Sommarøy

Kuka olisi uskonut, että Norjasta löytyy upeita vaalea hiekkaisia rantoja? Myönnän olleeni hieman skeptinen paljon hehkutettujen vaaleiden rantaviivojen upeudesta, mutta ylitykseni täyttyivät täysin päästyämme Sommarøyhon. Joka puolella oli kaunista. Ihan kuin olisi Turunmaan saaristossa, mutta Sommarøyn rannoilla hiekka oli vaaleaa, lähes valkoista. Pieniä saaria siellä täällä. Veneilijöiden ja melojien unelmapaikka. Itse ainakin kävisin jos olisi mahdollista. Toinen toistaan kauniimpia pikkuisia rantoja siellä täällä. Jotenkin koko matkan ajan sitä ajatteli, että voiko enää tulla mitään kauniimpaa vastaan, joka päivä joku asia yllätti maisemissa.

Alla olevassa kuvassa näkyvä silta oli niin kapea, että vain yhteen suuntaan sai ajaa kerrallaan. Liikennevalot näyttivät aina kummasta suunnasta rannalta sai lähteä ajamaan. Sillan toisessa päässä ollaankin jo perillä Sommarøyssa.

Ensimmäinen ranta, johon pysähdyimme oli täydellinen. Siellä ei ollut sillä hetkellä kuin meidän perhe. Kaikin puolin niin täydellistä, että jos ajan olisi voinut pysäyttää, niin olisin pysäyttänyt sen hetkeksi tähän. <3

Lapset juoksivat innoissaan rannalle. Aarteita löytyi taasen vaikka kuinka paljon.

Tämä ranta oli ehkä jopa upein ranta, jossa olen ikinä käynyt. Vaaleaa hiekkaa ja kauniin sininen vesi. Taustalla vielä vuoret.

Löysimme kylmän veden korallia rannalta. Lofoottien lounaispuolella sijaitsee koralliriutta Røstrevet, joka löydettiin vasta vuonna 2002. Vaikka olenkin todella kiinnostunut luonnosta ja maantiedosta, niin en tiennyt, että korallia elää kylmässä vedessä ennen kuin googlettelin asiaa Norjassa ollessamme. Aina oppii uutta ja se onkin matkailussa parasta.

Oli taas aika aloittaa telttapaikan etsintä. Aloitimme rannasta, joka oli aika alkupäässä. Näimme tämän rannan ajettuamme ensin saariryhmän päähän katsomaan mitä siellä on. Tuolloin rannalla oli jokunen teltta ja ihmisiä mutta nyt ranta oli tyhjillään. Iso ja pitkä hiekkaranta ihan tyhjillään kauniina päivänä. Uskomatonta. Parkkipaikalle oli kyltit tieltä, joten tänne on helppo löytää. Parkkipaikalta löytyi vessa ja roskikset. Siinä mielessä paikka olisi ollut hyvä mutta kävelymatka rannalle oli sen verran pitkä, ettei tavaroiden kantaminen olisi alkanut ärsyttämään. Upea paikka kyllä, ja pienemmällä porukalla ja vähemmällä tavaramäärällä olisin varmasti jäänyt yöksi tänne.

Lähdettiin ajamaan vähän eteenpäin ja vastaan tuli seuraava ranta. Tämä olisi hyvä paikka nukkua seuraava yö.

Me olimme hyvissä ajoin paikan päällä ja saatiin todella kiva spotti teltalle rannan keskivaiheilta. Samaan aikaan toisessa päässä rantaa oli norjalaisia perheitä telttailemassa. Iltaa kohden vastakkaiseen päähän rantaan tuli lisää norjalaisia. Mieheltäni kysyivät saksaksi voiko hän siirtää sen verran autoa, että he pääsevät pakittamalla rantaan asti. Englanti löytyi kuitenkin yhteiseksi kieleksi ja homma saatiin hoidettua. Sama suomalainen perhe joka oli ensimmäisessä yöpaikassa meidän kanssa tuli iltamyöhään myös tänne. Tällä kertaa ajoivat hieman kauemmaksi meidän teltasta. Olimme jo menossa nukkumaan tässä vaiheessa, kun telttamme toiselle puolelle parkkeerasi pari teltallista nuorempia norjalaisia. Kahteen asti he jaksoivat lörpötellä, myös suomalaiset toisella puolella telttaa jaksoivat valvoa. Sellainen yö se sitten tällä kertaa. Onneksi oli edellisyön saanut nukkua hyvin.

Vaikka rannan vierestä meni tie, niin se ei kyllä haitannut meitä. Aika vähän siinä oli yön aikana liikennettä.

Ylipäätään koko Sommarøyssa oli mun mielestä hiljaista siihen nähden, että kesäsesongin luulisi olleen parhaimmillaan. Autoilijoita kyllä oli, mutta ei siinä määrin mitä oli 2018 Lofooteilla meidän ollessa siellä reissussa. Norjalaisia ja suomalaisia näkyivät olevan lähes kaikki, jotka olivat menossa tai tulossa.

Olin lukenut, että Sommarøysta löytyy myös paikkoja, jos tykkää kiivetä ylös, mutta lapsemme eivät taaskaan olleet kovin innostuneita asiasta. Koska kyseessä oli ihan yhtälailla heidän lomansa kuin meidänkin, niin on mentävä myös pienempien ehdoilla eikä tehdä aina vain niin niitä juttuja mistä itse tykkää.

Kävin muuten illalla ennen nukkumaan menoa uimassakin. Sain jopa mieheni yllytettyä uimaan vaikka hän ei ui edes Suomessa lämpiminä kesinä. Vesi oli suorastaan aivot jäädyttävää. Ei tullut sellainen olo, että olisi voinut uida pidempään. Sen verran kirpsakalta vesi tuntu kropassa.

Maisemat oli aamulla teltan oven avatessa kauniit. Taas kelpasi juoda aamukahvinsa maisemia ihastellen. Heräsimme aika aikaisin, koska olimme suunnitelleet, että lähtisimme lautalla Sommarøysta Senjaan. Tarkoitus oli mennä yli ensimmäisellä lautalla jos kyytiin mahtuu. Siinä kun pakkailimme tavaroita pohdimme asiaa ja tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että lähdemme ajamaan kohti Lofootteja. Meillä olisi vielä aikaa ajella ympäriinsä eikä sinänsä ollut kiire minnekään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *