Books,  Lifestyle,  oma elämä

Lukemani/kuuntelemani kirjat 1-2/2020

Mark Manson – Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

Kuuntelin kirjan hetkessä, jolloin koin aika paljon samoja fiiliksiä kuin mitä kirjassa kerrotaan. Koin olevani huonompi kuin muut. Mietin miksi joku muu valitaan ennemmin kuin minut. Miksi minä en laihdu vaikka some on täynnä 20 kiloa pudottaneita? Olenko onnellisempi laihduttuani 20 kiloa tai saatuani jonkun uuden työpaikan? Kuunnellessa kirjaa pohdin miettimiäni asioita. Pohjimmiltani olen onnellinen juuri nyt. Kaikki muu on vain plussaa.

Kirjan myötä sain todella paljon ajateltavaa. Aion käyttää hyödyksi kirjassa esitettyjä näkokulmia, jospa niistä saisin vastauksia useampiin kysymyksiin, joita tulee pohdittua. Minun ei tarvitse olla kuin muut vaan voin vapaasta olla ihan oma itseni, sellainen kuin olen nyt. Kelpaan sellaisena. Kukaan ei oikeasti vaadi minulta enemmän kuin MINÄ ITSE. Minä olen se joka vaadin itseltä liiallisuuksia, koska haluan olla kuin muut.

Voisinko vain yrittää olla sellainen kuin olen vaatimatta itseltäni liikoja?

Minun ei tarvitse olla yli-ihminen, sillä ei muutkaan ole sitä vaikka somesta sen kuvan monesta ihmisistä saakin. Some on nykyajan riesa, joka saa itsetunnot laskemaan miinuksen puolelle. Se saa tuntemaan, että en ole mitään muihin verrattuna. Minun ei kuitenkaan ole pakko verrata itseäni muihin. Olemme kaikki omia yksilöitä. Meillä on kaikilla omanlaisensa elämä. Kenenkään ei kuuluisi verrata itseään muihin, ei minun eikä sinun. Aina on asioita joita ei näytetä somessa. Ne asiat jätetään näyttämättä, jotka tuovat epätäydellisen kuvan. Ihan jokaisella ihmisellä on huonoja päiviä, he syvät roskaruokaa, elävät sotkussa ja pikavippien sekalaisessa sopassa. Näitä ei tuoda esille koska kukapa haluaisi seurata ihmistä joka ei ole täydellinen. Hänessä ei silloin ole mitään erilaista kuin minussa. Haluamme seurata yltiöpositiivisia ja täydellisiä ihmisiä, koska sellaisia me haluaisimme olla. Tavoittelemme ja haaveilemme olevamme täydellisiä vaikka kukaan ei ole sellainen. Haaveilemme sellaisesta mitä ei ole olemassa.

Rob Sears: Vladimir Putin- Menestyvän johtajan opetukset

Minulle oli tätä kyseistä kirjaa kohtaan hyvin paljon ennakkoasenteita, mutta pakko myöntää, että kirja oli hyvin tehty. Se onko kaikki totta mitä kirjassa kerrotaan, jääköön jokaisen omalle vastuulle, mutta hauskuutta kirjasta ei puuttunut. Kirja oli viihdyttävä ja helppoa kuunneltavaa.

Thomas Eriksson- Laiskat alaiset ympärilläni

Minulla on edelleen kesken kyseisen kirjoittajan Idiootit ympärilläni, jonka olen aloittanut varmaan pari vuotta sitten. Koin silloin kirjan lukemisen työlääksi ja jätin koko homman kesken. Nyt piti kuitenkin äkkiä lenkille lähtiessä etsiä joku kirja kuunneltavaksi ja Laiskat alaiset ympärilläni valikoitui lenkkiseuraksi. Kuuden tunnin rypäisy hyvin kiinnostavasta aiheesta hurahti nopeasti. En olisi malttanut lopettaa kuuntelua millään.

Minulla ei ole alaisia vaan työskentelen itse ns. rivityöntekijänä. Jokaisesta työpaikasta kuitenkin löytyy erilailla työskenteleviä työntekijöitä. Me emme ole kaikki samanlaisia eikä meillä kaikilla ole samat työtavat. Minua kuten varmaan meitä kaikkia joskus nyrppii jokin kollega joka tekee jonkin asian erilailla kuin itse tekisi. Huomaan ajattelevani silloin, että kaikki pitäisi tehdä itse. Tätä lausahdusta kuulen töissä usein. Asiakaspalvelutyössä vain on vaikeaa tehdä itse kaikki sillä en välttämättä ole juuri tavoitettavissa puhelimella kun asiakkaani soittaa. Kiroan saamastani soittopyynnöstä, että eikö se kollega tätäkään osannut nyt muka hoitaa. Totta on, että ei hän välttämättä oikeastikaan osannut auttaa asiakastani ja siksi otti soittopyynnön.

Opin kirjasta monia hyviä pointteja. Eriksson on jakanut erilaiset ihmistyypit erivärisiin luokkiin. Mikään väreistä ei ole toistaan parempi tai kumoa toisia vaan väreissä korostuu meidän ihmisten erilaisuus. Nyt kuunneltuani kirjan ymmärrän paremmin kollegojani. Ymmärrän miksi joku heistä toimii niin kuin toimii ja toinen toisella tavalla. (Ja kyllä jaoin tiimikaverini ja esimieheni paperille piirtämiini erivärisiin laatikoihin.) Tämä oli opettavaista. Jouduin pohtimaan miksi nämä ihmiset olivat niissä väreissä minun mielestäni. Mikä tekee toisesta keltaisen, joku toinen on vihreä ja kolmas on sininen. Kuunnellessani kirjaa eteenpäin olin jo aika alkuvaiheessa vakuuttunut olevani punainen. Olen hyvin tulos-ja tavoitekeskeinen ja teen kaiken nopeasti. Tykkään haasteista ja olen kilpailuhenkinen.

Eriväristen ihmisten kommunikointi toistensa kanssa oli kiinnostavaa kuunneltavaa. Aloin ymmärtää esimiehiäni paremmin. He eivät välttämättä teekään asioita kiusatakseen alaisia vaan koska se kuuluu heidän työhönsä. Toisen väriselle esimiehelle palautteen anto on yhtä normaalia kuin aamulla sukkien laitto jalkoihin, mutta toisen väriselle pomolle se voikin olla hyvin kiusallista. Mielenkiintoista! Aloin seuraamaan esimiehiäni töissä ihan uusilla silmillä.

Ville Haapasalo- ”Et kuitenkaan usko…”

En ole kovin perillä Villen elämästä, mutta tiedän hänen olevan suosittu Venäjällä. Muutamia jaksoja joskus olen hänen sarjoistaan katsonut mutta siihen se on jäänyt. Aloin kuuntelemaan kirjaa vailla olettamuksia tai ennakko-asenteita. En tiennyt mitä odottaa.

Ville saapui silloiseen Neuvostoliiton aikaan opiskelemaan teatterikorkeakouluun ja sanotaanko, että on sille tielle jäänyt. Kirjaa kuunnellessa ihmettelet ääneen, huokaiset välillä helpotuksesta, naurat vedet silmissä ja alkaa vituttaakin. Tunteet hyppii laidasta laitaan kuunnellessa niitä uskomattomia tarinoita, joita Villellä on kertoa omasta nuoruusvuosistaan Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä.

Adam Kay- Kohta voi vähän kirpaista: Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

Kun huumori alkaa olla perjantain työpäivän jälkeen finaalissa etkä tiedä jaksatko enää tehdä mitään sinä päivänä- tartu tähän kirjaan. Unohtuu kuulkaa omat murheet ja huonot päivät nopeasti. Lasillinen punaviiniä ja sangen viihdyttävä kirja takaa perjantai-illan olevan yksi viikon parhaimmista. Vaikka en ole lääkäri, niin pystyn kyllä samaistumaan moneen kirjassa kerrottavaan juttuun. Niitä oikeasti tapahtuu sairaalamaailmassa. Ne eivät ole huhupuheita tai legendoja, joista puhutaan vielä kymmenen vuoden jälkeen. Ne ovat totisen tosia juttuja. Meille ihmisille tapahtuu kummallisia asioita.

Thomas Eriksson- Kehnot pomot ympärilläni

Esimiehellä on iso rooli työntekijän työssä. Motivointi on mielestäni yksi esimiehen tärkeimmistä työtehtävistä. Hyvällä johtamisella saadaan tulosta kun työntekijät ovat siihen motivoituneita. Jotta saadaan työntekijät motivoitua työntekemiseen, on ensin oltava selkeät tavoitteet. Ilman tavoitteita ei työntekijä tiedä mitä häneltä odotetaan, joka voi johtaa ”tuuliajoilla” olemiseen eikä oikein tiedetä mitä työnkuvaan oikeastaan edes kuuluu.

Tykkään Erikssonin kirjoissa siitä, että hän antaa konkreettisia esimerkkejä. Sellaisia, joihin on helppo samaistua ja, joita voi tulla eteen missä tahansa työpaikassa.

Omalla kohdallani en ole työhistoriani aikana tavannut täydellistä esimiestä, joka olisi kaikilla osa-alueilla loistanut. Minulla on ollut esimiehiä, jotka osaavat hoitaa henkilöstöön liittyvät asiat mutta jonkin muun osa-alueen asiat ovat olleet täysin lähtökuopissa. Kuten työntekijöissäkin meitä on erilaisia. Toiset ovat sosiaalisia ja tykkäävät ryhmäprojekteista ja toiset nauttivat kun saavat puurtaa yksin. Itse tiedostan, että vaikka koen osaavani työni, niin on asioita, joissa olen epävarma vielä 4,5 vuodenkin jälkeen.

Täydellistä esimiestä tuskin on olemassa mutta esimies joka tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudut, on jo hyvä. Meillä kaikilla on kehittämisen varaa itsessämme, teemme me sitten työtä missä roolissa tahansa.

Ilkka Karisto – Vankina Venäjällä

Uppoudun monesti lukemaan ehkä turhankin rosoisia kirjoja mutta jokin niissä vetää puoleensa. Venäjälle vangiksi joutuminen Venäjän rajalla, voisi luulla olevan yhtä kuin kuolemantuomio. Kirja oli mielenkiintoinen lukukokemus.

Suomalaisen miehen rehellinen kertomus millaista on olla Venäjällä vankilassa. Millaista on joutua vankilaan ” omasta tyhmyydestä”, tietäen mitkä riskit on tuoda Venäjältä huumeita.

Wendy Holden- Äidiksi keskitysleirillä: kolme selviytymistarinaa

Olen tähän asti vältellyt katsomasta tai lukemasta mitään Auschwitziin liittyvää. Jokin kuitenkin tässä kirjassa veti puoleensa niin, että luin sen muutamassa päivässä.

On maailma ollut kyseiseen aikaan ihan hullu ja todellakin toivon, ettei kenenkään olisi ikinä tarvinnut joutua kokemaan moista kohtelua. Herkille en suosittele kyseisen kirjan lukemista, sillä vaikka itse aika kovaksi itseni luokittelen, niin välillä teki todella pahaa lukea eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan uskomaton selviytymistarina kaikkien kolmen osalta. Silmäkulmat kostuivat aika ajoin, joten kirja todellakin herätti tunteita.

Tiia Forsström- Ammattirakastaja

Helmikuun kirjoista ehkä oudointa luettavaa oli ammattirakastaja. En oikein edes tiedä miksi aloin tätä kirjaa lukemaan. Ehkä syynä oli uteliaisuus. Minulla ei ollut kirjasta mitään odotuksia eikä kirja kyllä herättänytkään minussa mitään tuntemuksia. Ymmärrän, että ammatti se rakastajakin voi olla mutta jotenkin itsestä ajatus kuulostaa vaan niin oudolta. Tämä kirja kuulu kategoriaa: no tulipa luettua.

Sally Salminen- Katrina

Näin jonkun sosiaalisessa mediassa vinkkaavan tämän kirjan ja kiitos siitä hänelle, sillä ihastuin tähän kirjaan todella paljon. Hienosti kirjoitettu tarina sen hetkisen ajan elämästä, niin iloineen kuin suruineen Ahvenanmaan saaristossa.

Anne Roth- Sekundakroppa, elämäni kilpirauhaspotilaana

Kilpirauhasvaivojen kanssa kärsivänä luin mielenkiinnolla tämän kirjan joka ei kyllä loppujen lopuksi tuonut minulle mitään uutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *