• Viikonloppu Pietarissa

    Olen aina halunnut käydä Pietarissa ja marraskuussa siihen tarjoutui mahdollisuus, johon tottakai tartuin. Varsinkin kun sain matkaseuraksi äidin sekä muitakin sukulaisia ja tuttuja, niin tuntui turvalliselta lähteä matkaan. Minulla oli suuri aikomus tutkia valmiiksi mitä kaikkea nähtävää Pietarissa on mutta se jäi aikomukseksi. Viikot ennen reissua oli kiireisiä ja aloin huomata omassa olossa loman tarpeen. Keskittyminen herpaantui kaikesta ja en ollut oma itseni. Ajattelin reissun tekevän hyvää kun pääsi hetkeksi pois tutuista kuvioista ja joutuisi istumaan bussissa jumissa omien ajatusten kanssa ”ihan tarpeeksi pitkän ajan”. Reissu ei ehkä sujunut ihan niin kuin olin sen kuvitellut päässäni.

    Pietarissa olisi saanut aikaa kulumaan rutkasti pidemmänkin ajan.

    Käytyäni aiemmin jo bussilla Venäjällä Kingisepissä sekä Valko-Venäjällä Minskissä, on nämä pelottavat rajamuodollisuudet tulleet tutuiksi. Suomen puolella tullissa vielä uskaltaa hymyillä mutta bussin kaarrettua Venäjän puolen rajalle hyytyy hymy, niin rajalla työskenteleviltä kuin Venäjän puolelle menijöiltä. Ihan joka ikinen kerta rajan ylitys Venäjän maille pelottaa. Uusien e-viisumeiden myötä porukkaa on käännytetty 30% rajalla koska e-viisumeita ei ole täytetty oikein. Varsinkin ne, joilla on ääkkösiä nimessä saa olla tarkkana viisumia täyttäessä. E-viisumi kyllä muuten on paljon fiksumpi ja halvempi, olisiko ollut kympin luokkaa. Mennessä meidät syynättiin todella tarkkaan rajalla ja lopulta päästiin kaikki passintarkastuksen läpi. Eikä oltu kuin pari tuntia ohjelmasta myöhässä loppu päivän.

    Venäläisten röyhkeä asenne, on sellainen asia joka vaatii aina totuttelemista. Se on vain heidän tyylinsä. Heti rajalla pääsee toteamaan tämän hymyttömän olemuksen joka jatkui koko reissun ajan. Venäläisten kasvoilta ei juuri erota mitään ilmeitä. He voivat tervehtiä mutta hymyä tai muutakaan ilmettä ei kasvoilta tule esille. Röyhkeys tulee esille hyvin liikenteessä jonne en ikinä itse uskaltaisi mennä ajamaan. Mikäli omaa egoistin asenteen niin pärjää hyvin heidän kanssaan liikenteessä. Kaikkialla näkyy kuinka jokainen haluaa olla se ensimmäinen ja vain se on tärkeää, että itse pääsee. Pistin esimerkiksi merkille, että vilkut päällä olevat ambulanssit odottivat liikennevalojen vaihtumista. Ymmärrän Pietarin kokoisessa kaupungissa liikenneruuhkien olevan mahdottomat ja liikenne oli muutenkin aika kaoottista mutta silti tuntui hullulta nähdä ruuhkissa ambulanssit jotka eivät päässeet eteenpäin. Aamiainen oli seuraava paikka jossa röyhkeys ja minä minä- asenne tuli esille. Kyynärpäätaktiikalla ruokaa sai lautaselle. Tämän saman tosin olen huomannut muuallakin matkustaessa jossa on samaan aikaan lomailemassa itänaapurin ihmisiä. Itse aloittaa aina linjaston alusta, jossa on lautaset ja ottimet jonka jälkeen siirtyy ottamaan ruokaa. Näille ei tämä ollut yhtään tuttua vaan ruokaa tultiin ottamaan suoraan naaman edestä. Kun moiseen touhuun ei ole tottunut, niin aamut ei lähteneet käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, jota lomalla ollessa tietty toivoisi.

    Bussimatka oli Neva toursin järjestämä ja heillähän kokemusta löytyy 28-vuoden ajalta Venäjälle matkustamisesta, joten hyvissä käsissä oltiin. Heidän kautta järjestyi retket, joista me olimme valinneet äidin kanssa perjantai illan metromatkan kauppakeskus Galleriaan sekä lauantai aamun kaupunkikierroksen, johon oli yhdistetty myös sirkus. Lauantai illalla oli vielä Neva-joella juhlaristeily johon kuului ruokailu.

    Kaupunkikierroksella sai nähdä mahtavia paikkoja bussin ikkunasta käsin mutta vielä on joskus päästävä uudestaan näkemään nämä läheltä. Bussilla pääsee näkemään yleisellä tasolla paljon mutta itse olisin kaivannut enemmän liikkumista kävellen. Olisin halunnut päästä paikkoihin sisään ja nähdä mitä ne pitävät sisällään. Ulkoapäinhän moni rakennus on jo todella upea, joten voin kuvitella, että ne on myös sisältä hämmästyttäviä.

    Itseä jäi harmittamaan kaupunkikierroksella se, kun bussiin tuli useampi mieshenkilö hirveässä krapulassa. Suurin osa niistä istui edessäni tai takanani. Koko keskittyminen meni itsellä siihen, että saan pidettyä aamiaisen sisällä. En todellakaan ole alkoholinvastainen ja saa lähteä viettämään iltaa mutta onko pakko tulla pilaamaan muiden matka haisemalla ihan hirveästi viinalle, valittamalla koko matkan ajan kuinka kauan reissu kestää tai juoksemalla bussin vessassa oksentamassa. Kyse oli kuitenkin aikuisista yli 40 vuoden ylittäneistä ihmisistä. Yhden kohdalla voisi ymmärtää vodkan juomisen ylilyönnin mutta kun koko porukka oli samassa kunnossa. Kotimatkalla saimmekin tietää, että kolmesta bussista vain yksi matkustaja oli joutunut alkoholin yliannostuksen vuoksi sairaalan teho-osastolle. Liekö ennätys vai yllätys. Se jää arvoitukseksi.

    Hotelli

    Majoituimme Moskva hotellissa, joka yllätti siisteydellään ja modernilla olemuksella. Tämä hotelli taisi olla top 3:ssa Pietarin isoimpien hotellien listassa ja se kyllä siellä näkyikin. Hotelli oli ISO ja huoneemme sijaitsi ihan käytävän toisessa päässä, jolloin askelia kertyi reilusti päivän aikana. Hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsi kauppoja kuten Prisma ja vieressä oli myös McDonalds. Metro sijaitsi ihan hotellin vieressä. Ihmettelimme viikonlopun ajan kiinalaisten suurta rynnäkköä hotellilla mutta selvisi, että kiinalaiset omistivat kyseisen hotellin. Hotelli on edullinen mutta jos itse valitsisin majoituspaikan Pietarista, niin ottaisin sen lähempää nähtävyyksiä. Nyt oli aika kaukana kaikesta enkä usko, että olisin kävellen lähtenyt katsomaan nähtävyyksiä vaan olisi ollut pakko turvautua metroon jos bussia ei olisi ollut.

    Nevan risteily

    Vodka virtasi ja laulu raikui.

    Pääruoka
    Alkuruoka

    Risteily oli kauden viimeinen ja lähdettyämme laivalta maihin, ajoi se talven tuloa karkuun telakalle. Kesällä nämä Neva-joen risteilyt ovat suosittuja ja uskon, että niissä saa silloin enemmän irti kaupungista kuin mitä nyt sai. Istuimme sisällä koko pari tuntisen ajan ja kaupungin kaunista valaistusta näki ikkunoista ulos katsomalla. Risteilyllä oli tanssia ja laulua, johon lähes kaikki joutuivat mukaan joko vapaaehtoisesti tai hieman pakotetusti. Itse säästyin tältä hauskuudelta sillä istuin vodkalasi kädessä koko ajan näyttäen sitä, että juominen oli juuri kesken. Sainkin siis kuvata muiden hauskoja hetkiä ja naureskella muiden kohellusta.

    Ruoka risteilyllä oli ehkä koomisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt. Olimme äitini kanssa tilanneet gluteenittoman ruuan sillä molemmilla meillä on keliakia. Alkuun oli feta-oliivi-kurkku-tomaatti-salaatti mutta meiltä kahdelta se vietiin pois ja tilalle tuotiin riisipohjainen salaatti, jossa oli mm. oliiveja ja suolakurkkua. Sitten meille tuotiin pieni leivän palanen jossa oli mätiä ja persiljaa. Muut saivat leivän palasen mutta siinä oli sentään smetanaa mädin ja persiljan lisäksi. Yksi lasillinen vodkaa meni jo siinä, että sai tuon leivän syötyä. Oli nimittäin kamalimman makuista mätiä mitä olin koskaan syönyt. Vodkalla senkin sai huuhdeltua alas. Seuraava ruoka vasta olikin yllätys. Muut saivat taikinasta tehdyt nyytit joiden sisällä oli sienistä tehtyä muhennosta. Me saimme äidin kanssa vartaan missä oli neljä paistettua herkkusientä. 😀 Ei siinä mitään ne oli hyviä mutta ehkä olisi kaivannut jotain muuta kaveriksi. Pääruoka ei eronnut muiden ruuasta muuta kuin, että meidän annoksissa ei ollut kastiketta eikä hapankaali/porkkanaraastetta vaan sen tilalla oli kurkkua. Jälkiruuaksi muuta saivat kakkua ja me saimme tyytyä sairaalassakin tutuksi tulleeseen hyytelöön, jossa oli marjoja ja hedelmän palasia.

    Ruuasta jäi sellainen olo, että he olettivat gluteenittoman tarkoittavan myös maidotonta koska kaikki maitoon tehdyt jutut oli poistettu meidän annoksista. Ymmärrän, että kaikkialla maailmassa gluteenittomuus ei ole kovinkaan hyvin tiedossa ja jättämällä yhdestä ruokavaliosta pois ns. kaiken allergisoivan saa siitä useammalle sopivan. Tämä on se syy miksi monessa paikassa gluteeniton ruoka maistuu ihan hirveälle kun siitä on otettu kaikki makua tuovat ainesosat pois kuten voi, kerma ja mausteet. Näin saadaan juuri sitä lähes näkymätöntä ruokaa, joka ei maistu, ei tuoksu eikä näytä miltään. Eikä tämä ole vain naapurimaamme ongelma vaan ihan Suomessakin on tullut huomattua tämä.

    Sirkus oli paikkana hieno ja venäläisethän ovat tunnettuja sirkusosaamisesta, joten odotin tätä esitystä mielenkiinnolla vaikka tiesin, että esityksessä voisi olla eläimiä mukana. Aina on mahdollisuus ettei eläimet ole hyvin kohdeltuja mutta ei auttanut kuin olla murehtimatta liikoja. Yritin miettiä, että moni Pietarilainen on saanut työpaikan sirkuksesta ja tekevät parhaansa palkkansa eteen joka ei kummoinen ole. Yleisesti perus työntekijät Pietarissa tienaa sellaiset 200-300 euroa /kuukaudessa.

    Itse esitys oli hienosti tehty ja ovathan he tosi taitavia. Kaikki muut eläimet kuten papukaijat ja merileijonat vielä menivät hyvällä mielellä mutta leijonien tullessa estradille, ei se enää näyttänyt mukavalta. Eikä leijonien kanssa tehty esitys mennytkään kovin putkeen kun leijonille tuli pientä välienselvittelyä eikä ne olleet järin yhteistyökykyisiä enää siinä kohtaa.

    Pakettimatkassa on hyvät puolensa varsinkin jos matkustaa hieman erilaisempiin maihin jossa kulttuurit risteää omasta ja kaikki on käytännössä aina valmiiksi suunniteltu. Kuitenkin tämänkertainen pakettimatka ei oikein lämmittänyt mieltä. Syy ei sinänsä ollut matkan järjestäjässä vaan siinä, että aikaa olisi pitänyt olla enemmän. Tälle reissulle ei oltu varattu enempää aikaa. Matkaan lähdettiin perjantai aamulla ja sunnuntai illalla tultiin takaisin Kaarinaan. Tuntui hirmu hätäiseltä reissulta ja ehti nähdä vain ihan pintaraapaisun Pietarista. Mikäli joku suunnittelee reissua Pietariin, niin suosittelen miettimään etukäteen mitä haluaa nähdä ja suunnittelee sen mukaan kuinka pitkään Pietarissa tulee olemaan. Näin saa matkasta kaiken ilon ja hyödyn irti.

    Viipuri

    Paluu matkalla poikkesimme Viipurissa ja pääsimme käymään kauppahallissa ostoksilla. Minunkin oli tarkoitus tuhlata siellä loput ruplat mutta en löytänyt mitään ostettavaa karpaloita lukuun ottamatta. Koska emme viettäneet Viipurissa kuin muutaman tunnin, niin koko paikka jäi hyvin etäiseksi eikä minulle jäänyt siitä oikein mitään mielikuvaa. Aika ränsistynyttä ja vanhanaikaista oli kaikkialla minne vaan katsoi.

  • Kreikka, Samos

    Vietimme vappua tänäkin vuonna ulkomailla ja tällä kertaa lennettiin Kreikkaan Samoksen saarelle.  Minulle Kreikka oli täysin uusi aluevaltaus, joten syystäkin olin super innoissani matkasta.

    Hotelli

    Olimme varanneet huoneet  Blue Star Doryssa Seaside Resortista hotellista, Pythagorionista.  Olin varannut hotellin sillä ajatuksella, että sieltä löytyy sitten tekemistä lapsille. Pettymyksiltä ei vältytty sillä lapsille suunnattu leikkipaikka oli niin kälyinen, ettei siellä viitsinyt olla.  Tarjolla olisi ollut minigolfia ja tenniskenttä mutta ne me jotenkin unohdettiin koska olivat hotelli alueella tosi syrjässä eikä siellä suunnalla tullut juurikaan liikuttua.

    Allas-alue oli siisti ja piti sisällään kolme allasta.  Uima-altaiden vesi ei ollut lämmitetty, joten hieman hämmensi astella jääkylmältä tuntuvaan veteen jossa lapsetkaan ei kovin kauan viihtyneet. Joka päivä siellä altaalla hetken oltiin mutta vedessä ei juuri kukaan kovin kauan ollut. Tästä lähin muistan katsoa jo hotellia varatessa, että onko altaiden vesi lämmitetty.

    Hotellin alueella oli useampi ravintola, mikä sinänsä oli helppoa ja kätevää mutta suoraan sanottuna niissä oli hinnat pilvissä. Ensimmäisenä iltana käytiin buffetissa syömässä hotellin ravintolassa sillä saimme sinne -50 % kupongit joten ajateltiin, että tässähän sitten säästää aikaa ja rahaa. Kuopus sai syödä ilmaiseksi, esikoinen maksoi 15  euroa ja aikuiset 25 euroa. Juomien kanssa kuudelta hengeltä tämä ateria maksoi 130 euroa. Sinänsä se ei ole kallista jos vertaa Suomen ravintoloiden hintoihin mutta verrattuna Pythagorionin satamassa olleisiin ravintoloihin jossa samainen porukka söi ja joi halvimmillaan 50 eurolla ilman alennuksia niin siihen nähden ketutti todellakin maksaa 130 euroa.

    Hotelli ulkopuolelta näytti jo vanhemmalta mutta sisältä oli rempattu ja saatu freessi ilme huoneisiin. Isoja huoneet ei ollut ja koska molemmissa huoneissa oli yksi lisävuode niin se vei huoneesta aika ison osan oleskelutilasta. Henkilökunta oli ihan mahtavaa ja he tykkäsivät lapsista todella paljon. Aamiaisellakin lapsia käytiin joka aamu moikkaamassa tarjoilijoiden toimesta.

    Aamiainen oli antimiltaan isoin mitä olen ikinä nähnyt missään. Jos ei minulla olisi keliakiaa niin olisin varmaan syönyt itseni paisuksiin siellä. Valikoimaa oli rutkasti. Ja mikä parasta aamiaisella niin heillä oli super hyvää suodatinkahvia.  Useimmiten ulkomaanreissuilla harmittaa paha kahvi mutta kreikkalaisten onneksi kahvi oli todella hyvää.  Aamiaisella juodun kolmen kupin kofeiinilla selvisi hyvin iltaan asti.

    Rannalla ei ollut ruuhkaa sillä lähes joka päivä tuuli kovaa ja aallokkoa oli sen verran, ettei uimaan tarvinnut mennä, ainakaan lasten.  Vesi oli kyllä kylmääkin, että itse jätin suosiolla väliin.  Kroatiaan verrattuna rannat oli täällä vähemmät kivikkoiset ja rannalla oli jopa kunnon hiekkaa jossa lapset pystyivät leikkimään.  Sää oli muutenkin vaihtelevaa mutta periaatteessa joka päivä oli lämmintä vaikkakin paikallisten mukaan oli hyvin poikkeuksellisen viileä keli ajankohtaan nähden. Meille suomalaisina keli oli kuitenkin ihan jees, sellainen perus suomen kesä lämpötila.

    Hotellista löytyi myös kuntosali, jossa käytiin kerran. Pikkuisessa kuntosalissa ei ilmastointi ollut täysin kohdallaan ja siellä oli niin hirmuisen kuuma, ettei treenaamisesta tullut oikein mitään.  Sesonkiaikaan hotellin alueelta löytyy varmasti enemmänkin aktiviteetteja mutta tähän aikaan vuodesta meininkiä oli vielä hyvin vähän.

    Kaiken kaikkiaan loma oli onnistunut.  Sain luettua useamman kirjan reissun aikana ja nollattua ajatuksia.  Oli ihanaa vain olla viikon verran.  🙂

  • Kirjavinkki: Työpaikan kusipäät

    Törmäsin saamassani sähköpostissa Robert I. Suttonin kirjaan Työpaikan kusipäät ja pyysin kustantajalta arvostelukappaleen itselleni sillä kirjan aihe vaikutti hyvinkin kiinnostavalta. Robert I.Suttonin kirja on selviytymisopas niille, jotka ovat ympäröineet itsensä kusipäillä. Hänellä on selviytymisstrategia kaikkia kusipäätyyppejä varten joiden avulla on mahdollista saada työstään mielekästä. 

    Tykkäsin tavasta miten kirja on kirjoitettu. Teksti oli helposti lähestyttävää ja selkokielistä. Joskus tämän tyyppiset opukset voivat olla ihan liian tutkimustietoon perustuvaa joka voi olla raskasta luettavaa. Robert I. Suttonin Työpaikan kusipäät- kirjassa on hyviä esimerkkejä ja asioita pohdittavaksi, joita kannattaa käyttää hyödyksi työpaikalla vaikka siellä ei olisikaan kiusaajaa mutta aina tulee vastaan konflikteja, joissa saattaa hetkellisesti pahoittaa mielensä tai pahoittaa jonkun mielen. Itse ainakin haluan keskustella asioista heti eikä niin, että otetaan asioita esiin uudelleen puolen vuoden päästä koska se on siihen asti jäytänyt toisen mieltä. 

    Hyvä vai huono työilmapiiri

    Minua on aina kiehtonut työpaikoissa ihmisten keskinäinen dynamiikka. On mielenkiintoista seurata ihmisten kommunikointia tai huomata kenen välillä kommunikointi on puutteellista. Hyvin nopeasti nimittäin huomaa mitä kommunikoinnin puute aiheuttaa työyhteisössä. Työilmapiiriä huonontaa kommunikoinnin puute, josta aiheutuu väärinkäsityksiä, turhaa supinaa, konflikteja ja kaiken lisäksi kaikki nämä edellä mainitut aiheuttavat turhaa stressiä.  Kirjassa puhutaan tutkimuksesta, jonka mukaan työntekijät tukahduttavat tunteitaan ikävissä tilanteissa, jolla suojelevat itseään konfliktitilanteissa. Minusta avoimuus on hyvän työpaikan valttikortti. Kun asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä eikä pimitetä tietoa keneltäkään niin porukka pysyy rehellisinä toisilleen. Kun asioita jätetään arvailujen varaan  ja annetaan mahdollisuus salaisuuksiin sekä siihen johtuvaan supinaan niin voisi kyseenalaistaa ihan jo koko työpaikan arvoja.

    Hyvän työilmapiirin tunnistaa työntekijöiden ilmeistä ja eleistä. Työntekijät ovat hyväntuulisia ja motivoituneet työn tekemiseen. Työpaikalla vallitsee rauhallinen ilmapiiri kun kaikki on hyvin. Jokaisen työntekijän pitäisi voida nauttia työn tekemisestä ja hänelle pitää suoda rauha työnsä tekemiseen. Tiedän, että monessa paikassa halveksutaan hauskan pitämistä töissä mutta kyllä se mun mielestä osaksi kuuluu työhön. Kun ihmisillä on töissä hauskaa niin aivan varmasti työntekijät tulevat mielellään töihin. Huono aamu voi pelastua työnkaverin heittämällä huonolla huumorilla varustetulla vitsillä ja kahvitauon jälkeen työntekoon on mukavampi palata hyväntuulisena. Suttonin kirjassakin kehoitetaan nollaamaan itsensä tauoilla ja ladata akkuja tulevaa varten. Työkaverit on tärkeitä ja heillä on paikkansa meidän elämässä. Toki on työpaikkoja, joissa ollaan lähes aina yksin ja kommunikointi muihin tapahtuu vain sähköpostin tai Skypen välityksellä mutta uskaltaisin väittää, että moni ketä työskentelee yksin niin kaipaa työkavereita. 

    Yksilö- vai tiimipelaaja

    Minulle on tärkeää, että työyhteisö on viihtyisä ja rento, jossa voidaan jutella niin työ- kuin vapaa-ajan asioistakin. En tarkoita, että työkavereista pitäisi tulla sydänystäviä mutta kyllä toimeen pitää tulla. Se on vain plussaa jos työkaveri on niin ihana henkilö, että haluaa nähdä häntä myös vapaa-ajalla.

    Työyhteisössä ei tarvitse olla kuin se yksi ihminen, jolla on negatiivinen asenne. Oletteko huomanneet, että negatiivinen asenne tarttuu helposti muihin? Huonotuulisuus leviää ja pikku hiljaa kaikki ovat yhtä negatiivista sakkia. Negatiivisissa työilmapiirissä työskentely on yhtä helvettiä sillä siellä ei pystytä työskentelemään ilman jatkuvia konflikteja. Aina on joku asia huonosti ja koska asioista ei tietenkään voida keskustella vaan niistä supistaan selän takana niin asiat vain pahenevat. Olen itse työskennellyt paikassa, jossa ilmapiiri on ollut katastrofaalisen huono. Työntekijät ovat voineet huonosti mutta sitä ei ole nähty eikä avunhuutoja ole kuultu. Sellainen vetää mielen aika matalaksi ja työmotivaatio laskee kuin härän häntä.

    Nais- vai miesvaltainen ala

    Minulla on käynyt siinä mielessä hyvä tuuri, että lähes kaikissa työpaikoissa, joissa olen työskennellyt on ollut todella hyvä tiimihenki ja positiivinen ilmapiiri. Olen työskennellyt sekä naisvaltaisella alalla, että alalla jossa on totuttu näkemään enemmän miehiä. Jos saisin valita niin olisin todella onnellinen paikasta, jossa olisi molempien sukupuolten edustajia yhtä paljon. Se tarkoittaisi vähemmän supinaa ja enemmän puhetta. Miehet uskaltavat puhua asioista suoremmin ja toki kiusaamista tapahtuu ihan yhtälailla miesvaltaisella alalla mutta kyllä naisvaltainen työpaikka on potenssiin kymmenen näin omasta näkökulmasta katsottuna. 

    Yleisesti ottaen huonosta työilmapiiristä on puhuttu monessa paikassa, joten se kaiketi on aika yleinen ongelma. Tuskin asiasta mikä ei millään muotoa kosketa ihmisiä jauheta lehdissä ym. sosiaalisessa mediassa. Muutos työpaikkojen ilmapiirien välillä voi olla raju.   

    Se hetki kun huomaat kadottaneesi itsesi

    Se, että ei voi olla työpaikalla oma itsensä ei tule tietämään kovin pitkää työrupeamaa kyseisessä työpaikassa. Kun joudut jatkuvasti esittämään jotain muuta kuin mitä olet, on hemmetin raskasta. Sitä ei oikeasti jaksa kukaan kovin pitkään ja olen sitä mieltä, että kenenkään ei oikeasti tarvitsisi muuttaa itseään työpaikan takia. Vuosi on jo pitkä aika. Kun huomaa kadottaneensa itsensä eikä tiedä mikä on roolisi töissä on aika etsiä uusi työpaikka. Tässä kohtaa voi olla jo liian myöhäistä mutta asialle on vielä tehtävissä jotain. Kun taas jos olet jo täysin työuupumuksen lamaannuttava ei työpaikan vaihto ole fiksuinta. Uupuneena et jaksa tehdä uudessakaan työpaikassa hyvää vaikutusta koska olet väsynyt. Sinua on kohdeltu huonosti ja tarvitset aikaa nuolla haavojasi ja päästä asian yli. On olemassa työpaikkoja, joissa työntekijöitä kunnioitetaan ja kiusaamistilanteet lopetetaan ennen kuin kunnolla edes alkavat.  Aina on toivoa vaikka loputtomalta tuntuvan taipaleen jälkeen olet yksin isossa maailmassa ja etsit uutta työpaikkaa. Uusia työkavereita. Uutta esimiestä. Työtä, jossa sinua kohdellaan tasavertaisesti ja, jossa esimies arvostaa työpanostasi.

     

    Millainen työilmapiiri sinun työpaikallasi on?

    Oletko sinä kenties kokenut huonoa käytöstä töissä? 

    Jos saisit päättää mitä muuttaisit työyhteisössäsi?

     

  • Blogin muutto

    Kun kaikki ei mene kuten Strömsössä. Siinä kiteytettynä blogin muutto bloggerista wordpressiin. Miksi kukaan ei kertonut, ettei se olekaan niin helppoa kun on annettu ymmärtää? Tuntui, että kunnollisia ohjeistuksia ei löytynyt ja lähinnä sai vain arvuutella, että mitä mistäkin alkaa toimimaan.  Nyt tiedän varmasti, että toiste en tee tämän kaltaista muuttoa yksin.

    Koska olen tekevä ihminen ja halusin väen väkisin tehdä kaiken itse niin siinähän sitä puntaroimista on ollut monenakin päivänä.  Olen katsonut YouTube videoita silmät suurina ja lukenut koodiblogeja niin, että näen unissakin vielä miten joku vimpain tehdään. Pahimmissa sekasotkutilanteissa kannatti huudella Facebookin puolella ja etsiä kavereista it-ihminen. Sain nimittäin todella asiantuntevaa apua vanhalta luokkakaveriltani yläaste ja lukio ajoilta. Minun kanssani pitää olla kärsivällinen koska monesti teen asioita ennen kuin ehdin edes ajatella mitä piti tehdä.  Ups!  Niko jaksoi vääntää rautalangasta monen montaa asiaa ja loppujen lopuksi sivut oli saatu kaikkien näkyville.  Suosittelen ehdottomasti olemaan yhteydessä Nikoon jos on ongelmia koodin pätkien kanssa. Hänen yrityksensä Yhteisöagentti yhteystiedot löydät täältä tai Facebookista.   Kiitos Niko vielä kerran isosta avusta!

    Muutto wordpressiin oli pyörinyt mielessä jo varmaan vuoden verran mutta en todellakaan ollut uskaltanut tehdä asialle mitään. Pelkäsin, että jos lähden siihen touhuun niin hetken päästä koko blogi on hävinnyt taivaan tuuliin. Sairaslomani aikana ajatus kuitenkin kasvoi siihen pisteeseen, että nyt tai ei koskaan.  Niinpä aloin tuumasta toimeen ja siellä se nyt on. Vielä tulee ehkä pientä hienosäätöä mutta olen tyytyväinen siihen mitä sain aikaan.  Käytössä sen sitten näkee mikä toimii ja mikä ei. Kertokaa tekin lukijat jos joku ei toimi niin saan homman korjattua tai jos teillä on parannus ehdotuksia niin antakaa kommenttia. Olen kaikesta palautteesta tyytyväinen sillä se on ainoa mistä tiedän, että teitä lukijoita siellä on.:)

    Mutta hei tänään on perjantai.  Mukavaa viikonloppua!