• Juoksutavoitteet 2019


    Nuts Pallas 2017

    Alkaa olla aika suunnitella ensi vuoden juoksutavoitteita sillä vuosi 2018 lähenee loppuaan.

    Tykkään tehdä konkreettisia tavoitteita, joita kohti mennä. Tykkään juoksemisesta mutta tavoitteiden asettaminen tekee juoksusta entistä mukavamman. Kun on päämäärä mihin haluaa päästä niin on motivoituneempi tekemään asioita tavoitteiden eteen. Tarvitsen tavoitteita, jotta saan innostuksen syttymään.

    Olen toiveikas sen suhteen, että pääsen aloittamaan viimeistään tammikuussa tavoitteellisen treenaamisen. Tällä hetkellähän en saa juosta kaularangan välilevyn pullistuman takia mutta kunhan tämä vaiva saadaan tästä hoidettua pois alta niin olen valmis palaamaan poluille.  Minulla on suorastan ikävä sitä juoksun tuomaa hyvänolon tunnetta. Se, että saa kirmata poluilla ja hengittää raikasta ilmaa sekä kuulla luonnon ääniä. Haluaisin vain laittaa treenivaatteet päälle, vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.

    Nuts Karhunkierros 2017

     

    Tavoitteet

    1. Haluaisin kovasti juosta yli 100 kilometrin kisan.

    2. Juosta maantie puolikas tai kokonainen ehjänä suorituksena.

    3. Saada ehjä kisakausi.

    4. Juosta yksi kisa ulkomailla.

    5. Kokeilla jotain uutta kisaa.

    6. Käydä kuntosalilla säännöllisesti.

    Siinä olisi tavoitteita kerrakseen.  Osa varmasti ihan mahdottomia, mutta ne ei olisi tavoitteita jos olisi kaikki saavutettavissa heti. Tavoitteissa kuuluu olla hitusen hulluutta.

     Nuts Pallas 2017

     

    Kisat

    Apk hallimaraton
    Bodom trail
    Nuts Karhunkierros
    Nuts Pallas
    Tromso skyrace tai Kaldoaivi ultra
    Vuokatti trail challenge

    Suunnitelmat saattaa vielä muuttua jos en saakaan paikkaa johonkin haluamaani kisaan. Nämä olisi kuitenkin ns. pääkisoja ja jotain pienempiä saata käydä juoksemassa näiden lisäksi. Aina on myös vaarana sairastuminen tai pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen, jolloin kaikki suunnitelmat voi heittää häränpyllyä.

    Kivasti on myös tehty uudistuksia polkujuoksukisoihin ja ensi vuonna nähdään myös uusia reittejä osassa kisoissa. Nuts Pallas saa uuden matkan joukkoonsa ja voin vain kuvitella millaisen ryysiksen 105 kilometrin matka saa juoksijoissa aikaan. Itsekin haluaisin juuri kyseiselle matkalle. Kaldoaivi trail houkuttelisi minua suunnattomasti mutta matkan pituus vielä jännittää. Ajatuksissa siintää mietteitä kuten olenko haukkaamassa liian kovaa palaa ja olisinko valmis erämaahan? Tromso skyrace on mieheni kiintopiste, jonne hän haluaisi ja minähän tietysti seuraan perässä. Olen niin lumoutunut Norjasta, että menisin sinne ilman kisaamistakin.

     

    Millaisia suunnitelmia sulla on ensi vuodelle? 🙂

     

     

  • Saaristo trail – polkujuoksukisoissa koiran kanssa

    Kuva järjestäjien sivuilta

    Viime lauantaina (25.8) olin juoksemassa ensimmäistä kertaa järjestettävän Saaristo trailin Paraisilla. Saaristokaupungin lähes ytimessä järjestetty kisa oli houkuttanut paikalle kivasti ihmisiä. Tuttujakin näkyi. Varsinkin lapsia oli paikalla paljon, joten lapsille suunnatussa juoksussa menijöitä oli runsaasti. Tapahtuma-alueelle oli helppo löytää ja parkkipaikkojakin taisi kaikille riittää.

    Matkavaihtoehdot kisassa oli 18 km, 11 km ja 5 km. Itse olin valinnut 11 kilometrin kilpasarjan, jonne olin ajatellut lähteä enemmänkin sunnuntailenkki fiiliksellä koska koira lähti mukaan katsastamaan reitin.

    Maisemien osalta 11 kilometrin reitti ei ollut kummoinen mutta siitäkin huolimatta tykkäsin siitä sillä reitti oli mukavaa juostavaa leveää uraa jossa pohja oli heinittynyt. Välillä mentiin enemmän polulla, mutta pääasiallisesti reitti mukaili talven hiihtobaanaa.  Näin lyhyellä reitillä korkeuserot oli merkittävät. Reitillä oli niin isoja ylämäkiä kuin kunnon juostavia alamäkiäkin. Muutamissa kohdissa kallio oli varmasti poluilla tottumattomalle juoksijalle teknisempää. Myöskin koiran kanssa juostessa joutui etenemään näissä kohdissa varovaisemmin.

     

    Mitä ottaa huomioon osallistuessa koiran kanssa polkujuoksukisaan?

    Ensinnäkin kannattaa kysyä kisan järjestäjiltä saako koiran kanssa osallistua. Minä sain myönteisen vastauksen ja näin ollen osallistuin kisaan dalmatialaisemme kanssa. Olen juossut koiramme kanssa paljon poluilla enkä kokenut maastossa juoksua vaikeana mutta muutamia havaintoja haluan tuoda esiin.

    ~ Olin ajatellut, että lyhyt matka olisi hyvä valinta sillä se ei rasittaisi koiraa niin paljon mutta aika alkumatkasta jo havahduin siihen, että eteneminen poluilla paikoin takkusi ja kun olisin halunnut mennä ohi niin se ei ollutkaan koiran kanssa niin helppoa kuin yksinään. Jouduin näin ollen aika paljon odottelemaan sopivia ohituspaikkoja. Pidemmällä reitillä todennäköisesti eroa muihin juoksijoihin syntyy enemmän ja olisi paremmin tilaa juosta koiran kanssa.

    ~ Koiran on oltava varma. Mitään heikkohermoista ei voi viedä moiseen tapahtumaan suuren väkimäärän ja äänien takia. Dalmatialaisemme pärjäsi hyvin väkijoukossa ja oli innoissaan lapsista jotka kävivät rapsuttamassa.

    ~ Juostessa koiramme on tottunut juoksemaan ensimmäisenä mutta hienosti hän jaksoi juosta muiden perässä kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.

    ~ Monenmoista asiaa pystyy harjoittelemaan etukäteen ja juokseminen oikeanlaisilla varusteilla on sellainen. Varusteiden on oltava sellaiset etteivät ne hierrä tai muutoin vahingoita juoksijaa eikä koiraa juoksun aikana.  Käytän myös juostessa käskyjä, joita on harjoiteltu treenilenkeillä. Nämä auttavat koiraa liikkumaan niin, ettei se ole muiden tiellä.  Poikkeus on sitten se kun järjestäjä tekeekin jotain poikkeavaa kuten esteradan kisareitin loppuun ja koira kieltäytyy hyppäämästä yli. 😀

    ~ Reittiä valitessa on mietittävä koiran nesteytystä. Suostuuko koira juomaan vieraassa paikassa tai miten jäähdyttää koiraa lämpimässä kelissä? Olin itse varautunut viileämpään keliin, joten aika yllätyksenä tuli miten kuuman kostea keli loppujen lopuksi oli. Koiramme ei suostu juomaan tällaisissa tilanteissa jonka tiesin ja siksi 11 kilometrin reitti oli hyvä valinta. Toisella huoltopisteellä kaadoin vettä koiran selän päälle vilvoittaakseni oloa.  Monesti ojissa on sen verran vettä, että koira pystyy vilvoittamaan itseään niissä mutta nyt on ollut niin kuiva kesä ettei missään ollut vettä.

     

    Onko koirasta sitten vetoapua?

    Vastaus on kyllä ja ei. Tämä riippuu varmasti kaikkein eniten koiran vetohalusta.  Koiramme vetää mutta tiettyyn vauhtiin asti. Sain varmasti vetoapua ainakin tasaisilla pätkillä mutta lämpimästä kelistä johtuen koirastamme tuli ylämäkien vihaaja ja sain vetää koiraa perässä eikä toisinpäin. Tämän kaltaista tilannetta ei ole ennen lenkkeillessä käynyt, joten osannut odottaa, että ylämäet on tultava hyvin hitaasti.

    Minulle tämä oli enemmänkin kokeilu miten koiran kanssa pystyy juoksemaan polkujuoksukisoissa enkä niinkään lähtenyt hakemaan ennätyksiä. Olin tyytyväinen koiran ja minun yhteistuumin juostuun kisaan.

    Saaristo trailin mitali on heittämättä upein minkä olen ikinä saanut. Mikä mahtava idea käyttää puuta metallin sijaan. En ole juurikaan ollut innostunut juoksukisoista saamistani mitaleista mutta tätä olen kyllä fiilistellyt sillä se on hieno ja ennen kaikkea sopi hyvin Saaristo trailin tyyliin.

  • Turvajuoksijana PNM trailissa 2018

    Eilen oli hauskin päivä pitkään aikaan. Ne jotka ei ymmärrä juoksusta mitään tai inhoavat juoksua eivät varmaankaan voi käsittää, että joku menee sinne vapaaehtoisesti vapaaehtoiseksi ja vielä juoksemaan. Juoksua harrastavalle toimitsijaksi meno kisoihin on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja nähdä kokonaan uusi puoli kisoista. Itseäni kiinnostaa kovastikin kaikki se touhu mitä kisojen ulkopuolella tapahtuu ja kisapäivänä ennen kisojen alkua. Nämä kerrat kun olen päässyt toimitsijaksi mukaan on ollut mukavia.  Porukka on todella leppoisaa ja meno sen mukaista.

    Keltapaitasia turvajuoksijoita odottamassa lähtöjä

    Turvajuoksijat

    PNM trailissa turvajuoksijoita oli ainakin tarpeeksi. Yhteensä 12 innokasta  juoksijaa Vauhtisammakolta ja Finnish Marathon Runnersilta lähti turvaamaan muiden juoksua. Pidemmille matkoille lähti turvajuoksuvaljakko (2-3 henkilöä) joukon keskelle sekä häntäpäähän.10 kilometrin matkalle joukon hännille lähti kaksi turvajuoksijaa. Kullakin turvajuoksuvaljakolla oli ea-varusteita ja lisävettä mukana.

    Ensimmäisenä matkaan lähtivät 38 kilometrin juoksija ja heidän peräänsä turvajuoksijaksi lähti myös mieheni yhdessä parin muun kaverin kanssa. Me lähdimme Vauhtisammakosta tutun Annin kanssa 23 kilometrin juoksijoiden perään. Olimme varustautuneet olemaan koko 7,5 tunnin ajan reitillä ja etenemään hiljaa mutta kuinkas kävikään. Hyvävoimaiset juoksijat pinkoivat hirmuista vauhtia maaliin asti. Lyhimmälle 10 kilometrin matkalle lähtö tapahtui viimeisenä.

    Koko matkan aikana ei tarvinnut auttaa lääketieteellisesti ketään mikä on tietenkin todella hyvä asia. Helle hellitti sopivasti ennen kisoja, joten uskon sen vaikuttaneen siihen, ettei kisoissa uupuneita juurikaan ollut. Jossain vaiheessa tuntui jo turhalta kantaa suurta määrtä juomaa sekä ea-tavaroita. Toisaalta ikinä ei tiedä mitä eteen tulee joten pakko tavarat on kantaa loppuu asti. Mitä väsyneemmäksi juoksun aikana sen helpompin sitä alkaa kompastumaan juurakoihin kun keskittyminen herpaantuu. Eksymiset ovat myös tavallista yleisempiä lopussa kun on väsynyt eikä jaksa niin tarkkaan seurailla merkintöjä vaan helposti voi esimerkiksi seurata edellä olevaa juoksijaa joka on jo juossut harhaan.

    Anni ja minä lähdössä matkaan.

    Oma juoksu

    Omasta juoksusta sen verran, että olin varautunut hengailemaan reitillä paljon pidempään, joten juoksuvauhti meinasi olla itselle liikaa. Onneksi Annin kanssa juttu luisti, jolloin sai kivasti muuta ajateltavaa kuin se, että kuinka pitkä matka maaliin on. Otettiin välillä reilusti myös kävelypätkiä, jolloin syötiin juoksureppuun ahdattuja eväitä. Tuntui, että painolasti repusta ei kyllä hävinnyt mihinkään vaikka oli eväät syöty ja omat lötöpullot juotu loppuun. Jaloissa oli krampin poikasta suurimman osan loppu matkasta ja ihan lopussa myös kylki meni kunnolla kramppiin. Suolaa otin koko matkan ajan silloin tällöin ja nestettäkin tankkasin, joten niistä ei ainakaan ollut kiinni, että tuli kramppeja.  Lähemmäs 25 kilometriä tuli Suuntoon kun maaliviiva ylitettiin ja himpun alle 4 tuntia saatiin matkaan kulumaan. Loppumatkan krampit söi ainakin itseltä juoksuvauhtia mutta kaiken kaikkiaan tästä tuli hyvä treeni.

    Sää ei ollut niin lämmin kuin pelkäsin ja muutamia sadepisaroitakin saatiin niskaan mutta nihkeän kosteaa oli. Toisaalta ei niin paha kosteus kuin olisi voinut olla jos olisi satanut enemmän. Nyt oli ehkä sellainen aika optimaalinen sää juosta jos kisoihin voisi jonkun sään valita.

     

    Plussat ja miinukset

    + Leppoisa tapahtuma
    + Rennon letkeä tunnelma
    + Huoltopisteitä useasti ja niissä oli tarjolla muutakin kuin vettä
    + Reitti suurinpiirtein hyvin merkitty (itselle toki ympäristö oli tuttu mutta oli hyötyä katsoa Movescountista kisareitit etukäteen)
    + Ensimmäinen tapahtuma josta voi sanoa, että vessoja oli tarpeeksi
    + Tapahtuma ja reitit sopivat hyvin aloittelijoille
    + Lyhyt matka Turusta

    – Muutama pummikohta löytyi, jossa reitin olisi voinut merkitä vieläkin paremmin
    – Paljon hiekkatietä juoksureiteillä (jonkun mielestä tämäkin olisi + mutta itse haluaisin enemmän polkua jos olisin polkujuoksukisoissa)

    23 kilometrin juoksijoita odottamassa lähtöä

    Väki vähenee ja pidot paranee

    Mieheni oli turvajuoksijana kahden muun kanssa 38 kilometrin matkalla ja he olivat tulossa kävellen kohti maalia kahden väsyneen juoksijan kanssa. Meitä paremman puoliskon odottajia, toimitsijoita ja muita kuskin odottajia oli siinä jonkin verran maalialueella. Saatiin aika kulumaan hyvinkin juomalla energiajuomia ja keskustelemalla kaikesta maan ja taivaan väliltä. Jutut rönsyili suuntaan jos toiseen mitä useamman energiajuomatölkin sai juotua  Kolmanteen oli omalla kohdalla lopetettava ja samalla saatiin niin kuskit, puolisot ja viimeiset juoksijatkin maaliin, jolloin koitti kotiinlähdön aika.

    Onnea kaikille maaliin asti selvinneille juoksijoille, toimitsijoille hyvästä seurasta ja järjestäjille todella kivasta tapahtumasta!  PNM trail on paketissa tältä vuodelta ja katseet kannattaa suunnata kohti  Paavo Nurmi maratonia joka juostaan jo muutaman viikon päästä 18.8 Turussa.

  • PNM trail- ennakko fiiliksiä

    Ensi viikonloppuna 4.8 juostaan Nousiaisten Valpperissa PNM trail. Matkoina on 10 km, 23 km ja 38 km.

    Kuka muu on tulossa? 

    Tällä kertaa en lähdekään kisaamaan vaan turvaamaan muiden juoksua turvajuoksijana.  Mielenkiintoista ja vastuullista. Ensimmäinen kerta minulle kun menen juoksukisoihin turvajuoksijaksi, joten odotan lauantaita innolla. Tykkään juosta kisoissa mutta on kiinnostavaa nähdä myös toimitsijan roolissa mitä kaikkea muuta kisojen ympärillä tapahtuu.

    Reitit

    Reitit kulkee osittain tuttuja polkuja, joita voisi kutsua jopa kotipoluiksi. Yllättävän vähän on kuitenkin hyödynnetty jo olemassa olevia Kurjenrahkan reittejä, jolloin polkua saisi reitteihin enemmän mutta kai tähänkin asiaan löytyy jokin selitys mitä en vain tiedä.

    Lyhyin 10 kilometrin reitti kulkee Valpperin lähimetsissä. Itse en tunne kyseistä reittiä enkä osaa sanoa onko se tehty vain kisaa varten vai jo olemassa oleva reitti.

    Viime vuonna 23 kilometrin reitti kulki hiekkatietä pitkin useamman kilometrin verran ja jostain olin kuulevinani, että tie osuutta olisi tänä vuonna vähennetty mikä on juoksijoita ajatellen kiva asia. Suomaisemaa on saatu myös tälle reitillä sillä polku kulkeutuu Vajosuon kautta.

    38 kilometrin reitti kulkee Töykkälän reittiä pitkin Savojärvelle, jossa maisemat on kohdillaan. Hyvin kuivalla kelillä Töykkälän reitti on ihan ok vaikkakin kannattaa varoa huonokuntoisia pitkospuita, ettei nilkka pyörähdä. Sateella reitti olisikin huomattavasti vekkulimpi ja muistuttaisi enemmän suojuoksua kuin polkujuoksua. Savojärvellä joko tuulee kivasti vilvoittaen oloa tai on hitokseen paahtavaa juosta. Jos oikein kuuma tulee voi aina käydä dippaamassa itsensä järveen ja jatkaa menoa sen jälkeen

    Jonkin verran on tuttuja lähdössä kisaamaan, joten kaikki tsempit heille sillä lämmintä säätä on luvassa. Pitää muistaa itsekin varata tarpeeksi nestettä ja muuta energiaa mukaan.

    Nähdään lauantaina Valpperissa! 🙂