• Polkujuoksu iloa

    Vietin torstaina viikon ainoaa ansaittua vapaapäivää ja sen kunniaksi lähdinkin kunnon polkujuoksulenkille koiran kanssa.  Heti aamusta oli jo todella lämmintä joten koin parhaaksi ottaa juoksureppu, että saa tarpeeksi juotavaa mukaan lenkille.  Repussa kulkeutuu myös tarpeelliset ea-tavarat (siderulla, laastareita, särkylääkettä) sekä suolapussi, vessapaperia ja energiageeliä. Näillä tavaroilla pärjää jo hyvän mittaisen lenkin.

    En ollut käynyt pitkään aikaan Kurjenrahkan kansallispuiston Vajosuon kierroksella, joten suuntasimme koiran kanssa sinne. Tylsän viiden kilometrin hiekkatieosuuden jälkeen alkoivat tutut polut.  Oli ihanaa olla taas poluilla juoksemassa. Se on asia jonka tupsahtamisesta elämääni olen sangen onnellinen. Juokseminen metsässä on kaikkein parasta pään nollausta ja samalla voi nauttia luonnosta. Vaihtelevan maasto saa sykkeet hyppimään ilosta ja ehkä vähän tuskastakin, mutta tällä reitillä ei kovin suuria mäkiä ole tarjolla, joten mukavan matalilla sykkeillä lenkkiä mentiin eteenpäin.

    Tänä vuonna kaikki vihertää ja kukkii jo niin aikaisin, joten nyt luonnosta kannattaa nauttia sillä heinäkuussa on todennäköisesti hyvin kuivunutta luontoa nähtävillä.  Hieman yllätyin miten kaunista suolla oli tähän aikaan vuodesta.  Siellä oli niin hiljaistakin, että mieli lepäsi todenteolla.  Tupasvillat vain heiluivat tuulenvireen mukana. En olisi malttanut mennä eteenpäin kun halusin ottaa kuvia kaikesta.

    En aina kaipaa lenkille muuta seuraa kuin koira, sillä silloin saa nauttia ympärillä vallitsevasta omasta tilasta. Tykkään kuunnella juostessa musiikkia mutta poluilla on välillä sammutettava musiikki ja kuunnella ympärillä olevaa luonnon suomaa konserttia. Reipas musiikki korvilla lyö lisätahtia jalkoihin ja musiikin tahdissa kilometrit kertyy kuin vaivihkaa. Ennen kuin huomaankaan olen taas tutulla hiekkatiellä josta on 2,5 kilometriä kotiin. Reippailla juoksuaskelilla kotiin suihkuun ja koirakin saa kunnolla vettä juodakseen.  Tämän tyyppiset aamut ovat minun makuuni. 🙂

  • Kaikkeen sitä voikin itsensä koukuttaa

    Tällä viikolla aukesi ilmoittautuminen Nuts Pallakseen. Samaan aikaan kun itsekseni mietin, että hitsit kun harmittaa ettei pääse sinne niin sain mieheltäni sähköpostin kuinka hänkin haluaisi taas Pallakselle. Kaihoisasti molemmat siis katseltiin ilmoittautumisen aukeamista mutta meidän osalta ilmoja ei laitettu.

    Syitä on monia miksi ei ilmoittauduttu. Matkassa on mukana liian monta muttaa.

    Pääkisana meillä on ensi vuonna Karhunkierroksen 80 kilometrin matka. Itse pelkään eniten sitä, että  heinäkuun puolessa välissä juostava Pallas tulisi ”liian pian” edellisestä ultrasta. Mielestäni kropalle pitää antaa aikaa palautua ja koska en ole huippu-urheilija niin kroppani myös vaatii lepoa. Ei ole itsestäänselvyys pystyä juoksemaan montaa ultraa vuoden aikana. Se vaatii paljon treeniä ja todella paljon parempaa kuntoa kuin mikä minulla on. Todennäköisesti Pallaksenkin pystyisi juoksemaan läpi ellei Karhunkierrokselta tule tuliaisina mitään rasitusvammaa. Mikäli jostain syystä Karhunkierros menisi pieleen niin paikkoja kuitenkin saa ostettua ihan viime metreille asti, joten Pallakselle pääsee myös mattimyöhäset.
    Suurin syy on kuitenkin ensi vuoden kesäloma josta ei ole mitään tietoa. En tiedä saisinko heinäkuussa lomaa sillä olen useamman vuoden ollut jo heinäkuussa lomalla ja työyhteisössä kuitenkin kaikille pitää antaa mahdollisuus lomaan heinäkuussa joka on suosituin lomakuu.  Eikä kyse ole vain minun ja mieheni kesälomasta vaan myös äitini kesälomasta sillä hän on meidän luottolastenvahti näillä kisareissuilla. Äidilläni on kiertävä kesälomasysteemi töissä, joten hänellä ei heinäkuussa ole mahdollista pitää lomaa.
    Hassuinta kaikessa on se, että tuntee jäävänsä paitsi jostain kun ei osallistu. Kisojen järjestäjät ja juoksijat ovat innoissaan kisoja ennen, kisojen aikana sekä kisojen jälkeen.  Sometus näiden Nutsin kisojen kohdalla on niin suurta, joten siltä ei voi valitettavasti välttyä ellei häivy somesta kokonaan. Kisahypetystä on kaikkialla sosiaalisessa mediassa ja siellä jaetaan vinkkejä treeneistä, varusteista, kysytään majoitusta ja myydään kisapaikkoja. Ne ketkä eivät tänä vuonna osallistuneet ovat varmasti ilmoittautuneet ensi vuoden kisaan sillä se fiilis joka kisoista leijuu somessa on mahtava. Suurimmalle osalle juoksijoista tulee se olo, että tuonnehan on päästävä jos siellä noin kivaa on. Ja kivaahan siellä oli. Kisaa ei turhaan kehuta somessa. Hyvin järjestetty kisa ja upea reitti.
    Kisamatkatkin ovat suunniteltu niin, että alkajasta konkarille löytyy matkoja.  Mikäli mielii poluille niin tämä on ehdottomasti Suomen kisojen ykkönen!
    Kuvat on otettu viime vuoden  Nuts Pallas kisasta.
    Kuinka moni lähtee Pallakselle? Mille matkalla ja mitkä fiilikset? 🙂
  • Yhteenvetoa vuoden 2017 juoksukisoista

    Kisakausi on saatu pakettiin ja todettava on, että tämä vuosi on ollut oikein terveysongelmien vuosi. Mitään pitkiä telakkajaksoja ei ole ollut mutta sitäkin enemmän pettymykseen johtavia lenkkejä kotipoluilla. Kisoissa on menty 50-50. On ollut epäonnistumisia mutta myös mahtavia onnistumisia.

    Ennätyksiä ei tullut rikottua mutta pisin juoksumatka tuli sentään juostua Pallaksella.

    Minulla oli tarkoitus osallistua moneen juoksukisaan tämän vuoden aikana mutta toisin kävi. Lopulta osallistuin vain 7 kisaan. Matkat vaihtelivat 10-55 kilometrin välillä. Aika pitkälti kisoihin on tullut mentyä kevyellä treenimäärällä koska vaivoja on ollut enemmän kuin tarpeeksi jotka ovat verottaneet treenaamista. Ehkä toisten mielestä on hullua lähteä pitkille matkoille juoksemaan ilman täydellisesti treenattua hyvää kuntoa mutta olen muutenkin aikamoinen tuuliviiri, joten menen vaan ja kokeilen.  Minulle tärkeintä ei ole juosta aikaa vasten ja rikkoa ennätyksiä. Haluan nauttia niin juoksusta kuin maisemistakin. Jos haluan juosta veren maku suussa niin voin osallistua kympin ja puolikkaan matkoihin. Maratonia pidemmät matkat koen elämyksiksi.

     

    Osallistumiset juoksukisoihin 2017

    Apk-hallimaraton 42,195 km – 4.2.2017

    Vuoden ensimmäinen kisa oli Apk-hallimaraton Porissa, jossa odotukset oli korkealla. Kaikki puitteet piti olla kunnossa; tasainen reitti ja tasainen lämpötila joka ei olisi liian kuuma. Toisin kuitenkin kävi. Keskeytin 15 kilometrin kohdalla vatsakipujen takia. Ikinä ennen ei vatsa ole oireillut mitenkään ja nyt oli sellaiset poltot ettei vain pystynyt jatkamaan.

    Harmitti!

    Marttilan kymppi  10 km – 15.4.2017

    Marttilan 10 km matkalle lähdin kannustamaan ystävää. Oli mukava reitti ja olihienoa saada tsempata ystävä maaliin asti hymyssä suin.

    Maaliin juoksimme ajassa 1 h 15 min.

    Aurajoen Yöjuoksu 10 km – 29.4.2017

    Aurajoen yöjuoksu 10 km oli tarkoitus juosta mutta jalkaongelmien takia juoksin vain 5 kilometriä. Huonon juoksukunnon alla oli myös juuri noroviruksesta parantuminen joka alkoi uudella kierroksella kotimatkalla Aurajoen yöjuoksukisoista kotiin. Ihmekös tuo sitten kun ei juoksu oikein kulkenut.

    Bodom trail 21 km – 6.5.2017

    Bodom Trail 21 km oli kevään odotetuin kisa. Bodom trail myös aloitti Buff trail tourin 2017. Olin kuullut niin paljon hyvää kyseisestä kisasta ja tuurilla saatiin paikat sillä tämä kuuluu myös niihin kisoihin jossa jää nuolemaan näppejä ellei ole vikkeläsorminen ilmoittautumisen auetessa. Kisapäivä oli lämmin ja pelkäsin pahinta. Lämpö ja minä ei juostessa sovita yhteen.  Siitäkin huolimatta juoksu kulki todella hyvin. Aurajoen yöjuoksu oli kuitenkin ollut vain viikkoja ennen ja silloin kaikki oli mennyt pieleen mutta Bodomissa kaikki meni putkeen.

    Olin tyytyväinen suoritukseen jossa juoksin maaliin hieman yli kolmen tunnin ajalla.

    Nuts Pallas 55 km – 15.7.2017

    Koko vuoden odotetuin kisa oli ehdottomasti Nuts Pallas 55 km. Kisareissu yhdistettynä kesälomareissuun Lapissa sekä Norjan puolella oli ehkä parasta koko kesässä. En todellakaan tiennyt miten vaativa Pallas-Hetan välinen matka oli ja vähäisellä treenillä sinne lähdettiin koittamaan. Olin häkeltynyt maisemista ja juoksu sujui siinä sivussa ihan hyvin. Tuntureille kipuaminen oli tottakai raskasta mutta alamäkeen juoksentelu helpotti urakkaa. Tämä oli todellakin minun makuuni oleva reitti. Tykkäsin muuten koko matkasta mutta viimeiset 15 kilometriä hiekkatiellä oli kompastuskiveni. Etureidet löi niin lukkoon,että oli pakko kävellä. Hitusen jopa harmitti kun oli mennyt niin hyvin ja lopussa sitten alkoi ongelmat. Toisaalta onneksi lopussa eikä alussa.

    Sellaiset rapiat 9,5 tuntia meni 55 kilometriin aikaa tällaisella etanalla.

    Nuuksio Classic 42 km – 2.9.2017

    Pallaksen jälkeen oli Nuuksio Classic 42 km vuoro. Ei oikein kiinnostanut edes lähteä koko kisaan ja mieli oli jotenkin tosi maassa. Kisan alusta lähtien alkaneet jalka/selkäongelmat johti keskeytykseen 26 kilometrin kohdalla. Olisin halunnut juosta loppuun asti mutta oma terveys on sen verran kullanarvoinen, että en lähde väkisin yrittämään.

    Ensi vuonna uudestaan!

    Vaarojen maraton 42 km – 7.10.2017

    Vuoden viimeiseksi kisaksi jäi Vaarojen maraton 42 km mahtavalla suorituksella. Ylitin odotukseni totaalisesti juoksemalla maaliin 7h 49 minuutin ajassa. Olen edelleen niin fiiliksissä tuosta juoksusta upeassa ruskassa. Olin treenannut älyttömän kaikkien terveysongelmien takia ja luulin olevani ihan paskassa juoksukunnossa. Yllätin kyllä niin itseni juoksemalla hyvävoimaisena maaliin.

    Tällä kertaa loppui matka eikä kunto.

    Kausi 2018

    Ajatuksia tulevalle kaudelle on vielä aika vähän. Olen yrittänyt toppuutella itseäni, että saisin parannettua terveyttä rauhassa ( rautavarastot täytettyä) ja  nostettua juoksukuntoa. Tulevalle kaudelle en ole suunnitellut myöskään osallistuvani kovinkaan moneen kisaan ellei sitten mieli muutu ensi vuonna. Tällä hetkellä olen ilmoittautunut vain Karhunkierroksen 80 kilometrin matkalle. Karhunkierros on vielä täysin kokematta kisana joten pitäähän sinnekin päästä. Tänä vuonna olin kyseisessä kisassa toimitsijana ja pääsin mukaan mm. reittiä merkitsemään. Mahtava tekemisen meininkin on kyllä Nutsin poppoolla
    Tärkeintä olisi kuitenkin saada terve kausi ja saada ylläpidettyä juoksukuntoa läpi vuoden.  En aio tehdä itselleni mitään aikatavoitteita vaan mennä fiiliksen mukaan rikkomatta paikkoja. Aion panostaa treeneissä peruskunnon kasvattamiseen ja jos vuoden aikana saisi lisää lihasta niin sekään ei olisi pahitteeksi.
    Vuodelle 2019 on enemmän suunnitelmia jonka takia on maltettava mieltä ensi vuoden aikana.
  • Ultramatka 55 km

    Lapin reissu häämöttää alle kolmen viikon päässä ja se tarkoittaa sitä, että myös seuraavaan ultrapolkujuoksu kisaan on valmistauduttava. Olemme ilmoittautuneet Nuts Pallaksen 55 kilometrin matkalle ja tämä on ensimmäinen  osallistuminen kyseiseen kisaan.  Samalla starttaa tämän perheen kesälomareissu mummin kera. Kierretään viikon aikana Suomessa ristiin rastiin katselemassa kivoja paikkoja ja tutustumassa Suomessa sijaitseviin nähtävyyksiin.

    Odotan kesälomaa kuin kuuta nousevaa sillä tämä kevät on tuntunut kaikin puolin kovin raskaalta. Työkiireet ovat painaneet ja jatkuva taistelu ”rikkinäistä kroppaa” vastaan pistää väsyttämään.  Näin ollen lomalle pääsy tulee olemaan odotettu ja aion ottaa lomalla ottaa todella rennosti ilman stressiä siitä mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään loman aikana.  Vaikka toki toivon, että sää olisi lomani aikana aurinkoinen niin totta puhuen minulle on ihan sama vaikka sataisi vettä kolmen viikon ajan. Voisi sitten paremmalla omalla tunnolla vain lukea kirjoja ja katsella Netflixiä ilman, että pihahommat kärsisi.

    Sitten itse kisaan. Kevään treenit on kulkeneet kaikkea muuta kuin hyvin. Jalkavaivat ovat vaivanneet ja syöneet treenifiilistä pikku hiljaa. Viime viikonlopun 20,3 kilometrin pituinen polkujuoksulenkki taas antoi hieman toivoa sitä, että tuo 55 km olisi juostavissa. Ei helpolla mutta juostavissa. Juoksutaukojen aikana kunto on tipahtanut hyvin alas ja siitä muistuttaa pilvissä olevat sykkeet. Toki ne siitä taas lähtee laskemaan kun kuntoilee enemmän mutta ennen Pallaksen kisaa ei paljoakaan ole tehtävissä. Jalkoja olisi ulkoilutettava useamman kerran viikossa mutta tiedättekö sen tunteen kun väsyttää niin paljon, että sattuu. Siinä fiiliksessä menen joka päivä ja lenkit on olleet vähissä. Väsymyksen ja jatkuvan päänsäryn kanssa ei ole kiinnostanut lähteä juoksemaan.  Ja kerrottakoon,että väsymys ei johdu siitä, ettenkö nukkuisi tarpeeksi sillä nukun vähintään 7-8 h yössä. Uskoisin kropan käyvän vain kierroksilla liiallisesta stressin määrästä joka toivon mukaan rauhoittuu tuossa kesäloman aikana. Se mikä on kuitenkin nyt hyvin on jalat, jotka eivät vaivanneet mitenkään viime sunnuntaina pitkällä lenkillä. On vain jatkettava rullausta ja venyttelyä niin pysyvät pohkeet auki.

    On ihan mahtavaa päästä juoksemaan itselle uuteen paikkaan. Kuvia joita olen nähnyt tuolta juoksureitin varrelta on niin kauniita, että mikäli vain millään malttaa pysähdellä nin saa varmasti ihastella upeaíta maisemia. Viime vuonna siellä tosin oli kamala sumu ja kylmä tihkusade kisapäivänä, jolloin kauniit maisemat jäivät teille tuntemattomille. Pidetään peukkuja, että tänä vuonna sää suosii juoksijoita.

    Varusteita en ole ehtinyt miettimään yhtään. Uusi Suunnon juoksukello odottaa Postissa hakemista mutta muuten en ole tehnyt mitään varustehankitoiden eteen. Tarvitsisin kunnon kuoritakin teipattujen saumojen kera mutta en ole jaksanut käydä sovittamassa takkeja liikkeessä. Tiedän haluavani Salomonin takin ja mallikin aika lailla tiedossa ( kuvissa päällä oleva Salomonin lainassa oleva kuoritakki on ihana väriltään mutta en tiedä miten hyvin toimii pitkän matkan juoksussa)  mutta oikean koon metsästäminen vaatii liikkeessä käynnin. Salomonin lainarepulla lähden juoksemaan sillä se on nyt yhden kisan (Bodom) ja useamman lenkin aikan todettu todella käyttökelpoiseksi. Tarpeeksi pieni ettei hölsky juostessa mutta tarpeeksi iso, jotta kaikki tarvittavat mahtuu mukaan.  Pakollisista varusteista kaikki muu jo löytyy kotoa paitsi muki sekä aiemmin mainittu kuoritakki.  Juoksulenkkareiden kanssa olen myös kahden vaiheilla; Salomon s-lab sense 5 ultra sg tai Inov-8 x-talon 212. Salomoneita olen kättänyt enemmän mutta jotenkin nuo Inovit tuntuu edelleen niin paljon raskaammilta jalassa kuin Salomonit. Molemmat kengät lähtee jokatapauksessa mukaan sillä lomareissun aikana on tarkoitus juosta muulloinkin kuin tuo yksi kisa.  Kisaeväät on kokonaan ostamatta mutta suunnitelma on valmis joten eikö se silloin ole jo puoliksi tehty.;)

    Odotukset on kisan osalta korkealla. On mukavaa nähdä taas Karhunkierroksella tutuiksi tulleita kasvoja sillä tapahtuman järjestäjä on sama Pallaksella ja Karhunkierroksella.  Tavoitteena on siis suoriutua tuosta 55 kilometrin matkasta poluilla ilman minkäänlaista aikatavoitetta. Lähden tavoittelemaan omaa ennätysmatkaa aikatavoitteiden puitteissa ja fiilistelemään itselle uusia polkuja.

    Kuvat Mari