Blåvatnet

Tuo upea turkoosin värinen järvi, josta varmasti suurin osa Norjaan matkustavista on nähnyt kuvia. Moni on varmaan käynyt myös paikan päällä livenä ihastelemassa järven rannalla. Kun aloimme suunnittelemaan Norjan reissua tälle kesälle, niin listani kärkipäässä oli nähdä Blåvatnet. Halusin nähdä turkoosin järven omin silmin. Miettisin ennen lähtöä, että onkohan järvi oikeasti niin kaunis kuin kuvissa ja entä jos järvi onkin jotenkin tosi pieni ja mitäänsanomaton loppujen lopuksi?

Lähtöpisteellä

Google mapsiin kannattaa kirjoittaa Blåvatnet trail head. Kävimme nimittäin ensin kävelemässä ihan eri paikassa, jossa kylläkin oli parkkipaikka ja muutamia telttoja mutta käveltyämme muutaman kilometrin aloin katsomaan google mapsista karttaa ja aloin miettiä, että kyllä siellä Blåvatnetin parkkipaikalla piti olla vessakin mutta ei tuossa meidän lähtöpaikan parkkipaikalla ollut mitään. Ei edes autoja, vain muutama teltta. Käännyttiin ja lähdettiin tarpomaan takaisin autolle.  Ilmeisesti tuoltakin parkkipaikalla lähti reittejä jonnekin, sillä tietä ja polkua pitkin mekin menimme, mutta reittimerkkejä ei näkynyt.  Luonto oli kaunista tälläkin matkalla, jonka kävelimme ja näimme paljon lampaita, mutta olimme väärässä paikassa.

Muistin siinä väärällä parkkipaikalla ollessa, että olin lukenut jonkin postauksen juuri tästä samasta asiasta ja aloin äkkiä googlettamaan. Nopeasti löytyikin tieto, että millä haulla google maps löytää oikealle parkkipaikalle. Olimme kääntyneet liian aikaisin ja tosiaan oikealle parkkipaikalle löysimmekin muutaman kilometrin ajettuamme eteenpäin. Nyt alkoi olla sen näköistä mitä olin lukenut. Löytyi vessa ja kioskikin, joka tosin oli vielä lähtöaikaan kiinni. Saimme hetken etsiskelyn jälkeen auton parkkiin. Selkeästi ihmisiä oli nyt paljon liikkeellä; suomalaisia ja norjalaisia enimmäkseen. Lisää parkkitilaa oltiin tekemässä joka varmasti on tarpeen kun sesonki on pahimmillaan. Osa oli parkkipaikan tuntumassa telttailemassa ja moni lähtikin pois siinä kohtaa, kun me olimme vasta lähdössä kävelemään. Näin tilaa tuli juuri sen verran lisää kun uusia tulijoita tuli paikalle.

Polku oli alkuun helppoa kuljettavaa ja lyhyet pitkospuutkin oli matkalla. Meille osui lämmin ja aurinkoinen päivä. Aika nopeasti sai todeta, että on pukenut ihan liikaa päälle ja joutui riisumaan takit pois. Otimme reppuun eväitä mukaan, ja ne olivatkin tarpeen varsinkin lasten kanssa kulkiessa. Juomaa olisi saanut olla jopa enemmän kuin olimme ottaneet, sillä kuumuus verotti ja jatkuvasti oli jano. Lämmintä vaatetta kannattaa kuitenkin olla mukana lämpimänä päivänäkin, sillä takaisin päin tullessa oli kylmä vastatuuli ja fleecetakki ei ollut yhtään liikaa.

Muutama ”hankalampi” puron ylitys oli reitin varrella ja niissä mentiin alla olevan kuvan tyylisesti kuopuksen kanssa. 😀 Eihän nuo hankalia aikuiselle eikä hieman isommalle lapselle ollut mutta meidän pikku pätkälle ne olivat, kun pelkäsi niin kamalasti, että kengät kastuu. Lapsille oli perus lenkkarit jalassa, jotta olisi mukavampi kävellä. Jos haluaa hifistellä ja lapset ovat tottuneet vaelluskenkiin, niin suosittelen kyllä laittamaan sellaiset jalkaan. Minulla ja miehelläni oli Inovin polkujuoksulenkkarit jalassa, joista löytyy paljon pitoa ja pitävät myös jonkun verran vettä. Lapsille lähti tämän reissun jälkeen hankintalistalle vaellukseen sopivat kengät.

Loppumatka reitistä onkin sitten kivikkoa. Lähes järvelle asti on helpompaa kivikkoa ja lopuksi todella isoja lohkareita. Se mikä reitissä oli hyvää varsinkin näin korona aikaan, että suurimmaksi osaksi reitti on leveä kuivunut kivikkoinen joki. Näin ollen ei tarvitse kävellä toisissa ihmisissä kiinni ja odottaa, että pääsisi ohi vaan sen kun kävelee kauempaa. Reitti on merkitty punaisilla kivillä,, joten reittimerkit näkyy kyllä selvästi vaikka ei niissä kiinni kävelisi.

Matkaa järvelle on 4 kilometriä suuntaan ja se voi vaikuttaa lyhyeltä matkalta mutta jos on lapsia mukana, niin kannattaa varautua pidempään retkeen. Meillä meni koko retkeen taukoineen ja hetken istuskeluun järven rannalla lähes 7 tuntia.

Tältä näytti maisemat järveä kohti kävellessä. Vuoret tulivat aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopuksi ne olivat ympäröimässä järveä. Minusta maisemat olivat todella kauniit ja jopa fiktiivisen oloiset. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun olisi toivonut jonkun nipistävän minua.

Myös esikoisen puhti tahtoi loppua odotellessa pikkuveljeä, mutta mikäs siinä kuin istuskelemaan mättäälle tai kiven päälle. Ei tuonne kiireellä kannata lähteä. Pakkaa paljon eväitä mukaan ja nauttii niitä siinä matkan varrella samalla maisemia ihaillen.

Tässä näitä lopun lohkareita, joita sai kiivetä hetken matkaa. Matka, on lyhyt, jossa näitä isompia lohkareita on, joten ei kannata sen takia jättää retkeä välistä. Norjalaiset olivat siellä pienten lasten kanssa ja monella oli selässä kantorepussa pienempi lapsi vielä kyydissä. Ajattelin mielessäni, että ne on kyllä aikamoisia sissejä, mutta kai he ovat tottuneet myös siihen. Mieheni kantoi myös meidän 6-vuotiasta välillä reppuselässä takaisin päin mennessä, kun vauhti hidastui hänellä lähes olemattomaksi. Näin saatiin taas pikkuiseen virtaa, kun sai hetken nauttia kyydissä olosta.

Järvellä

Vihdoinkin päästiin järvelle asti. Se oli juuri niin taianomaisen värinen kuin mitä kuvissa oli näyttänyt. Upea! Järvi on syntynyt jäätikön sulamisvesistä. Itseäni olisi kiinnostanut tietää mistä turkoosi väri tulee järveen, mutta en löytänyt mistään vastausta.

Parhaimpina sesonkiaikoina järven rannalla tuskin pystyy istumaan näin väljästi mitä nyt sai oltua. Istuskelimme ja söimme eväitä. Vaikka ihmisiä oli ympärillä, niin tunnelma oli hyvin rauhallinen. Yksi lapsi näytti käyvän polskimassa vedessä mutta ei hänkään kauan vedessä viihtynyt.

Meillä oli myös uikkarit mukana, jos olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan mutta täytyy todeta, että vaikka kävellessä järvelle tuli todella kuuma, niin nilkkoja enempää ei pystynyt kastautumaan. Vesi tuntui pakastavan varpaita. Vesi oli vaan ihan jäätävän kylmää. Toki jos olisi tottunut avantouimari, niin ei tuo välttämättä tuntuisi pahalta.

Oli aika jatkaa matkaa takaisin parkkipaikalle. Kivikkoa olisi edessä kilometri toisensa perään. Nyt sai kaivaa jo takin esiin, sillä järveltä lähtiessä alkoi viluttaa ja oli kylmä vastatuuli. Olin ihmetellyt järvelle päin kävellessä, että miksi kaikki järveltä tulevat ovat takki päällä ja sinen päin menevät t-paita päällä mutta ymmärsin sen sitten kun mekin lähdimme pois päin. Niin vain ilma tuntui kylmemmältä.

Päästyämme takaisin parkkipaikalle siirsimme auton lähemmäs pöytäryhmää, joita siellä oli jonkun verrankin. Ajateltiin laittaa vielä kunnon ruoka tulille ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa. Seuraamme liittyi Turkulainen pariskunta, jotka olivat olleet reissussa jo pidempään. Oli ihan hauskaa vaihtaa kuulumisia sekä vinkkejä puolin ja toisin.

Minusta Blåvatnetiin kävely oli ehdottomasti sen arvoista. Vaikka sitä kaikki hehkuttaa, niin yksikään ei hehkuta turhaan. Taas pitää muistaa myös se, että kaikki ei arvosta samoja asioita ja jos ei Blåvatnet kiinnosta itseään, niin ei sinne kannata mennä. Tekee mieluummin sellaisia asioita joita itseään kiinnostaa. Netti on pullollaan kiinnostavia kohteita kaikkialla maailmassa. Itse tein ennen lähtöä monen viikon tutkimustyötä Pohjois-Norjan kiinnostavista kohteista ja nimenomaan meidän perhettä kiinnostavia kohteita. Minnekään ei kannata mennä vain siksi, että sinne olisi jotenkin pakko mennä kun muutkin menee. Sinun elämäsi, joten sinä päätät mitä haluat nähdä ja kokea!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *