• SuperTreenit 8.3.2020

    Postaus on toteutettu yhteistyössä Naantalin Kylpylän ja SuperTreenit kanssa. Yhteistyön kautta pääsen osallistumaan SuperTreeneihin.

    SuperTreenit järjestetään tänä vuonna 28. kerran. Kyseessä on Turun urheiluliiton Voimistelu- ja liikuntajaoston järjestämä tapahtuma Naantalissa, jossa tuotto lahjoitetaan lasten ja nuorten liikuntaan sekä urheiluun. Tapahtuma järjestetään täysin vapaaehtoisvoimin, myös ohjaajat ja luennoitsijat ovat mukana vapaaehtoisina. SuperTreenit kokoavat yhteen noin 2000 innokasta liikkujaa.

    Tykkään ryhmäliikuntatunneista ja olen aina innokas kokeilemaan uusia tunteja. SuperTreeneissä on hyvin laaja valikoima erilaisia jumppatunteja HIIT-treeneistä Less Mills:n tunteihin. Osa tunneista pidetään punttisalin puolella, josta löytyy, niin tekniikan opastusta kuin koko kropan treenejä. Mikäli rytmi on veressä tai haluaa löytää itsestään tanssijan, niin tanssitunteja löytyy kivasti erilaisia, kuten latinotanssia, twerkkiä ja voguing. Kehonhuoltoa ei ole unohdettu ja niiden lisäksi valikoimasta löytyy myös rauhallisempia tunteja kuten joogaa ja pilatesta.

    Eikä tässä vielä kaikki sillä lisää tunteja pidetään altaalla ja ulkona. Vesijumpat ovat pitkään olleet suosittuja ja niiden lisäksi valikoimasta löytyy nyt merenneitouinti, joka ainakin itselle oli hauska kokemus. Merenneitouinti oli haasteellisempaa kuin olin olettanut. Ulkotunneista löytyy juoksuun liittyviä tekniikkaopastuksia, joita vetää Vauhtisammakon juoksukoulun Mikko Liukka. Suosittelen näille tunneille menemistä mikäli omassa juoksussa jokin asia askarruttaa. Ulkona pidetään myös ihan ulkotreenejä ja Street-O tunteja eli opetetaan suunnistuksen alkeita.

    Olen ilmoittautunut Skumppajoogaan sekä Vannetanssi tutuksi– tunnille. Kaverin kanssa mietittiin tunteja, jotka olisivat meille uusia tuttavuuksia ja nämä kaksi tuntia tosiaan edustavat uutta ja jännää. Skumppajoogaa oli tarjolla viime vuonnakin mutta silloin estyin flunssan takia pääsemästä paikalle. Vannetanssista minulla ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa, joten tätä tuntia odotan kyllä isolla mielenkiinnolla. Suosituimmat tunnit varataan heti loppuun, joten liikkeissään kannattaa olla nopea, jotta pääsee haluamalleen tunnille.

    Luennoista valitsimme Kiistelty venyttely- positiiviset vaikutukset totta vai tarua sekä Lisää voimavaroja ja jaksamista! Luentovalikoima on myös tänä vuonna laaja ja löytyy hyvin erityyppisiä luentoja. Jokaiselle jotakin mielenkiintoista kuunneltavaa! Yhdistelemällä jumppatunteja ja luentoja saa päivästä omanlaisensa ja itselle kiinnostavan.

    Ryhmäliikuntatunteja ja luentoja pidetään sekä Maijamäen koululla sekä Naantalin kylpylän tiloissa. Osaan tunneista pitää varata paikka mutta löytyy myös laaja valikoima tunteja, joihin voi mennä ilman varausta. Mekin ajattelimme ainakin muutamalla tällaiselle mennä mukaan, jos aika sen sallii. Ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä ja sieltä löytyy hyvät tuntikuvaukset kaikista tunneista.

    Lisää SuperTreeneistä voi lukea täältä.

  • Kuntosalitreeni

    Otimme alkujaan kuntosalijäsenyydet siksi, että saisimme pidettyä juoksukuntoa yllä vuoden ympäri. Kuntosalin juoksumatot tulivat tutuiksi hetkessä mutta meni yli vuosi ennen kuin aloin käydä myös salin puolella. En ollut kokenut minkäänlaista innokkuutta mennä salille nostamaan rautoja. Kuntosalilaitteet ja painot sysäsivät mielenkiintoa aina vain kauemmas. Viihdyin juoksumatolla ihan hyvin ja sain juosta sisällä lämpimässä ilman sadetta ja tuulta.

    Viime vuoden huhti-toukokuussa aloin viettää salilla yhä enemmän aikaa kuntosalilaitteiden parissa kuin juoksumatolla. Suurin käännös tapahtui Pallaksen kisan jälkeen. Varpaiden ollessa ihan muusina monta viikkoa, ei ollut mitään toivoa juosta, mutta salilla pystyin heiluttelemaan rautoja. Aloitin varovasti Arnoldin ohjelmalla, jossa tehtiin ns. helppoja liikkeitä koko vartalo kerralla, 3-4 kertaa viikossa. Tykkäsin ohjelmasta sillä siinä sai nopeasti tuloksia ja painot nousivat kerta toisensa jälkeen.

    Jossain kohtaa kuitenkin tuli tunne, että tarvitsen jonkun vaihtelevamman ohjelman ja niinpä ostin Fitfarmilta Bikini challengen. Ruokavalion sain pidettyä suhteellisen hyvin yllä mutta auta armias sitä liikkeiden vaihteluvuutta (jota toki kaipasin ) mutta en tosiaan kaipaa myöskään sitä, että joka viikko joka kerralla kaikki liikkeet vaihtuu. Siinä meni suurin osa treenien energiasta yrittää selvittää missä asennossa pitää olla ja mitä pitää tehdä. En tykännyt yhtään. Seuraavana koitin Bull’s All Outia ja sillä mennään edelleen. Tuolta löytyi 4-jakoinen ohjelma, jossa viikoittain liikkeet pysyvät samoina mutta toistomäärät vaihtelevat. Ruokavalio on tarpeeksi simppeli ja sillä pysyy nälkä loitolla. Viikoittain on saanut lyödä isompia painoja tankoihin, joka takaa sen, että motivaatio pysyy tallella. Sillä jos ei salilla tehdessä saisi aikaan tuloksia, niin en viitsisi siellä edes käydä. Jotain hyötyähän salilla käymisestä pitää olla.

    On päiviä kun ei millään jaksaisi raahautua salille mutta kun sinne sitten vaan menee, niin treenatessa tulee hyvä olo. On paskojakin treenipäiviä mutta ei niistä pidä lannistua vaan saada lisäpontta seuraavaan treeniin. Mä koen tärkeäksi sen, että liikun sillä kun treenaan, niin myös jaksan paremmin muuta elämää ympärilläni. Olen jaksanut tehdä ruokavalion mukaiset ruuat ja myös tehdä eväät töihin. Toinen syy eväiden tekoon, on se, että saan vatsani kipeäksi työpaikkaruokailun ruuista. Vaikka söisin gluteenitonta, niin jostain ainesosasta mitä he käyttävät, aiheuttaa aina oireita. Joten olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi syödä omia ruokia. Tiedänpähän silloin mistä ja miten ne on valmistettu.

    Nukun myös hyvin kun treenaan, toki silloin unentarvekin on suurempi ja nukuttaakin enemmän. Minusta nukkuminen on ihanaa ja voin hyvin nukkua joka päivä 9 tunnin yöunia. Joskus vielä päikkäritkin siihen päälle. Lepoviikkoina tai silloin kun olen kipeä, niin unta en tarvitse ihan näin paljon ja huomaan helposti ajautuvani valvomaan pidempään kuin normaalisti.

    Paljon puhutaan tavoitteista ja itsekin olen pohtinut omia tavoitteita. Se mitä itse haen salilta on lisää voimaa. Päätavoitteeni löytyvät juoksun parista, joten salilla käynti on ollut enemmänkin sellaista ylimenokauden puuhailua, johon yllättävä kyllä jäin koukkuun. En näe itseäni kisaamassa punttien parissa ja koska tykkään kuitenkin haastaa itseäni, niin pysyttelen kisaamassa juoksun parissa. Salilta jos saisi lisää voimaa jalkoihin ja paremman keskivartalopidon, niin olen onnistunut tehtävässäni.

    Treenaaminen on pitänyt hyvin myös vastustuskykyä yllä ja kun aloitin lepoviikon, tulin kipeäksi. Nyt täällä aivastelen ja niistän, sen sijaan, että voisin nauttia kunnolla kropan palautumisesta. Eikä pöpöiltä voi loputtomiin paeta, varsinkin kun lapset ovat vielä siinä iässä, että toinen käy eskaria ja toinen toista luokkaa. Alkuvuosi on muutenkin aina aikamoista pöpörumbaa, joten josko se olisi vähäksi aikaa sairastelut tässä kun tämän taudin saa selätettyä.

    Ensi viikolla jatkuu treenailut mikäli kunto sallii. Ig:stäni @suspa83 pääset seuraamaan enemmän tekemisiäni. Jos et vielä seuraa minua, niin laitahan seurantaan. Ajanpuutteen vuoksi blogi päivittyy harvemmin mutta pyrin aina välillä käydä lisäilemässä kuulumisia. 🙂

  • Juoksuvuosi 2019

    Tämän vuoden juoksukisat on taputeltu. On aika tarkastella mitä sitä on tänä vuonna tullut tehtyä ja mihin on syytä panostaa ensi vuonna sillä aina on parannettavaa.

    Treenasin valmennusohjelman mukaan mutta vieläkin enemmän olisi pitänyt jaksaa juntata pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Mäkitreeneistä innostuin ja niitä tein ahkerammin kuin koskaan mutta pitkiä polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ihan liian vähän. Lyhyitä pk-lenkkejä tuli juostua mutta sykkeiden pitäminen tarpeeksi alhaalla, vei suurimman innon lenkeiltä. Jatkuva kellon tuijotus saa sykkeet kohoamaan jo pelkästä tuijotuksesta. Ensi vuodelle pitää löytää uusi tapa treenata koska sykkeiden katsominen ei toimi minulla. Kun lähden lenkille, haluan edetä enkä pysähdellä pudottamaan sykkeitä jatkuvasti. Sykkeeni nousee tosi nopeasti ylös ja samaten laskee nopeasti mutta sen pysyminen samassa tasossa pidempään tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Onneksi nämä ovat asioita joita voi kehittää!

    Kisat

    Osallistuin vain neljään kisaan. Tarkoitus oli mennä elokuussa vielä Tromso sky raceen mutta muutaman muuttujan takia ei päästy lähtemään, joten kisakausi päättyi osaltani Pallakseen.

    Olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, että kisoja oli vain vähän tänä vuonna. Sairastuminen vuoden 2018 syksyllä ja 4,5 kuukauden liikuntatauko vei kunnon alas. Vasta tammikuun puolessa välissä pääsin aloittamaan kuntoilun uudelleen ja juuri pahimpaan aikaan sillä ulkona oli liukasta, jolloin sai varoa joka lenkillä ettei lennä nurin ja loukkaa juuri leikattua kaularankaa. Salikortin olin jäädyttänyt sairasloman ajaksi, mutta sieltä avautuikin taas hyvät juoksumahdollisuudet matolla treenaamiseen ja kuntokin alkoi kohota pikkuhiljaa.

    Olin päättänyt, että tänä vuonna juoksen satasen ja sen eteen oli tehtävä tuplasti enemmän töitä. Olin sairastumisesta rikki, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jatkuva hermoja raastava kipu söi psyykkistä kuntoa todenteolla. Psyykkisen puolen sai kuntoon heti leikkauksen jälkeen kun kivut hävisivät mutta fyysisen kunnon kanssa tehdään edelleen töitä. Pikatietä juoksukuntoon ei ole.

    Apk-hallimaraton 21 km – kisarapsa

    Ainoa ns. tasamaan kisa, johon osallistuin oli hallipuolikas Porissa helmikuussa. Olin saanut luvan juosta leikkauksen jälkeen vasta tammikuun puolivälissä. En ollut yhtään varma selviänkö puolikkaasta koska olin ehtinyt treenata niin vähän. Mutta koska luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen ihan helpolla, niin vääntäydyin maaliin asti.

    Aika oli 2h 31min, joka oli sen aikaiseen kuntoon nähden hyvä aika. Alla oli kuukausi juoksua, 4,5 kuukauden totaali liikkumattomuuden jälkeen. Pahaltahan tuo koko aika tuntui niin vähän treenin vuoksi mutta hei maaliin asti.

    Apk- hallikisassa on aina ihan mahtava tunnelma, koska kisa on kivan pieni. Puitteet on hyvät ja antimet sitäkin paremmat. Sisävessat, tasainen ”reitti” ja hyvä ”keli” koko kisan ajan.

    RedBull400- kisarapsa

    Kyseinen kisa oli niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kuin voidaan vain olla. En ollut treenannut oikeastaan yhtään kyseistä kisaa varten enkä kyllä tiennyt yhtään mitä kisalta olisin odottanut.

    Olin aikeissa olla osallistumatta penikkataudin vuoksi (ortopedikin suositteli jättämään kisan kalenterista) mutta päätin kuitenkin loppu metreillä, että osallistun. Olihan se kokemuksena hyvin erilainen kuin mikään muu kisa missä olen ollut. Matka on lyhyt mutta nousu ylös todella rankka. Lahden mäkihyppyrin yläpäässä verenmaku suussa, taju melkein kankaalla, happea haukkoen tuli mieleen ala-asteen hiihtokisat. Verenmakusuussa ei ole tullut tehtyä mitään sitten ala-asteen hiihtokisojen jälkeen. Penikoita särki yli viikon ja pelkäsin, että ehtiikö edes parantua Karhukierrokselle mutta kyllä ne siitä tokenivat.

    Sen verran kivaa siellä kuitenkin oli, että todennäköisesti osallistun myös ensi vuonna.

    Nuts Karhunkierros 80 km- kisarapsa

    Vuoden pahin pettymys oli kohdallani Karhunkierros. Ei minua harmita, että keskeytin koska se oli sillä hetkellä paras ratkaisua mutta nyt kun takana on Pallas samalla pahalla ololla tallusteltuna, niin tiedän, että olisin varmasti päässyt maaliin myös Karhunkierroksella. Syy pahaan oloon on edelleen mysteeri mutta olen oppinut kahden kisan ajalta sen, että oksettavasta olosta huolimatta pystyn nauttimaan energiaa, joten se ei enää ole syy lopettaa kisaa kesken ellei sitten oikeasti iske nestehukka.

    Ensi vuonna otan Karhunkierroksesta uusinnan samalla matkalla. Haluan päästä maaliin asti ja päästä nauttimaan matkasta kokonaisuudessaan. Parhain pala eli Konttaisen jälkeisen mäet on edelleen kokematta. Ne on päästävä tunkkaamaan. Karhunkierros on sinne päälle 50 kilometriin asti hyvinkin juostavaa, jonka jälkeen alkaa vasta käytännössä se kisan pahin osuus. Siihen asti kun energiat riittää hyvin, niin ollaan jo voiton puolella.

    Nuts Pallas 105 km – kisarapsa

    Pallaksen kisa oli kesän odotetuin kisa. Lähdin kisaan ilman mitään odotuksia ja tavoitteita. Siksi minua ei jännittänyt edes lähtö viivalla koska olin päättänyt, että lähden rauhalliseen tahtiin koittamaan onneani ja etenen niin pitkälle kuin jaksan, toivon mukaan maaliin asti.

    Ongelmitta ei 105 km mennyt mutta maaliin asti pääsin joka oli minun kuntoiselleni tavan tallaajalle äärettömän hyvä suoritus. On se nimittäin rankkaa kävellä suurin osa tuollaisesta kilometri määrästä voiden pahoin ja varpaat paskana. Siitäkin huolimatta, että koko matka ei sujunut hyvässä hengessä ja seuraavan viikon kärsin varsin kivuliaista varpaista, niin olen tyytyväinen, että lähdin koittamaan tuota matkaa.

    Yli 100 kilometrin matkan eteneminen yhteen vuorokauteen oli tämän vuoden tavoitteeni ja kun tajusin saavuttaneeni sen, olin aika ällikälläni koska en olisi uskonut ikinä saavuttaneeni sen tuossa kunnossa, jossa olin kesällä. Olin toki treenannut mäkeä mutta juoksukilometrejä oli silti ihan liian vähän.

    Maisemien puolesta Pallaksen kisa oli myös ehdottomasti paras. Aika kultaa pikku hiljaa muistot (ne kivuliaat) ja voisin harkita lähteväni samalle matkalle joskus uudestaan. Siihen mennessä toivon unohtaneeni kokonaan miten pahalta tuntui Ylläksestä eteenpäin olleet kivikot. Juostavaa osuutta kyseisellä matkalla olisi ollut paljon, jos vain olisi pystynyt juoksemaan. Mäkiä löytyy kivasti koko matkalta ja täytyy todeta, että ne oli mun vahvuus. Mäkitreenien tekeminen koko kesän ajan ei ollut turhaa ajanhukkaa. Jos ylämäet olisi tuntuneet pahalta koko matkan ajan, niin matkan etenemisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

    Vaikka matkan suorittamiseen menikin 22h 45 minuuttia, niin ajalla ei minulle ole mitään merkitystä. Minulle paras saavutus oli päästä annetussa ajassa maaliin ilman suurempia loukkaantumisia.

    Vuosi on pulkassa ja voi alkaa suunnittelemaan tulevaa kautta. Kiinnostaisi tietää mihin kisoihin sä aiot osallistua vuonna 2020? 🙂

  • Huonoa tuuria

    Syksy ei tunnu olevan mun aikaa.

    Viime vuonna syksy alkoi varpaan loukkaamisella lenkkipolulla ja siitä parin viikon päästä heräsin kaularangan välilevypullistuman kanssa, josta alkoi 4,5 kuukauden sairasloma. Viime kuussa kaaduin kotona sisärappusissa ja sain osuman selkään. Siitä alkoi taas lääkärissä ravaaminen kun kipu ei tunnu hellittävän. Magneettikuvissa näkyy jälleen välilevypullistuma, mutta tällä kertaa aivan alimman lannenikaman ja ristiluun välissä. Tuo tuskin on tulosta kaatumisesta mutta kovan osuman takia kipu voi jatkua pitkään.

    Työni puolesta olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa joille sattuu ja tapahtuu. Vasta kun sattumuksia alkaa sattumaan myös itselle sitä on oivaltanut monia asioita asiakkaidemme näkökulmasta. Onni onnettomuudessa siis koska koen pystyväni huomioimaan asiakkaiden tarpeet paremmin kuin ennen näitä omia episodeja. Näinhän tämän ei varmaan kuuluisi olla mutta ei sitä oikein ymmärrä asioita ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

    Töissä olen tällä kertaa pystynyt olemaan muutamaa pahinta selkäkipupäivää lukuun ottamatta. Kipu on jatkuvaa säteillen pakaroihin ja lonkkiin. Koen kuitenkin, että tällä kertaa oireilu on hyvin lievää verrattuna kaularangan pullistuman aiheuttamiin säteilyoireisiin, että olen kyllä töissä niin pitkään kuin vain pystyn ja tietenkin toivon, että pullistuma kuivuisi pois itsestään, jotta ei tarvittaisi leikkausta.

    Eniten kipu vaikuttaakin treeneihin ja tuottaa taas turhaa päänvaivaa. Salilla olen koko ajan käynyt kivun sallimissa rajoissa treenaamassa sillä tuntuu, että kipua on vaikka vain olisin, joten ei treenaaminen ainakaan ole pahentanut tilannetta. Päänvaivaa aiheuttaakin aerobisten treenien teko, sillä en pysty juoksemaan taikka kävelemään pidempään. Pyöräily etunoja-asennossa ei onnistu myöskään, kun taas soutulaite on ollut ihan ykköskone lämmittelyyn. Tiedän, että uintia kehutaan aina kaikkeen liikkumiseen mutta kun en halua ostaa uintikorttia ja pitäisi löytää laji, jota voisi tehdä kotona.

    Ongelmat tulevat esiin staattisissa etunoja-asennoissa sekä seisteissä kun taas selkä kestää istumisen yllättävän hyvin (ainakin vielä). Nukkuminen on ollut hankalampaa kaatumisesta lähtien ja siitä syystä varmaan olenkin ollut taukoamatta ihan totaalisen uupunut. Silläkin uhalla, että on väsyttänyt niin olen raahautunut salille koska siitä saa hyvän olon ja paremman mielen.

    Pyrin liikkumaan säännöllisesti koska pelkään tilanteen huonontuvan jossakin kohtaa ja, että tulisi tilanne, että en pystyisi treenaamaan. Olen tullut näiden vaivojen tiimoilta aika pessimistiksi, joten silloin pitää tehdä asioita kun pystyy. Lannerangan alueen pullistumat ilmeisesti useimmiten ovat oireettomampia kuin kaularangan, joten toivoa on, että pääsen tällä kertaa vähemmällä. Ainakin toivon näin sillä tämän vuoden tammikuussa sain lähteä liikkeelle aika pitkälti nollasta niin fyysisesti, psyykkisesti kuin taloudellisestikin. Vaikka ulkokuoren päältä olenkin kova niin sisältä hajosin kyllä totaalisesti viime sairastumisen aikana. Niin kauan kun arki pysyy normaalina, elämä pysyy raiteillaan mutta kun tippuu vaunusta pysäkille liian pitkäksi aikaa, ollaan ongelmissa.