• Juoksuvuosi 2019

    Tämän vuoden juoksukisat on taputeltu. On aika tarkastella mitä sitä on tänä vuonna tullut tehtyä ja mihin on syytä panostaa ensi vuonna sillä aina on parannettavaa.

    Treenasin valmennusohjelman mukaan mutta vieläkin enemmän olisi pitänyt jaksaa juntata pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Mäkitreeneistä innostuin ja niitä tein ahkerammin kuin koskaan mutta pitkiä polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ihan liian vähän. Lyhyitä pk-lenkkejä tuli juostua mutta sykkeiden pitäminen tarpeeksi alhaalla, vei suurimman innon lenkeiltä. Jatkuva kellon tuijotus saa sykkeet kohoamaan jo pelkästä tuijotuksesta. Ensi vuodelle pitää löytää uusi tapa treenata koska sykkeiden katsominen ei toimi minulla. Kun lähden lenkille, haluan edetä enkä pysähdellä pudottamaan sykkeitä jatkuvasti. Sykkeeni nousee tosi nopeasti ylös ja samaten laskee nopeasti mutta sen pysyminen samassa tasossa pidempään tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Onneksi nämä ovat asioita joita voi kehittää!

    Kisat

    Osallistuin vain neljään kisaan. Tarkoitus oli mennä elokuussa vielä Tromso sky raceen mutta muutaman muuttujan takia ei päästy lähtemään, joten kisakausi päättyi osaltani Pallakseen.

    Olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, että kisoja oli vain vähän tänä vuonna. Sairastuminen vuoden 2018 syksyllä ja 4,5 kuukauden liikuntatauko vei kunnon alas. Vasta tammikuun puolessa välissä pääsin aloittamaan kuntoilun uudelleen ja juuri pahimpaan aikaan sillä ulkona oli liukasta, jolloin sai varoa joka lenkillä ettei lennä nurin ja loukkaa juuri leikattua kaularankaa. Salikortin olin jäädyttänyt sairasloman ajaksi, mutta sieltä avautuikin taas hyvät juoksumahdollisuudet matolla treenaamiseen ja kuntokin alkoi kohota pikkuhiljaa.

    Olin päättänyt, että tänä vuonna juoksen satasen ja sen eteen oli tehtävä tuplasti enemmän töitä. Olin sairastumisesta rikki, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jatkuva hermoja raastava kipu söi psyykkistä kuntoa todenteolla. Psyykkisen puolen sai kuntoon heti leikkauksen jälkeen kun kivut hävisivät mutta fyysisen kunnon kanssa tehdään edelleen töitä. Pikatietä juoksukuntoon ei ole.

    Apk-hallimaraton 21 km – kisarapsa

    Ainoa ns. tasamaan kisa, johon osallistuin oli hallipuolikas Porissa helmikuussa. Olin saanut luvan juosta leikkauksen jälkeen vasta tammikuun puolivälissä. En ollut yhtään varma selviänkö puolikkaasta koska olin ehtinyt treenata niin vähän. Mutta koska luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen ihan helpolla, niin vääntäydyin maaliin asti.

    Aika oli 2h 31min, joka oli sen aikaiseen kuntoon nähden hyvä aika. Alla oli kuukausi juoksua, 4,5 kuukauden totaali liikkumattomuuden jälkeen. Pahaltahan tuo koko aika tuntui niin vähän treenin vuoksi mutta hei maaliin asti.

    Apk- hallikisassa on aina ihan mahtava tunnelma, koska kisa on kivan pieni. Puitteet on hyvät ja antimet sitäkin paremmat. Sisävessat, tasainen ”reitti” ja hyvä ”keli” koko kisan ajan.

    RedBull400- kisarapsa

    Kyseinen kisa oli niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kuin voidaan vain olla. En ollut treenannut oikeastaan yhtään kyseistä kisaa varten enkä kyllä tiennyt yhtään mitä kisalta olisin odottanut.

    Olin aikeissa olla osallistumatta penikkataudin vuoksi (ortopedikin suositteli jättämään kisan kalenterista) mutta päätin kuitenkin loppu metreillä, että osallistun. Olihan se kokemuksena hyvin erilainen kuin mikään muu kisa missä olen ollut. Matka on lyhyt mutta nousu ylös todella rankka. Lahden mäkihyppyrin yläpäässä verenmaku suussa, taju melkein kankaalla, happea haukkoen tuli mieleen ala-asteen hiihtokisat. Verenmakusuussa ei ole tullut tehtyä mitään sitten ala-asteen hiihtokisojen jälkeen. Penikoita särki yli viikon ja pelkäsin, että ehtiikö edes parantua Karhukierrokselle mutta kyllä ne siitä tokenivat.

    Sen verran kivaa siellä kuitenkin oli, että todennäköisesti osallistun myös ensi vuonna.

    Nuts Karhunkierros 80 km- kisarapsa

    Vuoden pahin pettymys oli kohdallani Karhunkierros. Ei minua harmita, että keskeytin koska se oli sillä hetkellä paras ratkaisua mutta nyt kun takana on Pallas samalla pahalla ololla tallusteltuna, niin tiedän, että olisin varmasti päässyt maaliin myös Karhunkierroksella. Syy pahaan oloon on edelleen mysteeri mutta olen oppinut kahden kisan ajalta sen, että oksettavasta olosta huolimatta pystyn nauttimaan energiaa, joten se ei enää ole syy lopettaa kisaa kesken ellei sitten oikeasti iske nestehukka.

    Ensi vuonna otan Karhunkierroksesta uusinnan samalla matkalla. Haluan päästä maaliin asti ja päästä nauttimaan matkasta kokonaisuudessaan. Parhain pala eli Konttaisen jälkeisen mäet on edelleen kokematta. Ne on päästävä tunkkaamaan. Karhunkierros on sinne päälle 50 kilometriin asti hyvinkin juostavaa, jonka jälkeen alkaa vasta käytännössä se kisan pahin osuus. Siihen asti kun energiat riittää hyvin, niin ollaan jo voiton puolella.

    Nuts Pallas 105 km – kisarapsa

    Pallaksen kisa oli kesän odotetuin kisa. Lähdin kisaan ilman mitään odotuksia ja tavoitteita. Siksi minua ei jännittänyt edes lähtö viivalla koska olin päättänyt, että lähden rauhalliseen tahtiin koittamaan onneani ja etenen niin pitkälle kuin jaksan, toivon mukaan maaliin asti.

    Ongelmitta ei 105 km mennyt mutta maaliin asti pääsin joka oli minun kuntoiselleni tavan tallaajalle äärettömän hyvä suoritus. On se nimittäin rankkaa kävellä suurin osa tuollaisesta kilometri määrästä voiden pahoin ja varpaat paskana. Siitäkin huolimatta, että koko matka ei sujunut hyvässä hengessä ja seuraavan viikon kärsin varsin kivuliaista varpaista, niin olen tyytyväinen, että lähdin koittamaan tuota matkaa.

    Yli 100 kilometrin matkan eteneminen yhteen vuorokauteen oli tämän vuoden tavoitteeni ja kun tajusin saavuttaneeni sen, olin aika ällikälläni koska en olisi uskonut ikinä saavuttaneeni sen tuossa kunnossa, jossa olin kesällä. Olin toki treenannut mäkeä mutta juoksukilometrejä oli silti ihan liian vähän.

    Maisemien puolesta Pallaksen kisa oli myös ehdottomasti paras. Aika kultaa pikku hiljaa muistot (ne kivuliaat) ja voisin harkita lähteväni samalle matkalle joskus uudestaan. Siihen mennessä toivon unohtaneeni kokonaan miten pahalta tuntui Ylläksestä eteenpäin olleet kivikot. Juostavaa osuutta kyseisellä matkalla olisi ollut paljon, jos vain olisi pystynyt juoksemaan. Mäkiä löytyy kivasti koko matkalta ja täytyy todeta, että ne oli mun vahvuus. Mäkitreenien tekeminen koko kesän ajan ei ollut turhaa ajanhukkaa. Jos ylämäet olisi tuntuneet pahalta koko matkan ajan, niin matkan etenemisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

    Vaikka matkan suorittamiseen menikin 22h 45 minuuttia, niin ajalla ei minulle ole mitään merkitystä. Minulle paras saavutus oli päästä annetussa ajassa maaliin ilman suurempia loukkaantumisia.

    Vuosi on pulkassa ja voi alkaa suunnittelemaan tulevaa kautta. Kiinnostaisi tietää mihin kisoihin sä aiot osallistua vuonna 2020? 🙂

  • Vauhtia lisää

    Olen taas tehnyt treffejä juoksumaton kanssa ja miten siistiä on huomata pystyvänsä juoksemaan  kovempaa. Viime vuonna todettu raudanpuute veti mielen matalaksi kaikkine oireineen mutta täältä sitä kivutaan joka päivä hieman ylemmäksi. Olin lukenut monien raudanpuutteesta kärsivien tarinoita ja olin varma, että tästä tulee vuosien taistelu ennen kuin pystyn taas kunnolla treenaamaan. Ei tämä taistelu vieläkään ohi ole mutta parempaan suuntaan olen koko ajan menossa. Sen verran toiveikas olen, että uskalsin olla yhteydessä juoksuohjelmia suunnittelevaan henkilöön. Nyt jos joskus tuntuu siltä, että on hyvä aika aloittaa treenaamaan tavoitteellisesti kohti tulevia kisoja. Elämä on kutakuinkin stressitöntä, eikä ole huolia tai murheita mistään eli kokonaisvaltaisesti on hyvä fiilis.

    Se, että saan juosta 6.xx min / km alkavilla luvuilla saa minut innostumaan. Viime kerrasta on nimittäin aikaa.  Sykkeet ei enää huitele pilvissä enkä koe kuolevani kilometrin juostuani. Vielä puoli vuotta sitten oli pakko hidastaa vauhtia tai jopa ottaa kävelypätkiä koska ei vain jaksanut juosta tasaisellakaan yhtäjaksoisesti kutosen vauhtia. Kilometrin vetojakin olen uskaltautunt kokeilemaan pitkästä aikaa juoksumatolla, jossa on ensinnäkin hyvä tehdä vetoja koska ei tarvitse itse miettiä vauhtia kunhan vaan juoksee. Niissä pääsen jo 5:xx min/ km alkaviin lukemiin ja sekös jos joku lämmittää mieltä. Vedot ei ole ollut minulle koskaan mitään suurinta herkkua mutta teen niitä niiden hyödyllisyyden takia ja kun pääsen vauhteihin joihin en ole päässyt yli vuoteen niin teen niitä aika mielelläni.

    En olekaan enää niin etana kuin olen luullut. Ensi vuonna Karhunkierroksen 80 km:n matka ei ole enää haave vaan aion toteuttaa sen. Muitakin suunnitelmia on tulevalle vuodelle 2019 ja mikäli kunnon kehitys jatkuu samaan tahtiin niin pääsen toivon mukaan toteuttamaan muitakin unelmiani.

    Mahtavinta tässä kaikessa on ollut motivaatio jonka kanssa ei ole ollut mitään ongelmia koska kunto on noussut tasaiseen tahtiin. Tiedän, että vaikeitakin hetkiä on odotettavissa mutta sitä ennen nautin tästä endorfiinien humaluttamasta olosta.

    Sanasen sanon vielä kuvissa päälläni olevasta Haglöfsin takista ( saatu Haglöfsilta ) joka ansaitsee kehuja käytännöllisyytensä ansiosta.  Olen käyttänyt takkia Norjan jäätävässä sateen piiskaamassa tuulessa sekä Suomessa ennen helteiden hyökkäystä ja tämä on eittämättä yksi parhaimmista juoksutakeista joka minulla on.  Monesti vedenpitävässä takissa tulee ahdistava olo kun se ei hengitä mutta tämän takin kanssa en kokenut sellaista. Takissa on myös hyvän kokoiset taskut aika ylhäällä, jolloin tavarat ei heilu taskuissa juostessa. Mikäli kaipaa juoksuun hyvää takkia niin tätä uskallan kyllä suositella. Takki on hintava mutta uskon, että se maksaa itsensä takaisin nopeasti.

  • Viime viikkojen treenejä

    Marrasputki alkoi hyvällä motivaatiolla marraskuun 1. päivä. Nostan hattua itselleni niistä aamuista jotka raahauduin ulos juoksemaan klo 5:00  ennen töiden alkua. Olen aamuihminen mutta viisi on minullekin aikainen ja aamuherätykset tahtoivat kostautua iltapäivästä, jolloin väsymys oli viedä voiton minusta. Aamuisen happihyppelyn jälkeen päivä käynnistyi kivasti ja töissäkin tuntui aamun lähtevän paremmin käyntiin. Ei tarvinnut kolmea kuppia kahvia herättämään.

    Viikko 44

    Keskiviikko
    Juoksu  kesto 26 min, matka 3,19 km

    Torstai
    Juoksu kesto 27 min, matka 4,25 km, keskivauhti 6:28 min/km

    Perjantai
    Juoksu 25 min, matk 3,47 km, keskivauhti 7:13 min/km

    Lauantai
    Juoksu 25 min, matka 3,78 km, keskivauhti 6:36 min/km

    Sunnuntai
    Polkujuoksu kesto 42 min, matka 4,04 km

    Viikko 45

    Maanantaina oli marrasputken 6.päivä. Lähdin aamulla klo 5 lenkille pimeyteen otsalampun kanssa. Mukana juoksi dalmatialaisemme Claudia. Jalat tuntuivat lyijyltä ja särky oli kova.
    Juoksu kesto 25 min, matka 2,97 km, keskivauhti 8:26 min/km

    Marraskuun 7. päivä oli kuitenkin nostettava kädet ylös. Aikataulut alkoivat sotkeentua ja tuntui, ettei  edes sille 25 minuutin lenkille löytynyt päivästä aikaa. Jalkakivut ja väsymys otti ylivallan. Olin lopettanut raudan syönnin vaarojen maratonin jälkeen ja olotila heilahti jälleen huonompaan suuntaan.  Raudalla saan jalkakivut sekä puutumisen kuriin joka mahdollistaa juoksemisen.  Väsymys ei olekaan helppo hoidettava sillä unenmäärällä ei niinkään ole väliä. Aina väsyttää; aamulla, päivällä ja illalla vaikka olisin nukkunut 9 tuntia yössä. Syön niin paljon vitamiineja raudan lisäksi, että tarvitsisin dosetin.

    Rauta tekee terää

    Nyt kolme viikkoa myöhemmin väsymystä lukuunottamatta olo on ihan ok. Jalat antavat juosta vaikkakin aika hidasta tempoa. Olen kuitenkin iloinen, että pystyn juoksemaan. Se on minulle tärkeintä.  Running academyn treeniohjelmaan olen tutustunut ja muokannut sitä itselle sopivaksi. Osa treeneistä jäi tällä viikolla tekemättä koska ajanpuute on ollut taas läsnä arjessamme. Miten voi aika rientää niin paljon? Tuntuu, tarvitsisin vuorokauteen vähintään tuplamäärän tunteja ehtiäkseni tekemään kaiken minkä haluaisin.

    Viikko 46

    Keskiviikkona oli ultrajuoksukoulun treenit. Tarkoitus oli tehdä hieman vauhdikkaampi lenkki. Lähdin hitaamman ryhmän mukaan jossa juoksuvauhti  (6 min/km) oli minulle liian kova mutta koska hitaampaakaan ryhmää ei ollut niin tämä oli ainut mahdollinen.  Juostiin Turussa aurajokivartta ihaillen maisemia jonka jälkeen heitettiin vielä loppuun lenkkiä urheilupuistossa omaan vauhtiin.
    Juoksu kesto 1 h 41 min, matka 14,02 km, keskivauhti 7:16 min/km, keskisyke 178, maksimisyke 197

    Perjantaina tein suunnitelmasaa mukana olleen pilates-treenin. Hieman oli hakusessa hengittelyt mutta vatsalihakset sain kipeäksi, joten jokin treenistä sentään osui ja upposi oikeaan lihakseen.

    Sunnuntaina kävimme mieheni kanssa yhdessä poluilla juoksemassa. Koska ilta oli ainoa mahdollinen hetki mennä niin oli kaivettava otsalamput mukaan. Tykkään juosta poluilla eikä pimeyskään sinänsä haittaa minua mikäli minulla on seuraa mutta olen varma, että sykkeeni olivat korkeammat ihan jo vaan pimeässä metsässä rämpimisestä.
    Polkujuoksu kesto 1h 01 min, matka 7,68 km, keskivauhti 7:58 min/km, keskisyke 164, maksimisyke 179

    Näin ylös listattuna treenimäärät tuntuvat todella pieniltä mutta tärkeintä on saada jalat ja muu kroppa juoksukuntoon silti pitäen juoksufiilistä yllä. Ei ole aina helppoa innostua juoksusta kun tuntuu, että kaikki tähdet ja kuun asennot on sua vastassa. Siltikin mä innostun juoksusta. Jos en voi juosta niin katson juoksuaiheisia dokkareita tai luen muiden juoksujuttuja blogeista. Saan näistä motivaatiota ja tahdonvoimaa.  Mm. Noora Honkalan dokumentti edustaa mahtavaa sisukkuutta jota ihailen todella paljon.

    Uusi viikko ja monen monta treeniä olisi suoritettavana. Taidan lähteä tekemään kotitreeniä. 🙂

    Mukavaa alkanutta viikkoa!
  • Miten ylläpitää motivaatiota juoksemiseen läpi vuoden?

    Juoksun aloittaminen ei katso aikaa eikä paikkaa ja sen voi aloittaa lähes tulkoon kuka vain.  Juoksemaan voi myös lähteä koska tahansa eikä se ole säästäkään kiinni vaan enemmänkin pukeutumisesta. Oikealla pukeutumisella pärjää niin pakkasessa kuin sateellakin, jotka useimmiten on niitä kelejä, kun perääntyy sohvan nurkkaan peiton alle. Millä sitten pitää sitä motivaatiota ympäri vuoden? Listasin asioita, joilla minä motivoin itseni ulos lenkille. 

    • Yhteislenkit
    • Uudet reitit
    • Tapahtumat
    • Juoksukoulu
    • Lenkit yhdessä puolison / kaverin kanssa
    • Uudet treenivaatteet / Juoksulenkkarit
    • Juoksuohjelma
    • Tavoite (10 km, puolikas,maraton, 1h juoksua, parempi kilometrivauhti jne.)
    • Juoksulenkin ajoittaminen eri aikoihin vuorokaudessa
    • Vaihtelevia lenkkejä ( pitkiksiä, vetoja, mäkijuoksua,polkujuoksua jne.)

    Totuus on se, että kaikilla tulee varmasti kausia kun ei oikeasti kiinnosta mutta jollakin keinolla hekin vain saavat itsensä lenkille.  Onko se itsekuria, päättäväisyyttä vai tavoitteellisuutta? Onko helpompi lähteä juoksuohjelman sanelemana lenkille vai lähteä lenkille juuri silloin kuin itsestä siltä tuntuu? Minulle juokseminen yhdessä jonkun kanssa tai porukassa on mieluista puuhaa varsinkin silloin kun motivaatio on aikalailla nollassa eikä millään kiinnostaisi lähteä lenkille.  Juoksukoulun aloittaminen voi olla paikallaan siinä vaiheessa kun haluaisi aloittaa juoksemisen mutta ei saa itseään liikkeelle. Koen, että juoksukoulu on hyvä juttu myös sellaisina vuodenaikoina kun motivaatio liikkumiseen on heikommillaan esimerkiksi syksyllä ja talvella. Juoksukoulun treenien ansiosta tulee lähdettyä säässä kuin säässä ja siellä on hyvä porukka tsemppaamassa.  Lähde etsimään uusia juoksureittejä niiden tuttujen tilalle ja koe elämyksiä juostessa. Ihaile maisemia ja nauti. Sellaista juoksun kuuluu olla eikä aina sitä verenmaku suussa juoksua!

    Mikä motivoi sinua lenkille? 🙂