• Kuntosalitreeni

    Otimme alkujaan kuntosalijäsenyydet siksi, että saisimme pidettyä juoksukuntoa yllä vuoden ympäri. Kuntosalin juoksumatot tulivat tutuiksi hetkessä mutta meni yli vuosi ennen kuin aloin käydä myös salin puolella. En ollut kokenut minkäänlaista innokkuutta mennä salille nostamaan rautoja. Kuntosalilaitteet ja painot sysäsivät mielenkiintoa aina vain kauemmas. Viihdyin juoksumatolla ihan hyvin ja sain juosta sisällä lämpimässä ilman sadetta ja tuulta.

    Viime vuoden huhti-toukokuussa aloin viettää salilla yhä enemmän aikaa kuntosalilaitteiden parissa kuin juoksumatolla. Suurin käännös tapahtui Pallaksen kisan jälkeen. Varpaiden ollessa ihan muusina monta viikkoa, ei ollut mitään toivoa juosta, mutta salilla pystyin heiluttelemaan rautoja. Aloitin varovasti Arnoldin ohjelmalla, jossa tehtiin ns. helppoja liikkeitä koko vartalo kerralla, 3-4 kertaa viikossa. Tykkäsin ohjelmasta sillä siinä sai nopeasti tuloksia ja painot nousivat kerta toisensa jälkeen.

    Jossain kohtaa kuitenkin tuli tunne, että tarvitsen jonkun vaihtelevamman ohjelman ja niinpä ostin Fitfarmilta Bikini challengen. Ruokavalion sain pidettyä suhteellisen hyvin yllä mutta auta armias sitä liikkeiden vaihteluvuutta (jota toki kaipasin ) mutta en tosiaan kaipaa myöskään sitä, että joka viikko joka kerralla kaikki liikkeet vaihtuu. Siinä meni suurin osa treenien energiasta yrittää selvittää missä asennossa pitää olla ja mitä pitää tehdä. En tykännyt yhtään. Seuraavana koitin Bull’s All Outia ja sillä mennään edelleen. Tuolta löytyi 4-jakoinen ohjelma, jossa viikoittain liikkeet pysyvät samoina mutta toistomäärät vaihtelevat. Ruokavalio on tarpeeksi simppeli ja sillä pysyy nälkä loitolla. Viikoittain on saanut lyödä isompia painoja tankoihin, joka takaa sen, että motivaatio pysyy tallella. Sillä jos ei salilla tehdessä saisi aikaan tuloksia, niin en viitsisi siellä edes käydä. Jotain hyötyähän salilla käymisestä pitää olla.

    On päiviä kun ei millään jaksaisi raahautua salille mutta kun sinne sitten vaan menee, niin treenatessa tulee hyvä olo. On paskojakin treenipäiviä mutta ei niistä pidä lannistua vaan saada lisäpontta seuraavaan treeniin. Mä koen tärkeäksi sen, että liikun sillä kun treenaan, niin myös jaksan paremmin muuta elämää ympärilläni. Olen jaksanut tehdä ruokavalion mukaiset ruuat ja myös tehdä eväät töihin. Toinen syy eväiden tekoon, on se, että saan vatsani kipeäksi työpaikkaruokailun ruuista. Vaikka söisin gluteenitonta, niin jostain ainesosasta mitä he käyttävät, aiheuttaa aina oireita. Joten olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi syödä omia ruokia. Tiedänpähän silloin mistä ja miten ne on valmistettu.

    Nukun myös hyvin kun treenaan, toki silloin unentarvekin on suurempi ja nukuttaakin enemmän. Minusta nukkuminen on ihanaa ja voin hyvin nukkua joka päivä 9 tunnin yöunia. Joskus vielä päikkäritkin siihen päälle. Lepoviikkoina tai silloin kun olen kipeä, niin unta en tarvitse ihan näin paljon ja huomaan helposti ajautuvani valvomaan pidempään kuin normaalisti.

    Paljon puhutaan tavoitteista ja itsekin olen pohtinut omia tavoitteita. Se mitä itse haen salilta on lisää voimaa. Päätavoitteeni löytyvät juoksun parista, joten salilla käynti on ollut enemmänkin sellaista ylimenokauden puuhailua, johon yllättävä kyllä jäin koukkuun. En näe itseäni kisaamassa punttien parissa ja koska tykkään kuitenkin haastaa itseäni, niin pysyttelen kisaamassa juoksun parissa. Salilta jos saisi lisää voimaa jalkoihin ja paremman keskivartalopidon, niin olen onnistunut tehtävässäni.

    Treenaaminen on pitänyt hyvin myös vastustuskykyä yllä ja kun aloitin lepoviikon, tulin kipeäksi. Nyt täällä aivastelen ja niistän, sen sijaan, että voisin nauttia kunnolla kropan palautumisesta. Eikä pöpöiltä voi loputtomiin paeta, varsinkin kun lapset ovat vielä siinä iässä, että toinen käy eskaria ja toinen toista luokkaa. Alkuvuosi on muutenkin aina aikamoista pöpörumbaa, joten josko se olisi vähäksi aikaa sairastelut tässä kun tämän taudin saa selätettyä.

    Ensi viikolla jatkuu treenailut mikäli kunto sallii. Ig:stäni @suspa83 pääset seuraamaan enemmän tekemisiäni. Jos et vielä seuraa minua, niin laitahan seurantaan. Ajanpuutteen vuoksi blogi päivittyy harvemmin mutta pyrin aina välillä käydä lisäilemässä kuulumisia. 🙂

  • Juoksutavoitteet 2019


    Nuts Pallas 2017

    Alkaa olla aika suunnitella ensi vuoden juoksutavoitteita sillä vuosi 2018 lähenee loppuaan.

    Tykkään tehdä konkreettisia tavoitteita, joita kohti mennä. Tykkään juoksemisesta mutta tavoitteiden asettaminen tekee juoksusta entistä mukavamman. Kun on päämäärä mihin haluaa päästä niin on motivoituneempi tekemään asioita tavoitteiden eteen. Tarvitsen tavoitteita, jotta saan innostuksen syttymään.

    Olen toiveikas sen suhteen, että pääsen aloittamaan viimeistään tammikuussa tavoitteellisen treenaamisen. Tällä hetkellähän en saa juosta kaularangan välilevyn pullistuman takia mutta kunhan tämä vaiva saadaan tästä hoidettua pois alta niin olen valmis palaamaan poluille.  Minulla on suorastan ikävä sitä juoksun tuomaa hyvänolon tunnetta. Se, että saa kirmata poluilla ja hengittää raikasta ilmaa sekä kuulla luonnon ääniä. Haluaisin vain laittaa treenivaatteet päälle, vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.

    Nuts Karhunkierros 2017

     

    Tavoitteet

    1. Haluaisin kovasti juosta yli 100 kilometrin kisan.

    2. Juosta maantie puolikas tai kokonainen ehjänä suorituksena.

    3. Saada ehjä kisakausi.

    4. Juosta yksi kisa ulkomailla.

    5. Kokeilla jotain uutta kisaa.

    6. Käydä kuntosalilla säännöllisesti.

    Siinä olisi tavoitteita kerrakseen.  Osa varmasti ihan mahdottomia, mutta ne ei olisi tavoitteita jos olisi kaikki saavutettavissa heti. Tavoitteissa kuuluu olla hitusen hulluutta.

     Nuts Pallas 2017

     

    Kisat

    Apk hallimaraton
    Bodom trail
    Nuts Karhunkierros
    Nuts Pallas
    Tromso skyrace tai Kaldoaivi ultra
    Vuokatti trail challenge

    Suunnitelmat saattaa vielä muuttua jos en saakaan paikkaa johonkin haluamaani kisaan. Nämä olisi kuitenkin ns. pääkisoja ja jotain pienempiä saata käydä juoksemassa näiden lisäksi. Aina on myös vaarana sairastuminen tai pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen, jolloin kaikki suunnitelmat voi heittää häränpyllyä.

    Kivasti on myös tehty uudistuksia polkujuoksukisoihin ja ensi vuonna nähdään myös uusia reittejä osassa kisoissa. Nuts Pallas saa uuden matkan joukkoonsa ja voin vain kuvitella millaisen ryysiksen 105 kilometrin matka saa juoksijoissa aikaan. Itsekin haluaisin juuri kyseiselle matkalle. Kaldoaivi trail houkuttelisi minua suunnattomasti mutta matkan pituus vielä jännittää. Ajatuksissa siintää mietteitä kuten olenko haukkaamassa liian kovaa palaa ja olisinko valmis erämaahan? Tromso skyrace on mieheni kiintopiste, jonne hän haluaisi ja minähän tietysti seuraan perässä. Olen niin lumoutunut Norjasta, että menisin sinne ilman kisaamistakin.

     

    Millaisia suunnitelmia sulla on ensi vuodelle? 🙂

     

     

  • Vuoden 2018 juoksukisat ja tavoitteet

    Eletään jo uuden vuoden kolmatta viikkoa ja vasta nyt pääsen kirjoittelemaan tämän vuoden tavoitteista juoksun saralla.

    Vuosi 2018 tulee olemaan vähän sellainen välivuosi. En ole ilmoittautunut kovinkaan moneen kisaan sillä haluan nyt keskittyä enemmän terveenä pysymiseen enkä ottaa paineita kisoihin valmistautumisista.  Viime vuosi oli todella rikkonainen sairastumisten takia ja koska juoksijalle telakalla olo on sama kuin suurimmalle suklaan rakastajalle suklaan loppuminen kaupasta, joten on taattua, ettei pää kestä.  Juoksu on nimittäin ihan mahtava pään nollaus keino.

    Minulle jokainen juoksukisa on elämys.

    En kisaa siksi, että tavoittelisin aikojen parannusta vaan siksi, että haluan nauttia juoksemisesta. Juoksen harvemmin samaa kisaa kahdesti koska haluan nauttia erilaisista kisoista erilaisissa paikoissa. Minusta on nautinnollisempaa katsoa kisoissa eri maisemia kuin paahtaa asvaltilla samaa ympyrää joka vuosi. Polut ovat minun juttuni ja siellä tunnen olevani elämäni super sankari.

    Kisat ovat myös hyvä tapa oppia asioita itsestään. Itsensä haastaminen ja voimien vieminen ihan äärirajoille on taiteenlaji. Se vaatii sisukkuutta ja sitähän meistä suomalaisista löytyy. Pitkien matkojen aikana ehtii käymään itsensä kanssa aikamoisia keskusteluja omasta ”mielenvikaisuudesta” jonka takia on lähtenyt maratonia pidemmälle matkalle kokeilemaan kuntoa. Kunnonhan pitäisi olla kunnossa ennen kuin kisaan lähtee mutta olen enemmänkin sitä tyyppiä joka tekee ennen kuin miettii. Kadun vasta sitten ollessani lirissä.

    Sitten niihin kisoihin.

    Apk-hallimaraton 10.2.2018
    Helsinki city 5 + minimaraton 19.5.2018
    Karhunkierros 26.5.2018

    Kolmeen kisaan olen siis ilmoittautunut ja kaikki heti kevään aikana. Viime vuonna kisat menivät käytännössä kaiken muun edellen ja kesälomatkin oli suunniteltu juoksukisojen mukaan. Tänä vuonna tehdään toisin. Lomat vietetään lomana ja juostaan jos huvittaa.

    Pääkisana on Karhunkierros hurjalla 80 kilometrin matkalla ja myös listani ainoa polkujuoksukisa.  Helsinki city 5 on kokonaan uusi tuttavuus jota lähden Helsinki city running day street teamiläisenä kokeilemaan.  Apk-hallimaraton jäi sen verran kaivelemaan hampaan koloon viime vuodesta, että kokeillaan tänä vuonna uudestaan. Hallimaratonin ihanuus on tasainen rata, mutta toisaalta taas se yhden ympyrän juokseminen vaatii hermoja.

    Pyrin saamaan ehjän kauden ja pysymään mahdollisuuksien mukaan terveenä. Tarkoitus on myös saada peruskestävyyttä lisää sekä lisää voimaa jalkoihin. Uusi salijäsenyys Leaf areenalla auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja niin kauan kuin ulkona kelit on mitä on (eli kylmää ja märkää) niin juoksen treenit matolla. Kevään herätessä siirrytään taas ulkoilmaan.

     

    Mitä tavoitteita sulla on tälle vuodelle? 🙂

     

  • Fiiliksiä tulevasta treenikaudesta

    Ylimenokautta on vietetty kohta parin kuukauden ajan ja olisi aika herätellä kroppaa tulevaan kauteen. Ei ehkä ole paras hetki treenikauden aloitukseen kun mieli on kuin karhulla joka haluaisi vaipua talviuneen ja herätä keväällä pirteänä, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Vuoden 2018 päätavoite on Karhunkierroksen 80 kilometrin matka ja selviytyminen reitiltä ehjänä maaliin.

    Mitä ajatuksia kausi 2018 herättää ?

    Mielessä hiipii ajatus liian isosta tavoitteesta mutta en anna pelolle valtaa vaan aion treenata niin, että suoriudun matkasta. Ei ole aikaa murehtia ja miettiä kun treenaa. Reitti ei ole esimerkiksi niin vaativa kuin esimerkiksi Vaarojen maraton joten toivoa on, että voin päästä maaliin asti. Viime vuonna pahinta reitillä taisi olla loppumatkan kovin luminen loppunousu joka varmasti vei voimia. Toivon todellakin, että ensi vuonna lumi olisi jo sulanut kisaan mennessä.

    Ehjä ja terve treenikausi olisi toivottu. Tämä vuosi tuli sairasteltua kaikkein eniten ja sen huomaa myös kisasuorituksista. Osa meni hyvin ja osa ihan penkin alle. Kropan ongelmat on kuitenkin nyt kutakuinkin hallinnassa ja syy jatkuviin ongelmiin on löytynyt ja hoito aloitettu.

    Miten aion saavuttaa tavoitteet?

    Aloitan huomenna Running academyn testiryhmässä treenaamisen. Samalla alkaa elämä kohti hoikempana olemusta. Tämä ei tarkoita ettenkö olisi tyytyväinen itseeni tämmöisenä vaan pienempi kilomäärä takaisi kevyempää juoksua. Juoksu on raskasta ihan muutenkin ilman, että kantaa about 15 kiloa turhaa siinä mukana. Ravinto-ohjelma ei ole mikään kitudieetti mutta vaatii hieman enemmän ruuanlaittoa ja lisää ajatustyötä kauppareissuihin.

    Olen aiemminkin yrittänyt treenata ohjelman mukaan mutta aina se on kaatunut omaan mahdottomuuteensa muutaman viikon jälkeen. Nyt olen aika innoisssni tästä uudesta treeniohjemasta sillä siihen kuuluu muutakin kuin juoksua. Juoksun lisäksi on kotitreenejä tai vaihtoehtoisesti kuntosalitreenejä sekä venyttelyä. Venyttelyt pitäisi toki kuulua jokaisen juoksijan treeniohjelmaan muutenkin mutta itse ainakin myönnän, että ne helposti jäävät. Olen jo hieman petrannut rullailun kanssa ja kaivannut hierontapallon tämän kuun aikana useammin esiin kaapista kuin mitä olen sillä rullaillut koko vuoden aikana.

    Päässä liikkuu mukavia ajatuksia ja reseptejä uuteen ravinto-ohjelmaan. 🙂