• Juoksuvuosi 2020

    Vuosi on outoudestaan huolimatta ollut yksi onnistuneimmista vuosista juoksun parissa. Pelkästään korona ei tehnyt tästä vuodesta ikimuistettavaa vaan myös terveydentilani teki elämästäni erilaisen. Burnout oli tehnyt tuloaan varmaan jo pitkään mutta iski korona keväänä kuin meteoriitti maahan. Juoksu oli pelastukseni, kun tuntui pahalta ja piti saada nollattua ajatukset. Näin ollen tuli juostua koko kevään ja kesän paljon. Kilometrit sinänsä jäivät 1000 kilometrin tietämiin, josta jopa 780 km tuli juostua juoksumatolla. Sikäli onni, että ostimme loppuvuodesta 2019 juoksumaton kotiin, sillä siitä on ollut paljon hyötyä, kun pelkotilat estivät ulkona juoksemisen yksin. Muutamia lenkkejä tuli juostua kavereiden kanssa poluilla ettei täysin tarvinnut elää juoksumaton varassa.

    Sain motivoitua itseäni juoksemaan matolla erilaisia treenejä iFit:in ohjelmilla. IFit on maksullinen mutta itselle se oli sen maksun arvoinen, koska tein lähes kaikki juoksutreenit niiden kanssa. Tein paljon mäki- ja verotreenejä, jotka monena vuotena on jäänyt aika minimiin. Oli hienoa huomata miten pikkuhiljaa jaksoi juosta isommalla nousukulmalla mäkiä. Yksi juoksumattomme parhaista puolista on alamäkeen juoksemisen mahdollisuus. Välillä kun jalat tuntuivat tukkoisilta, niin pystyin kuitenkin tekemään lenkkejä alamäkeä juosten.

    Siirretyt kisat ja osallistumiset

    Olin ilmoittautunut Karhunkierroksen 80 kilometrin matkalle, mutta kisa siirtyi ensi vuoteen vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Se olikin ainoa kisa, johon olin ilmoittautunut. Muuten oli tarkoitus mennä fiilispohjalla.

    Koska kuitenkin teki mieli osallistua johonkin kisaan, niin osallistuin muutamaan virtuaalikisaan. Ensimmäinen kisa oli Ultra race romania lockdown, joka oli kuuden päivän etappikisa ja tarkoitus oli juosta 70 kilometriä. Tästä juoksumotivaatio oikeastaan nosti kunnolla päätään. Tuntui hyvältä, kun oli saanut kisan päätökseen ja huomasin, että selviydyin siitä loppujen lopuksi ihan hyvin.

    Heinäkuussa osallistuin saman porukan järjestämään URR (Ultra race romania-virtuaalikisaan), joka järjestettiin ajalla 25.7-18.8. Tuon aikana piti juosta 250 km. Tämän kisana innostuin juoksemisesta entistä enemmän. Kunto nousi hyvin, kun joka päivä 20 päivän ajan juoksi matolla. Joinain päivin oli sisällä todella kuuma juosta mutta ai, että miten ihana juoksumaton tuuletin oli silloin. Kisan jälkeen tuntui oudolta olla juoksematta, joten juoksumatolle tuli mentyä lähes päivittäin sen jälkeenkin.

    Burnout painoi myös koko kesän päällä ja sen vuoksi en saanut tehdä kovia treenejä, joten juoksin sellaisilla vauhdeilla, jotka tuntuivat hyviltä. Oli pakko kuunnella kroppaa vaikka välillä mieli olisi tarvinnut enemmän liikuntaa mutta parantumisen vuoksi oli hidastettua tahtia aika ajoin. Syyskuussa palasin kolmen kuukauden sairasloman jälkeen töihin mutta sain pidettyä juoksun mukana. Vasta ihan loppu vuotta kohden juoksu on vähentynyt, koska aloin käymään ahkerammin salilla, kunnes nyt taas salijäsenyys on tauolla kuukauden verran. Ensi vuoden juoksusuunnitelmat ovat nimittäin sen verran pelottavat, että vaatii paljon treeniä ja suunnitelmallisuutta.

  • Virtuaaliset juoksukilpailut – Ultra Race Romania

    Koronan iskiessä maailmalle alkoi juoksukilpailuja peruuntumaan urakalla ja siirtymään ensi vuoteen. Minun oli tarkoitus toukokuussa osallistua Karhunkierrokselle, jota olin kyllä miettinyt siirtäväni ensi vuoteen jo ennen kuin tuli tietoa kisan siirtymisestä kesäkuulle ja lopulta peruuntuvan kokonaan tältä vuodelta. Joten en suoraan sanottuna ollut kovin surullinen kisan siirtymisestä. Majapaikkaa en ollut ehtinyt maksaa ja sain sen ilmaiseksi peruttua, joten taloudellista takapakkiakaan ei tullut.

    Muuta kisaa ei oltu vielä lyöty lukkoon tähän vuoteen ja nyt kun miettii, niin ehkä ihan hyvä niin. Loppu peleissä ei ole varmaa milloin rajoitukset kokonaan puretaan. Kisoissa liikkuu kuitenkin iso määrä ihmisiä, niin juoksemassa, kannustamassa, auttamassa kuin majoituspaikoissa ym. palveluiden yhteydessä. Voi siis mennä pitkään ennen kuin yli 100 hengen tilaisuuksia saa pitää.

    Onneksi kuitenkin kisajärjestäjät ovat olleet huikean idearikkaita näinkin hankalan tilanteen keskellä. Iso hatunnosto siitä, että jaksavat järjestää juoksijoille tekemistä vaikka päätapahtumat on peruttu. Muutaman viikonlopun ajan katsoin somessa kuinka niin moni osallistui eri virtuaalikisoihin. Joka kerta tajusin kisan kuitenkin liian myöhään ja hieman harmitti, että enkö nyt mihinkään ehdi mukaan.

    Jokin arkipäivä selasin puhelinta työpäivän aikana ja Facebookissa tuli vastaan seuraamani juoksukisan sivun postaus. Olin alkanut seuraamaan kisan sivuja, koska kyseinen kisa kiehtoo minua monin tavoin. En ole ikinä osallistunut moni päiväiseen juoksukisan, jossa juostaan eri mittaisia matkoja eri päivinä. Kisa juostaan vieläpä maassa, jossa en ole koskaan käynyt ja joka maisemien puolesta on upea maa ainakin kuvista katsottuna. Kisan isoin miinus kuten niin monissa näissä monen päivän kisoissa, on hinta. En ole valmis maksamaan 2800 euroa mistään kisasta. Olisin valmis maksamaan tuon hinnan maailman ympäri matkasta mutta juoksukisasta se on minusta ihan liikaa. Niin ollen kun kisajärjestäjä ilmoitti, että kympillä pääsisi mukaan virtuaaliseen 6 päivän Etappi kisaan, ilmoittauduin heti. Puolet kisan tuotoista lahjoitetaan autismi lasten hyväksi, joten sekin oli ihan hyvä syy lähteä kisaamaan, en muita vaan itseäni vasten.

    9 MAY – STAGE 1 – 10 km 10 MAY – STAGE 2 – 12 km 11 MAY – STAGE 3 – 11 km 12 MAY – STAGE 4 – 20 km 13 MAY – STAGE 5 – 9 km 14 MAY – STAGE 6 – 8 km

    Katsoin kaikki päivät sekä kilometrit ja merkitsin kaikki kalenteriini etten vaan unohtaisi. Haasteellisinta olisi suorittaa tiettynä päivänä tietty matka. Olen nimittäin hyvin mukavuuden haluinen ja jos homma alkaa maistumaan puulta, niin vaihdan suunnaksi hyvin usein kotimatkan. Nyt siihen ei olisi mahdollisuutta. Päivän matka olisi suoritettava yhdellä juoksulla. Se oli toinen mietinnän aiheeni, sillä neljännen päivän matka olisi 20 km. Mitenköhän tuosta suoriutuisin oli se mitä pohdin? En ollut moista matkaa juossut viimeksi kuin viime vuoden heinäkuussa Nuts Pallaksella ja sen kisan jälkeen en juurikaan ole juossut. Matkat voi laskea kahden käden sormilla. Sen verran vähän on sitten tullut juostua. Tekosyitä ihan liikaa, ja ihan liian vähän kilometrejä. Kolmas murheeni oli, että miten jaksan juosta kuutena päivänä peräkkäin. En myöskään ollut moista harrastanut sitten viime kesän, jolloin viimeksi tuli juostua ja treenattua kestävyyttä enemmän valmistautuessani Pallaksen kisaan.

    Mutta tiedättekö, että tällä kertaa ei oikeasti ollut yhtään hyvää syytä olla juoksematta etappeja.

    Etapit

    Kisan alkaessa lauantaina ensimmäisen etapin ollessa 10 kilometriä, olin valmis juoksemaan. Ostimme viime joulukuussa juoksumaton ja päätin aloittaa ensimmäisen matkan siinä. Itseasiassa ensimmäinen päivä meni hyvin. Olin innoissani ja kilometrit täyttyivät nopeammin kuin ajattelin.

    Toisen päivän matkana oli 12 km, joka jännitti. En ollut varma miten kestän juosta matolla tuon matkan. Myös aamulla alkanut kurkkukipu söi fiilistä. Mietin, että heti toiseen päiväänkö kaatuu tämäkin kisa. Jaksoin kuitenkin koko matkan ja olisi aika valmistautua kolmanteen päivään.

    Kolmas päivä ja 11 km. Päällimmäisenä mielessä, että eilen juoksin pidemmän matkan, että kyllä mä tähän pystyn. Matolla oli yllättävän kiva juosta. Vielä ei mihinkään sattunut paitsi kurkkuun. Olin päivällä ollut yhteydessä työterveyyteen ja pyysivät olemaan yhteydessä digilääkäriin, että vastaanotolle ei ole tulemista. Digilääkärin mielestä kurkkukipu johtui siitepölyallergiasta ja määräsi histamiinia, jota en kyllä hakenut. En ole ikinä kuullut, että kukaan kärsisi kurkkukivusta siitepölyallergian takia mutta kai voin olla ensimmäinen. En kyllä uskonut sanaakaan mitä lääkäri sanoi mutta kerran ei ollut syytä huoleen niin jatkoin etappien etenemistä.

    Neljännen päivän aamuna pelotti työpäivän jälkeinen elämä. Mistä ihmeestä keräisin energian juosta 20 km? Mietin koko päivän mahdollisia reittejä mitä menisin juoksemaan, että saisin mahdollisimman helposti tuon matkan kasaan. Hetken pohdin myös matolla juoksemista mutta hieno sää veti ensimmäisen kerran ulos kisan aikana. Päätin ottaa koiran mukaan ja naureskellen lähdin pukemaan vermeitä. Ehkä ilmassa oli jännitystä. Miehelleni totesin, että mitäpä sitä ei Romanialaisten autismi lasten hyväksi tekisi ja oli aika lähteä matkaan. Alun kilometrit olivat tuskaiset. Pohkeet olivat kuin metalliputket vaikka olin joka ilta rullaillut niitä auki. Ajattelin, että jos ei jalat ala jossain kohtaa lämpenemään, niin saan kävellä päivän etapin. Jalat alkoivat tuntua omilta vasta noin 40 minuutin jälkeen ja sen jälkeen juoksu alkoikin sujua. Oli kiva päästä poluille koiran kanssa. Hieman yli 15 kilometriä sain kerättyä kasaan lähipoluilla ja enemmänkin olisin saanut mutta sitten olisi taas mennyt yli tuon 20 kilometriä ja normaalisti sillä ei olisi merkitystä mutta nyt, kun olisi vielä kahden päivän juoksut edessä, niin en halunnut ottaa riskejä. Lämpimän sään vuoksi kävin jättämässä koiran kotiin ja lähdin viimeisen 5 kilometrin taittamaan tyttären kanssa, joka tuli polkupyörällä tsemppaamaan. Se täytyy sanoa, että nyt oli meno jo raskasta. Ei olisi millään jaksanut juosta ja jouduin kävelemään enemmän kuin olisin halunnut, mutta kun oli enää viimeiset 500 metriä jäljellä, niin fiilis oli huikea.

    Viidentenä päivänä kilometrit alkoivat vähentyä ja vuorossa oli 9 kilometriä. Tiesin, että mikäli selviän tuosta 20 kilometrin tallustelusta niin saan kisan juostua loppuun. Loput etapit olivat niin lyhyitä, että ne ei enää tuntuisi pahoilta. Kroppa tuntui kurkkukipua lukuun ottamatta hyvältä. Missään ei tuntunut neljän edellisen päivän juoksut ja luulen, että salitreenistä on ollut hyötyä tähän. Jaloissa on enemmän voimaa eivätkä väsy samalla tavalla kuin ennen. Keskikroppa jaksaa paremmin kannatella hyvää juoksuasentoa ja selässä ei tuntunut yhtään juostut kilometrit.

    Viimeisen eli kuudennen päivän etappi oli 8 kilometriä. Se olisi ihan helppo nakki. Ensimmäiset 5 kilometriä menivät matolla kevyesti mutta loput 3 alkoi jo tuntua siltä, ettei ne lopu ikinä. Edelleenkään jaloissa ei tuntunut mutta mieli alkoi temppuilla. Mutta kuten kaikissa juoksukisoissa mielelle ei saa antaa valtaa, sillä se vie muuten mukanaan. Vaikka kuinka tuntuisi, että ei jaksa, niin on vain edettävä koko ajan. Kyllä ne kilometrit tuli tälläkin kertaa täyteen ja elämäni ensimmäinen virtuaalikisa saatu päätökseen.

    Järjestelyt

    Olin yllättynyt miten hyvin kisa oli organisoitu. Kisan järjestäjiltä tuli sähköpostitse infoa päivää paria ennen kisan alkua ja ohjeet olivat mielestäni selkeät. Oma juoksu tallennettiin heidän järjestelmäänsä joka päivä, kun oli juossut. Lisäksi pyydettiin ottamaan kuva joko esim. Stravasta, juoksukellosta tmv, josta näkyi juoksun speksit. Omat juoksut latautuvat Suunto appsiin, joten napsin kuvat sieltä heille. Oman sijoituksen sai käydä katsomassa päivittäin heidän nettisivuiltaan. Itse en ollut omasta sijoituksestani niin kiinnostunut, että olisin joka päivä käynyt katsomassa mutta muutaman kerran kävin mielenkiinnosta katsomassa.

    Infoa tuli päivittäin myös heidän Facebook-sivulla, ja samalla he muistuttivat käytännön järjestelyistä, jotka olivat tulleet sähköpostitsekin. He tsemppasivat joka päivä seuraavalle etapille ja itse sain niistä jonkinlaista lisämotivaatiota päivän juoksuun.

    Itselläni ei ollut mitään vaikeuksia minkään asian kanssa teknisessä mielessä tämän virtuaalikisan aikana. Kaikki toimi hyvin!

    Kun todistus juoksusta saapui sähköpostitse, olin onnesta soikeana. I did it! Näillä juoksumäärillä tai ylipäätään treenimäärillä, joita tässä koronan aikana on ollut, niin on ihme, että läpäisin kisan. Tämä vain todistaa sen, että kun on päättäväisyyttä, niin maaliin mennään. Pelkäsin joka aamu, että kurkkukipu estäisi juoksun mutta jopa hieman terveyden uhalla halusin suorittaa kisan loppuun. Mutta koska lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä ei ole mitään vakavaa, niin ajattelin, että mikäs siinä sitten. Vaikka minulla on viime kädessä vastuu terveydestäni, niin myös lääkärillä on vastuu.

    Kisaan osallistuminen oli motivoivaa ja innosti käyttämään juoksumattoa, myös hieman pidemmillä matkoilla. Olen aina ajatellut, että matolla juokseminen pitkään olisi todella tylsää mutta keksi tähän ratkaisun. Juoksumattomme mukana tuli mainos Ifitistä ja latasin sen ipadiin, jonka saa kiinni juoksumattoon. Ifitissä on valittavissa erilaisia treenejä ja niitä käytin hyödyksi juostessani matolla. Välillä olin juoksemassa alamäkeä Perussa, joskus juoksin Alpeilla ja kävinpä Havaijilla Kauin puolikkaan reittiäkin juoksemassa. Hauska appi, joka ainakin sai minun juoksuun lisää vauhtia. Ainoa miinus, että on maksullinen mutta vaihtoehtona on 30 päivän maksuton kokeilu, jossa pääsee ainakin näkemään onko yhtään sellainen appi, josta tykkää.

    Oletko sä osallistunut virtuaalijuoksukisoihin nyt koronan aikana?

  • SuperTreeneissä Naantalissa

    *Postaus toteutettu yhteistyössä SuperTreenien ja Naantalin kylpylän kanssa*

    Maaliskuun 8. päivä olin kaverini Idan kanssa ensin päivän SuperTreeneissä ja yön vietin Naantalin kylpylässä. Onneksi SuperTreenit ehdittiin just pitää, ennen kuin koronavirus ehti Suomeen, sillä varmasti olisi nämäkin pidot peruuntuneet.

    Naantaliin oli kerääntynyt paljon liikunnasta innostuneita naisia ja miehiä viettämään treenintäyteistä päivää. Jotenkin näistä tapahtumista aina tulee mielikuva, että siellä on vain naisia mutta yllätyin nähdessäni myös miehiä paikan päällä. Moni oli tullut puolisonsa kanssa viettämään yhteistä treenipäivää. Loistava tapa viettää yhteistä aikaa.


    Olimme ilmoittautuneet parille luennolle ja kahteen treeniin ja siten alustavasti suunnitellut mistä kaikesta päivä koostuu. Perille päästyämme kuitenkin piti vielä miettiä paremmin miten saadaan aika kulutettua parhaiten. Niinpä aloitimme päivän Kiran vetämällä Hiit-treenillä. Kyseiselle tunnille ei tarvinnut ilmoittautua ennakkoon, joten ei tarvinnut muuta kuin hypätä sekaan. Tehokas tunti, jossa sai kyllä hien pintaan. Happi ja kunto oli jo loppua ensimmäisellä tunnilla. 🙂

    Seuraavana vuorossa luento venyttelystä. Venyttely on itselle ainakin sellainen helposti jäävä treeni, joten mielenkiinnolla odotin tätä luentoa, että onko venyttelystä oikeasti hyötyä. Ihanan pirtsakka Jari Karppinen veti mahtavan luennon. Tykkäsin Jarin tyylistä esittää faktoja. Tutkimusten mukaan venyttelyn hyödyt olivat loppupeleissä aika vähäiset. Ei venyttelyä kannata kokonaan unohtaa mutta enemmän merkitystä treeniin on alkulämmittelyllä. Kun kroppa on lämmin ennen kovempaa treeniä, vältytään revähdyksiltä.

    Venyttely-luennon jälkeen siirryimme takaisin Maijamäen koulun tiloihin, jossa alkoi päivän toinen luentomme. Arjen pyörittäminen ja oma jaksaminen on ollut kortilla oikeastaan tammikuusta lähtien, joten tämäkin luento tuli tarpeeseen. Työkuvioita, jotka omaa jaksamista syö, on vaikeaa muuttaa mutta muuten pystyn itse vaikuttamaan tekemiini valintoihin elämän helpottamiseksi. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen, vaan osaan asioista voi suhtautua sormia harottavan käden läpi. Ei kannata piiloutua kaikelta mutta ei myöskään tarvitse tavoitella täydellisyyttä.

    Kokonaisvaltainen hyvinvointi on monimutkainen kompleksi, jonka tavoittelu omalla kohdalla on varmaan elinikäinen. Elämäni on jatkuvaa vuoristoradassa ajelua ja välillä ollaan alamäessä ja välillä mennään kovaa kohti mäen huippua. Tasainen arki on tällä hetkellä vain muisto menneisyydessä.

    Kun joku muu kertoo vinkkejä arjessa jaksamiseen, niin nousen helposti vastakarvaan. Ensimmäisenä aina tulee se fiilis, että sinä et tiedä minun elämästä mitään ja elämme ihan erilaisessa elämäntilanteessa mutta kun asioita alkaa miettimään, niin se on silmiä avaavaa kun joku luennoi asioista joka koskettaa juuri itseään.

    Alla olevaa kuvaa käytettiin havainnoimaan tilaa, jossa kokee olevansa tällä hetkellä ja missä haluaisi olla. Koin itse olevani maassa mahallaan makaava henkilö, joka on täysin uupunut. Haluaisin olla istumassa puun yläpäässä kättä heilutellen, jota kohti tässä nyt koitetaan päästä tekemällä arjessa parempia, elämää helpottavia valintoja ja olla stressaamatta työasioista.

    Sitten oli jumppatuntien aika.

    Olimme ilmoittautuneet vannetanssi tutuksi-tunnille ja vasta samana päivän aamuna aloimme miettiä, että mihin sitä on tullut ilmoittauduttua. 😀 Jotenkin olimme molemmat ajatelleet, että kyseessä on painovanne-tunti mutta ei siellähän me pyöriteltiin hulavanteita. Ei se ollutkaan niin helppoa kuin ala-aste ikäisenä oli. Hulavannetta vaihtamalla sain vähän paremmin vanteen pysymään lantiolla mutta kyllä se oli aikamoista tahkoamista. Ensimmäinen kerta päivän aikana kun olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä tunnilta pois. Onneksi siirryimme lanteita käsiin ja jo alkoi vanne pysyä minullakin hallussa. Kyllä nostan hattua tunnin vetäjälle, joka työkseen hulavannetta pyörittää. Mahtavan ja niin helpon näköistä se hänelle oli. Vuosien harjoituksella oli päässyt pitkälle.

    Loppuun olimme jättäneet parhaimman tunnin, nimittäin skumppajoogan. Minua seuranneet ja minut tuntevat tietävät etten ole joogaaja. En tykkää joogasta ja suurin syy siihen on etten rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen tunnilla. Ajatukset harhailee ja mistään ei oikein tule mitään.

    Skumppajoogalle päätin antaa mahdollisuuden koska mikä siinä voisi mennä vikaan kun on skumppaa tarjolla. Skumpan juontiin pystyn ainakin keskittymään ja olisin päivästä niin loppu, että joogatessa päässä ei liikkuisi varmaan yhtään ajatusta.

    Olin oikeassa. Tämä oli joogaa minun makuuni. Pirskahtelevan skumpan ja ei niin vakavan joogan yhdistelmä, oli juuri se mitä kaipasin.

    Kippis!

    Skumppajoogan loppuessa, oli aika hakea narikasta omat tavarat ja nautittiin vielä hieman kahvia ja huikopalaa kylpylän kahviossa ennen kaverini kotiin lähtöä.

    Itse hain autostani tavarat ja siirryin hotellihuoneeseen. Olisin mieluusti ottanut kaverini mukaan mutta häntä kutsui aamulla työvuoro, joten yöpyminen hänen kohdallaan ei ollut mahdollista.

    Siitä on todella paljon aikaa, kun olen viimeksi käynyt Naantalin kylpylän hotellihuoneissa ja kun sain kuulla pääseväni yöpymään uudistetussa loft-huoneessa, olin enemmän kuin innoissani. Olin huoneesta niin fiiliksissä, että tein Instagramiin kierroksen mutta unohdin kokonaan ottaa kuvia itse huoneesta tänne blogiin. Muutamia kuvia kuitenkin otin koska tykkäsin huoneessa olevista yksityiskohdista.

    Pikku juttuihin oli panostettu, joka teki huoneesta tyylikkään ja antoi laadukkaan kuvan. Muun muassa kuvassa näkyvät pikku pullot olivat ihania. Tuoksut olivat juuri minun makuuni ja ulkoasukin tosi kaunis. Muhkeat ja pehmeät kylpytakit kruunasivat spa-hengen vaikka en kylpylään asti päässytkään, koska olin päivän menoista niin loppu, että katsoin hetken telkkaria ja nukahdin nopeasti ennen yhdeksää.

    Aamulla olin pirteänä seitsemältä jo aamiaisella, kun olin herännyt ennen kuutta. Olin ottanut töistä vapaata ja minulla ei ollut kiire minnekään, mutta niin vain sisäinen kello herätti kuitenkin aikaisin vaikka olisi kerrankin saanut nukkua pitkään. Aamiaisella ei siihen aikaan ollut ruuhkaa, vaan rauhassa sai valita itselleni ikkunapaikan, josta näkyi kivasti merelle. Aamuinen Naantali oli vasta heräämässä ja muutamia lenkkeilijöitä tallusteli rantaviivalla. Runsaan aamiaisen siivittämänä kävin hakemassa tavarani huoneesta ja lähdin kotiin viettämään ansaittua vapaapäivää.

    Kiitos SuperTreenit antoisasta päivästä ja muhkeasta goodiebagista. Sekä iso kiitos Naantalin kylpylälle yöpymisestä kauniissa huoneessa.

  • SuperTreenit 8.3.2020

    Postaus on toteutettu yhteistyössä Naantalin Kylpylän ja SuperTreenit kanssa. Yhteistyön kautta pääsen osallistumaan SuperTreeneihin.

    SuperTreenit järjestetään tänä vuonna 28. kerran. Kyseessä on Turun urheiluliiton Voimistelu- ja liikuntajaoston järjestämä tapahtuma Naantalissa, jossa tuotto lahjoitetaan lasten ja nuorten liikuntaan sekä urheiluun. Tapahtuma järjestetään täysin vapaaehtoisvoimin, myös ohjaajat ja luennoitsijat ovat mukana vapaaehtoisina. SuperTreenit kokoavat yhteen noin 2000 innokasta liikkujaa.

    Tykkään ryhmäliikuntatunneista ja olen aina innokas kokeilemaan uusia tunteja. SuperTreeneissä on hyvin laaja valikoima erilaisia jumppatunteja HIIT-treeneistä Less Mills:n tunteihin. Osa tunneista pidetään punttisalin puolella, josta löytyy, niin tekniikan opastusta kuin koko kropan treenejä. Mikäli rytmi on veressä tai haluaa löytää itsestään tanssijan, niin tanssitunteja löytyy kivasti erilaisia, kuten latinotanssia, twerkkiä ja voguing. Kehonhuoltoa ei ole unohdettu ja niiden lisäksi valikoimasta löytyy myös rauhallisempia tunteja kuten joogaa ja pilatesta.

    Eikä tässä vielä kaikki sillä lisää tunteja pidetään altaalla ja ulkona. Vesijumpat ovat pitkään olleet suosittuja ja niiden lisäksi valikoimasta löytyy nyt merenneitouinti, joka ainakin itselle oli hauska kokemus. Merenneitouinti oli haasteellisempaa kuin olin olettanut. Ulkotunneista löytyy juoksuun liittyviä tekniikkaopastuksia, joita vetää Vauhtisammakon juoksukoulun Mikko Liukka. Suosittelen näille tunneille menemistä mikäli omassa juoksussa jokin asia askarruttaa. Ulkona pidetään myös ihan ulkotreenejä ja Street-O tunteja eli opetetaan suunnistuksen alkeita.

    Olen ilmoittautunut Skumppajoogaan sekä Vannetanssi tutuksi– tunnille. Kaverin kanssa mietittiin tunteja, jotka olisivat meille uusia tuttavuuksia ja nämä kaksi tuntia tosiaan edustavat uutta ja jännää. Skumppajoogaa oli tarjolla viime vuonnakin mutta silloin estyin flunssan takia pääsemästä paikalle. Vannetanssista minulla ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa, joten tätä tuntia odotan kyllä isolla mielenkiinnolla. Suosituimmat tunnit varataan heti loppuun, joten liikkeissään kannattaa olla nopea, jotta pääsee haluamalleen tunnille.

    Luennoista valitsimme Kiistelty venyttely- positiiviset vaikutukset totta vai tarua sekä Lisää voimavaroja ja jaksamista! Luentovalikoima on myös tänä vuonna laaja ja löytyy hyvin erityyppisiä luentoja. Jokaiselle jotakin mielenkiintoista kuunneltavaa! Yhdistelemällä jumppatunteja ja luentoja saa päivästä omanlaisensa ja itselle kiinnostavan.

    Ryhmäliikuntatunteja ja luentoja pidetään sekä Maijamäen koululla sekä Naantalin kylpylän tiloissa. Osaan tunneista pitää varata paikka mutta löytyy myös laaja valikoima tunteja, joihin voi mennä ilman varausta. Mekin ajattelimme ainakin muutamalla tällaiselle mennä mukaan, jos aika sen sallii. Ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä ja sieltä löytyy hyvät tuntikuvaukset kaikista tunneista.

    Lisää SuperTreeneistä voi lukea täältä.