• 8 x mitä minulle kuuluu nyt?

    Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Eletään sitä perus arkea mutta siinäkin on omat hyvät puolensa. Tykkään rutiineista ja siksi arki on mun mielestä ihan nautinnollista. On kivaa käydä töissä, treenaamassa ja tehdä juttuja kotona. Pitkästä aikaa olen mm. koukuttanut itseni useaan sarjaan, joka on hauskaa vaihtelua. Katson nimittäin normaalisti hyvin harvoin telkkaria.

    Mikä ärsyttää? Se ärsyttää, että menin kaatumaan rappusissa ja loukkasin selän. Onneksi oli tuuria mukana matkassa ja pääsin pelkillä ruhjeilla mutta tärähdyksen myötä selkä on hieman jäykkä ja kipeä.

    Mikä motivoi? Meillä on mieheni kanssa molemmilla motivaatiota kuntosalilla käymiseen ja on oikeasti tosi kiva käydä siellä yhdessä. Hän saa tsempattua mua kokeilemaan isompia painoja, joita en välttämättä yksinään uskaltaisi kokeilla. On motivoivaa nähdä treenien tuottavan tulosta ja kropan pikku hiljaa kiinteytyvän.

    Mitä uutta olen oppinut/ Mitä haluaisit oppia? Olen oppinut foodpreppauksen hyödyn. Miten kivaa onkaan tehdä yhtenä päivänä ruuat monelle päivälle valmiiksi ja nauttia ns. vapaammista illoista.

    Mistä unelmoit? Olen unelmoinut ensi vuoden reissuista. Unelmien täyttymys olisi vihdoinkin päästä Mont Blancille mutta vielä ei ole varmaa toteutuuko reissu. Myös Suomessa olisi tarkoitus lähteä roadtripille ensi vuonna ja samalla reissulla käydä juoksemassa kisa, jossa ei vielä olla käyty.

    Mikä kaduttaa? En kyllä äkkiseltään keksi mitään mikä minua kaduttaisi tällä hetkellä. Koen, että kaikella mitä teen on joku merkitys elämääni. Aina ei valinnat ole onnistuneita mutta en myöskään kadu mitään.

    Miten rentoudun? Oikeastaan suurimmat muutokset rentoutumiseen liittyen johtuu arjessa tekemistäni muutoksista. Olen ottanut käyttöön äitini neuvon, että tee sellaiset asiat heti mitkä voi, äläkä siirrä myöhemmäksi. Olen vuosien varrella ajautunut siihen, että kitkuttelen asioiden tekemistä. Nyt kun asiat tekee heti niin yllättäen asioita ei kasaannu ja jää aikaa muuhun paljon enemmän. Ruokien tekeminen usealle päivällä antaa myös aikaa muuhun ja olenkin iltaisin nauttinut hyvästä kirjasta. Olen tänä vuonna lukenut enemmän kirjoja kuin vuosiin mikä ilahduttaa minua suuresti.

    Mitä en malttaisi odottaa? Marraskuun Pietarin matkaa. Olen pitkään halunnut käydä Pietarissa ja nyt yhtäkkiä ilman mitään suunnitelmia tarjoutui mahdollisuus lähteä sinne.

  • Kesä 2019

    Kesä on mennyt yhtä nopeasti kuin koko alkuvuosikin. Tuntuu, että emme ole tehneet oikein mitään ihmeellistä kesän aikana ja silti aika on suorastaan lentänyt siivillä.

    Työpaikan vaihdon takia kesälomani oli tänä vuonna lyhyt, kahden viikon mittainen joka on lomaksi lyhyt aika. Itse en ehtinyt juurikaan rentoutua siinä ajassa sillä koko ajan on ollut sellainen olo, että pitää tehdä jotain ettei loma valu vain ohi ja loppujen lopuksi siinä kävi juuri niin, että loma loppui eikä tehty mitään. Tämä vain vahvisti sitä, että minusta ei ole viettämään kesälomaa pelkästään kotona.

    Mulle loma tarkoittaa palautumista ja rentoutumista. Sitä en koe saavani kotona, jossa koko ajan riittää tiskiä, pyykkiä ja siivottavaa. Loma ei tuntunut poikkeavan perus arjesta mitenkään muuten kuin, että nyt olen tehnyt kotitöitä tuplasti enemmän kuin normaali arkena, jolloin olen töissä sen kahdeksan tuntia. Tietysti oli kivaa olla lomalla kun saatiin olla koko perhe kotona samaan aikaan mutta jäi harmittamaan ettei päästy tekemään suunniteltua Norjan reissua.

    Kesä sentään helli lämmöllä, ja mä rakastan helteitä. Treenaamisen kannalta se on toisinaan raskasta mutta mitä pidempään lämpöä on, niin niihin tottuu ja treenitkin sujuu helteistä huolimatta. Kesän aikana tuli treenattua oman mittapuun mukaan paljon koska olihan itselleni pisin juoksumatka suoritettavana heinäkuussa Pallaksella. Treenit lämmössä olivat tarpeellisia sillä koko kisan ajan lämpöä piisasi ja jos en olisi ollenkaan treenannut helteisen sään aikana ulkona niin matka olisi ollut todella paljon raskaampi. Nyt kun lämpöön oli ehtinyt totutella, niin kuumuus ei ollut ongelmana. Pallaksen lisäksi muita juoksukisoja ei kesän aikana ole juostu. Loman aikana olin suunnitellut treenaavani paljon mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Yhteen viikkoon sain 5 treeniä mutta muuten olenkin vain ollut. Kai se on hyvää osata himmata myös silloin kun kroppa vaatii lepoa.

    Seilissä sekä Porvoossa tuli käytyä päiväretkillä. Tyttären kuvataidekoulussa tekemiä töitä oli esillä Seilissä olevassa näyttelyssä, jonka takia sinne mentiin. Olen käynyt siellä joskus pienenä sululaisten kanssa eikä minulla ole siitä reissusta mitään muistikuvaa, joten oli kiva päästä näkemään millainen saari se Seili on. Pienihän se Seilin saari on ja nähtävyydet oli tunnissa koluttu. Kerran aikaa oli vielä seuraavan laivan lähtöön, niin käytiin siellä syömässä lounasta. Ihan kaunis paikka mutta yhdellä kerralla nähty.

    Porvoo oli minulle myös uusi tuttavuus ja oli kiva nähdä tuo kesäinen kaupunki omin silmin eikä vain muiden ig kuvista. 😀 Vanhan kaupungin alue on hieno ja olisihan siellä saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon mutta lapset kun on mukana, niin ei voi tuntitolkulla vain kävellä ja ihmetellä. Ehkä kun lapset ovat isompia (tai sitten lähdetään kahden kesken) voisi Porvooseen lähteä joskus uudestaan. Harmittaa, että niin paljon paikkoja jäi näkemättä.

  • Lomalla

    Vihdoinkin olen lomalla. Pallaksen kisan jälkeen olo on ollut aika ”kohmeinen” enkä ole saanut oikein mitään tehtyä. Olen nukkunut töiden jälkeen päikkäreitä vaikka normaalisti en niin tee koska sitten yöunet menee pilalle mutta kisan jälkeen on unettanut ihan yhtä hyvin myös yhdeksältä illalla. Univelka on nyt ainakin kuitattu.

    Kroppa on saanut tarvitsemansa levon ja olo alkaa olla sellainen, että voisi alkaa tekemään jotain. Kovasti odotan kesälomallani pääseväni treenaamaan ilman aikatauluja. Normaali arkemme on niin aikataulutettua, että joskus on ihanaa päästä lähtemään salille tai juoksemaan ihan ex tempore.

    Toivottavasti päästään myös juoksemaan kahdestaan jonnekin uusille poluille nyt kun jalat on jo täysin toipuneet Pallaksesta ja mielikin haluaa jälleen treenaamaan. Meidänhän pitäisi alkuperäisen suunnitelman mukaan olla tällä hetkellä Norjassa Tromssassa, jossa oli tarkoitus osallistua Tromso skyraceen. Meille kuitenkin tuli ongelmia lemmikkien hoidon kanssa ja sen jälkeen homma alkoi jotenkin valua ihan käsistä. Tiesimme, että Pallaksen 105 km:n kisaan osallistuminen olisi riski mutta meillä oli siinä kohtaa jo tiedossa, että todennäköisesti Norjan reissu ei tulisi onnistumaan. Kun Pallakselta selvittiin maaliin ja huomasin missä kunnossa mun varpaat oli, niin ei tarvinnut kauan miettiä kun peruin lopullisesti Norjan reissun hotellivarauksen. Toisaalta nyt jokunen viikko kisasta kun on mennyt niin varpaat on jo kunnossa mutta saimme kesäflunssan. Olimme jo tehneet varasuunnitelman ja tarkoitus oli mennä PNM-trailille turvajuoksijoiksi mutta sekin näin ollen peruuntui.

    Kerran ollaan loma kotona ilman sen suurempia suunnitelmia niin aion lukea loput yöpöydällä olevat keskeneräiset kirjat. Olin ajatellut etten anna itselleni lupaa hankkia yhtään uutta kirjaa ennen kuin vanhemmat kesken olevat on luettu loppuun mutta toisin kävi sillä löysin Prisman alelaarista lukemaani Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaan jatko-osan enkä voinut jättää kirjaa sinne siihen hintaan. Näin ollen dekkaripinossa odottaa taas useampi kirja lukemista.

    Lomalla aion nauttia aikaisista aamuista sillä tiedän aamuvirkkuna ettei unta riitä enää aamu seiskan jälkeen. Olen iltaisin niin loppu, että kömmin sänkyyn ihan viimeistään kymmeneltä. Minut tuntevat aina iltaisin viestiä laittaessaan kysyvät ensimmäisenä ”olitko jo nukkumassa?”. Useimmiten olen ja saavat vastaukseni kukon laulun aikaan. 😀

    Tuntuu hurjalta katsoa kalenteria, jossa ei ole merkittynä yhtään juoksukisaa. Se hieman hiertää mieltäni koska tykkään treenata kohti tavoitteita. Se, että seuraavaa tavoitetta ei ole tiedossa tekee olosta levottoman. En oikein tiedä mitä treenaisin, miten treenaisin ja miten paljon treenaisin. Toisin sanoen voisin tehdä mitä vain mutta se aina ollut kompastuskiveni. En ole kovin hyvä toteuttamaan treenejä ilman mitään ”syytä” ja siksi olen tykännyt siitä, että kalenterissa on aina jokin seuraava kisa motivoimassa. Tässä on siis kehittymisen paikka ja uuden oppiminen alkaa nyt.

  • Sen minkä taakseen jättää sen edestä löytää

    Lumet on sulaneet ja voi kauhistus mikä näky pihalla kohtaa. Viime syksynä haravointi ja ylipäätään pihan siivous jäi kokonaan tekemättä sairastuttuani syyskuussa.  Koska en pystynyt tekemään silloin mitään pihatöitä, niin kaikki ”kiva  odottaa minua nyt. Tammikuussa kun olin siinä kunnossa, että pystyin jatkamaan normaalia elämää, niin lumet olivat vallanneet maan.

    Tykkään pihatöistä mutta jotenkin tuntuu lohduttomalta kun tekemistä on niin paljon. Yleensä kun pihatyöt on jakanut syksyyn ja kevääseen, niin niitä on saanut enemmän nautiskellen kuin kiireellä.  Vaikka takatalvea on vähän väliä ollut niin silti kevät on tullut vauhdilla ja nyt ulkona näyttää jo todella keväiseltä kun ensimmäiset kukkaset ovat aukaisseet nuppunsa. Kuvissa näkyvä jouluruusu on yksi niistä joka aloittaa kukkimisen jo lumien vielä ollessa maassa.

    Kevään ja kesän pihatyöt

    Ensimmäisenä on saatava haravoitua piha kauttaaltaan. Talven jälkeen piha näyttää aina harmaalta ja epäsiistiltä kun jotain lehtiä ja oksia aina jää syksyltä vaikka kuinka olisikin haravoinut. Viime syksynä en tehnyt mitään, joten tekemistä riittää.  Pihasta saa nopeasti paljon siistimmän jo ihan pelkästään haravoimalla.  Voin paljastaa, että tykkään haravoinnista mutta inhoan pihatöistä eniten lehtien kuskaamista kompostiin. Yritän useimmiten saada miehelle siirrettyä sen työn mutta jos haluan kaiken tapahtuvan nopeasti, useimmiten joudun itse viemään myös lehdet.

    Kevätkukkien istutus tuo pihalle tunnelmaa.  Ostan joka vuosi joko narsisseja tai orvokkeja pihan ruukkuihin, joilla saa eloa siihen osaan pihaa missä ei vielä tähän aikaan vuodesta kasva mikään.

    Kukkapenkkien puunaus talven törröttäjistä eli kuivuneista kukkavarsista.  Tämäkin homma jäi syksyllä tekemättä ja nyt ne saa kyytiä. Osa kukkapenkeistäni muutenkin vaatii uusimista tänä kesänä koska ruoho on päässyt villiintymään osassa ihan hulluna vain yhden kesän aikana. Pitää harkita, että laittaako katekankaan alle, että pääsee vähemmällä rikkaruohojen nyppimisellä.

    Kasvihuone on edelleen vaiheessa. Viime vuonna saatiin jo runko pystyyn mutta jatkuvan tuulisen sään takia jäi seinälevyt laittamatta sillä tuuli painoi koko kasvihuoneen vinoon, joten on pitänyt keksiä muu ratkaisu millä kasvihuoneen saa pysymään pystyssä tuulessakin. En todellakaan tajunnut kasvihuonetta tilatessa, että osa niistä olisi niin ”heikkoja” etteivät kestä Suomen sääolosuhteissa. En tiedä missä ne pysyvät koossa jos eivät täälläkään sillä kyllähän joka maassa tuulee.  Eikä ostamani kasvihuone ollut edes kovin halpa, josta olisi voinut päätellä, että ei ehkä ole parhaimmasta päästä ole kasvihuone.  Talven yli sisällä kasvatetut chilitaimet odottavat jo pääsyä kasvihuoneeseen kunhan yöpakkasista päästään ja saadaan kasvihuone tehtyä loppuun.

    Tänä vuonna menen sieltä missä aita on matalin kasvisten ja vihannesten kasvatusten kanssa ja tilasin osan taimista, jotka pitäisi nyt laittaa itämään. Suoraan sanottuna kissa ja jonkun asian idättäminen ei ole hyvä kombo heikkohermoiselle eikä meillä ole talossa paikkaa minne kissa ei pääse. Niinpä säästän hermoja ja tilasin kurkun ja tomaatin taimet vaikka tiedän miten helppoja ne on itsekin idättää mutta kissamme tuntien niistä ei ole itämisen jälkeen mitään jäljellä enkä jaksa kyseistä hommaa tehdä kovin montaa kertaa. Joten taimet pääsevät nyt suoraan kasvihuoneeseen kun joskus saapuvat.

    Kasvimaa pääsee myös tänä vuonna uusittavien listoille. Uudet mansikat on pakko istuttaa sillä niistä ei tainnut viime vuonna tulla enää juurikaan marjoja.  Vadelmapensaita meillä on mutta kaikki on sitä yhtä ja samaa laatua joka leviää hullunlailla ja tekee vadelmia vasta niin myöhään syksyllä, että pakkaset vievät suurimman osan.  Pitänee siis etsiä lajike joka tuottaa satoa runsaasti ja on aikainen.  Makeasinikuusamaa meillä on neljä puskaa, joista on saatu hyvin satoa ja koska ne selkeästi viihtyvät pihallamme, niin haluaisin muutaman puskan lisää. Marjatuomipihlaja on ollut ostoslistalla jo muutaman vuoden ja tänä vuonna aion toteuttaa haaveeni ja ostaa taimia meille.  Tykkään marjatuomipihlajan eli saskatoonin marjoista ja olen niitä useimpina vuosina ostanut mutta olisi kivaa saada niitä omasta pihasta.

    Mukavaa kevättä kaikille!