt olla enemmän. Tälle reissulle ei oltu varattu enempää aikaa. Matkaan lähdettiin perjantai aamulla ja sunnuntai illalla tultiin takaisin Kaarinaan. Tuntui hirmu hätäiseltä reissulta ja ehti nähdä vain ihan pintaraapaisun Pietarista. Mikäli joku suunnittelee reissua Pietariin, niin suosittelen miettimään etukäteen mitä haluaa nähdä ja suunnittelee sen mukaan kuinka pitkään Pietarissa tulee olemaan. Näin saa matkasta kaiken ilon ja hyödyn irti.

Viipuri

Paluu matkalla poikkesimme Viipurissa ja pääsimme käymään kauppahallissa ostoksilla. Minunkin oli tarkoitus tuhlata siellä loput ruplat mutta en löytänyt mitään ostettavaa karpaloita lukuun ottamatta. Koska emme viettäneet Viipurissa kuin muutaman tunnin, niin koko paikka jäi hyvin etäiseksi eikä minulle jäänyt siitä oikein mitään mielikuvaa. Aika ränsistynyttä ja vanhanaikaista oli kaikkialla minne vaan katsoi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *