• Ensimmäinen koulupäivä

    Kesän aikana ajatus opiskelusta alkoi kiinnostaa ja kesälomalla selailin koulutusten tarjontaa.  Olen kiinnostunut niin kamalan monesta asiasta ja haluaisin tehdä niin monenlaisia juttuja. Haasteellisemmaksi muodostui löytää koulupaikka läheltä ja sellainen jota voin suorittaa työn ohella. Jostain oli lähdettävä liikkeelle ja niin hakupaperit lähti Sasky:n markkinointiassistentin opintoihin.

    Tiistaina astelin uuteen kouluuni ensimmäisen kerran. Kouluun meno on aina yhtä jännittävää. Sitä miettii ”onko luokkakaverit mukavia”, ”millaisia opettajat ovat” ja ”onko koulutus sittenkään sitä mikä kiinnostaa”. Aikuiskoulutus on siitä kiva koulutusmuoto, että joustavuutta löytyy aika paljon. En tarkoita tällä sitä, että kaipaisin joustavuutta tehtävien palautukseen yms.  Minusta on hienoa, että opettajat ymmärtävät sen asian kun opiskellaan työn ohella, että meillä on muutakin elämää kuin koulunkäynti.

    Miksi sitten aloitin opiskelut?

    Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja sitä ennen opiskellut lähihoitajaksi. Jatko opiskelu terveydenhuoltoalalla tarkoittaisi erikoistumista johonkin. Koska en tällä hetkellä työskentele edes terveydenhuollon parissa niin en koe hyödylliseksi opiskella sellaista mistä ei olisi mitään hyötyä.

    Markkinointiviestintä on kuitenkin monipuolista koulutusta josta on hyötyä myös nykyisessä työssäni.  Yhteydenotot asiakkaisiin on asiakaspalvelua ja se minkä kuvan annan itsestäni palvelemalla asiakasta on samalla markkinointia yrityksestä jossa työskentelen.

    Blogi on itsessään jo markkinointikanava mutta toivon, että markkinoinnin opinnoista on hyötyä myös bloggaamisessa, sillä minulla on vielä paljon opittavaa esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntämisessä. Käytän sosiaalisen median kanavia jo nyt mutta tiedän, että voisin hyödyntää niitä vielä paljon enemmän.  Blogi ja muut sosiaalisen median kanavat ovat osa minun cv:täni. Ne kertovat minusta ihmisenä paljon vaikka eivät kerrokaan varsinaisesta työnteostani.

    Mitkä fiilikset jäi käteen ensimmäisestä lähipäivästä?

    Ensimmäinen koulupäivä oli suurimmaksi osaksi käytännön asioiden järjestelyä. Koulutukseen otetaan jatkuvasti uusia opiskelijoita eli sitä mukaan kun tulee uusia niin myös osa valmistuu. Aiempaan koulunkäyntiin verrattuna uutta oli ettei ole varsinaista luokkaa eikä siten myöskään yksilöityä lukujärjestystä vaan taulukosta on osattava katsoa itselle tärkeät kurssit. Koulutus yksilöidään niin, että sellaisia asioita joita jo osaa niin ei tarvitse käydä uudestaan. Sellaisia asioita kerrataan jotka on ruosteessa kuten kohdallani power point, jota ei olekaan tarvinnut käyttää moneen vuoteen. Uutta asiaa on sitäkin enemmän koska markkinoinnin ala on minulle vierasta.

    Koska opiskelu on minun kohdallani työn ohella toteuttavaa niin lähipäiviä on noin kerran kuukaudessa. Työssäoppimisjaksoja on useampi ja niiden toteuttaminen on vielä hieman auki. Pidän kuitenkin kiinni siitä ajatuksesta, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella.

    Tulen kertomaan jatkossa opiskelustani työn ohella ja opintojen etenemisestä.  Olen opiskellut sairaanhoitajaksi työn ohella mutta silloin ei ollut lapsia (tai no esikoinen syntyi viimeisenä kouluvuotena) ja työvuorot ambulanssissa mahdollisti tehtävien tekemisen töissä jos oli hiljaista. Tämän hetkinen klo 8- 16 toimistotyöni ei anna myöden opiskella töissä vaan kaikki on tehtävä kotona töiden jälkeen. On priorisoitava asioita entistä enemmän ja käytettävä hyödyksi kaikki mahdolliset hetket tehtävien tekoon. Kivojen asioiden tekeminen ei kuitenkaan tunnu suorittamiselta joten odotan innolla tulevaa vuotta.  🙂

  • Minun unelmani

    Kirjoitin aiemmin tällä viikolla omien unelmien toteuttamisesta ja aloin miettimään omia unelmiani. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta päässä, että haluaisin tehdä töitä kotona joka toisaalta olisi ehkä mahdollista nykyisen työn kanssa sillä etätyö mahdollisuuss on muutaman kerran viikossa mutta en ole tähän oikein lämmennyt. Työ olisi kuitenkin samaa ja olisin nakitettu olemaan ”puhelinvuoroissa” kuten työpaikallakin.  Unelmoin enemmän jostain luovemmasta työstä, jota voisi tehdä missä vain eikä olisi niin paikkaan kytketty. Luovemmalla työllä tarkoitan jotain sellaista missä saisi käyttää mielikuvitusta, suunnitella asioita ja tehdä enemmän oman mielensä mukaan eikä lakipykäliä tuijottaen.  Haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tehdä vaihtelevia työpäiviä. Minua kiinnostaisi erilaisten tapahtumien järjestely, sosiaalisen median maailma, sisällön ideoiminen sekä tuottaminen plus kaikenlaiset käytönnönjärjestelyt kaikkeen siihen liittyen. Blogin kirjoittamisen myötä ajatus luovemmasta työstä kiinnostaa minua päivä päivältä enemmän. Tiedän, että minulla olisi paljon enemmän annettavaa kuin mitä nykyisessä työssäni voin itsestäni antaa.

    Myönnän selailevani vähän väliä työpaikkailmoituksia sillä haluan olla ns. ajan hermolla ja olla tietoinen mitä työpaikkoja olisi tarjolla. Eniten harmittaisi jos jokin ihan mahtava tarjolla työpaikka menisi ohi suun eikä olisi ehtinyt laittaa työhakemusta. Vaikka tykkäänkin nykyisestä työstäni ja varsinkin työkavereistani niin hakisin totta mooses muuta jos olisi mahtava työpaikka tarjolla.

    Opiskelu intous on myös nostanut päätään ja vaikeinta onkin vain valita, että mihin hakisi. Niin moni ala kiinnostaisi, että pitäisi miettiä se ala joka nyt kiinnostaa eniten ja lähteä sitä kautta miettimään kiinnostavinta koulutusta. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi en pysty lähtemään mutta on ihan mahtavaa nähdä, että monia koulutuksia järjestetään monimuotokoulutuksena tai jopa kokonaan verkko-opintoina, joka mahdollistaisi työssäkäynnin opintojen ohella.

    Kun luen kirjoittamaani tekstiä mietin miksi en vain ole tyytyväinen työhöni ja siihen mitä minulla jo on. Työni rutiininomainen luonne, kiire ja huonot etenemismahdollisuudet ovat ehkä suurimpia syitä miksi työni ei tällä hetkellä miellytä.  Kaipaan vaihtelevuutta päiviin, jota taas aiemmassa työssäni ambulanssissa oli rutkasti.  Haluaisin kehittävän työn, jossa koen saavani itse irti enemmän. Nyt teen työtä vain työn ja rahan vuoksi enkä intohimosta.


    Oletko sinä unelma-ammatissasi? Jos et niin mikä sitten olisi unelmiesi työpaikka?
  • Kaikki haaveet haihtuvat yksi kerrallaan

    Kun aika ei vain millään riitä kaikkeen ja omaa jaksamistakin on ajateltava niin jouduin pistämään pillit pussiin kouluhaaveista. Pakko se on sanoa,että pienten lasten kanssa ( ainakin meillä ) ei tenttiin lukemisesta saati etätehtävien teosta tule mitään. Töiden jälkeen kun pääsee kotiin ei päässä yksinkertaisesti liiku enää mitään, joten ei paljon tule edes mietittyä, että tekisinkö etätehtäviä. En tee! Oma aika on niin kortilla, että käytän sen pienen oman hetken mieluummin treenaamiseen.

    Olen opiskellut sairaanhoitajaksi esikoisen ollessa pieni, joten ajattelin opiskelun sujuvan nytkin vaikka lapsia on kaksi. Mitä isommaksi lapset kasvaa sen enemmän ne kaipaavat huomiota, joten ihmekös vauvan kanssa opiskelu oli helppoa. Ja myöskin mitä vanhemmaksi itse tulee sen haastavammaksi kaiken uuden oppiminen tuntuu olevan. Kaikki ei enää uppoakaan aivoihin kuten ennen ja ajattelemisen saa käyttää tuplasti enemmän aikaa.

    Ravintotietous kiinnostaa silti edelleen ja varmasti jatkan koulua kunhan lapset hieman kasvaa. Tietoahan löytyy netti ja kirjat pullollaan, joten opiskella voi ilman kouluakin.:)

  • Nuhanenänen

    Pikaiset kuulumiset. Taas on päivät vierähtäneet kotona sairastupaa pidellen. Keskiviikkona oli pakko luovuttaa töissä kesken päivän ja lähteä kotiin sairastelemaan. Ihan hirveä flunssa iskenyt ja päivä päivältä olo vain pahentunut. Särkylääkkeitä ym lääkkeitä olen popsinut jo karkkien tavoin saadakseni paremman olon, mutta ei näytä tepsivän. Päätä jyskyttää parista Buranasta huolimatta ja nenä on niin tukossa,että happea ei saa kuin suun kautta. Selkä on kipeä sängyssä makaamisesta mutta kun ei juuri muuta oole voinut tehdä. Hetken pystyy ja jaksaa aina kerrallaan olla pystyssä mutta sitten alkaa silmät vuotamaan kuin niagaran putoukset eikä näe enää mitään. Duactista on selvästi apua tähän mutta sen seurauksena nenän limakalvot kuivuu saharan autiomaaksi. Todetakseni, että on vain joko tai vaihtoehdot joista on valittava vähemmän paskempi vaihtoehto.:D

    Mies ja lapset menivät pihalle nauttimaan ripsakasta pakkassäästä ja mun pitäis lukea ensi viikon koulua varten nipullinen papereita.  Etätehtävätkin odottaa aikaa jolloin saisin ne tehtyä mutta onneksi niiden tekemisellä ei ole kiire vaan voin rauhassa työstää. Mä tykkään deadlineista koska silloin on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä. Se, että mulla on vaikka kolme vuotta aikaa tehdä etätehtävät antaa liikaa vapautta ja tehtävien tekoon ei tunnu ikinä löytyvän aikaa. Eli mitä lyhyemi deadline sen parempi. Pidemmittä puheitta siirryn opiskelumateriaalin pariin.

    Hauskaa viiikonloppua kaikille! 🙂