• Blåvatnet

    Tuo upea turkoosin värinen järvi, josta varmasti suurin osa Norjaan matkustavista on nähnyt kuvia. Moni on varmaan käynyt myös paikan päällä livenä ihastelemassa järven rannalla. Kun aloimme suunnittelemaan Norjan reissua tälle kesälle, niin listani kärkipäässä oli nähdä Blåvatnet. Halusin nähdä turkoosin järven omin silmin. Miettisin ennen lähtöä, että onkohan järvi oikeasti niin kaunis kuin kuvissa ja entä jos järvi onkin jotenkin tosi pieni ja mitäänsanomaton loppujen lopuksi?

    Lähtöpisteellä

    Google mapsiin kannattaa kirjoittaa Blåvatnet trail head. Kävimme nimittäin ensin kävelemässä ihan eri paikassa, jossa kylläkin oli parkkipaikka ja muutamia telttoja mutta käveltyämme muutaman kilometrin aloin katsomaan google mapsista karttaa ja aloin miettiä, että kyllä siellä Blåvatnetin parkkipaikalla piti olla vessakin mutta ei tuossa meidän lähtöpaikan parkkipaikalla ollut mitään. Ei edes autoja, vain muutama teltta. Käännyttiin ja lähdettiin tarpomaan takaisin autolle.  Ilmeisesti tuoltakin parkkipaikalla lähti reittejä jonnekin, sillä tietä ja polkua pitkin mekin menimme, mutta reittimerkkejä ei näkynyt.  Luonto oli kaunista tälläkin matkalla, jonka kävelimme ja näimme paljon lampaita, mutta olimme väärässä paikassa.

    Muistin siinä väärällä parkkipaikalla ollessa, että olin lukenut jonkin postauksen juuri tästä samasta asiasta ja aloin äkkiä googlettamaan. Nopeasti löytyikin tieto, että millä haulla google maps löytää oikealle parkkipaikalle. Olimme kääntyneet liian aikaisin ja tosiaan oikealle parkkipaikalle löysimmekin muutaman kilometrin ajettuamme eteenpäin. Nyt alkoi olla sen näköistä mitä olin lukenut. Löytyi vessa ja kioskikin, joka tosin oli vielä lähtöaikaan kiinni. Saimme hetken etsiskelyn jälkeen auton parkkiin. Selkeästi ihmisiä oli nyt paljon liikkeellä; suomalaisia ja norjalaisia enimmäkseen. Lisää parkkitilaa oltiin tekemässä joka varmasti on tarpeen kun sesonki on pahimmillaan. Osa oli parkkipaikan tuntumassa telttailemassa ja moni lähtikin pois siinä kohtaa, kun me olimme vasta lähdössä kävelemään. Näin tilaa tuli juuri sen verran lisää kun uusia tulijoita tuli paikalle.

    Polku oli alkuun helppoa kuljettavaa ja lyhyet pitkospuutkin oli matkalla. Meille osui lämmin ja aurinkoinen päivä. Aika nopeasti sai todeta, että on pukenut ihan liikaa päälle ja joutui riisumaan takit pois. Otimme reppuun eväitä mukaan, ja ne olivatkin tarpeen varsinkin lasten kanssa kulkiessa. Juomaa olisi saanut olla jopa enemmän kuin olimme ottaneet, sillä kuumuus verotti ja jatkuvasti oli jano. Lämmintä vaatetta kannattaa kuitenkin olla mukana lämpimänä päivänäkin, sillä takaisin päin tullessa oli kylmä vastatuuli ja fleecetakki ei ollut yhtään liikaa.

    Muutama ”hankalampi” puron ylitys oli reitin varrella ja niissä mentiin alla olevan kuvan tyylisesti kuopuksen kanssa. 😀 Eihän nuo hankalia aikuiselle eikä hieman isommalle lapselle ollut mutta meidän pikku pätkälle ne olivat, kun pelkäsi niin kamalasti, että kengät kastuu. Lapsille oli perus lenkkarit jalassa, jotta olisi mukavampi kävellä. Jos haluaa hifistellä ja lapset ovat tottuneet vaelluskenkiin, niin suosittelen kyllä laittamaan sellaiset jalkaan. Minulla ja miehelläni oli Inovin polkujuoksulenkkarit jalassa, joista löytyy paljon pitoa ja pitävät myös jonkun verran vettä. Lapsille lähti tämän reissun jälkeen hankintalistalle vaellukseen sopivat kengät.

    Loppumatka reitistä onkin sitten kivikkoa. Lähes järvelle asti on helpompaa kivikkoa ja lopuksi todella isoja lohkareita. Se mikä reitissä oli hyvää varsinkin näin korona aikaan, että suurimmaksi osaksi reitti on leveä kuivunut kivikkoinen joki. Näin ollen ei tarvitse kävellä toisissa ihmisissä kiinni ja odottaa, että pääsisi ohi vaan sen kun kävelee kauempaa. Reitti on merkitty punaisilla kivillä,, joten reittimerkit näkyy kyllä selvästi vaikka ei niissä kiinni kävelisi.

    Matkaa järvelle on 4 kilometriä suuntaan ja se voi vaikuttaa lyhyeltä matkalta mutta jos on lapsia mukana, niin kannattaa varautua pidempään retkeen. Meillä meni koko retkeen taukoineen ja hetken istuskeluun järven rannalla lähes 7 tuntia.

    Tältä näytti maisemat järveä kohti kävellessä. Vuoret tulivat aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopuksi ne olivat ympäröimässä järveä. Minusta maisemat olivat todella kauniit ja jopa fiktiivisen oloiset. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun olisi toivonut jonkun nipistävän minua.

    Myös esikoisen puhti tahtoi loppua odotellessa pikkuveljeä, mutta mikäs siinä kuin istuskelemaan mättäälle tai kiven päälle. Ei tuonne kiireellä kannata lähteä. Pakkaa paljon eväitä mukaan ja nauttii niitä siinä matkan varrella samalla maisemia ihaillen.

    Tässä näitä lopun lohkareita, joita sai kiivetä hetken matkaa. Matka, on lyhyt, jossa näitä isompia lohkareita on, joten ei kannata sen takia jättää retkeä välistä. Norjalaiset olivat siellä pienten lasten kanssa ja monella oli selässä kantorepussa pienempi lapsi vielä kyydissä. Ajattelin mielessäni, että ne on kyllä aikamoisia sissejä, mutta kai he ovat tottuneet myös siihen. Mieheni kantoi myös meidän 6-vuotiasta välillä reppuselässä takaisin päin mennessä, kun vauhti hidastui hänellä lähes olemattomaksi. Näin saatiin taas pikkuiseen virtaa, kun sai hetken nauttia kyydissä olosta.

    Järvellä

    Vihdoinkin päästiin järvelle asti. Se oli juuri niin taianomaisen värinen kuin mitä kuvissa oli näyttänyt. Upea! Järvi on syntynyt jäätikön sulamisvesistä. Itseäni olisi kiinnostanut tietää mistä turkoosi väri tulee järveen, mutta en löytänyt mistään vastausta.

    Parhaimpina sesonkiaikoina järven rannalla tuskin pystyy istumaan näin väljästi mitä nyt sai oltua. Istuskelimme ja söimme eväitä. Vaikka ihmisiä oli ympärillä, niin tunnelma oli hyvin rauhallinen. Yksi lapsi näytti käyvän polskimassa vedessä mutta ei hänkään kauan vedessä viihtynyt.

    Meillä oli myös uikkarit mukana, jos olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan mutta täytyy todeta, että vaikka kävellessä järvelle tuli todella kuuma, niin nilkkoja enempää ei pystynyt kastautumaan. Vesi tuntui pakastavan varpaita. Vesi oli vaan ihan jäätävän kylmää. Toki jos olisi tottunut avantouimari, niin ei tuo välttämättä tuntuisi pahalta.

    Oli aika jatkaa matkaa takaisin parkkipaikalle. Kivikkoa olisi edessä kilometri toisensa perään. Nyt sai kaivaa jo takin esiin, sillä järveltä lähtiessä alkoi viluttaa ja oli kylmä vastatuuli. Olin ihmetellyt järvelle päin kävellessä, että miksi kaikki järveltä tulevat ovat takki päällä ja sinen päin menevät t-paita päällä mutta ymmärsin sen sitten kun mekin lähdimme pois päin. Niin vain ilma tuntui kylmemmältä.

    Päästyämme takaisin parkkipaikalle siirsimme auton lähemmäs pöytäryhmää, joita siellä oli jonkun verrankin. Ajateltiin laittaa vielä kunnon ruoka tulille ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa. Seuraamme liittyi Turkulainen pariskunta, jotka olivat olleet reissussa jo pidempään. Oli ihan hauskaa vaihtaa kuulumisia sekä vinkkejä puolin ja toisin.

    Minusta Blåvatnetiin kävely oli ehdottomasti sen arvoista. Vaikka sitä kaikki hehkuttaa, niin yksikään ei hehkuta turhaan. Taas pitää muistaa myös se, että kaikki ei arvosta samoja asioita ja jos ei Blåvatnet kiinnosta itseään, niin ei sinne kannata mennä. Tekee mieluummin sellaisia asioita joita itseään kiinnostaa. Netti on pullollaan kiinnostavia kohteita kaikkialla maailmassa. Itse tein ennen lähtöä monen viikon tutkimustyötä Pohjois-Norjan kiinnostavista kohteista ja nimenomaan meidän perhettä kiinnostavia kohteita. Minnekään ei kannata mennä vain siksi, että sinne olisi jotenkin pakko mennä kun muutkin menee. Sinun elämäsi, joten sinä päätät mitä haluat nähdä ja kokea!

     

  • Rovijoen putos- Rovijokfossen

    Putous tunnetaan myös nimellä Morsiushuntu ja itse en olisi koskaan osannut putoukselle edes mennä ellen olisi liittynyt Facebookissa Norjaan liittyvään matkailuryhmään.  Kilpisjärveltä Rovijoen putoukselle on matkaa noin parikymmentä kilometriä ja Suomesta Norjaan päin mentäessä vasemmalla puolella näkyy isompi parkkipaikka, josta lähtee polku alas putouksen luokse.  Kyseiselle putoukselle ei ole tiellä yhtään tieviittaa, joten jos ei parkkipaikalle muuten vain poikkea, niin putous jää helposti näkemättä.  

    Olin nähnyt kuvia tästä 28 metrisestä putouksesta mutta livenä nähtynä putous oli huikean hieno. En ollut koskaan aiemmin ollut näin lähellä noin isoa putousta. Ilmassa oli kosteutta runsaasti putouksen lähistöllä ja tuntui kuin olisi ollut jatkuvasti sumuttimen vieressä.  Polku putoukselle oli haasteellisempi, mutta niin vain vanhempi norjalainen mies nousi putoukselta ylös kahden kyynärsauvan kanssa. Märällä kelillä voin kuvitella polun olevan hyvin liukas ja varsinkin, kun putouksesta johtuen siellä oli tosi paljon kosteutta muutenkin. Meillä on 6- ja 9-vuotiaat lapset ja heidän kanssa polulla meno taittui ihan helposti.

    Parkkipaikalla kävi koko ajan kova kuhina ja autoja tuli ja meni. Meidän lisäksi kovinkaan moni ei syönyt, joten se ei haitannut, että parkkipaikalla oli vain pari pöytäryhmää. Voi olla. että vielä ei ole pahin sesonki päällä tai korona on muuten vain verottanut matkustamista.

    Samalla kun kerran pysähdyttiin katsomaan putousta, niin lämmitettiin nuudelit, jotta ei tarvitsisi nälkäisenä jatkaa matkaa. Vatsojen ollessa täydet lähdettiin jatkamaan matkaa.

  • Muotkatakka, Suomen maanteiden korkein kohta

    Enontekiöllä sijaitseva Muotkatakka on Suomen maanteiden korkein kohta (565 metriä merenpinnasta).  Joka kerta siitä ohi ajaessa olen katsonut kaihoisasti miten kivalta kyseisen paikan luonto näyttää.  Tällä kertaa päätimmekin pysähtyä katsomaan miltä maisemat näyttävät läheiseltä tunturilta, jonne lapset pienellä maanittelulla saatiin kiipeämään. 

    Polkujuoksija minussa heräsi heti, kun lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Jäin miettimään miten paljon polkuja mahtoi alueella olla, josko vaikka joskus pääsisi tuonne pidempää matkaa juoksemaan. Maasto nimittäin tuntui ihanteelliselta juoksuun ja maisemissa ei tosiaankaan ollut mitään moitittavaa, vaan joka puolella oli tosi kaunista.

    Osuimme aika hyvään saumaan paikalle, sillä parkkipaikalla ei ollut kovinkaan montaa autoa meidän lisäksi, joten rauhakseen sai polulla tarpoa.  Polku oli alussa jonkin verran märkä, mutta ylöspäin mentäessä oli jo täysin kuivaa. Kunnon jalkineet kannattaa varata, sillä poluilla oli jonkin verran irtohiekkaa, joka varsinkin sileäpohjaisten kenkien kanssa on petollisen liukasta.

    Kiva paikka pysähdykselle!

  • Levi – Roadtripin alku

    Road trippimme ensimmäinen etappi oli Levi, jonne meiltä matkaa on noin 1000 kilometriä. Leville kun jaksaa ajaa yhtä soittoa välillä kuskia vaihtaen, niin siksi olemmekin lähes jokaisella road tripillämme pysähtyneet sinne.  Levi on siitä kiva paikka, että siellä on monia eri majoitusvaihtoehtoja, monipuolisesti palveluja tarjolla ja löytyy tekemistä niin aikuisille kuin lapsillekin.  Oletettavasti koronasta johtuen, liikkeitä oli runsaammin kiinni, mutta meitä se ei haitannut. Saimme tarvittavat ruuat ja tavarat kaupasta, jonka vieressä majoituksemme oli.

    Lähdimme ajamaan yöllä, jotta olisimme perillä levillä seuraavana päivänä. Näin ehtisimme nauttia myös Levillä olosta hieman eikä vain ajaa sinne asti hotelliin nukkumaan, kuten yleensä on tehty.  Olin varannut meille majoituksen Lapland Hotels Sirkantähdestä Booking.comin kautta ja laittanut toiveen, että saisimme huoneiston jo kello 13-14.  Olimme kuitenkin perillä jo paljon aikaisemmin, joten meillä oli aikaa mennä liikenne- ja leikkipuistoon, jonne lapset kovin halusivat.  Ajankohtamme taisi olla päivän huonoin, sillä puistossa oli todella paljon lapsia ja aikuisia. Emme halunneet väkisin änkeä sinne, joten lähdettiin hotellille kysymään joko huoneisto olisi valmis.  Meillä kävi huoneiston kanssa todella hyvä tuuri ja saimme sen heti käyttöömme, joka oli aivan mahtavaa koska olimme päikkäreiden tarpeessa ajettuamme koko yön.

    Levottomien päikkäreiden jälkeen lähdettiin ajelulle Kittilään, sillä halusin käydä Wiksu Wilima kirppiksessä. Eritoten olin kiinnostunut kirppis tavaroiden hinnoista pohjoisessa, sillä itsestä on alkanut tuntumaan siltä, että varsinkin etelässä hinnat ovat järisyttävän korkeita.  Löysin kirppikseltä mitä ihanimman vanhan ompelupöydän, edullisestikin olisi saanut mutta autossa ei ollut pöydälle tilaa, joten oli jätettävä pöytä kaihoisin mielin jollekin toiselle.

    Kirppis kierroksen jälkeen suunnattiin Ylläkselle päin. Olin googlettanut meille nähtävää reitin varrelta ja tarkoitus oli mennä katsomaan Linkupalon tulivuoripuistoa, jonne oli Leviltä noin 40 kilometrin matka.  Kerrankin lapset olivat innoissaan luontopolulle menemisestä, kun kyse oli tulivuorten jäänteiden näkemisestä. Harmittavasti reitti oli suljettu huonon kunnon vuoksi. Paikalle oli saapunut myös noin miljardi hyttystä, jotka hyökkäsivät oitis kimppuun, kun autosta astui ulos.  Hyttysiä oli pohjoisessa muutenkin hyvin runsaasti, mikä ei innostanut liikkumaan ulkona yhtään ylimääräistä.

    Ylläksellä olemme käyneet useita kertoja ja joka kerta käydään ajamassa maisemareitti. Tykkään niistä maisemista niin paljon! Ylläksen karumpi luonto on kaunista.

    Jounin kaupalla oli myös käytävä, sillä kaikilla oli jano ja en ollut muistanut ottaa meille mitään juotavaa mukaan. Ihmisiä oli sielläkin yllättävän vähän normaali kesiin verrattuna.

    Ylläksellä ajellessa miettisin kaikkia niitä fiiliksiä, jotka ehti käydä läpi juostessa Pallakselta Ylläkselle viime vuonna. Muistissa on edelleen ne kaikki Ylläksen pään kivikot, joita tuntui riittävän loputtomiin. Olisin halunnut käydä verestämässä muistoja Pirunkurussa, mutta kello alkoi olla jo paljon, joten oli aika suunnata takaisin kohti Leviä.  

    Lapland Hotel Sirkantähti

    Huoneistomme oli pieni mutta se ei nyt näin lyhyellä yöpymisellä haitannut. Ylhäällä parvella oli kolme sänkyä ja alhaalla yksi sänky.  Pääasia oli, että sai nukkua yön neljän seinän sisällä, pääsi suihkuun ja sai tankattua vatsan täyteen aamiaisella ennen lähtöä Norjaan.  Huoneistossa oli saunakin mutta olimme niin väsyneitä, ettei jaksettu mennä.

    Itse tykkään huoneistoista, koska voi kokkailla omia ruokia ja mekin teimme päivällä riisiä ja kanakastiketta ennen Kittilään lähtöä.  Keittiön varustus oli mielestäni hintaan nähden tarpeeksi hyvä, että siellä pystyi tekemään ruokaa. Pakastimeen saimme kylmäkallet yöksi, jotta eväät pysyisivät pidempään kylmänä seuraavana päivänä matkaan lähtiessä.  Tiskikoneen ansiosta ei tarvinnut miettiä tiskien tekemistä vaan surutta kehtasi käyttää astioita. 

    Ainoa miinus huoneistossamme oli kuumuus. Huoneistossa oli todella kuuma ja koska ikkunoissa ei ollut hyttysverkkoja, niin ikkunoita ei voinut pitää auki. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään kuumuuden vuoksi.  Yö oli enimmäkseen pyörimistä asennosta toiseen.

    Hotellien aamupalat ovat lähes aina identtiset, mutta onhan sitä silti kiva mennä valmiiseen pöytään silloin tällöin. Gluteenittoman ruokavalion vuoksi olen hieman kyynisempi hotellien aamupaloja kohtaan, koska monessakaan paikassa ei gluteenittomien ruokiin ole panostettu. Tälläkin kertaa sain hieman pettyä aamupalaan. Lämpimät ruuat olivat ihan hyviä mutta itse kaipaisin kunnon leipää tai edes jotain muuta kuin kaikkein kuivimpia ja mauttomampia riisikakkuja. Leipiä oli tarjolla mutta pussista koetettuna tuntuivat lähes jäisiltä, joten jäi ottamatta. Kahvi oli hyvää, joten siitä plussa!