• Luetut kirjat osa 2- 2019

    Camilla Läckberg

    Kesän alussa aloin lukemaan Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaa ja koko kesä menikin hänen kirjoja lukiessa.  Jäin täysin koukkuun Läckbergin dekkareihin. Noita, Saarnaaja ja Kivenhakkaaja tuli luettua peräjälkeen.  Aloitettua neljännen kirjan tuli stoppi ja sen luki jäi kesken. Innost lukemisen jäi enkä oikein lukenut mitään muutamaan loppu vuonna. Vaikka kaikissa hänen kirjoissaan on oma tarinansa, päähenkilöiden kasvaessa kirjojen mukana, niin mielestäni kirjoja pystyy lukemaan vähän sekalaisessa järjestyksessä. Pääpointti kirjoissa on kuitenkin itse tarina eikä päähenkilöt.

    Paula Hawkins – Nainen junassa

    Sain kirjan kesällä käydessäni Turun Hypoxissa. Luin joka kerta kirjaa, jolloin aika kului nopeasti ja sai samalla käytettyä ajan hyödyksi. Kirjan antaja kehui kirjaa kovasti ja niinpä otin sen innoissani vastaan. Pitkästyttävän alun jälkeen kirja veti mukanaan. Olin jo alussa luovuttamassa mutta koska sain kirjasta niin hyvät suositukset niin ajattelin ettei se oikeasti voi olla huono. Onneksi jatkoin lukemista koska loppua kohden kirja todellakin parani. Ei mikään super hyvä kirja mutta luettava.

    Alkuvuoden lukuinnostuksen jälkeen vielä kesän ajan sain luettua paljon mutta sitten tuli täysi uupuminen. Ei jaksanut keskittyä työpäivien ja treenaamisen jälkeen kirjojen lukuun. Käytin lähinnä sen ajan eväiden tekoon ja tv-sarjojen katsomiseen. Oli saatava nollattua itsensä ja hyvin tuntui toimivan koska joulukuussa innostuin vielä lukemaan yhden kirjan.

    Vuoden 2019 keväällä lukemani kirjojen postaus löytyy täältä.

    Tauno Flinkman- Neljästi karkuteillä

    Marraskuisen Pietarin reissun innoittaman muistin isäni antaneen minulle joskus luettavaksi kirjan, jossa myös isoäitini isä Keskinen mainitaan useamman kerran. Olin lykännyt kyseisen kirjan lukemista useita vuosia sillä ajattelin ettei sotakirjallisuus kiinnosta minua yhtään. Tartuin kirjaan innoissani ja yllätyin miten nopeasti kirjan olin loppujen lopuksi lukenut. Kokemukset silloisessa Neuvostoliitossa on aika karua ja lohdutonta luettavaa. Jotenkin niin toivoi heidän pääsevän takaisin Suomeen jokaisella karkumatkallaan ja kuinka lähellä he välillä olivatkaan. Vasta 22 vuoden vankeuden jälkeen kirjan kirjoittaja pääsi Suomeen. Syytä vankeudelle ja työleireille lähettämiselle ei tuohon aikaan muuta tarvittu kuin, että oli tullut Suomesta töitä etsimään Neuvostoliittoon.

    Isoäitini äidin kirjoittama kirje isäni veljelle löytyy kirjan välistä. On lukenut sitä lukemattomia kertoja. Tuntuu uskomattomalta, että aviomies ja kahden lapsen isä on joutunut lähtemään Neuvostoliittoon työn hakuun koska Suomesta ei löytynyt töitä 1,5 vuoden työttömänä olon jälkeen. Muutamia kirjeitä hän oli vaimolleen lähettänyt mutta tämän jälkeen ei enää kuulunut mitään. Sille tielle jäi hän eikä taida kukaan tietää mitä hänelle loppujen lopuksi kävi. Kirjassa isoäitini isän kerrotaan olleen tulkkina muutamassakin eri kohdassa eri puolella Neuvostoliittoa. Viimeisin junareissu jossa hänet mainitaan taisi olla matkalla Siperiaan.

    Vuonna 1957 julkaistun kirjan lukemisessa tuoksuu historian havina. Vanha kirja on käynyt monen kirjahyllyllä. Siinä on ajan tuomaa patinaa. Se ei ole minkään arvoinen muille mutta minun sydäntä lähellä.

    Vuodelle 2020 minulla on käynnissä Helmet-lukuhaaste, jota myöden toivon lukevani viime vuotta enemmän ja itselle erilaisia kirjoja koska haaste sitä vaatii.

    Mukavia lukuhetkiä!

  • Luetut kirjat x 3

    Joulun ja uuden vuoden pyhien aikaan tuli luettua useampi kirja, joista ajattelin vinkata teillekin.

    Satu Rämön kirjoittama  Islantilainen voittaa aina oli hulvattoman hauskaa luettavaa. Sadun tapa kertoa asioista on rento ja mukaansa tempaavaa. Olen aina ollut kiinnostunut eri maiden kulttuureista ja tavat toimia herättävät minussa mielenkiinnon.  Islanti on kiehtova saari keskellä ei mitään ja on ymmärrettävää, että heillä on syntynyt siellä täysin erilaisia ja omalaatuisia tapoja toimia ja tehdä asioita. Se mikä yllätti oli islantilaisten tulin voittamaan-asenne, josta suomalaiset voisivat ottaa mallia. Mielenkiintoinen kirja kokonaisuudessaan.

    Tommi Kovalaisesta kertova kirja Kuolemanlaakso oli joulun pyhien villikortti. En tiedä jääkiekosta mitään enkä tunne jääkiekkoilijoita muuta kuin sen verran mitä niiden kanssa töiden puolesta joutuu olemaan tekemisissä. En tiennyt esimerkiksi tiennyt Tommille ottelussa sattuneesta tapaturmasta jonka seurauksena hän sai vakavan aivovamman vaikka siitä todennäköisesti on uutisoitu aikanaan paljonkin. Vaikka kirja oli jotenkin tosi ahdistavakin niin silti kahlasin kirjan läpi muutamassa päivässä. Lukemista ei voinut lopettaa sillä halusin tietää miten kirja päättyy. Ajatuksia herättävä opus urheilumaailman raakuudesta.

    Aino-Kaisa Saarinen  kirja Tahto on ollut ostoslistallani niin kauan kuin kirja on ollut markkinoilla. Sain kirjan vihdoinkin joululahjaksi, joten nyt pääsin käsiksi Aikun elämästä kertovaan kirjaan. Minua kiehtoi kirjassa urheilijan näkemys treenaamisesta ja kisaamisesta. Kuten Kuolemanlaakso kirjassakin niin tässäkin tulee hyvin esille millaista urheilijan elämä on ja miten raakaa elämä urheilijana on. Kaikki eivät kylve rahassa vaan joutuvat tosissaan tekemään töitä saadakseen rahaa pöytään.

    Mukavia lukuhetkiä. 🙂

     

  • Unelmahommissa

    Tilasin jokunen aika sitten kirjoja ja ostoskoriin tipahti myös Unelmahommissa- kirja. Vasta muutama kuukausi sen jälkeen kun kirja oli maannut yöpöydälläni odottamassa lukemista luin jostain suosituksen tästä kirjasta ja olin jo menossa tilaamaan kirjaa uudestaan. Onneksi katsoin yöpöydän kirjapinoa ja sieltähän se löytyi valmiina odottamassa lukemista. Suosituksen jälkeen imin kirjan sivusta sivuun viikossa. Olisin lukenut nopeamminkin ellei työ ja lapset olisivat häiriköineet lukemista.

    Ihastuin kirjailijoiden tapaan kertoa asioista rennosti ja aidosti. He ovat uskaltaneet avata kirjassa monia bloggaajien seurassa tabuina pidettyjä asioita. Rahasta ei kukaan halua koskaan avautua mutta nyt sekin tabu on rikottu sillä kirjassa on kerrottu bloggaamisen tuomista tuloista.  Minusta oli hienoa miten hyin he saivat lukijan sisälle blogimaailmaan.  Itsekin kolme vuotta blogia kirjoittaneena luulin tietävän asioista jotakin mutta kirjaa lukiessani totesin olevani pihalla kuin lumi-ukko monestakin jutusta. Arvostan sitä kaikkea tietoa jonka he jakavat avoimesti kirjasssaan sillä ellei ole tuttuja blogi alalla on vaikea osata hinnoitella omaa työtään yhteistyösopimuksia tehdessä.  Pelkällä tavaralla ei nimittäin elä joten joskus tarvitsee tehdä yhteistyötä myös rahasta.

    Kirjaa lukiessa inspiraatio vain kasvoi kasvamistaan ja paperille piirtyi jos jonkinmoisia postaus ideioita. Aloin myös miettimään ihan oikeasti teenkö nykyistä työtäni ihan vain rahan takia ja olisinko onnellisempi jossian muussa työssä. Kirjassa oli paljon hyviä ajatuksia herättäviä pointteja joita jäin miettimään lukemisen jälkeen. Mietin asioita iltaisin nukkumaan mennessä ja heti aamulla herättyäni. Päässä pyöri niin paljon juttuja ja ideoita, että olisin halunut vain lukea kirjaa nopeasti eteenpäin, että saan kaiken tiedon heti.

    Olen kirjoittanut ajatuksistani työn vaihtamisesta sekä tyytymättömyydestäni nykyiseen työhöni. Tai tyytymättömyys on varmaan väärä sana. Ainoa asia jonka koen olevan väärin on liika stressi ja psyykkinen kuormitus on jäätävä. Kirjan myötä ajatuksia muutoksesta on vaihdettu kotona ja ideoita heitelty esille myös kaverin kanssa. Muutoksia onkin ehkäpä luvassa syksyllä.:)


    Älkää heittäkö hukkaan parhaimpia vuosianne vaan eläkää nauttien joka päivästä! 

    Kuvat Mari

  • #hyväjuoksu – kirjasuositus

    Sain yhteistyössä Takomorunnersin ja Fitran kanssa luettavaksi Kirsi Valastin #hyväjuoksu- kirjan.
    Kirjan kirjoittaja Kirsi Valasti on ammattivalmentaja ja psykoterapeutti. Hän on edustanut Suomea Ateenan olympialaisissa ja pitää hallussaan 45-vuotiaiden Suomen ennätyksen 5000 metrillä. Kirsi on entinen huippu-urheilija ja tekee nykyisin valmentajan hommia, joten hänellä on vankka vuosien kokemus juoksemisesta.

    Kirjan teksti on selkeää ja helppoa ymmärtää, joten kirjan lukeminen ei kauan vienyt aikaa. Toki tekstin mielenkiintoisuus myös vei mennessään ja lukemista ei millään halunnut jättää kesken, joten vuorokauden sisällä kirja oli ahmittu kannesta kanteen. Luettuani koko kirjan olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja sopisi enemmän juoksusta kiinnostuneelle aloittelijalle mutta en sano etteikö juoksukonkarikin saisi uutta tietoa kirjasta. Välillä on myös ihan hyvä lukea juoksuopuksia ihan vain tietojen kertaamista varten. Uutta tietoa treenaamisesta tulee aika ajoin ja vaikka et olisikaan kiinnostunut muuttamaan omaa treenityyliäsi niin voi silti olla kiinnostavaa kuulla mikä on tämän hetken kuumin treenaamisen muoto.

    Minulle ihan uusi juttu oli runfulness, joka on siis kehon ja mielen yhteistyötä juosten. Kirsi vetää myös runfullness-kursseja jos jotakuta kiinnostaa oppia enemmän tuosta. Kirjassa on paljon hyviä tekniikka vinkkejä ja lopussa on myös juoksu-ohjelmia mikäli mielessä siintää esimerkiksi puolikkaan juokseminen.

    Nyt myös sinulla on mahdollisuus tilata kyseinen opus itsellesi tai vaikka lahjaksi juoksusta innostuneelle ystävälle kesän kampanjatarjouksella – 25 % OVH:sta suoraan kustantajan verkkokaupasta ilmaisella toimituksella kotiin oheisesta linkistä. Tilaa kirja! Kirjan hinta kotiin toimitettuna on 22,40 €.