• Juoksuvuosi 2020

    Vuosi on outoudestaan huolimatta ollut yksi onnistuneimmista vuosista juoksun parissa. Pelkästään korona ei tehnyt tästä vuodesta ikimuistettavaa vaan myös terveydentilani teki elämästäni erilaisen. Burnout oli tehnyt tuloaan varmaan jo pitkään mutta iski korona keväänä kuin meteoriitti maahan. Juoksu oli pelastukseni, kun tuntui pahalta ja piti saada nollattua ajatukset. Näin ollen tuli juostua koko kevään ja kesän paljon. Kilometrit sinänsä jäivät 1000 kilometrin tietämiin, josta jopa 780 km tuli juostua juoksumatolla. Sikäli onni, että ostimme loppuvuodesta 2019 juoksumaton kotiin, sillä siitä on ollut paljon hyötyä, kun pelkotilat estivät ulkona juoksemisen yksin. Muutamia lenkkejä tuli juostua kavereiden kanssa poluilla ettei täysin tarvinnut elää juoksumaton varassa.

    Sain motivoitua itseäni juoksemaan matolla erilaisia treenejä iFit:in ohjelmilla. IFit on maksullinen mutta itselle se oli sen maksun arvoinen, koska tein lähes kaikki juoksutreenit niiden kanssa. Tein paljon mäki- ja verotreenejä, jotka monena vuotena on jäänyt aika minimiin. Oli hienoa huomata miten pikkuhiljaa jaksoi juosta isommalla nousukulmalla mäkiä. Yksi juoksumattomme parhaista puolista on alamäkeen juoksemisen mahdollisuus. Välillä kun jalat tuntuivat tukkoisilta, niin pystyin kuitenkin tekemään lenkkejä alamäkeä juosten.

    Siirretyt kisat ja osallistumiset

    Olin ilmoittautunut Karhunkierroksen 80 kilometrin matkalle, mutta kisa siirtyi ensi vuoteen vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Se olikin ainoa kisa, johon olin ilmoittautunut. Muuten oli tarkoitus mennä fiilispohjalla.

    Koska kuitenkin teki mieli osallistua johonkin kisaan, niin osallistuin muutamaan virtuaalikisaan. Ensimmäinen kisa oli Ultra race romania lockdown, joka oli kuuden päivän etappikisa ja tarkoitus oli juosta 70 kilometriä. Tästä juoksumotivaatio oikeastaan nosti kunnolla päätään. Tuntui hyvältä, kun oli saanut kisan päätökseen ja huomasin, että selviydyin siitä loppujen lopuksi ihan hyvin.

    Heinäkuussa osallistuin saman porukan järjestämään URR (Ultra race romania-virtuaalikisaan), joka järjestettiin ajalla 25.7-18.8. Tuon aikana piti juosta 250 km. Tämän kisana innostuin juoksemisesta entistä enemmän. Kunto nousi hyvin, kun joka päivä 20 päivän ajan juoksi matolla. Joinain päivin oli sisällä todella kuuma juosta mutta ai, että miten ihana juoksumaton tuuletin oli silloin. Kisan jälkeen tuntui oudolta olla juoksematta, joten juoksumatolle tuli mentyä lähes päivittäin sen jälkeenkin.

    Burnout painoi myös koko kesän päällä ja sen vuoksi en saanut tehdä kovia treenejä, joten juoksin sellaisilla vauhdeilla, jotka tuntuivat hyviltä. Oli pakko kuunnella kroppaa vaikka välillä mieli olisi tarvinnut enemmän liikuntaa mutta parantumisen vuoksi oli hidastettua tahtia aika ajoin. Syyskuussa palasin kolmen kuukauden sairasloman jälkeen töihin mutta sain pidettyä juoksun mukana. Vasta ihan loppu vuotta kohden juoksu on vähentynyt, koska aloin käymään ahkerammin salilla, kunnes nyt taas salijäsenyys on tauolla kuukauden verran. Ensi vuoden juoksusuunnitelmat ovat nimittäin sen verran pelottavat, että vaatii paljon treeniä ja suunnitelmallisuutta.

  • Virtuaaliset juoksukilpailut – Ultra Race Romania

    Koronan iskiessä maailmalle alkoi juoksukilpailuja peruuntumaan urakalla ja siirtymään ensi vuoteen. Minun oli tarkoitus toukokuussa osallistua Karhunkierrokselle, jota olin kyllä miettinyt siirtäväni ensi vuoteen jo ennen kuin tuli tietoa kisan siirtymisestä kesäkuulle ja lopulta peruuntuvan kokonaan tältä vuodelta. Joten en suoraan sanottuna ollut kovin surullinen kisan siirtymisestä. Majapaikkaa en ollut ehtinyt maksaa ja sain sen ilmaiseksi peruttua, joten taloudellista takapakkiakaan ei tullut.

    Muuta kisaa ei oltu vielä lyöty lukkoon tähän vuoteen ja nyt kun miettii, niin ehkä ihan hyvä niin. Loppu peleissä ei ole varmaa milloin rajoitukset kokonaan puretaan. Kisoissa liikkuu kuitenkin iso määrä ihmisiä, niin juoksemassa, kannustamassa, auttamassa kuin majoituspaikoissa ym. palveluiden yhteydessä. Voi siis mennä pitkään ennen kuin yli 100 hengen tilaisuuksia saa pitää.

    Onneksi kuitenkin kisajärjestäjät ovat olleet huikean idearikkaita näinkin hankalan tilanteen keskellä. Iso hatunnosto siitä, että jaksavat järjestää juoksijoille tekemistä vaikka päätapahtumat on peruttu. Muutaman viikonlopun ajan katsoin somessa kuinka niin moni osallistui eri virtuaalikisoihin. Joka kerta tajusin kisan kuitenkin liian myöhään ja hieman harmitti, että enkö nyt mihinkään ehdi mukaan.

    Jokin arkipäivä selasin puhelinta työpäivän aikana ja Facebookissa tuli vastaan seuraamani juoksukisan sivun postaus. Olin alkanut seuraamaan kisan sivuja, koska kyseinen kisa kiehtoo minua monin tavoin. En ole ikinä osallistunut moni päiväiseen juoksukisan, jossa juostaan eri mittaisia matkoja eri päivinä. Kisa juostaan vieläpä maassa, jossa en ole koskaan käynyt ja joka maisemien puolesta on upea maa ainakin kuvista katsottuna. Kisan isoin miinus kuten niin monissa näissä monen päivän kisoissa, on hinta. En ole valmis maksamaan 2800 euroa mistään kisasta. Olisin valmis maksamaan tuon hinnan maailman ympäri matkasta mutta juoksukisasta se on minusta ihan liikaa. Niin ollen kun kisajärjestäjä ilmoitti, että kympillä pääsisi mukaan virtuaaliseen 6 päivän Etappi kisaan, ilmoittauduin heti. Puolet kisan tuotoista lahjoitetaan autismi lasten hyväksi, joten sekin oli ihan hyvä syy lähteä kisaamaan, en muita vaan itseäni vasten.

    9 MAY – STAGE 1 – 10 km 10 MAY – STAGE 2 – 12 km 11 MAY – STAGE 3 – 11 km 12 MAY – STAGE 4 – 20 km 13 MAY – STAGE 5 – 9 km 14 MAY – STAGE 6 – 8 km

    Katsoin kaikki päivät sekä kilometrit ja merkitsin kaikki kalenteriini etten vaan unohtaisi. Haasteellisinta olisi suorittaa tiettynä päivänä tietty matka. Olen nimittäin hyvin mukavuuden haluinen ja jos homma alkaa maistumaan puulta, niin vaihdan suunnaksi hyvin usein kotimatkan. Nyt siihen ei olisi mahdollisuutta. Päivän matka olisi suoritettava yhdellä juoksulla. Se oli toinen mietinnän aiheeni, sillä neljännen päivän matka olisi 20 km. Mitenköhän tuosta suoriutuisin oli se mitä pohdin? En ollut moista matkaa juossut viimeksi kuin viime vuoden heinäkuussa Nuts Pallaksella ja sen kisan jälkeen en juurikaan ole juossut. Matkat voi laskea kahden käden sormilla. Sen verran vähän on sitten tullut juostua. Tekosyitä ihan liikaa, ja ihan liian vähän kilometrejä. Kolmas murheeni oli, että miten jaksan juosta kuutena päivänä peräkkäin. En myöskään ollut moista harrastanut sitten viime kesän, jolloin viimeksi tuli juostua ja treenattua kestävyyttä enemmän valmistautuessani Pallaksen kisaan.

    Mutta tiedättekö, että tällä kertaa ei oikeasti ollut yhtään hyvää syytä olla juoksematta etappeja.

    Etapit

    Kisan alkaessa lauantaina ensimmäisen etapin ollessa 10 kilometriä, olin valmis juoksemaan. Ostimme viime joulukuussa juoksumaton ja päätin aloittaa ensimmäisen matkan siinä. Itseasiassa ensimmäinen päivä meni hyvin. Olin innoissani ja kilometrit täyttyivät nopeammin kuin ajattelin.

    Toisen päivän matkana oli 12 km, joka jännitti. En ollut varma miten kestän juosta matolla tuon matkan. Myös aamulla alkanut kurkkukipu söi fiilistä. Mietin, että heti toiseen päiväänkö kaatuu tämäkin kisa. Jaksoin kuitenkin koko matkan ja olisi aika valmistautua kolmanteen päivään.

    Kolmas päivä ja 11 km. Päällimmäisenä mielessä, että eilen juoksin pidemmän matkan, että kyllä mä tähän pystyn. Matolla oli yllättävän kiva juosta. Vielä ei mihinkään sattunut paitsi kurkkuun. Olin päivällä ollut yhteydessä työterveyyteen ja pyysivät olemaan yhteydessä digilääkäriin, että vastaanotolle ei ole tulemista. Digilääkärin mielestä kurkkukipu johtui siitepölyallergiasta ja määräsi histamiinia, jota en kyllä hakenut. En ole ikinä kuullut, että kukaan kärsisi kurkkukivusta siitepölyallergian takia mutta kai voin olla ensimmäinen. En kyllä uskonut sanaakaan mitä lääkäri sanoi mutta kerran ei ollut syytä huoleen niin jatkoin etappien etenemistä.

    Neljännen päivän aamuna pelotti työpäivän jälkeinen elämä. Mistä ihmeestä keräisin energian juosta 20 km? Mietin koko päivän mahdollisia reittejä mitä menisin juoksemaan, että saisin mahdollisimman helposti tuon matkan kasaan. Hetken pohdin myös matolla juoksemista mutta hieno sää veti ensimmäisen kerran ulos kisan aikana. Päätin ottaa koiran mukaan ja naureskellen lähdin pukemaan vermeitä. Ehkä ilmassa oli jännitystä. Miehelleni totesin, että mitäpä sitä ei Romanialaisten autismi lasten hyväksi tekisi ja oli aika lähteä matkaan. Alun kilometrit olivat tuskaiset. Pohkeet olivat kuin metalliputket vaikka olin joka ilta rullaillut niitä auki. Ajattelin, että jos ei jalat ala jossain kohtaa lämpenemään, niin saan kävellä päivän etapin. Jalat alkoivat tuntua omilta vasta noin 40 minuutin jälkeen ja sen jälkeen juoksu alkoikin sujua. Oli kiva päästä poluille koiran kanssa. Hieman yli 15 kilometriä sain kerättyä kasaan lähipoluilla ja enemmänkin olisin saanut mutta sitten olisi taas mennyt yli tuon 20 kilometriä ja normaalisti sillä ei olisi merkitystä mutta nyt, kun olisi vielä kahden päivän juoksut edessä, niin en halunnut ottaa riskejä. Lämpimän sään vuoksi kävin jättämässä koiran kotiin ja lähdin viimeisen 5 kilometrin taittamaan tyttären kanssa, joka tuli polkupyörällä tsemppaamaan. Se täytyy sanoa, että nyt oli meno jo raskasta. Ei olisi millään jaksanut juosta ja jouduin kävelemään enemmän kuin olisin halunnut, mutta kun oli enää viimeiset 500 metriä jäljellä, niin fiilis oli huikea.

    Viidentenä päivänä kilometrit alkoivat vähentyä ja vuorossa oli 9 kilometriä. Tiesin, että mikäli selviän tuosta 20 kilometrin tallustelusta niin saan kisan juostua loppuun. Loput etapit olivat niin lyhyitä, että ne ei enää tuntuisi pahoilta. Kroppa tuntui kurkkukipua lukuun ottamatta hyvältä. Missään ei tuntunut neljän edellisen päivän juoksut ja luulen, että salitreenistä on ollut hyötyä tähän. Jaloissa on enemmän voimaa eivätkä väsy samalla tavalla kuin ennen. Keskikroppa jaksaa paremmin kannatella hyvää juoksuasentoa ja selässä ei tuntunut yhtään juostut kilometrit.

    Viimeisen eli kuudennen päivän etappi oli 8 kilometriä. Se olisi ihan helppo nakki. Ensimmäiset 5 kilometriä menivät matolla kevyesti mutta loput 3 alkoi jo tuntua siltä, ettei ne lopu ikinä. Edelleenkään jaloissa ei tuntunut mutta mieli alkoi temppuilla. Mutta kuten kaikissa juoksukisoissa mielelle ei saa antaa valtaa, sillä se vie muuten mukanaan. Vaikka kuinka tuntuisi, että ei jaksa, niin on vain edettävä koko ajan. Kyllä ne kilometrit tuli tälläkin kertaa täyteen ja elämäni ensimmäinen virtuaalikisa saatu päätökseen.

    Järjestelyt

    Olin yllättynyt miten hyvin kisa oli organisoitu. Kisan järjestäjiltä tuli sähköpostitse infoa päivää paria ennen kisan alkua ja ohjeet olivat mielestäni selkeät. Oma juoksu tallennettiin heidän järjestelmäänsä joka päivä, kun oli juossut. Lisäksi pyydettiin ottamaan kuva joko esim. Stravasta, juoksukellosta tmv, josta näkyi juoksun speksit. Omat juoksut latautuvat Suunto appsiin, joten napsin kuvat sieltä heille. Oman sijoituksen sai käydä katsomassa päivittäin heidän nettisivuiltaan. Itse en ollut omasta sijoituksestani niin kiinnostunut, että olisin joka päivä käynyt katsomassa mutta muutaman kerran kävin mielenkiinnosta katsomassa.

    Infoa tuli päivittäin myös heidän Facebook-sivulla, ja samalla he muistuttivat käytännön järjestelyistä, jotka olivat tulleet sähköpostitsekin. He tsemppasivat joka päivä seuraavalle etapille ja itse sain niistä jonkinlaista lisämotivaatiota päivän juoksuun.

    Itselläni ei ollut mitään vaikeuksia minkään asian kanssa teknisessä mielessä tämän virtuaalikisan aikana. Kaikki toimi hyvin!

    Kun todistus juoksusta saapui sähköpostitse, olin onnesta soikeana. I did it! Näillä juoksumäärillä tai ylipäätään treenimäärillä, joita tässä koronan aikana on ollut, niin on ihme, että läpäisin kisan. Tämä vain todistaa sen, että kun on päättäväisyyttä, niin maaliin mennään. Pelkäsin joka aamu, että kurkkukipu estäisi juoksun mutta jopa hieman terveyden uhalla halusin suorittaa kisan loppuun. Mutta koska lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä ei ole mitään vakavaa, niin ajattelin, että mikäs siinä sitten. Vaikka minulla on viime kädessä vastuu terveydestäni, niin myös lääkärillä on vastuu.

    Kisaan osallistuminen oli motivoivaa ja innosti käyttämään juoksumattoa, myös hieman pidemmillä matkoilla. Olen aina ajatellut, että matolla juokseminen pitkään olisi todella tylsää mutta keksi tähän ratkaisun. Juoksumattomme mukana tuli mainos Ifitistä ja latasin sen ipadiin, jonka saa kiinni juoksumattoon. Ifitissä on valittavissa erilaisia treenejä ja niitä käytin hyödyksi juostessani matolla. Välillä olin juoksemassa alamäkeä Perussa, joskus juoksin Alpeilla ja kävinpä Havaijilla Kauin puolikkaan reittiäkin juoksemassa. Hauska appi, joka ainakin sai minun juoksuun lisää vauhtia. Ainoa miinus, että on maksullinen mutta vaihtoehtona on 30 päivän maksuton kokeilu, jossa pääsee ainakin näkemään onko yhtään sellainen appi, josta tykkää.

    Oletko sä osallistunut virtuaalijuoksukisoihin nyt koronan aikana?

  • Juoksuvuosi 2019

    Tämän vuoden juoksukisat on taputeltu. On aika tarkastella mitä sitä on tänä vuonna tullut tehtyä ja mihin on syytä panostaa ensi vuonna sillä aina on parannettavaa.

    Treenasin valmennusohjelman mukaan mutta vieläkin enemmän olisi pitänyt jaksaa juntata pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Mäkitreeneistä innostuin ja niitä tein ahkerammin kuin koskaan mutta pitkiä polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ihan liian vähän. Lyhyitä pk-lenkkejä tuli juostua mutta sykkeiden pitäminen tarpeeksi alhaalla, vei suurimman innon lenkeiltä. Jatkuva kellon tuijotus saa sykkeet kohoamaan jo pelkästä tuijotuksesta. Ensi vuodelle pitää löytää uusi tapa treenata koska sykkeiden katsominen ei toimi minulla. Kun lähden lenkille, haluan edetä enkä pysähdellä pudottamaan sykkeitä jatkuvasti. Sykkeeni nousee tosi nopeasti ylös ja samaten laskee nopeasti mutta sen pysyminen samassa tasossa pidempään tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Onneksi nämä ovat asioita joita voi kehittää!

    Kisat

    Osallistuin vain neljään kisaan. Tarkoitus oli mennä elokuussa vielä Tromso sky raceen mutta muutaman muuttujan takia ei päästy lähtemään, joten kisakausi päättyi osaltani Pallakseen.

    Olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, että kisoja oli vain vähän tänä vuonna. Sairastuminen vuoden 2018 syksyllä ja 4,5 kuukauden liikuntatauko vei kunnon alas. Vasta tammikuun puolessa välissä pääsin aloittamaan kuntoilun uudelleen ja juuri pahimpaan aikaan sillä ulkona oli liukasta, jolloin sai varoa joka lenkillä ettei lennä nurin ja loukkaa juuri leikattua kaularankaa. Salikortin olin jäädyttänyt sairasloman ajaksi, mutta sieltä avautuikin taas hyvät juoksumahdollisuudet matolla treenaamiseen ja kuntokin alkoi kohota pikkuhiljaa.

    Olin päättänyt, että tänä vuonna juoksen satasen ja sen eteen oli tehtävä tuplasti enemmän töitä. Olin sairastumisesta rikki, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jatkuva hermoja raastava kipu söi psyykkistä kuntoa todenteolla. Psyykkisen puolen sai kuntoon heti leikkauksen jälkeen kun kivut hävisivät mutta fyysisen kunnon kanssa tehdään edelleen töitä. Pikatietä juoksukuntoon ei ole.

    Apk-hallimaraton 21 km – kisarapsa

    Ainoa ns. tasamaan kisa, johon osallistuin oli hallipuolikas Porissa helmikuussa. Olin saanut luvan juosta leikkauksen jälkeen vasta tammikuun puolivälissä. En ollut yhtään varma selviänkö puolikkaasta koska olin ehtinyt treenata niin vähän. Mutta koska luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen ihan helpolla, niin vääntäydyin maaliin asti.

    Aika oli 2h 31min, joka oli sen aikaiseen kuntoon nähden hyvä aika. Alla oli kuukausi juoksua, 4,5 kuukauden totaali liikkumattomuuden jälkeen. Pahaltahan tuo koko aika tuntui niin vähän treenin vuoksi mutta hei maaliin asti.

    Apk- hallikisassa on aina ihan mahtava tunnelma, koska kisa on kivan pieni. Puitteet on hyvät ja antimet sitäkin paremmat. Sisävessat, tasainen ”reitti” ja hyvä ”keli” koko kisan ajan.

    RedBull400- kisarapsa

    Kyseinen kisa oli niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kuin voidaan vain olla. En ollut treenannut oikeastaan yhtään kyseistä kisaa varten enkä kyllä tiennyt yhtään mitä kisalta olisin odottanut.

    Olin aikeissa olla osallistumatta penikkataudin vuoksi (ortopedikin suositteli jättämään kisan kalenterista) mutta päätin kuitenkin loppu metreillä, että osallistun. Olihan se kokemuksena hyvin erilainen kuin mikään muu kisa missä olen ollut. Matka on lyhyt mutta nousu ylös todella rankka. Lahden mäkihyppyrin yläpäässä verenmaku suussa, taju melkein kankaalla, happea haukkoen tuli mieleen ala-asteen hiihtokisat. Verenmakusuussa ei ole tullut tehtyä mitään sitten ala-asteen hiihtokisojen jälkeen. Penikoita särki yli viikon ja pelkäsin, että ehtiikö edes parantua Karhukierrokselle mutta kyllä ne siitä tokenivat.

    Sen verran kivaa siellä kuitenkin oli, että todennäköisesti osallistun myös ensi vuonna.

    Nuts Karhunkierros 80 km- kisarapsa

    Vuoden pahin pettymys oli kohdallani Karhunkierros. Ei minua harmita, että keskeytin koska se oli sillä hetkellä paras ratkaisua mutta nyt kun takana on Pallas samalla pahalla ololla tallusteltuna, niin tiedän, että olisin varmasti päässyt maaliin myös Karhunkierroksella. Syy pahaan oloon on edelleen mysteeri mutta olen oppinut kahden kisan ajalta sen, että oksettavasta olosta huolimatta pystyn nauttimaan energiaa, joten se ei enää ole syy lopettaa kisaa kesken ellei sitten oikeasti iske nestehukka.

    Ensi vuonna otan Karhunkierroksesta uusinnan samalla matkalla. Haluan päästä maaliin asti ja päästä nauttimaan matkasta kokonaisuudessaan. Parhain pala eli Konttaisen jälkeisen mäet on edelleen kokematta. Ne on päästävä tunkkaamaan. Karhunkierros on sinne päälle 50 kilometriin asti hyvinkin juostavaa, jonka jälkeen alkaa vasta käytännössä se kisan pahin osuus. Siihen asti kun energiat riittää hyvin, niin ollaan jo voiton puolella.

    Nuts Pallas 105 km – kisarapsa

    Pallaksen kisa oli kesän odotetuin kisa. Lähdin kisaan ilman mitään odotuksia ja tavoitteita. Siksi minua ei jännittänyt edes lähtö viivalla koska olin päättänyt, että lähden rauhalliseen tahtiin koittamaan onneani ja etenen niin pitkälle kuin jaksan, toivon mukaan maaliin asti.

    Ongelmitta ei 105 km mennyt mutta maaliin asti pääsin joka oli minun kuntoiselleni tavan tallaajalle äärettömän hyvä suoritus. On se nimittäin rankkaa kävellä suurin osa tuollaisesta kilometri määrästä voiden pahoin ja varpaat paskana. Siitäkin huolimatta, että koko matka ei sujunut hyvässä hengessä ja seuraavan viikon kärsin varsin kivuliaista varpaista, niin olen tyytyväinen, että lähdin koittamaan tuota matkaa.

    Yli 100 kilometrin matkan eteneminen yhteen vuorokauteen oli tämän vuoden tavoitteeni ja kun tajusin saavuttaneeni sen, olin aika ällikälläni koska en olisi uskonut ikinä saavuttaneeni sen tuossa kunnossa, jossa olin kesällä. Olin toki treenannut mäkeä mutta juoksukilometrejä oli silti ihan liian vähän.

    Maisemien puolesta Pallaksen kisa oli myös ehdottomasti paras. Aika kultaa pikku hiljaa muistot (ne kivuliaat) ja voisin harkita lähteväni samalle matkalle joskus uudestaan. Siihen mennessä toivon unohtaneeni kokonaan miten pahalta tuntui Ylläksestä eteenpäin olleet kivikot. Juostavaa osuutta kyseisellä matkalla olisi ollut paljon, jos vain olisi pystynyt juoksemaan. Mäkiä löytyy kivasti koko matkalta ja täytyy todeta, että ne oli mun vahvuus. Mäkitreenien tekeminen koko kesän ajan ei ollut turhaa ajanhukkaa. Jos ylämäet olisi tuntuneet pahalta koko matkan ajan, niin matkan etenemisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

    Vaikka matkan suorittamiseen menikin 22h 45 minuuttia, niin ajalla ei minulle ole mitään merkitystä. Minulle paras saavutus oli päästä annetussa ajassa maaliin ilman suurempia loukkaantumisia.

    Vuosi on pulkassa ja voi alkaa suunnittelemaan tulevaa kautta. Kiinnostaisi tietää mihin kisoihin sä aiot osallistua vuonna 2020? 🙂

  • Talvijuoksussa maltti on valttia

    Juoksu talvella voi olla joko ihanaa tai ihan kamalaa. Se mitä pukee päälle on ratkaiseva tekijä lenkin ihanuudessa. Myönnän, että en ole itse aina nauttinut talvijuoksusta mutta pikku hiljaa kun on löytänyt järkevät vaatteet talviolosuhteisiin, on juoksukin alkanut pakkasella tuntua hyvältä.

    *Postaus sisältää mainoslinkkejä*

    Maltti on valttia

    Juoksua ei tarvitse laittaa tauolle talven ajalle vaan juoksusta voi nauttia ympärivuoden kunhan pukeutuu kelin mukaisesti.
    Moni tekee virheen pukemalla liikaa vaatteita päälle. Vaatteita ei saa olla liikaa. Mieluummin alkulenkistä saa olla hieman viileä fiilis sillä hetken juostua tulee kyllä lämmin. Jos alkulenkistä on jo lämmin niin satavarmasti lenkistä tulee epämukava kun on liian kuuma liiallisen vaatekerroksen kanssa.  Pidä maltti mukana pukeutumisessa!

    Lenkkarit on toinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Itse juoksen samoilla lenkkareilla kesät talvet ja käytössä on viimeisen vuoden ajan ollut Hoka one one speedgoatit sekä Salomon sense ridet. Nämä ovat tuntuneet pitävän ihan hyvin lumisella kelillä ja varpaat on pysyneet lämpiminä. Niin sanotulla pääkallokelillä suosittelen kyllä laittamaan nastalenkkarit jos lenkille on päästävä.  Noloa myöntää mutta itse en omista nastalenkkareita, joten en voi puhua kokemuksen rintaäänellä mutta moni tuntuu niillä juoksevan mitä olen sosiaalisesta mediasta seurannut.  Olen nimittäin sen verran mukavuudenhaluinen talvijuoksija, että liian liukkaalla kelillä ja liian kovilla pakkaskeleillä (-20 ) lähden treffeille kuntosalin juoksumaton kanssa.  Liukkaalla kelillä on nastoista huolimatta aina vaarana kaatua enkä halua ottaa sitä riskiä jos minulla on mahdollisuus treenata jotenkin muuten. Jokainen kuitenkin tekee kuin itse näkee parhaaksi. Itse olen näissä asioissa ihan liian nössö.

    Nilkat on pidettävä piilossa sillä kylmä altistaa nilkat tulehduksille ja säärystimet onkin hyvä tapa pitää nilkat lämpiminä. Aluksi tuntui hassulta juosta säärystimien kanssa mutta niihin tottui hyvin nopeasti. Äitini kutoi minulle heijastinlangasta pitkät säärystimet, joten ne lämmittävät samalla pohkeet/sääret ja toimivat heijastimina.  Muistakaa muutenkin käyttää heijastimia pimeässä liikkuessa.
    Varsinkin aloittelijoiden kohdalla suosittelisin tekemään kovilla pakkaskeleillä maltillisia lenkkejä itselle sopivaan vauhtiin. Pakkaskelit harvemmin on ennätyksen rikkomiseen hyviä, joten kannattaa pitää vauhti sekä matka maltillisena.

    Vaatetus

    Mitä laitan päälle talvella juostessa
    • tekninen t-paita
    • lämmin tekninen pitkähihainen jossa korkea kaulus
    • talvijuoksutrikoot
    • lenkkarit
    • lämpimät hanskat
    • panta
    • säärystimet
    • juoksutakki

    Todella kylmällä kelillä lisään vaatteita niin, että on

    • aluskerraston paita
    • lämmin tekninen pitkähihainen, jossa korkea kaulus
    • aluskerraston trikoot
    • tuulihousut
    • lenkkarit
    • juoksuhanskat
    • lapaset
    • pipo
    • säärystimet
    • juoksutakki

     

    Nautinnollisia hetkiä talvijuoksun parissa!

     

    Shop my style

    Osa kuvista omia, osa Marin ottamia ja osa Ellenin ottamia.