• SuperTreeneissä Naantalissa

    *Postaus toteutettu yhteistyössä SuperTreenien ja Naantalin kylpylän kanssa*

    Maaliskuun 8. päivä olin kaverini Idan kanssa ensin päivän SuperTreeneissä ja yön vietin Naantalin kylpylässä. Onneksi SuperTreenit ehdittiin just pitää, ennen kuin koronavirus ehti Suomeen, sillä varmasti olisi nämäkin pidot peruuntuneet.

    Naantaliin oli kerääntynyt paljon liikunnasta innostuneita naisia ja miehiä viettämään treenintäyteistä päivää. Jotenkin näistä tapahtumista aina tulee mielikuva, että siellä on vain naisia mutta yllätyin nähdessäni myös miehiä paikan päällä. Moni oli tullut puolisonsa kanssa viettämään yhteistä treenipäivää. Loistava tapa viettää yhteistä aikaa.


    Olimme ilmoittautuneet parille luennolle ja kahteen treeniin ja siten alustavasti suunnitellut mistä kaikesta päivä koostuu. Perille päästyämme kuitenkin piti vielä miettiä paremmin miten saadaan aika kulutettua parhaiten. Niinpä aloitimme päivän Kiran vetämällä Hiit-treenillä. Kyseiselle tunnille ei tarvinnut ilmoittautua ennakkoon, joten ei tarvinnut muuta kuin hypätä sekaan. Tehokas tunti, jossa sai kyllä hien pintaan. Happi ja kunto oli jo loppua ensimmäisellä tunnilla. 🙂

    Seuraavana vuorossa luento venyttelystä. Venyttely on itselle ainakin sellainen helposti jäävä treeni, joten mielenkiinnolla odotin tätä luentoa, että onko venyttelystä oikeasti hyötyä. Ihanan pirtsakka Jari Karppinen veti mahtavan luennon. Tykkäsin Jarin tyylistä esittää faktoja. Tutkimusten mukaan venyttelyn hyödyt olivat loppupeleissä aika vähäiset. Ei venyttelyä kannata kokonaan unohtaa mutta enemmän merkitystä treeniin on alkulämmittelyllä. Kun kroppa on lämmin ennen kovempaa treeniä, vältytään revähdyksiltä.

    Venyttely-luennon jälkeen siirryimme takaisin Maijamäen koulun tiloihin, jossa alkoi päivän toinen luentomme. Arjen pyörittäminen ja oma jaksaminen on ollut kortilla oikeastaan tammikuusta lähtien, joten tämäkin luento tuli tarpeeseen. Työkuvioita, jotka omaa jaksamista syö, on vaikeaa muuttaa mutta muuten pystyn itse vaikuttamaan tekemiini valintoihin elämän helpottamiseksi. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen, vaan osaan asioista voi suhtautua sormia harottavan käden läpi. Ei kannata piiloutua kaikelta mutta ei myöskään tarvitse tavoitella täydellisyyttä.

    Kokonaisvaltainen hyvinvointi on monimutkainen kompleksi, jonka tavoittelu omalla kohdalla on varmaan elinikäinen. Elämäni on jatkuvaa vuoristoradassa ajelua ja välillä ollaan alamäessä ja välillä mennään kovaa kohti mäen huippua. Tasainen arki on tällä hetkellä vain muisto menneisyydessä.

    Kun joku muu kertoo vinkkejä arjessa jaksamiseen, niin nousen helposti vastakarvaan. Ensimmäisenä aina tulee se fiilis, että sinä et tiedä minun elämästä mitään ja elämme ihan erilaisessa elämäntilanteessa mutta kun asioita alkaa miettimään, niin se on silmiä avaavaa kun joku luennoi asioista joka koskettaa juuri itseään.

    Alla olevaa kuvaa käytettiin havainnoimaan tilaa, jossa kokee olevansa tällä hetkellä ja missä haluaisi olla. Koin itse olevani maassa mahallaan makaava henkilö, joka on täysin uupunut. Haluaisin olla istumassa puun yläpäässä kättä heilutellen, jota kohti tässä nyt koitetaan päästä tekemällä arjessa parempia, elämää helpottavia valintoja ja olla stressaamatta työasioista.

    Sitten oli jumppatuntien aika.

    Olimme ilmoittautuneet vannetanssi tutuksi-tunnille ja vasta samana päivän aamuna aloimme miettiä, että mihin sitä on tullut ilmoittauduttua. 😀 Jotenkin olimme molemmat ajatelleet, että kyseessä on painovanne-tunti mutta ei siellähän me pyöriteltiin hulavanteita. Ei se ollutkaan niin helppoa kuin ala-aste ikäisenä oli. Hulavannetta vaihtamalla sain vähän paremmin vanteen pysymään lantiolla mutta kyllä se oli aikamoista tahkoamista. Ensimmäinen kerta päivän aikana kun olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä tunnilta pois. Onneksi siirryimme lanteita käsiin ja jo alkoi vanne pysyä minullakin hallussa. Kyllä nostan hattua tunnin vetäjälle, joka työkseen hulavannetta pyörittää. Mahtavan ja niin helpon näköistä se hänelle oli. Vuosien harjoituksella oli päässyt pitkälle.

    Loppuun olimme jättäneet parhaimman tunnin, nimittäin skumppajoogan. Minua seuranneet ja minut tuntevat tietävät etten ole joogaaja. En tykkää joogasta ja suurin syy siihen on etten rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen tunnilla. Ajatukset harhailee ja mistään ei oikein tule mitään.

    Skumppajoogalle päätin antaa mahdollisuuden koska mikä siinä voisi mennä vikaan kun on skumppaa tarjolla. Skumpan juontiin pystyn ainakin keskittymään ja olisin päivästä niin loppu, että joogatessa päässä ei liikkuisi varmaan yhtään ajatusta.

    Olin oikeassa. Tämä oli joogaa minun makuuni. Pirskahtelevan skumpan ja ei niin vakavan joogan yhdistelmä, oli juuri se mitä kaipasin.

    Kippis!

    Skumppajoogan loppuessa, oli aika hakea narikasta omat tavarat ja nautittiin vielä hieman kahvia ja huikopalaa kylpylän kahviossa ennen kaverini kotiin lähtöä.

    Itse hain autostani tavarat ja siirryin hotellihuoneeseen. Olisin mieluusti ottanut kaverini mukaan mutta häntä kutsui aamulla työvuoro, joten yöpyminen hänen kohdallaan ei ollut mahdollista.

    Siitä on todella paljon aikaa, kun olen viimeksi käynyt Naantalin kylpylän hotellihuoneissa ja kun sain kuulla pääseväni yöpymään uudistetussa loft-huoneessa, olin enemmän kuin innoissani. Olin huoneesta niin fiiliksissä, että tein Instagramiin kierroksen mutta unohdin kokonaan ottaa kuvia itse huoneesta tänne blogiin. Muutamia kuvia kuitenkin otin koska tykkäsin huoneessa olevista yksityiskohdista.

    Pikku juttuihin oli panostettu, joka teki huoneesta tyylikkään ja antoi laadukkaan kuvan. Muun muassa kuvassa näkyvät pikku pullot olivat ihania. Tuoksut olivat juuri minun makuuni ja ulkoasukin tosi kaunis. Muhkeat ja pehmeät kylpytakit kruunasivat spa-hengen vaikka en kylpylään asti päässytkään, koska olin päivän menoista niin loppu, että katsoin hetken telkkaria ja nukahdin nopeasti ennen yhdeksää.

    Aamulla olin pirteänä seitsemältä jo aamiaisella, kun olin herännyt ennen kuutta. Olin ottanut töistä vapaata ja minulla ei ollut kiire minnekään, mutta niin vain sisäinen kello herätti kuitenkin aikaisin vaikka olisi kerrankin saanut nukkua pitkään. Aamiaisella ei siihen aikaan ollut ruuhkaa, vaan rauhassa sai valita itselleni ikkunapaikan, josta näkyi kivasti merelle. Aamuinen Naantali oli vasta heräämässä ja muutamia lenkkeilijöitä tallusteli rantaviivalla. Runsaan aamiaisen siivittämänä kävin hakemassa tavarani huoneesta ja lähdin kotiin viettämään ansaittua vapaapäivää.

    Kiitos SuperTreenit antoisasta päivästä ja muhkeasta goodiebagista. Sekä iso kiitos Naantalin kylpylälle yöpymisestä kauniissa huoneessa.

  • SuperTreenit 8.3.2020

    Postaus on toteutettu yhteistyössä Naantalin Kylpylän ja SuperTreenit kanssa. Yhteistyön kautta pääsen osallistumaan SuperTreeneihin.

    SuperTreenit järjestetään tänä vuonna 28. kerran. Kyseessä on Turun urheiluliiton Voimistelu- ja liikuntajaoston järjestämä tapahtuma Naantalissa, jossa tuotto lahjoitetaan lasten ja nuorten liikuntaan sekä urheiluun. Tapahtuma järjestetään täysin vapaaehtoisvoimin, myös ohjaajat ja luennoitsijat ovat mukana vapaaehtoisina. SuperTreenit kokoavat yhteen noin 2000 innokasta liikkujaa.

    Tykkään ryhmäliikuntatunneista ja olen aina innokas kokeilemaan uusia tunteja. SuperTreeneissä on hyvin laaja valikoima erilaisia jumppatunteja HIIT-treeneistä Less Mills:n tunteihin. Osa tunneista pidetään punttisalin puolella, josta löytyy, niin tekniikan opastusta kuin koko kropan treenejä. Mikäli rytmi on veressä tai haluaa löytää itsestään tanssijan, niin tanssitunteja löytyy kivasti erilaisia, kuten latinotanssia, twerkkiä ja voguing. Kehonhuoltoa ei ole unohdettu ja niiden lisäksi valikoimasta löytyy myös rauhallisempia tunteja kuten joogaa ja pilatesta.

    Eikä tässä vielä kaikki sillä lisää tunteja pidetään altaalla ja ulkona. Vesijumpat ovat pitkään olleet suosittuja ja niiden lisäksi valikoimasta löytyy nyt merenneitouinti, joka ainakin itselle oli hauska kokemus. Merenneitouinti oli haasteellisempaa kuin olin olettanut. Ulkotunneista löytyy juoksuun liittyviä tekniikkaopastuksia, joita vetää Vauhtisammakon juoksukoulun Mikko Liukka. Suosittelen näille tunneille menemistä mikäli omassa juoksussa jokin asia askarruttaa. Ulkona pidetään myös ihan ulkotreenejä ja Street-O tunteja eli opetetaan suunnistuksen alkeita.

    Olen ilmoittautunut Skumppajoogaan sekä Vannetanssi tutuksi– tunnille. Kaverin kanssa mietittiin tunteja, jotka olisivat meille uusia tuttavuuksia ja nämä kaksi tuntia tosiaan edustavat uutta ja jännää. Skumppajoogaa oli tarjolla viime vuonnakin mutta silloin estyin flunssan takia pääsemästä paikalle. Vannetanssista minulla ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa, joten tätä tuntia odotan kyllä isolla mielenkiinnolla. Suosituimmat tunnit varataan heti loppuun, joten liikkeissään kannattaa olla nopea, jotta pääsee haluamalleen tunnille.

    Luennoista valitsimme Kiistelty venyttely- positiiviset vaikutukset totta vai tarua sekä Lisää voimavaroja ja jaksamista! Luentovalikoima on myös tänä vuonna laaja ja löytyy hyvin erityyppisiä luentoja. Jokaiselle jotakin mielenkiintoista kuunneltavaa! Yhdistelemällä jumppatunteja ja luentoja saa päivästä omanlaisensa ja itselle kiinnostavan.

    Ryhmäliikuntatunteja ja luentoja pidetään sekä Maijamäen koululla sekä Naantalin kylpylän tiloissa. Osaan tunneista pitää varata paikka mutta löytyy myös laaja valikoima tunteja, joihin voi mennä ilman varausta. Mekin ajattelimme ainakin muutamalla tällaiselle mennä mukaan, jos aika sen sallii. Ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä ja sieltä löytyy hyvät tuntikuvaukset kaikista tunneista.

    Lisää SuperTreeneistä voi lukea täältä.

  • Viikko 8 treenit

    Viikonloppu on mennyt enemmän penkkiurheillessa sillä olihan sekä naisten, että miesten pitkän matkan hiihtokisat olympialaisissa vaan niin jännittävät ettei niitä voinut jättää väliin.  Lauantain Iivon hienon hiihdon jälkeen suuntasin auton nokan kohti Leaf Areena, jossa juoksin ensin matolla  7 kilometriä ja sen jälkeen menin vielä jumppaan.  Nyt alkaa löytymään itsestäni taas sitä hetken aikaa kadoksissa ollutta treeni-intoa. Vaikka mielestäni sitä on koko ajan ollutkin mutta ei samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Sen kyllä tuntee kun treenit tuntuvat kerta toisensa jälkeen tukkosilta.

    Ryhmäliikuntatunneista olen nyt saanut sitä vanhaa ”kyykytys” fiilistä treeneihin ja kunnon rankka treeni vaan haastaa tekemään enemmän ja kovemmin. Sellaisen treenin jälkeen on todella hyvä olo.  Tämän sain nimittäin kokea tällä viikolla kun kävin pitkästä aikaa kokeilemassa spinningiä. Olin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen jo ihan valmis lopettamaan tunnin kesken. Katsoin kelloa vähintään viiden minuutin välein ja välillä katsoin jopa salin ulkopuolella olevaa telkkaria. Oli hämmentävä tunne kun teki mieli kysyä, etteikö mitään rankempaa olisi tulossa. Säädin vastuksia aina vain raskaammalle mutta en saanut tunnista mitään irti.

    Olen käynyt kokeilemassa hyvin erilaisia tunteja ja useamman eri ohjaajan pitämiä. Tylsän spinningin jälkeen olin taas valmis heittäytymään ja niinpä astelin kahvakuulailemaan keskitason tunnille. Kahvakuulaa en ollut pitänyt kädessäni varmaan vuoteen jos ei lasketa niitä kertoja kun olen siirtänyt siivotessani kotona löytyvää kuulaa. Ohjaaja oli ihan mieletön. Hänen tsemppauksensa sai minut haalimaan entistä painavampia kuulia ja heiluttamaan niitä aina vain enemmän. Yllätyin etten ollutkaan niin heikko kuin luulin. Ainoastaan vatsalihasten kohdalla teki mieli itkeä. Ne ovat nimittäin kadonneet enkä tiedä minne. Tunti kuitenkin haastoi minua ihan erilailla kuin spinning ja kävelin niin fiiliksissä ulos treeneistä. Tällaista treenien kuuluukin olla.

    Viikko 8

    Tiistai Spinning 55 min

    Torstai Kahvakuula 55 min

    Perjantaina uintia 45 min

    Lauantai juoksumatolla 50 min (7 km)  sekä vatsa-pakara-hiit 45 min

    Olen muuten treenannut näillä uusilla saamillani New Balancen lenkkareilla ja on myönnettävä, että olen hieman rakastunut. Värin lisäksi ne istuvat jalkaani täydellisesti. Viime vuonna saamani NB:n fresh foam zantet eivät tuntuneet alkuun kovin hyviltä juostessa vaikka hyvin kevyt olivatkin, mutta istuvuus tuntui olevan ehkä enmmän hukassa. Vasta nyt kun olen niilläkin kipitellyt menemään enemmän niin ovat muotoutuneet jalkaani ja Porin hallimaratonilla juoksin zantet jalassa. Nämä uudet tuntuvat kuitenkin istuvan paremmin joten kunhan kevät koittaa niin pääsen kokeilemaan näitä kunnolla. Innostuin ( Oops!)  tilamaan myös kahdet uudet NB:t joiden tuloa odotan enemmän kuin innoissani. 🙂

  • Pään nollaus

    Otin jäsenyyden SatsElixiaan viikko ennen maratonia koska sieltä tuli liian hyvä tarjous ohitettavaksi. Ennen maratonia en kuitenkaan halunnut mennä salille taikka jumppaan koska pelkäsin mun tuurilla hajottavani nilkkani tai jonkin muun ruumiinosan joka estäisi juoksun Tallinnassa. Maratonin jälkeen taas jalat oli niin kipeät etten olisi voinut kuvitellakaan kykeneväinen jumppaan tai salilla muuhun kuin habatreeniin. Pelkkä haban kasvattelu ei taas kuulu mun tavoitteisiin,joten tuntui parhaalta antaa kropan levätä. Lauantainen juoksukin joka tuntui lähinnä suossa rämpimiseltä vaikka ihan hiekkatiellä juoksin kertoi,ettei kroppa ole vielä läheskään palautunut maratonista.  Kaikenlisäksi lauantaina takareisi taisi vähän revähtää kun näytin lapsille miten tehdään kärrynpyörä. Olisi pitänyt tajuta,ettei näin vanhana kuulu enää tehdä mitään abrobaattisia liikkeitä,ei vaan paikat kestä sellaisia. Muistona takareidessä on jäätävän kokoinen mustelma.

    Eilen kuitenkin uhmasin olotilaani ja lähdin spinning-tunnille. Vautsi miten kivalta ja vaihtelevalta pyöräily tuntui monen kuukauden juoksemisen jälkeen. Olin ihan fiiliksissä hyvän popin soidessa ja pystyin ensimmäisen 10 minuutin aikana nollaamaan pään ihan täysilllä kaikesta. En ajatellut mitään,poljin vaan menemään.  Olin niin tämän tarpeessa! Kaiken lisäksi jalat kesti hyvin pyöräilyn,joten voi olla,että tällä viikolla voisi mennä toisenkin kerran.


    Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille! 🙂