Roadtripin loppumatka

Mahduimme mukaan illan viimeiseen lauttaan Vesterålenista Senjaan. Matkustajien oli siirryttävä autoista pois ja oltava matkan ajan joko kannella tai sisätiloissa. Lauttamatka maksettiin sisälle päästyämme tiskille ja meiltä neljältä (kaksi aikuista ja kaksi lasta) + auto maksoi hieman alle 100 euroa. Lautan sisällä oli kahvila mutta se ei ollut nyt auki ollenkaan. Mietittiin olikohan syynä korona vai muusta syystä kiinni. Monella näyttikin olevan omia eväitä mukana.

Lauttamatka Senjaan kesti noin 1,5 tuntia. Alkumatkasta nähtiin delfiini moneen kertaan ja se olikin tyttären mielestä koko reissun paras juttu. Täytyy todeta, että itsellekin se oli merkittävä juttu. Olen nimittäin aina halunnut nähdä livenä delfiinejä ja valaita. Nyt sain bucket listalta yhden asian yliviivattua. Valaat pysyttelivät piilossa tällä reissulla mutta vielä tulee sekin kerta joskus. Olin lukenut, että tällä lauttamatkalla kannattaa pitää silmät vedessä ja etsiä juuri valaita sekä delfiinejä, sillä täällä olisi iso mahdollisuus nähdä niitä. Andenessista eli paikasta josta lautta lähtee, lähtee myös valasretkelle menevät veneet. Siinä mielessä oltiin siis lähellä valaiden apajia. Kiikarit jos olisi ollut mukana niin olisi nähnyt pidemmälle mutta olin delfiinistä jo ihan fiiliksissä.

Istuttiin koko matkan ajan kannella. Aurinko paistoi mutta silti ilma alkoi viiletä illan edetessä. Olisi tarvinnut olla vielä enemmän vaatteita päällä, sillä loppumatkasta alkoi olla kylmä. Emme halunneet istua sisällä pienessä tilassa näin korona-aikaan ja ulkona oli selvästi vähemmän ihmisiä, joten sai pidettyä vähän paremmin turvavälejä. Halusin olla ulkona myös siksi, että tulen helposti merisairaaksi. Merellä ei ollut edes isoja aaltoja mutta lautta keikutti jonkin verran. Vatsassani myllersi mutta ei tullut niin pahaa oloa kuin pelkäsin. Tuntui helpottavalta katsella vuoria, niin pitkään kuin niitä riitti, merta ja taas Senjan lähestyessä, siellä kohoavia vuoria.

Senjaan päästyämme oli tarkoitus etsiä yöpaikka sieltä mutta lopulta ajoimme lähes Norjan ja Suomen rajalle asti ennen kuin löysimme parkkipaikan minne pystyttää teltta. Vettä satoi lähes kaatamalla jo telttaa pystyttäessä ja koko yön sitä sitten tulikin. Kaikilla alkoi olla tässä kohtaa reissua jo jonkinlaista turnausväsymystä ilmassa ja niinpä aamulla pakattiin tavarat autoon ja matkattiin kotiin asti. Kyllä tuntui takapuolessa kun istuu autossa Suomen lähes päästä päähän, mutta ai että oli ihana päästä kotiin. Tykkään reissaamisesta mutta kotiin paluu tuntuu aina yhtä taivaalliselta. Satoja kuvia ja muistoja taas yhdestä upeasta reissusta Pohjois-Norjaan.

Ensi vuonna reissuun päästäänkin omalla asuntovaunulla, jonka hankimme muutama viikko reissun jälkeen. Siinä ollaan taas ihan erilailla jännän äärellä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *