Vesterålen

Google mapsista valittiin reitti Sommarøysta kohti Lofootteja. En sen tarkemmin katsonut reittiä ja lähdettiin vaan ajamaan. Heti alkuun tuli tietulli tunneliin ajaessa. No onneksi kuva otetaan auton rekisterinumerosta ja lasku tulee perässä mutta silti harmitti, kun tarkoitus oli välttää tietulleja tällä reissulla. Tie osoittautui hyvinkin mutkittelevaksi ja sanotaanko näin, että ”pikkutieksi”. Maisemat oli upeat mutta itselle alkoi tulla pahaolo ja maisemien katselu ei oikein enää kiinnostanut.

Päästyämme tielle E6 alkoi mutkat suoristua tiessä. Matkalla pysähdyimme syömään ja vaihtamaan kuskia. Olo alkoi pikku hiljaa helpottua, kun sain itse ajaa. Matkalla pohdimme minne menisimme ja päädyimme lopulta Vesteråleniin. Siellä emme olleet käyneet ja mielellään sitä katsoisi uusia maisemia kuin samoja uudelleen.

Kävimme matkalla ostamassa kahvit ja karkkia huoltoasemalta samalla kun mies tankkasi auton. Selasin Suuntana Pohjois-Norja facebook-ryhmää ja muistin, että joku oli siellä maininnut Bleik-nimisen paikan, jossa myös olisi vaalea hiekkaisia rantoja. Se määränpääksi ja menoksi.

Matkalla pysähtelimme ottamaan kuvia ja samalla katseltiin potentiaalisia telttapaikkoja. Maisemat olivat täällä ihan erilaiset, selkeästi paljon karumpaa. Puita ei ollut juurikaan ja kaikkialle oli enemmänkin sellaista aro- tai suomaisemaa. Aika vähän oli mitään kivoja telttapaikkoja, joissa olisi ollut tuulen suojaa. Täällä nimittäin tuuli, paljon kovempaa kuin aiemmissa telttapaikoissamme reissun aikana. Pysähdyimme myös katsomaan majakkaa, jossa olisi päässyt myös vessaan. Lampaita tallusteli tiellä siellä sun täällä. Herttaisia.

Bleikiin päästessämme satoi kaatamalla vettä. Ei tehnyt mieli jäädä tänne telttailemaan vaikka kaunista olikin. Ajoimme Andenesiin asti. Mietimme hotelliin yöksi jäämistä mutta huoneiden hinnat eivät innostaneet jäämään sinne. Hetken parkissa istuskelun aikana aloin googlettelemaan lautta-aikatauluja. Vartin päästä lähtisi lautta Senjaan. Kysyin lähdetäänkö Senjaan ja niinhän me ajettiin satamaan. Päästiin ajamaan neljänteen jonoon. Hieman alkoi kylmähiki iskeä. Mahdetaanko mahtua lauttaan, kun autoja on näin paljon. Kyseessä oli päivän viimeinen lauttavuoro, joten jos ei mahduttaisi kyytiin olisi mietittävä jotain muuta. Jännitti todella paljon, kun lastaus aloitettiin. Kuin ihmeen kaupalla kaikki satamassa olleet autot mahtuivat kyytiin ja niin sitä oltiin lautan kyydissä matkalla Senjaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *