• Juoksuvuosi 2020

    Vuosi on outoudestaan huolimatta ollut yksi onnistuneimmista vuosista juoksun parissa. Pelkästään korona ei tehnyt tästä vuodesta ikimuistettavaa vaan myös terveydentilani teki elämästäni erilaisen. Burnout oli tehnyt tuloaan varmaan jo pitkään mutta iski korona keväänä kuin meteoriitti maahan. Juoksu oli pelastukseni, kun tuntui pahalta ja piti saada nollattua ajatukset. Näin ollen tuli juostua koko kevään ja kesän paljon. Kilometrit sinänsä jäivät 1000 kilometrin tietämiin, josta jopa 780 km tuli juostua juoksumatolla. Sikäli onni, että ostimme loppuvuodesta 2019 juoksumaton kotiin, sillä siitä on ollut paljon hyötyä, kun pelkotilat estivät ulkona juoksemisen yksin. Muutamia lenkkejä tuli juostua kavereiden kanssa poluilla ettei täysin tarvinnut elää juoksumaton varassa.

    Sain motivoitua itseäni juoksemaan matolla erilaisia treenejä iFit:in ohjelmilla. IFit on maksullinen mutta itselle se oli sen maksun arvoinen, koska tein lähes kaikki juoksutreenit niiden kanssa. Tein paljon mäki- ja verotreenejä, jotka monena vuotena on jäänyt aika minimiin. Oli hienoa huomata miten pikkuhiljaa jaksoi juosta isommalla nousukulmalla mäkiä. Yksi juoksumattomme parhaista puolista on alamäkeen juoksemisen mahdollisuus. Välillä kun jalat tuntuivat tukkoisilta, niin pystyin kuitenkin tekemään lenkkejä alamäkeä juosten.

    Siirretyt kisat ja osallistumiset

    Olin ilmoittautunut Karhunkierroksen 80 kilometrin matkalle, mutta kisa siirtyi ensi vuoteen vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Se olikin ainoa kisa, johon olin ilmoittautunut. Muuten oli tarkoitus mennä fiilispohjalla.

    Koska kuitenkin teki mieli osallistua johonkin kisaan, niin osallistuin muutamaan virtuaalikisaan. Ensimmäinen kisa oli Ultra race romania lockdown, joka oli kuuden päivän etappikisa ja tarkoitus oli juosta 70 kilometriä. Tästä juoksumotivaatio oikeastaan nosti kunnolla päätään. Tuntui hyvältä, kun oli saanut kisan päätökseen ja huomasin, että selviydyin siitä loppujen lopuksi ihan hyvin.

    Heinäkuussa osallistuin saman porukan järjestämään URR (Ultra race romania-virtuaalikisaan), joka järjestettiin ajalla 25.7-18.8. Tuon aikana piti juosta 250 km. Tämän kisana innostuin juoksemisesta entistä enemmän. Kunto nousi hyvin, kun joka päivä 20 päivän ajan juoksi matolla. Joinain päivin oli sisällä todella kuuma juosta mutta ai, että miten ihana juoksumaton tuuletin oli silloin. Kisan jälkeen tuntui oudolta olla juoksematta, joten juoksumatolle tuli mentyä lähes päivittäin sen jälkeenkin.

    Burnout painoi myös koko kesän päällä ja sen vuoksi en saanut tehdä kovia treenejä, joten juoksin sellaisilla vauhdeilla, jotka tuntuivat hyviltä. Oli pakko kuunnella kroppaa vaikka välillä mieli olisi tarvinnut enemmän liikuntaa mutta parantumisen vuoksi oli hidastettua tahtia aika ajoin. Syyskuussa palasin kolmen kuukauden sairasloman jälkeen töihin mutta sain pidettyä juoksun mukana. Vasta ihan loppu vuotta kohden juoksu on vähentynyt, koska aloin käymään ahkerammin salilla, kunnes nyt taas salijäsenyys on tauolla kuukauden verran. Ensi vuoden juoksusuunnitelmat ovat nimittäin sen verran pelottavat, että vaatii paljon treeniä ja suunnitelmallisuutta.

  • Kuntosalitreeni

    Otimme alkujaan kuntosalijäsenyydet siksi, että saisimme pidettyä juoksukuntoa yllä vuoden ympäri. Kuntosalin juoksumatot tulivat tutuiksi hetkessä mutta meni yli vuosi ennen kuin aloin käydä myös salin puolella. En ollut kokenut minkäänlaista innokkuutta mennä salille nostamaan rautoja. Kuntosalilaitteet ja painot sysäsivät mielenkiintoa aina vain kauemmas. Viihdyin juoksumatolla ihan hyvin ja sain juosta sisällä lämpimässä ilman sadetta ja tuulta.

    Viime vuoden huhti-toukokuussa aloin viettää salilla yhä enemmän aikaa kuntosalilaitteiden parissa kuin juoksumatolla. Suurin käännös tapahtui Pallaksen kisan jälkeen. Varpaiden ollessa ihan muusina monta viikkoa, ei ollut mitään toivoa juosta, mutta salilla pystyin heiluttelemaan rautoja. Aloitin varovasti Arnoldin ohjelmalla, jossa tehtiin ns. helppoja liikkeitä koko vartalo kerralla, 3-4 kertaa viikossa. Tykkäsin ohjelmasta sillä siinä sai nopeasti tuloksia ja painot nousivat kerta toisensa jälkeen.

    Jossain kohtaa kuitenkin tuli tunne, että tarvitsen jonkun vaihtelevamman ohjelman ja niinpä ostin Fitfarmilta Bikini challengen. Ruokavalion sain pidettyä suhteellisen hyvin yllä mutta auta armias sitä liikkeiden vaihteluvuutta (jota toki kaipasin ) mutta en tosiaan kaipaa myöskään sitä, että joka viikko joka kerralla kaikki liikkeet vaihtuu. Siinä meni suurin osa treenien energiasta yrittää selvittää missä asennossa pitää olla ja mitä pitää tehdä. En tykännyt yhtään. Seuraavana koitin Bull’s All Outia ja sillä mennään edelleen. Tuolta löytyi 4-jakoinen ohjelma, jossa viikoittain liikkeet pysyvät samoina mutta toistomäärät vaihtelevat. Ruokavalio on tarpeeksi simppeli ja sillä pysyy nälkä loitolla. Viikoittain on saanut lyödä isompia painoja tankoihin, joka takaa sen, että motivaatio pysyy tallella. Sillä jos ei salilla tehdessä saisi aikaan tuloksia, niin en viitsisi siellä edes käydä. Jotain hyötyähän salilla käymisestä pitää olla.

    On päiviä kun ei millään jaksaisi raahautua salille mutta kun sinne sitten vaan menee, niin treenatessa tulee hyvä olo. On paskojakin treenipäiviä mutta ei niistä pidä lannistua vaan saada lisäpontta seuraavaan treeniin. Mä koen tärkeäksi sen, että liikun sillä kun treenaan, niin myös jaksan paremmin muuta elämää ympärilläni. Olen jaksanut tehdä ruokavalion mukaiset ruuat ja myös tehdä eväät töihin. Toinen syy eväiden tekoon, on se, että saan vatsani kipeäksi työpaikkaruokailun ruuista. Vaikka söisin gluteenitonta, niin jostain ainesosasta mitä he käyttävät, aiheuttaa aina oireita. Joten olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi syödä omia ruokia. Tiedänpähän silloin mistä ja miten ne on valmistettu.

    Nukun myös hyvin kun treenaan, toki silloin unentarvekin on suurempi ja nukuttaakin enemmän. Minusta nukkuminen on ihanaa ja voin hyvin nukkua joka päivä 9 tunnin yöunia. Joskus vielä päikkäritkin siihen päälle. Lepoviikkoina tai silloin kun olen kipeä, niin unta en tarvitse ihan näin paljon ja huomaan helposti ajautuvani valvomaan pidempään kuin normaalisti.

    Paljon puhutaan tavoitteista ja itsekin olen pohtinut omia tavoitteita. Se mitä itse haen salilta on lisää voimaa. Päätavoitteeni löytyvät juoksun parista, joten salilla käynti on ollut enemmänkin sellaista ylimenokauden puuhailua, johon yllättävä kyllä jäin koukkuun. En näe itseäni kisaamassa punttien parissa ja koska tykkään kuitenkin haastaa itseäni, niin pysyttelen kisaamassa juoksun parissa. Salilta jos saisi lisää voimaa jalkoihin ja paremman keskivartalopidon, niin olen onnistunut tehtävässäni.

    Treenaaminen on pitänyt hyvin myös vastustuskykyä yllä ja kun aloitin lepoviikon, tulin kipeäksi. Nyt täällä aivastelen ja niistän, sen sijaan, että voisin nauttia kunnolla kropan palautumisesta. Eikä pöpöiltä voi loputtomiin paeta, varsinkin kun lapset ovat vielä siinä iässä, että toinen käy eskaria ja toinen toista luokkaa. Alkuvuosi on muutenkin aina aikamoista pöpörumbaa, joten josko se olisi vähäksi aikaa sairastelut tässä kun tämän taudin saa selätettyä.

    Ensi viikolla jatkuu treenailut mikäli kunto sallii. Ig:stäni @suspa83 pääset seuraamaan enemmän tekemisiäni. Jos et vielä seuraa minua, niin laitahan seurantaan. Ajanpuutteen vuoksi blogi päivittyy harvemmin mutta pyrin aina välillä käydä lisäilemässä kuulumisia. 🙂

  • Juoksuvuosi 2019

    Tämän vuoden juoksukisat on taputeltu. On aika tarkastella mitä sitä on tänä vuonna tullut tehtyä ja mihin on syytä panostaa ensi vuonna sillä aina on parannettavaa.

    Treenasin valmennusohjelman mukaan mutta vieläkin enemmän olisi pitänyt jaksaa juntata pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Mäkitreeneistä innostuin ja niitä tein ahkerammin kuin koskaan mutta pitkiä polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ihan liian vähän. Lyhyitä pk-lenkkejä tuli juostua mutta sykkeiden pitäminen tarpeeksi alhaalla, vei suurimman innon lenkeiltä. Jatkuva kellon tuijotus saa sykkeet kohoamaan jo pelkästä tuijotuksesta. Ensi vuodelle pitää löytää uusi tapa treenata koska sykkeiden katsominen ei toimi minulla. Kun lähden lenkille, haluan edetä enkä pysähdellä pudottamaan sykkeitä jatkuvasti. Sykkeeni nousee tosi nopeasti ylös ja samaten laskee nopeasti mutta sen pysyminen samassa tasossa pidempään tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Onneksi nämä ovat asioita joita voi kehittää!

    Kisat

    Osallistuin vain neljään kisaan. Tarkoitus oli mennä elokuussa vielä Tromso sky raceen mutta muutaman muuttujan takia ei päästy lähtemään, joten kisakausi päättyi osaltani Pallakseen.

    Olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, että kisoja oli vain vähän tänä vuonna. Sairastuminen vuoden 2018 syksyllä ja 4,5 kuukauden liikuntatauko vei kunnon alas. Vasta tammikuun puolessa välissä pääsin aloittamaan kuntoilun uudelleen ja juuri pahimpaan aikaan sillä ulkona oli liukasta, jolloin sai varoa joka lenkillä ettei lennä nurin ja loukkaa juuri leikattua kaularankaa. Salikortin olin jäädyttänyt sairasloman ajaksi, mutta sieltä avautuikin taas hyvät juoksumahdollisuudet matolla treenaamiseen ja kuntokin alkoi kohota pikkuhiljaa.

    Olin päättänyt, että tänä vuonna juoksen satasen ja sen eteen oli tehtävä tuplasti enemmän töitä. Olin sairastumisesta rikki, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jatkuva hermoja raastava kipu söi psyykkistä kuntoa todenteolla. Psyykkisen puolen sai kuntoon heti leikkauksen jälkeen kun kivut hävisivät mutta fyysisen kunnon kanssa tehdään edelleen töitä. Pikatietä juoksukuntoon ei ole.

    Apk-hallimaraton 21 km – kisarapsa

    Ainoa ns. tasamaan kisa, johon osallistuin oli hallipuolikas Porissa helmikuussa. Olin saanut luvan juosta leikkauksen jälkeen vasta tammikuun puolivälissä. En ollut yhtään varma selviänkö puolikkaasta koska olin ehtinyt treenata niin vähän. Mutta koska luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen ihan helpolla, niin vääntäydyin maaliin asti.

    Aika oli 2h 31min, joka oli sen aikaiseen kuntoon nähden hyvä aika. Alla oli kuukausi juoksua, 4,5 kuukauden totaali liikkumattomuuden jälkeen. Pahaltahan tuo koko aika tuntui niin vähän treenin vuoksi mutta hei maaliin asti.

    Apk- hallikisassa on aina ihan mahtava tunnelma, koska kisa on kivan pieni. Puitteet on hyvät ja antimet sitäkin paremmat. Sisävessat, tasainen ”reitti” ja hyvä ”keli” koko kisan ajan.

    RedBull400- kisarapsa

    Kyseinen kisa oli niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kuin voidaan vain olla. En ollut treenannut oikeastaan yhtään kyseistä kisaa varten enkä kyllä tiennyt yhtään mitä kisalta olisin odottanut.

    Olin aikeissa olla osallistumatta penikkataudin vuoksi (ortopedikin suositteli jättämään kisan kalenterista) mutta päätin kuitenkin loppu metreillä, että osallistun. Olihan se kokemuksena hyvin erilainen kuin mikään muu kisa missä olen ollut. Matka on lyhyt mutta nousu ylös todella rankka. Lahden mäkihyppyrin yläpäässä verenmaku suussa, taju melkein kankaalla, happea haukkoen tuli mieleen ala-asteen hiihtokisat. Verenmakusuussa ei ole tullut tehtyä mitään sitten ala-asteen hiihtokisojen jälkeen. Penikoita särki yli viikon ja pelkäsin, että ehtiikö edes parantua Karhukierrokselle mutta kyllä ne siitä tokenivat.

    Sen verran kivaa siellä kuitenkin oli, että todennäköisesti osallistun myös ensi vuonna.

    Nuts Karhunkierros 80 km- kisarapsa

    Vuoden pahin pettymys oli kohdallani Karhunkierros. Ei minua harmita, että keskeytin koska se oli sillä hetkellä paras ratkaisua mutta nyt kun takana on Pallas samalla pahalla ololla tallusteltuna, niin tiedän, että olisin varmasti päässyt maaliin myös Karhunkierroksella. Syy pahaan oloon on edelleen mysteeri mutta olen oppinut kahden kisan ajalta sen, että oksettavasta olosta huolimatta pystyn nauttimaan energiaa, joten se ei enää ole syy lopettaa kisaa kesken ellei sitten oikeasti iske nestehukka.

    Ensi vuonna otan Karhunkierroksesta uusinnan samalla matkalla. Haluan päästä maaliin asti ja päästä nauttimaan matkasta kokonaisuudessaan. Parhain pala eli Konttaisen jälkeisen mäet on edelleen kokematta. Ne on päästävä tunkkaamaan. Karhunkierros on sinne päälle 50 kilometriin asti hyvinkin juostavaa, jonka jälkeen alkaa vasta käytännössä se kisan pahin osuus. Siihen asti kun energiat riittää hyvin, niin ollaan jo voiton puolella.

    Nuts Pallas 105 km – kisarapsa

    Pallaksen kisa oli kesän odotetuin kisa. Lähdin kisaan ilman mitään odotuksia ja tavoitteita. Siksi minua ei jännittänyt edes lähtö viivalla koska olin päättänyt, että lähden rauhalliseen tahtiin koittamaan onneani ja etenen niin pitkälle kuin jaksan, toivon mukaan maaliin asti.

    Ongelmitta ei 105 km mennyt mutta maaliin asti pääsin joka oli minun kuntoiselleni tavan tallaajalle äärettömän hyvä suoritus. On se nimittäin rankkaa kävellä suurin osa tuollaisesta kilometri määrästä voiden pahoin ja varpaat paskana. Siitäkin huolimatta, että koko matka ei sujunut hyvässä hengessä ja seuraavan viikon kärsin varsin kivuliaista varpaista, niin olen tyytyväinen, että lähdin koittamaan tuota matkaa.

    Yli 100 kilometrin matkan eteneminen yhteen vuorokauteen oli tämän vuoden tavoitteeni ja kun tajusin saavuttaneeni sen, olin aika ällikälläni koska en olisi uskonut ikinä saavuttaneeni sen tuossa kunnossa, jossa olin kesällä. Olin toki treenannut mäkeä mutta juoksukilometrejä oli silti ihan liian vähän.

    Maisemien puolesta Pallaksen kisa oli myös ehdottomasti paras. Aika kultaa pikku hiljaa muistot (ne kivuliaat) ja voisin harkita lähteväni samalle matkalle joskus uudestaan. Siihen mennessä toivon unohtaneeni kokonaan miten pahalta tuntui Ylläksestä eteenpäin olleet kivikot. Juostavaa osuutta kyseisellä matkalla olisi ollut paljon, jos vain olisi pystynyt juoksemaan. Mäkiä löytyy kivasti koko matkalta ja täytyy todeta, että ne oli mun vahvuus. Mäkitreenien tekeminen koko kesän ajan ei ollut turhaa ajanhukkaa. Jos ylämäet olisi tuntuneet pahalta koko matkan ajan, niin matkan etenemisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

    Vaikka matkan suorittamiseen menikin 22h 45 minuuttia, niin ajalla ei minulle ole mitään merkitystä. Minulle paras saavutus oli päästä annetussa ajassa maaliin ilman suurempia loukkaantumisia.

    Vuosi on pulkassa ja voi alkaa suunnittelemaan tulevaa kautta. Kiinnostaisi tietää mihin kisoihin sä aiot osallistua vuonna 2020? 🙂

  • Lomalla

    Vihdoinkin olen lomalla. Pallaksen kisan jälkeen olo on ollut aika ”kohmeinen” enkä ole saanut oikein mitään tehtyä. Olen nukkunut töiden jälkeen päikkäreitä vaikka normaalisti en niin tee koska sitten yöunet menee pilalle mutta kisan jälkeen on unettanut ihan yhtä hyvin myös yhdeksältä illalla. Univelka on nyt ainakin kuitattu.

    Kroppa on saanut tarvitsemansa levon ja olo alkaa olla sellainen, että voisi alkaa tekemään jotain. Kovasti odotan kesälomallani pääseväni treenaamaan ilman aikatauluja. Normaali arkemme on niin aikataulutettua, että joskus on ihanaa päästä lähtemään salille tai juoksemaan ihan ex tempore.

    Toivottavasti päästään myös juoksemaan kahdestaan jonnekin uusille poluille nyt kun jalat on jo täysin toipuneet Pallaksesta ja mielikin haluaa jälleen treenaamaan. Meidänhän pitäisi alkuperäisen suunnitelman mukaan olla tällä hetkellä Norjassa Tromssassa, jossa oli tarkoitus osallistua Tromso skyraceen. Meille kuitenkin tuli ongelmia lemmikkien hoidon kanssa ja sen jälkeen homma alkoi jotenkin valua ihan käsistä. Tiesimme, että Pallaksen 105 km:n kisaan osallistuminen olisi riski mutta meillä oli siinä kohtaa jo tiedossa, että todennäköisesti Norjan reissu ei tulisi onnistumaan. Kun Pallakselta selvittiin maaliin ja huomasin missä kunnossa mun varpaat oli, niin ei tarvinnut kauan miettiä kun peruin lopullisesti Norjan reissun hotellivarauksen. Toisaalta nyt jokunen viikko kisasta kun on mennyt niin varpaat on jo kunnossa mutta saimme kesäflunssan. Olimme jo tehneet varasuunnitelman ja tarkoitus oli mennä PNM-trailille turvajuoksijoiksi mutta sekin näin ollen peruuntui.

    Kerran ollaan loma kotona ilman sen suurempia suunnitelmia niin aion lukea loput yöpöydällä olevat keskeneräiset kirjat. Olin ajatellut etten anna itselleni lupaa hankkia yhtään uutta kirjaa ennen kuin vanhemmat kesken olevat on luettu loppuun mutta toisin kävi sillä löysin Prisman alelaarista lukemaani Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaan jatko-osan enkä voinut jättää kirjaa sinne siihen hintaan. Näin ollen dekkaripinossa odottaa taas useampi kirja lukemista.

    Lomalla aion nauttia aikaisista aamuista sillä tiedän aamuvirkkuna ettei unta riitä enää aamu seiskan jälkeen. Olen iltaisin niin loppu, että kömmin sänkyyn ihan viimeistään kymmeneltä. Minut tuntevat aina iltaisin viestiä laittaessaan kysyvät ensimmäisenä ”olitko jo nukkumassa?”. Useimmiten olen ja saavat vastaukseni kukon laulun aikaan. 😀

    Tuntuu hurjalta katsoa kalenteria, jossa ei ole merkittynä yhtään juoksukisaa. Se hieman hiertää mieltäni koska tykkään treenata kohti tavoitteita. Se, että seuraavaa tavoitetta ei ole tiedossa tekee olosta levottoman. En oikein tiedä mitä treenaisin, miten treenaisin ja miten paljon treenaisin. Toisin sanoen voisin tehdä mitä vain mutta se aina ollut kompastuskiveni. En ole kovin hyvä toteuttamaan treenejä ilman mitään ”syytä” ja siksi olen tykännyt siitä, että kalenterissa on aina jokin seuraava kisa motivoimassa. Tässä on siis kehittymisen paikka ja uuden oppiminen alkaa nyt.