• Sommarøy

    Kuka olisi uskonut, että Norjasta löytyy upeita vaalea hiekkaisia rantoja? Myönnän olleeni hieman skeptinen paljon hehkutettujen vaaleiden rantaviivojen upeudesta, mutta ylitykseni täyttyivät täysin päästyämme Sommarøyhon. Joka puolella oli kaunista. Ihan kuin olisi Turunmaan saaristossa, mutta Sommarøyn rannoilla hiekka oli vaaleaa, lähes valkoista. Pieniä saaria siellä täällä. Veneilijöiden ja melojien unelmapaikka. Itse ainakin kävisin jos olisi mahdollista. Toinen toistaan kauniimpia pikkuisia rantoja siellä täällä. Jotenkin koko matkan ajan sitä ajatteli, että voiko enää tulla mitään kauniimpaa vastaan, joka päivä joku asia yllätti maisemissa.

    Alla olevassa kuvassa näkyvä silta oli niin kapea, että vain yhteen suuntaan sai ajaa kerrallaan. Liikennevalot näyttivät aina kummasta suunnasta rannalta sai lähteä ajamaan. Sillan toisessa päässä ollaankin jo perillä Sommarøyssa.

    Ensimmäinen ranta, johon pysähdyimme oli täydellinen. Siellä ei ollut sillä hetkellä kuin meidän perhe. Kaikin puolin niin täydellistä, että jos ajan olisi voinut pysäyttää, niin olisin pysäyttänyt sen hetkeksi tähän. <3

    Lapset juoksivat innoissaan rannalle. Aarteita löytyi taasen vaikka kuinka paljon.

    Tämä ranta oli ehkä jopa upein ranta, jossa olen ikinä käynyt. Vaaleaa hiekkaa ja kauniin sininen vesi. Taustalla vielä vuoret.

    Löysimme kylmän veden korallia rannalta. Lofoottien lounaispuolella sijaitsee koralliriutta Røstrevet, joka löydettiin vasta vuonna 2002. Vaikka olenkin todella kiinnostunut luonnosta ja maantiedosta, niin en tiennyt, että korallia elää kylmässä vedessä ennen kuin googlettelin asiaa Norjassa ollessamme. Aina oppii uutta ja se onkin matkailussa parasta.

    Oli taas aika aloittaa telttapaikan etsintä. Aloitimme rannasta, joka oli aika alkupäässä. Näimme tämän rannan ajettuamme ensin saariryhmän päähän katsomaan mitä siellä on. Tuolloin rannalla oli jokunen teltta ja ihmisiä mutta nyt ranta oli tyhjillään. Iso ja pitkä hiekkaranta ihan tyhjillään kauniina päivänä. Uskomatonta. Parkkipaikalle oli kyltit tieltä, joten tänne on helppo löytää. Parkkipaikalta löytyi vessa ja roskikset. Siinä mielessä paikka olisi ollut hyvä mutta kävelymatka rannalle oli sen verran pitkä, ettei tavaroiden kantaminen olisi alkanut ärsyttämään. Upea paikka kyllä, ja pienemmällä porukalla ja vähemmällä tavaramäärällä olisin varmasti jäänyt yöksi tänne.

    Lähdettiin ajamaan vähän eteenpäin ja vastaan tuli seuraava ranta. Tämä olisi hyvä paikka nukkua seuraava yö.

    Me olimme hyvissä ajoin paikan päällä ja saatiin todella kiva spotti teltalle rannan keskivaiheilta. Samaan aikaan toisessa päässä rantaa oli norjalaisia perheitä telttailemassa. Iltaa kohden vastakkaiseen päähän rantaan tuli lisää norjalaisia. Mieheltäni kysyivät saksaksi voiko hän siirtää sen verran autoa, että he pääsevät pakittamalla rantaan asti. Englanti löytyi kuitenkin yhteiseksi kieleksi ja homma saatiin hoidettua. Sama suomalainen perhe joka oli ensimmäisessä yöpaikassa meidän kanssa tuli iltamyöhään myös tänne. Tällä kertaa ajoivat hieman kauemmaksi meidän teltasta. Olimme jo menossa nukkumaan tässä vaiheessa, kun telttamme toiselle puolelle parkkeerasi pari teltallista nuorempia norjalaisia. Kahteen asti he jaksoivat lörpötellä, myös suomalaiset toisella puolella telttaa jaksoivat valvoa. Sellainen yö se sitten tällä kertaa. Onneksi oli edellisyön saanut nukkua hyvin.

    Vaikka rannan vierestä meni tie, niin se ei kyllä haitannut meitä. Aika vähän siinä oli yön aikana liikennettä.

    Ylipäätään koko Sommarøyssa oli mun mielestä hiljaista siihen nähden, että kesäsesongin luulisi olleen parhaimmillaan. Autoilijoita kyllä oli, mutta ei siinä määrin mitä oli 2018 Lofooteilla meidän ollessa siellä reissussa. Norjalaisia ja suomalaisia näkyivät olevan lähes kaikki, jotka olivat menossa tai tulossa.

    Olin lukenut, että Sommarøysta löytyy myös paikkoja, jos tykkää kiivetä ylös, mutta lapsemme eivät taaskaan olleet kovin innostuneita asiasta. Koska kyseessä oli ihan yhtälailla heidän lomansa kuin meidänkin, niin on mentävä myös pienempien ehdoilla eikä tehdä aina vain niin niitä juttuja mistä itse tykkää.

    Kävin muuten illalla ennen nukkumaan menoa uimassakin. Sain jopa mieheni yllytettyä uimaan vaikka hän ei ui edes Suomessa lämpiminä kesinä. Vesi oli suorastaan aivot jäädyttävää. Ei tullut sellainen olo, että olisi voinut uida pidempään. Sen verran kirpsakalta vesi tuntu kropassa.

    Maisemat oli aamulla teltan oven avatessa kauniit. Taas kelpasi juoda aamukahvinsa maisemia ihastellen. Heräsimme aika aikaisin, koska olimme suunnitelleet, että lähtisimme lautalla Sommarøysta Senjaan. Tarkoitus oli mennä yli ensimmäisellä lautalla jos kyytiin mahtuu. Siinä kun pakkailimme tavaroita pohdimme asiaa ja tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että lähdemme ajamaan kohti Lofootteja. Meillä olisi vielä aikaa ajella ympäriinsä eikä sinänsä ollut kiire minnekään.

  • Kvaløya

    Reissusuunnitelmia tehdessä olin päättänyt, että haluan päästä Tromssaan ja sen lähisaariin. Parina kesänä olimme ohittaneet Tromssan läheltä ollessamme Senjalla ja Lofooteilla, joten nyt olisi se reissu, kun menemme Tromssaan. En kuitenkaan ollut kuvitellut, että etsisimme yötä myöden telttapaikkaa Tromssan lähistöltä. Siihen kuitenkin jälleen päädyttiin, kun lähdimme Lyngenin niemimaalta ajelemaan kohti Tromssaa hieman liian myöhään illasta. Tarkoitus oli katsoa telttapaikkaa Nordkjosbotnista, mutta siellä ei ollut mitään kivaa paikkaa, johon olisi uskaltanut pystyttää teltan. Koska oli hieno keli, niin telttailu oli ykkösvaihtoehtomme ja olimme myös niin myöhään esimerkiksi Tromssassa etten olisi enää kehdannut lampsia hotelliin kysymään vapaata huonetta. Niinpä ajoimme, niin pitkälle kunnes sopiva telttapaikka löytyisi ja löytyihän se lopulta Kvaløyasta.

    P-paikka oli tyhjillään ja ympärillä upea luonto laaksossa. Mielestäni meillä kävi tuuri, että päädyimme sinne oman perheen kera yöksi. Saimme olla ihan omassa rauhassa ja vieressä kulkeva tie oli yöllä hiljainen. Kangaspohjainen maasto oli täydellinen teltalle ja siinä oli muuten ihan mahtava nukkuakin. Nukuin varmaan koko reissun parhaat unet tuolla.

    Norjan viidenneksi suurin saari Kvaløya kuuluu Tromssaan kuntaan ja asuttaa noin

    15 000 asukasta.

    Aamulla heräsin kahdeksan maissa ja kävin katsomassa mihin p-paikalta lähteneet polut veivät. Huvittavinta oli, kun lunta oli ihan lähellä. Ilmeisesti viime talvi on ollut todella luminen, sillä yhtenäkään vuonna aiemmin, kun olemme Norjassa olleet, niin lunta ei ole ollut näin paljon. Olemme nimittäin olleet reissussa kolmena kertana lähes samaan aikaan, joten sen vuoksi vertailua on helppo tehdä.

    Keli ei kuitenkaan ollut kylmä vaikka lunta olikin vuorilla. Se, että lähtee Pohjois-Norjaan ”aurinkolomalle” koomisinta koko reissussa. Olin nimittäin pakannut lähes tulkoon vain lämpimiä vaatteita ja sadevarusteita, jotta tällä kertaa emme jäätyisi. Voin todeta, että ostamani sadetakki ja kaikille mukaan raahaamani kerrastot jäi käyttämättä. Saimme nauttia t-paita keleistä ja aurinkoisista keleistä viimeiseen yöpaikkaan asti. Tuntui hassulta palata Norjan reissulta väriä saaneena, mutta sitä se aurinko ja ulkoilma teettää.

    Aamiaisen jälkeen lähdettiin katsomaan lunta lähempää, jotta lapsilla olisi ihmeteltävää. Tien toiselta puolelta lähti polku vesiputoukselle, jota pitkin lähdettiin kulkemaan. Lunta oli vastaan jo lyhyen kävelyn jälkeen. Lasten heiteltyä hetken lumipalloja jatkettiin polkua eteenpäin. Polku oli paikoitellen tosi märkä, koska vuorilta valui sulamisvettä mutta seikkailemassahan tässä oltiin, joten yritin olla murehtimatta sukkien ja kenkien kastumista.

    Välimatkat Norjassa saavat minut aina yhtä hämilleni, samoin Suomen Lapissa. Onko syynä tunturi/vuorimaisemat vai mikä? Hetken käveltyämme olimmekin jo tosi kaukana autolta emmekä olleet vielä edes lähellä sitä vesiputousta, jota kohta olimme ajatelleet menevämme. Lapset alkoivat kyllästyä ja menin hetken matkaa edellä yksinäni, mutta vesiputous oli edelleen jossain kaukana (kohina kuului kyllä kovana). Käännyin myös takaisinpäin ja lähdettiin koko porukka takaisin autolle purkamaan leiri.

    Leirin purun jälkeen suuntasimme Tromssaan, josta oli yöllisestä ajosta jäänyt mieleen tunnelin sisäiset liikenneympyrät. Tromssan kaupunki on upeasti vuoren rinteellä. Todella sympaattinen ja kaunis kaupunki. Me kävimme muina turisteina Burger Kingissä syömässä, jonka jälkeen XXL:ssä shoppailemassa. Olin alkanut toivoa muutaman päivän jälkeen retkituoleja, jotta ruuat saisi syötyä istualleen. Paikoissa, joissa olimme yöpyneet ei ollut mitään paikkaa missä istua, ei isompaa kiveä tms. XXL myi halvalla retkituoleja, joten ostimme pari kappaletta, koska enempää ei olisi autoon edes mahtunut. Super ison teltankin olisi saanut mielestäni suht edullisesti mutta meidän auton ei vain olisi enää mahtunut mitään isoa, joten jouduin jättämään teltan ostamatta. Sama teltta tuli kyllä viikkoa myöhemmin Suomen XXL:ssä myyntiin vielä halvemmalla mutta en ehtinyt siihenkään tarjoukseen tarttua, kun kaikki teltat oli jo myyty. Lasten vaatteiden alerekistä bongasin molemmille hyvällä alennuksella takit. Tytölle Helly Hansenin takki ja pojalle Didrikssonin takki. Aikuisten puolella ei ollut mitään ostettavaa, mutta lasten takkeihin olin todella tyytyväinen, sillä niillä on käyttöä syksyllä. Hetken aikaa pyörimme paikallisessa ostarissa, jossa tämä XXL:lläkin oli. Lapset halusivat ehdottomasti lelukauppaan pyörimään ja koska väkeä oli kaupoissa vähän, tuntui turvalliselta haahuilla vain ympäri kauppoja. Samalla pääsimme käymään ruokakaupassa täydentämässä loppuneita juttuja ja löysin sieltä loistavan makuista jääteetä, jonka nimen jo täysin ehdin unohtaa.

    Tromssa yllätti positiivisesti vaikka näimmekin vain murto-osan kaupungista. Olisimme halunneet mennä maisemahissillä ylös vuorelle mutta lapset eivät suostuneet tähän. Heitä ajatus hissistä pelotti, joten emmehän voineet heitä pakottaa moiseen, Voi olla, että olisin itsekin pelännyt kuollakseni, koska korkeat paikat eivät ole minun juttuni yhtään mutta olisin halunnut kuitenkin pelosta huolimatta kokea maisemahissin kauneuden. Muutakin nähtävyyksiä kuten sherparappuset ja Polaris akvaario oli muistivihossani mutta kummassakaan ei sitten käyty.

    Meillä oli viime vuonna suunnitteilla juosta Tromso skyrace mutta jouduimme silloin kisan perumaan omalta osaltamme. Tuolloin oli tarkoitus samalla viettää enemmän aikaa Tromssassa ja varaamme hotelli oli ihan keskustassa ja samasta paikasta olisi lähtenyt itse kisakin. Jossakin kohtaa haluisin kyllä osallistua kyseiseen kisaan ja samalla viettää useampi päivä Tromssassa. Näin näkisi maisemia läheltä ja kaukaa. Samalla rahalla saisi Tromssasta kaiken irti.

    Näihin maisemiin päättyi Kvaløyan ja Tromssan seikkailut ja oli aika siirtyä tästä eteenpäin seuraavalle saarelle. Lisää seuraavan yön telttapaikasta, seuraavassa postauksessa.

  • Blåvatnet

    Tuo upea turkoosin värinen järvi, josta varmasti suurin osa Norjaan matkustavista on nähnyt kuvia. Moni on varmaan käynyt myös paikan päällä livenä ihastelemassa järven rannalla. Kun aloimme suunnittelemaan Norjan reissua tälle kesälle, niin listani kärkipäässä oli nähdä Blåvatnet. Halusin nähdä turkoosin järven omin silmin. Miettisin ennen lähtöä, että onkohan järvi oikeasti niin kaunis kuin kuvissa ja entä jos järvi onkin jotenkin tosi pieni ja mitäänsanomaton loppujen lopuksi?

    Lähtöpisteellä

    Google mapsiin kannattaa kirjoittaa Blåvatnet trail head. Kävimme nimittäin ensin kävelemässä ihan eri paikassa, jossa kylläkin oli parkkipaikka ja muutamia telttoja mutta käveltyämme muutaman kilometrin aloin katsomaan google mapsista karttaa ja aloin miettiä, että kyllä siellä Blåvatnetin parkkipaikalla piti olla vessakin mutta ei tuossa meidän lähtöpaikan parkkipaikalla ollut mitään. Ei edes autoja, vain muutama teltta. Käännyttiin ja lähdettiin tarpomaan takaisin autolle.  Ilmeisesti tuoltakin parkkipaikalla lähti reittejä jonnekin, sillä tietä ja polkua pitkin mekin menimme, mutta reittimerkkejä ei näkynyt.  Luonto oli kaunista tälläkin matkalla, jonka kävelimme ja näimme paljon lampaita, mutta olimme väärässä paikassa.

    Muistin siinä väärällä parkkipaikalla ollessa, että olin lukenut jonkin postauksen juuri tästä samasta asiasta ja aloin äkkiä googlettamaan. Nopeasti löytyikin tieto, että millä haulla google maps löytää oikealle parkkipaikalle. Olimme kääntyneet liian aikaisin ja tosiaan oikealle parkkipaikalle löysimmekin muutaman kilometrin ajettuamme eteenpäin. Nyt alkoi olla sen näköistä mitä olin lukenut. Löytyi vessa ja kioskikin, joka tosin oli vielä lähtöaikaan kiinni. Saimme hetken etsiskelyn jälkeen auton parkkiin. Selkeästi ihmisiä oli nyt paljon liikkeellä; suomalaisia ja norjalaisia enimmäkseen. Lisää parkkitilaa oltiin tekemässä joka varmasti on tarpeen kun sesonki on pahimmillaan. Osa oli parkkipaikan tuntumassa telttailemassa ja moni lähtikin pois siinä kohtaa, kun me olimme vasta lähdössä kävelemään. Näin tilaa tuli juuri sen verran lisää kun uusia tulijoita tuli paikalle.

    Polku oli alkuun helppoa kuljettavaa ja lyhyet pitkospuutkin oli matkalla. Meille osui lämmin ja aurinkoinen päivä. Aika nopeasti sai todeta, että on pukenut ihan liikaa päälle ja joutui riisumaan takit pois. Otimme reppuun eväitä mukaan, ja ne olivatkin tarpeen varsinkin lasten kanssa kulkiessa. Juomaa olisi saanut olla jopa enemmän kuin olimme ottaneet, sillä kuumuus verotti ja jatkuvasti oli jano. Lämmintä vaatetta kannattaa kuitenkin olla mukana lämpimänä päivänäkin, sillä takaisin päin tullessa oli kylmä vastatuuli ja fleecetakki ei ollut yhtään liikaa.

    Muutama ”hankalampi” puron ylitys oli reitin varrella ja niissä mentiin alla olevan kuvan tyylisesti kuopuksen kanssa. 😀 Eihän nuo hankalia aikuiselle eikä hieman isommalle lapselle ollut mutta meidän pikku pätkälle ne olivat, kun pelkäsi niin kamalasti, että kengät kastuu. Lapsille oli perus lenkkarit jalassa, jotta olisi mukavampi kävellä. Jos haluaa hifistellä ja lapset ovat tottuneet vaelluskenkiin, niin suosittelen kyllä laittamaan sellaiset jalkaan. Minulla ja miehelläni oli Inovin polkujuoksulenkkarit jalassa, joista löytyy paljon pitoa ja pitävät myös jonkun verran vettä. Lapsille lähti tämän reissun jälkeen hankintalistalle vaellukseen sopivat kengät.

    Loppumatka reitistä onkin sitten kivikkoa. Lähes järvelle asti on helpompaa kivikkoa ja lopuksi todella isoja lohkareita. Se mikä reitissä oli hyvää varsinkin näin korona aikaan, että suurimmaksi osaksi reitti on leveä kuivunut kivikkoinen joki. Näin ollen ei tarvitse kävellä toisissa ihmisissä kiinni ja odottaa, että pääsisi ohi vaan sen kun kävelee kauempaa. Reitti on merkitty punaisilla kivillä,, joten reittimerkit näkyy kyllä selvästi vaikka ei niissä kiinni kävelisi.

    Matkaa järvelle on 4 kilometriä suuntaan ja se voi vaikuttaa lyhyeltä matkalta mutta jos on lapsia mukana, niin kannattaa varautua pidempään retkeen. Meillä meni koko retkeen taukoineen ja hetken istuskeluun järven rannalla lähes 7 tuntia.

    Tältä näytti maisemat järveä kohti kävellessä. Vuoret tulivat aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopuksi ne olivat ympäröimässä järveä. Minusta maisemat olivat todella kauniit ja jopa fiktiivisen oloiset. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun olisi toivonut jonkun nipistävän minua.

    Myös esikoisen puhti tahtoi loppua odotellessa pikkuveljeä, mutta mikäs siinä kuin istuskelemaan mättäälle tai kiven päälle. Ei tuonne kiireellä kannata lähteä. Pakkaa paljon eväitä mukaan ja nauttii niitä siinä matkan varrella samalla maisemia ihaillen.

    Tässä näitä lopun lohkareita, joita sai kiivetä hetken matkaa. Matka, on lyhyt, jossa näitä isompia lohkareita on, joten ei kannata sen takia jättää retkeä välistä. Norjalaiset olivat siellä pienten lasten kanssa ja monella oli selässä kantorepussa pienempi lapsi vielä kyydissä. Ajattelin mielessäni, että ne on kyllä aikamoisia sissejä, mutta kai he ovat tottuneet myös siihen. Mieheni kantoi myös meidän 6-vuotiasta välillä reppuselässä takaisin päin mennessä, kun vauhti hidastui hänellä lähes olemattomaksi. Näin saatiin taas pikkuiseen virtaa, kun sai hetken nauttia kyydissä olosta.

    Järvellä

    Vihdoinkin päästiin järvelle asti. Se oli juuri niin taianomaisen värinen kuin mitä kuvissa oli näyttänyt. Upea! Järvi on syntynyt jäätikön sulamisvesistä. Itseäni olisi kiinnostanut tietää mistä turkoosi väri tulee järveen, mutta en löytänyt mistään vastausta.

    Parhaimpina sesonkiaikoina järven rannalla tuskin pystyy istumaan näin väljästi mitä nyt sai oltua. Istuskelimme ja söimme eväitä. Vaikka ihmisiä oli ympärillä, niin tunnelma oli hyvin rauhallinen. Yksi lapsi näytti käyvän polskimassa vedessä mutta ei hänkään kauan vedessä viihtynyt.

    Meillä oli myös uikkarit mukana, jos olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan mutta täytyy todeta, että vaikka kävellessä järvelle tuli todella kuuma, niin nilkkoja enempää ei pystynyt kastautumaan. Vesi tuntui pakastavan varpaita. Vesi oli vaan ihan jäätävän kylmää. Toki jos olisi tottunut avantouimari, niin ei tuo välttämättä tuntuisi pahalta.

    Oli aika jatkaa matkaa takaisin parkkipaikalle. Kivikkoa olisi edessä kilometri toisensa perään. Nyt sai kaivaa jo takin esiin, sillä järveltä lähtiessä alkoi viluttaa ja oli kylmä vastatuuli. Olin ihmetellyt järvelle päin kävellessä, että miksi kaikki järveltä tulevat ovat takki päällä ja sinen päin menevät t-paita päällä mutta ymmärsin sen sitten kun mekin lähdimme pois päin. Niin vain ilma tuntui kylmemmältä.

    Päästyämme takaisin parkkipaikalle siirsimme auton lähemmäs pöytäryhmää, joita siellä oli jonkun verrankin. Ajateltiin laittaa vielä kunnon ruoka tulille ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa. Seuraamme liittyi Turkulainen pariskunta, jotka olivat olleet reissussa jo pidempään. Oli ihan hauskaa vaihtaa kuulumisia sekä vinkkejä puolin ja toisin.

    Minusta Blåvatnetiin kävely oli ehdottomasti sen arvoista. Vaikka sitä kaikki hehkuttaa, niin yksikään ei hehkuta turhaan. Taas pitää muistaa myös se, että kaikki ei arvosta samoja asioita ja jos ei Blåvatnet kiinnosta itseään, niin ei sinne kannata mennä. Tekee mieluummin sellaisia asioita joita itseään kiinnostaa. Netti on pullollaan kiinnostavia kohteita kaikkialla maailmassa. Itse tein ennen lähtöä monen viikon tutkimustyötä Pohjois-Norjan kiinnostavista kohteista ja nimenomaan meidän perhettä kiinnostavia kohteita. Minnekään ei kannata mennä vain siksi, että sinne olisi jotenkin pakko mennä kun muutkin menee. Sinun elämäsi, joten sinä päätät mitä haluat nähdä ja kokea!

     

  • Lyngen

    Pohjois-Norjassa sijaitseva Lyngenin alue oli meille ihan uusi aluevaltaus. Olin lukenut paljon kehuja Lyngenistä ja nähnyt mitä kauneimpia kuvia vuoristomaisemista. Olin jo täysin myyty Lyngeniin pelkkien kuvienkin perusteella, mutta ihastus vain kasvoi, kun pääsi näkemään nuo kaikki kauniit maisemat itse.  Olinhan aiemmin käynyt jo Senjassa ja Lofooteilla, joten ihan noviisina en Norjaan lähtenyt mutta en silti olisi uskonut, että Norjasta löytyy vielä upeampia paikkoja. Lofoottien eduksi pakko on todeta, että sinivihreä veden väri tekee siellä maisemista entistä upeampia mutta lumiset vuoret tekivät kyllä yhtä suuren vaikutuksen Lyngenissä.

    Lyngseidetiin ajaa Kilpisjärveltä alle kahdessa tunnissa, jos ei pahemmin pysähtele. Maisemat toki ovat upeat koko matkan Norjan rajalta asti Lyngeniin, joten pysähtelemättä on vaikeaa edetä, kun kaikkialla olisi niin kuvauksellisia paikkoja.  

    Lautalla muualle

    Svensbystä pääsee lautalla Breivikeidetiin, jonne matka kestää noin 20 minuuttia.

    Lyngseidetistä pääsee lautalla Olderdaleen, ja perille lautta ajaa noin 35 minuutissa.

    Meidän oli alun perin tarkoitus mennä lautalla yli Breivikeidetiin, mutta ajateltiin, että samassa ajassa, kun istuu lauttajonossa, niin ajaa Tromssaan. Harmittaisi vain jos ei mahtuisi lauttaan ja joutuisi odottelemaan seuraavaa. Pahimmassa tapauksessa ei mahtuisi edes päivän viimeiseen vuoroon ja joutuisi joka tapauksessa ajamaan autolla seuraavaan paikkaan. Mitä olen lukenut tämän kesän lauttatilanteista Pohjois- Norjassa, niin paljon on vaihdellut autojen määrät. Ihan riippuu päivästä ja kellonajasta mahtuuko ensimmäiseen lauttaan vai jääkö rannalle ruikuttamaan.

    Telttailu Lyngenissä

    Pohjois-Norjassa yleisesti ottaen löytyy hyvin paljon levähdyspaikkoja tien varsilta, joissa on roskis ja monesti myös vessa. Jos on liikkeellä asuntoautolla tai- vaunulla, niin majoituspaikan löytäminen ei tosiaankaan ole vaikeaa. Telttaillessa joutuu hieman enemmän miettimään mihin voi majoittua, sillä moni levähdyspaikka on pelkkää asvalttia eikä lähellä eli kantomatkan päässä ole nurmikkoa tai kangasmetsää, johon teltan voisi pystyttää. Kyllä telttapaikkoja löytyy runsain mitoin jos on valmis kantamaan tavarat hieman pidemmälle parkkipaikalta. Meillä ei ollut valmiuksia siihen, että telttakamat olisi kuljetettu kävellen kauemmas, koska olisi kannettava neljän ihmisen tavarat ja ruuat, joten tyydyimme paikkoihin, joissa teltan sai parkkipaikalle tai ihan parkkipaikan tuntumaan.

    Norjassa pätee jokamiehenoikeudet, joten teltan voi pystyttää, kunhan asutusta ole ihan lähellä. Me otimme tämän ehkä liiankin kirjaimellisesti ja katsoimme hyvin tarkkaan telttapaikat. Mietin aina asiaa omalta kohdaltani. Haluisinko, että joku telttailee minun kotini lähellä, kenties takapihallani tai minun omistamalla rannallani? En haluaisi. Varsinkin kun lääniä riittää missä asutusta ei ole, niin voi hyvin ajella hieman pidemmälle asutuksesta pois päin. Näin välttyy turhilta kiistoilta, pahoilta katseilta ja saa kaiken lisäksi olla omassa rauhassa.

    Ensimmäisen yön upea telttapaikka löytyi tieltä Fv91 ennen sorajalostamoa vasemmalla puolella tietä ihan rannalta. Tuo oli ainoa sorajalostamo, joten siitä ei voi erehtyä. Näimme muutaman auton siinä parkissa ajettuamme ensimmäisen kerran siitä ohi. Kävimme pienellä ajelulla vielä saarta eteenpäin kunnes käännyimme ja tulimme takaisin paikkaan, jossa autot oltiin nähty. He lähtivät aika pian sen jälkeen kun olimme pystyttäneet teltan. Olimme hetken aikaa ainoat telttailijat tällä hienolla paikalla. Ruuat syötyämme ihastelimme maisemia ja lapset sekä minä etsimme simpukoita rannalta. Oli vain kaikin puolin niin kaunista ja rauhallista. Olimme jo kömpimässä nukkumaan, kun paikalle ajoi asuntoauto joka jäi pienen matkan päähän meistä. Suomalaisia sielläkin. Siinä kohtaa kun olimme jo täysin nukkumaan meno valmiita ajoi paikalle kaksi autoa lisää. Molemmat parkkeerasivat molemmin puolin telttaamme ja toinen porukka pystytti teltan lähes meidän autoon kiinni. Kello oli yhdeksän ja oltiin matkaamisesta ihan väsyneitä mutta eri ajatus oli näillä jotka juuri vasta saapuivat paikalle. He alkoivat laittaa ruokaa ja lapset leikkivät kovaäänisesti rannalla. Sinänsä minua ei olisi haitannut äänet mutta kun olin niin hiton väsynyt. Onneksi alkoi satamaan oikein kunnolla hetkeksi aikaa, niin nämäkin porukat siirtyivät teltan sisään ja äänet ei kuuluneet enää niin hyvin ja nukahdin.

    Meri-ilmalla taisi olla vaikutusta, sillä nukuin yön hyvin. Vähän oli vilua jossain kohtaa ja kaivoin lämpimämpää vilttiä minun ja esikoisen päälle joka oli liimautunut kylkeeni kiinni. Aamukahvia juodessa ihailin merta ja vuoristoa. Niin kaunista. Tuli tunne, että jonkun pitäisi nipistää minut hereille mutta totta se oli. Olin Norjassa juomassa aamukahvia kauniissa paikassa.

    Vatsat täynnä lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Halusin ehdottomasti nähdä Blåvattnetin ja siellä kävimmekin, mutta kirjoitan siitä kokonaan oman postauksen myöhemmin. Nordlenangen oli seuraava määränpäämme. Ajoimme niin pitkälle kuin autotietä riitti. Autotien päättyessä matkaa voi jatkaa kävellen saaren päähän asti, mutta ilma oli sen verran tuulinen ja kylmä, että tyydyimme etsimään simpukankuoria rannalta ja hyödynsimme sisävessan mahdollisuuden parkkipaikalla.

    Rannalta löytyi simpukoita, merisiilin kuoria ja kauniita kukkia.

    Takaisin päin tullessamme aloimme jo katsomaan uutta yöpymispaikkaa ja päätimme, että jos kiva paikka löytyy, niin jäämme siihen ja jos ei löydy uutta kivaa paikkaa Lyngenistä, niin lähdemme ajamaan kohti Tromssaa.

    Seikkailu jatkukoon seuraavassa postauksessa Tromssan alueelta. 🙂