• Virtuaaliset juoksukilpailut – Ultra Race Romania

    Koronan iskiessä maailmalle alkoi juoksukilpailuja peruuntumaan urakalla ja siirtymään ensi vuoteen. Minun oli tarkoitus toukokuussa osallistua Karhunkierrokselle, jota olin kyllä miettinyt siirtäväni ensi vuoteen jo ennen kuin tuli tietoa kisan siirtymisestä kesäkuulle ja lopulta peruuntuvan kokonaan tältä vuodelta. Joten en suoraan sanottuna ollut kovin surullinen kisan siirtymisestä. Majapaikkaa en ollut ehtinyt maksaa ja sain sen ilmaiseksi peruttua, joten taloudellista takapakkiakaan ei tullut.

    Muuta kisaa ei oltu vielä lyöty lukkoon tähän vuoteen ja nyt kun miettii, niin ehkä ihan hyvä niin. Loppu peleissä ei ole varmaa milloin rajoitukset kokonaan puretaan. Kisoissa liikkuu kuitenkin iso määrä ihmisiä, niin juoksemassa, kannustamassa, auttamassa kuin majoituspaikoissa ym. palveluiden yhteydessä. Voi siis mennä pitkään ennen kuin yli 100 hengen tilaisuuksia saa pitää.

    Onneksi kuitenkin kisajärjestäjät ovat olleet huikean idearikkaita näinkin hankalan tilanteen keskellä. Iso hatunnosto siitä, että jaksavat järjestää juoksijoille tekemistä vaikka päätapahtumat on peruttu. Muutaman viikonlopun ajan katsoin somessa kuinka niin moni osallistui eri virtuaalikisoihin. Joka kerta tajusin kisan kuitenkin liian myöhään ja hieman harmitti, että enkö nyt mihinkään ehdi mukaan.

    Jokin arkipäivä selasin puhelinta työpäivän aikana ja Facebookissa tuli vastaan seuraamani juoksukisan sivun postaus. Olin alkanut seuraamaan kisan sivuja, koska kyseinen kisa kiehtoo minua monin tavoin. En ole ikinä osallistunut moni päiväiseen juoksukisan, jossa juostaan eri mittaisia matkoja eri päivinä. Kisa juostaan vieläpä maassa, jossa en ole koskaan käynyt ja joka maisemien puolesta on upea maa ainakin kuvista katsottuna. Kisan isoin miinus kuten niin monissa näissä monen päivän kisoissa, on hinta. En ole valmis maksamaan 2800 euroa mistään kisasta. Olisin valmis maksamaan tuon hinnan maailman ympäri matkasta mutta juoksukisasta se on minusta ihan liikaa. Niin ollen kun kisajärjestäjä ilmoitti, että kympillä pääsisi mukaan virtuaaliseen 6 päivän Etappi kisaan, ilmoittauduin heti. Puolet kisan tuotoista lahjoitetaan autismi lasten hyväksi, joten sekin oli ihan hyvä syy lähteä kisaamaan, en muita vaan itseäni vasten.

    9 MAY – STAGE 1 – 10 km 10 MAY – STAGE 2 – 12 km 11 MAY – STAGE 3 – 11 km 12 MAY – STAGE 4 – 20 km 13 MAY – STAGE 5 – 9 km 14 MAY – STAGE 6 – 8 km

    Katsoin kaikki päivät sekä kilometrit ja merkitsin kaikki kalenteriini etten vaan unohtaisi. Haasteellisinta olisi suorittaa tiettynä päivänä tietty matka. Olen nimittäin hyvin mukavuuden haluinen ja jos homma alkaa maistumaan puulta, niin vaihdan suunnaksi hyvin usein kotimatkan. Nyt siihen ei olisi mahdollisuutta. Päivän matka olisi suoritettava yhdellä juoksulla. Se oli toinen mietinnän aiheeni, sillä neljännen päivän matka olisi 20 km. Mitenköhän tuosta suoriutuisin oli se mitä pohdin? En ollut moista matkaa juossut viimeksi kuin viime vuoden heinäkuussa Nuts Pallaksella ja sen kisan jälkeen en juurikaan ole juossut. Matkat voi laskea kahden käden sormilla. Sen verran vähän on sitten tullut juostua. Tekosyitä ihan liikaa, ja ihan liian vähän kilometrejä. Kolmas murheeni oli, että miten jaksan juosta kuutena päivänä peräkkäin. En myöskään ollut moista harrastanut sitten viime kesän, jolloin viimeksi tuli juostua ja treenattua kestävyyttä enemmän valmistautuessani Pallaksen kisaan.

    Mutta tiedättekö, että tällä kertaa ei oikeasti ollut yhtään hyvää syytä olla juoksematta etappeja.

    Etapit

    Kisan alkaessa lauantaina ensimmäisen etapin ollessa 10 kilometriä, olin valmis juoksemaan. Ostimme viime joulukuussa juoksumaton ja päätin aloittaa ensimmäisen matkan siinä. Itseasiassa ensimmäinen päivä meni hyvin. Olin innoissani ja kilometrit täyttyivät nopeammin kuin ajattelin.

    Toisen päivän matkana oli 12 km, joka jännitti. En ollut varma miten kestän juosta matolla tuon matkan. Myös aamulla alkanut kurkkukipu söi fiilistä. Mietin, että heti toiseen päiväänkö kaatuu tämäkin kisa. Jaksoin kuitenkin koko matkan ja olisi aika valmistautua kolmanteen päivään.

    Kolmas päivä ja 11 km. Päällimmäisenä mielessä, että eilen juoksin pidemmän matkan, että kyllä mä tähän pystyn. Matolla oli yllättävän kiva juosta. Vielä ei mihinkään sattunut paitsi kurkkuun. Olin päivällä ollut yhteydessä työterveyyteen ja pyysivät olemaan yhteydessä digilääkäriin, että vastaanotolle ei ole tulemista. Digilääkärin mielestä kurkkukipu johtui siitepölyallergiasta ja määräsi histamiinia, jota en kyllä hakenut. En ole ikinä kuullut, että kukaan kärsisi kurkkukivusta siitepölyallergian takia mutta kai voin olla ensimmäinen. En kyllä uskonut sanaakaan mitä lääkäri sanoi mutta kerran ei ollut syytä huoleen niin jatkoin etappien etenemistä.

    Neljännen päivän aamuna pelotti työpäivän jälkeinen elämä. Mistä ihmeestä keräisin energian juosta 20 km? Mietin koko päivän mahdollisia reittejä mitä menisin juoksemaan, että saisin mahdollisimman helposti tuon matkan kasaan. Hetken pohdin myös matolla juoksemista mutta hieno sää veti ensimmäisen kerran ulos kisan aikana. Päätin ottaa koiran mukaan ja naureskellen lähdin pukemaan vermeitä. Ehkä ilmassa oli jännitystä. Miehelleni totesin, että mitäpä sitä ei Romanialaisten autismi lasten hyväksi tekisi ja oli aika lähteä matkaan. Alun kilometrit olivat tuskaiset. Pohkeet olivat kuin metalliputket vaikka olin joka ilta rullaillut niitä auki. Ajattelin, että jos ei jalat ala jossain kohtaa lämpenemään, niin saan kävellä päivän etapin. Jalat alkoivat tuntua omilta vasta noin 40 minuutin jälkeen ja sen jälkeen juoksu alkoikin sujua. Oli kiva päästä poluille koiran kanssa. Hieman yli 15 kilometriä sain kerättyä kasaan lähipoluilla ja enemmänkin olisin saanut mutta sitten olisi taas mennyt yli tuon 20 kilometriä ja normaalisti sillä ei olisi merkitystä mutta nyt, kun olisi vielä kahden päivän juoksut edessä, niin en halunnut ottaa riskejä. Lämpimän sään vuoksi kävin jättämässä koiran kotiin ja lähdin viimeisen 5 kilometrin taittamaan tyttären kanssa, joka tuli polkupyörällä tsemppaamaan. Se täytyy sanoa, että nyt oli meno jo raskasta. Ei olisi millään jaksanut juosta ja jouduin kävelemään enemmän kuin olisin halunnut, mutta kun oli enää viimeiset 500 metriä jäljellä, niin fiilis oli huikea.

    Viidentenä päivänä kilometrit alkoivat vähentyä ja vuorossa oli 9 kilometriä. Tiesin, että mikäli selviän tuosta 20 kilometrin tallustelusta niin saan kisan juostua loppuun. Loput etapit olivat niin lyhyitä, että ne ei enää tuntuisi pahoilta. Kroppa tuntui kurkkukipua lukuun ottamatta hyvältä. Missään ei tuntunut neljän edellisen päivän juoksut ja luulen, että salitreenistä on ollut hyötyä tähän. Jaloissa on enemmän voimaa eivätkä väsy samalla tavalla kuin ennen. Keskikroppa jaksaa paremmin kannatella hyvää juoksuasentoa ja selässä ei tuntunut yhtään juostut kilometrit.

    Viimeisen eli kuudennen päivän etappi oli 8 kilometriä. Se olisi ihan helppo nakki. Ensimmäiset 5 kilometriä menivät matolla kevyesti mutta loput 3 alkoi jo tuntua siltä, ettei ne lopu ikinä. Edelleenkään jaloissa ei tuntunut mutta mieli alkoi temppuilla. Mutta kuten kaikissa juoksukisoissa mielelle ei saa antaa valtaa, sillä se vie muuten mukanaan. Vaikka kuinka tuntuisi, että ei jaksa, niin on vain edettävä koko ajan. Kyllä ne kilometrit tuli tälläkin kertaa täyteen ja elämäni ensimmäinen virtuaalikisa saatu päätökseen.

    Järjestelyt

    Olin yllättynyt miten hyvin kisa oli organisoitu. Kisan järjestäjiltä tuli sähköpostitse infoa päivää paria ennen kisan alkua ja ohjeet olivat mielestäni selkeät. Oma juoksu tallennettiin heidän järjestelmäänsä joka päivä, kun oli juossut. Lisäksi pyydettiin ottamaan kuva joko esim. Stravasta, juoksukellosta tmv, josta näkyi juoksun speksit. Omat juoksut latautuvat Suunto appsiin, joten napsin kuvat sieltä heille. Oman sijoituksen sai käydä katsomassa päivittäin heidän nettisivuiltaan. Itse en ollut omasta sijoituksestani niin kiinnostunut, että olisin joka päivä käynyt katsomassa mutta muutaman kerran kävin mielenkiinnosta katsomassa.

    Infoa tuli päivittäin myös heidän Facebook-sivulla, ja samalla he muistuttivat käytännön järjestelyistä, jotka olivat tulleet sähköpostitsekin. He tsemppasivat joka päivä seuraavalle etapille ja itse sain niistä jonkinlaista lisämotivaatiota päivän juoksuun.

    Itselläni ei ollut mitään vaikeuksia minkään asian kanssa teknisessä mielessä tämän virtuaalikisan aikana. Kaikki toimi hyvin!

    Kun todistus juoksusta saapui sähköpostitse, olin onnesta soikeana. I did it! Näillä juoksumäärillä tai ylipäätään treenimäärillä, joita tässä koronan aikana on ollut, niin on ihme, että läpäisin kisan. Tämä vain todistaa sen, että kun on päättäväisyyttä, niin maaliin mennään. Pelkäsin joka aamu, että kurkkukipu estäisi juoksun mutta jopa hieman terveyden uhalla halusin suorittaa kisan loppuun. Mutta koska lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä ei ole mitään vakavaa, niin ajattelin, että mikäs siinä sitten. Vaikka minulla on viime kädessä vastuu terveydestäni, niin myös lääkärillä on vastuu.

    Kisaan osallistuminen oli motivoivaa ja innosti käyttämään juoksumattoa, myös hieman pidemmillä matkoilla. Olen aina ajatellut, että matolla juokseminen pitkään olisi todella tylsää mutta keksi tähän ratkaisun. Juoksumattomme mukana tuli mainos Ifitistä ja latasin sen ipadiin, jonka saa kiinni juoksumattoon. Ifitissä on valittavissa erilaisia treenejä ja niitä käytin hyödyksi juostessani matolla. Välillä olin juoksemassa alamäkeä Perussa, joskus juoksin Alpeilla ja kävinpä Havaijilla Kauin puolikkaan reittiäkin juoksemassa. Hauska appi, joka ainakin sai minun juoksuun lisää vauhtia. Ainoa miinus, että on maksullinen mutta vaihtoehtona on 30 päivän maksuton kokeilu, jossa pääsee ainakin näkemään onko yhtään sellainen appi, josta tykkää.

    Oletko sä osallistunut virtuaalijuoksukisoihin nyt koronan aikana?

  • Juoksuvuosi 2019

    Tämän vuoden juoksukisat on taputeltu. On aika tarkastella mitä sitä on tänä vuonna tullut tehtyä ja mihin on syytä panostaa ensi vuonna sillä aina on parannettavaa.

    Treenasin valmennusohjelman mukaan mutta vieläkin enemmän olisi pitänyt jaksaa juntata pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Mäkitreeneistä innostuin ja niitä tein ahkerammin kuin koskaan mutta pitkiä polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ihan liian vähän. Lyhyitä pk-lenkkejä tuli juostua mutta sykkeiden pitäminen tarpeeksi alhaalla, vei suurimman innon lenkeiltä. Jatkuva kellon tuijotus saa sykkeet kohoamaan jo pelkästä tuijotuksesta. Ensi vuodelle pitää löytää uusi tapa treenata koska sykkeiden katsominen ei toimi minulla. Kun lähden lenkille, haluan edetä enkä pysähdellä pudottamaan sykkeitä jatkuvasti. Sykkeeni nousee tosi nopeasti ylös ja samaten laskee nopeasti mutta sen pysyminen samassa tasossa pidempään tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Onneksi nämä ovat asioita joita voi kehittää!

    Kisat

    Osallistuin vain neljään kisaan. Tarkoitus oli mennä elokuussa vielä Tromso sky raceen mutta muutaman muuttujan takia ei päästy lähtemään, joten kisakausi päättyi osaltani Pallakseen.

    Olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, että kisoja oli vain vähän tänä vuonna. Sairastuminen vuoden 2018 syksyllä ja 4,5 kuukauden liikuntatauko vei kunnon alas. Vasta tammikuun puolessa välissä pääsin aloittamaan kuntoilun uudelleen ja juuri pahimpaan aikaan sillä ulkona oli liukasta, jolloin sai varoa joka lenkillä ettei lennä nurin ja loukkaa juuri leikattua kaularankaa. Salikortin olin jäädyttänyt sairasloman ajaksi, mutta sieltä avautuikin taas hyvät juoksumahdollisuudet matolla treenaamiseen ja kuntokin alkoi kohota pikkuhiljaa.

    Olin päättänyt, että tänä vuonna juoksen satasen ja sen eteen oli tehtävä tuplasti enemmän töitä. Olin sairastumisesta rikki, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jatkuva hermoja raastava kipu söi psyykkistä kuntoa todenteolla. Psyykkisen puolen sai kuntoon heti leikkauksen jälkeen kun kivut hävisivät mutta fyysisen kunnon kanssa tehdään edelleen töitä. Pikatietä juoksukuntoon ei ole.

    Apk-hallimaraton 21 km – kisarapsa

    Ainoa ns. tasamaan kisa, johon osallistuin oli hallipuolikas Porissa helmikuussa. Olin saanut luvan juosta leikkauksen jälkeen vasta tammikuun puolivälissä. En ollut yhtään varma selviänkö puolikkaasta koska olin ehtinyt treenata niin vähän. Mutta koska luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen ihan helpolla, niin vääntäydyin maaliin asti.

    Aika oli 2h 31min, joka oli sen aikaiseen kuntoon nähden hyvä aika. Alla oli kuukausi juoksua, 4,5 kuukauden totaali liikkumattomuuden jälkeen. Pahaltahan tuo koko aika tuntui niin vähän treenin vuoksi mutta hei maaliin asti.

    Apk- hallikisassa on aina ihan mahtava tunnelma, koska kisa on kivan pieni. Puitteet on hyvät ja antimet sitäkin paremmat. Sisävessat, tasainen ”reitti” ja hyvä ”keli” koko kisan ajan.

    RedBull400- kisarapsa

    Kyseinen kisa oli niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kuin voidaan vain olla. En ollut treenannut oikeastaan yhtään kyseistä kisaa varten enkä kyllä tiennyt yhtään mitä kisalta olisin odottanut.

    Olin aikeissa olla osallistumatta penikkataudin vuoksi (ortopedikin suositteli jättämään kisan kalenterista) mutta päätin kuitenkin loppu metreillä, että osallistun. Olihan se kokemuksena hyvin erilainen kuin mikään muu kisa missä olen ollut. Matka on lyhyt mutta nousu ylös todella rankka. Lahden mäkihyppyrin yläpäässä verenmaku suussa, taju melkein kankaalla, happea haukkoen tuli mieleen ala-asteen hiihtokisat. Verenmakusuussa ei ole tullut tehtyä mitään sitten ala-asteen hiihtokisojen jälkeen. Penikoita särki yli viikon ja pelkäsin, että ehtiikö edes parantua Karhukierrokselle mutta kyllä ne siitä tokenivat.

    Sen verran kivaa siellä kuitenkin oli, että todennäköisesti osallistun myös ensi vuonna.

    Nuts Karhunkierros 80 km- kisarapsa

    Vuoden pahin pettymys oli kohdallani Karhunkierros. Ei minua harmita, että keskeytin koska se oli sillä hetkellä paras ratkaisua mutta nyt kun takana on Pallas samalla pahalla ololla tallusteltuna, niin tiedän, että olisin varmasti päässyt maaliin myös Karhunkierroksella. Syy pahaan oloon on edelleen mysteeri mutta olen oppinut kahden kisan ajalta sen, että oksettavasta olosta huolimatta pystyn nauttimaan energiaa, joten se ei enää ole syy lopettaa kisaa kesken ellei sitten oikeasti iske nestehukka.

    Ensi vuonna otan Karhunkierroksesta uusinnan samalla matkalla. Haluan päästä maaliin asti ja päästä nauttimaan matkasta kokonaisuudessaan. Parhain pala eli Konttaisen jälkeisen mäet on edelleen kokematta. Ne on päästävä tunkkaamaan. Karhunkierros on sinne päälle 50 kilometriin asti hyvinkin juostavaa, jonka jälkeen alkaa vasta käytännössä se kisan pahin osuus. Siihen asti kun energiat riittää hyvin, niin ollaan jo voiton puolella.

    Nuts Pallas 105 km – kisarapsa

    Pallaksen kisa oli kesän odotetuin kisa. Lähdin kisaan ilman mitään odotuksia ja tavoitteita. Siksi minua ei jännittänyt edes lähtö viivalla koska olin päättänyt, että lähden rauhalliseen tahtiin koittamaan onneani ja etenen niin pitkälle kuin jaksan, toivon mukaan maaliin asti.

    Ongelmitta ei 105 km mennyt mutta maaliin asti pääsin joka oli minun kuntoiselleni tavan tallaajalle äärettömän hyvä suoritus. On se nimittäin rankkaa kävellä suurin osa tuollaisesta kilometri määrästä voiden pahoin ja varpaat paskana. Siitäkin huolimatta, että koko matka ei sujunut hyvässä hengessä ja seuraavan viikon kärsin varsin kivuliaista varpaista, niin olen tyytyväinen, että lähdin koittamaan tuota matkaa.

    Yli 100 kilometrin matkan eteneminen yhteen vuorokauteen oli tämän vuoden tavoitteeni ja kun tajusin saavuttaneeni sen, olin aika ällikälläni koska en olisi uskonut ikinä saavuttaneeni sen tuossa kunnossa, jossa olin kesällä. Olin toki treenannut mäkeä mutta juoksukilometrejä oli silti ihan liian vähän.

    Maisemien puolesta Pallaksen kisa oli myös ehdottomasti paras. Aika kultaa pikku hiljaa muistot (ne kivuliaat) ja voisin harkita lähteväni samalle matkalle joskus uudestaan. Siihen mennessä toivon unohtaneeni kokonaan miten pahalta tuntui Ylläksestä eteenpäin olleet kivikot. Juostavaa osuutta kyseisellä matkalla olisi ollut paljon, jos vain olisi pystynyt juoksemaan. Mäkiä löytyy kivasti koko matkalta ja täytyy todeta, että ne oli mun vahvuus. Mäkitreenien tekeminen koko kesän ajan ei ollut turhaa ajanhukkaa. Jos ylämäet olisi tuntuneet pahalta koko matkan ajan, niin matkan etenemisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

    Vaikka matkan suorittamiseen menikin 22h 45 minuuttia, niin ajalla ei minulle ole mitään merkitystä. Minulle paras saavutus oli päästä annetussa ajassa maaliin ilman suurempia loukkaantumisia.

    Vuosi on pulkassa ja voi alkaa suunnittelemaan tulevaa kautta. Kiinnostaisi tietää mihin kisoihin sä aiot osallistua vuonna 2020? 🙂

  • Pallaksen kisa lähestyy

    Täällä sitä ollaan kisamestoilla Äkäslompolossa. Lähdettiin keskiviikko torstai välisenä yönä ajelemaan ja eilen oltiin perillä jo ennen kahta. Tämä toimi paremmin kuin oletin ja eilen ehdittiin nukkua kunnon pitkät päikkärit ennen ruuan haku reissua Leville ja samalla käytiin Ylläksellä tutkimassa reittiä ja haettiin illalla vielä nunerolaputkin.

    Karhunkierroksen keskeytys on pyörinyt mielessä ja sen myötä olen veivannut mielessä Pallaksen matkan siirtoa lyhyempään.  Toisaalta houkuttelisi juosta Hetasta Pallakselle 55 km:n matka yötä vasten mutta kun saman matkan olen jo juossut vuonna 2017, tosin toiseen suuntaan.  Siksi alun perin ilmoittauduttiin 105 km:n, jotta päästään juoksemaan meille uusia polkuja sillä kyseinen reitti lähtee Pallakselta ja päättyy Äkäslompoloon.  Lähtö on keskiyöllä lauantaita vasten mikä tekee kisasta entistä mielenkiintoisemman. Uusien reittien lisäksi päästään juoksemaan yöllä mikä on ihan uutta meille.  Treeniohjelmaan on sisältynyt oman mittapuuni mukaan paljon tunkkausta ja se on ollut jokaisen nousumetrin arvoista sillä  105 km:n matkalla nousua tulee 2660 metriä.

    Treenit

    Olen oikeastaan aika super innoissani lähdössä Pallakselle.  Treenit on kulkenut suunnitellun ohjelman mukaisesti ja olen suoraan sanottuna aika ylpeä itsestäni, että olen saanut raahattua itseni mäkeen treenaamaan yksinäni.  On ihan hyvä tehdä kamalia harjoituksia yksinäänkin sillä sitä yksinään tarpomista se aika pitkälti kisoissakin on. Itse en ainakaan ole kovin sosiaalinen tapaus juoksukisoissa toisin kuin mieheni joka varmaan juttelee jokaiselle kenet vain näkee. 😀 Olen koittanut treenata niitä hetkiä varten kun tekee mieli luovuttaa ja jalat ei jaksaisi liikkua enää yhtään. Ne on niitä pahimpia mielen notkahduksia, joissa funtsii koko lajin järkevyyttä. Kuitenkin jokainen eteenpäin juostu askel vie lähemmäs maalia ja sitä mahtavaa onnistumisen tunnetta.  Kipeästä kropasta huolimatta fiilis on useimmiten maalissa todella tunteellinen.

    Treenit ovat sisältäneet paljon peruskestävyyssykkeillä liikkumista joka tarkoittanee minun tapauksessani hölkkää ja kävelyä vuorotellen. Sykkeeni nousee hyvin helposti yli 145 juostessa mutta laskee myös nopeasti. On vaativat todella paljon hermoja, että olen jaksanut tehdä näitä parin tunnin lenkkejä. Ei ole helppoa vaihtaa kävelyyn kun tekisi vain mieli paahtaa kovemmin mutta ei saa. Jo aika lyhyessäkin ajassa sykkeissä on tapahtunut selkeää muutosta mikä tietenkin innostaa jatkamaan. Alkuun en kovin montaa juoksuaskelta ehtinyt ottaa kun piti kävellä ja lähes koko ajan joutui kävelemään. Nyt saan sentään suurimman osan ajasta hölkkäillä.  Myös maksimisyke on tullut alaspäin. Tammikuussa ja jonkun kuukauden sen jälkeenkin pääsin heittämällä treeneissä yli 200 sykkeille mutta nyt Hirvensalon mäkeä kivutessa on sykkeet jääneet alle 190. Myöskään vedoissa en ole päässyt yli 190 sykkeille.  Edistystä on siis tapahtunut.

     

    Varusteet

    Suurin osa varusteista on vanhoja, joilla olen juossut jo useamman kisan. Vain Black diamondin sauvat ovat uudet ja ne aion ottaa mukaan reissuun. Sen mitä olen niillä tehnyt mäkitreenejä, niin olen kokenut, että niistä on hyötyä niin ylöspäin mennessä kuin alaspäin mennessäkin. Saa sitten nähdä mitä mieltä olen kisassa niistä, että olisiko ollut parempi jättää sauvat kotiin vai kannattiko niitä raahata mukana yli 100 kilometriä.

    Lenkkariksi päätyy todennäköisesti Salomon Sense Ridet, jotka on tuntunut jalkaan sopivilta. Harkitsin uusien Salomon S-labien ostoa mutta mennään nyt vielä tämä kisa näillä. Ensimmäiset ostamani polkujuoksulekkarit oli Salomon S-labit ja en ole vielä löytänyt toisia yhtä hyviä vaikka on tullut kokeiltua toisia merkkejä ja malleja. Pitää kai uskoa se ja ostaa ne seuraavaksi ja jättää muut lenkkarit kaupan hyllylle.

    Olen käyttänyt lenkeillä ja kisoissa tätä pr-lahjana saamaani Haglöfsin takkia, joka pitää vettä ja tuulta. Se on aivan ihana päällä ja myötäilee juostessa kropan liikkeitä.  Kevyt takki on ehdoton näissä pitkissä kisoissa, jotta kantamukset olisivat mahdollisimman kevyet.  Useimmiten pakollisiin varusteisiin kuuluu myös sadetta pitävä takki, jonka vesipilariarvo on määritelty.

    Näillä fiiliksillä ja varusteilla lähden enai yönä kello 00.00 rientämään Pallakselta kohti Äkäslompoloa ja Jounin kauppaa jossa maali sijaitsee. Meininkiä voi seurata ig-tililtäni @suspa83. 😊

  • Uudesta juoksuhjelmasta lisää intoa juoksemiseen

    Olen käynyt säännöllisesti 4-6 kertaa viikossa treenaamassa jo usean kuukauden ajan sillä innostuin pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneista ja salilla käymisestä. Suurena apuna tässä on ollut myös se, että sain kaverin mukaan treenaamaan. On ollut paljon mukavampi treenata yhdessä.

    Tiedostan, että juoksua on ollut liian vähän tänä aikana ja siksi päätin hankkia uuden juoksuohjelman. Toisaalta vaihtelevuus on tehnyt hyvää ja lenkille lähtö tuntuu taas oikealta. Pahimman siitepölykauden aikana juoksusta ei kerta kaikkiaan tullut mitään sillä olin jatkuvasti niin tukossa, ettei hengittämisestä lenkillä tahtonut tulla mitään.  Enkä ole ikinä ennen kärsinyt siitepölyallergiasta mutta tämä vuosi nyt on muutenkin ollut allergioiden osalta erilainen.

    Edelliseen ohjelmaan olin tosi tyytyväinen ja vaikka se jäi syksyllä 2018 kesken loukattuani ensin varpaani lenkillä ja tämän jälkeen tuli kaularangan pullistuma kiusaksi, niin olen mennyt ohjelman läpi nyt alkuvuodesta kun sain luvan alkaa liikkumaan.

    Tänä vuonna on jo ollut useampi kisa ja ainakin kaksi on vielä tulossa. Olen syystäkin fiiliksissä tämän vuoden kisojen suhteen, sillä myös kisoihin suhteen on tulossa vaihtelevuutta.  Tromso skyrace tulee olemaan yksi upeimmista kisoista jossa olen ikinä juossut, mikäli starttiviivalle asti päästään. Jos jotain on tässä vuosien juoksuharrastuksen aikana on oppinut, niin sen, että ei voi olettaa olevansa starttiviivalla. Mitä vaan voi tapahtua ja sotkea kaikki suunnitelmat. Siitäkin huolimatta pidän kiinni haaveistani ja treenaan täysin kisaa silmällä pitäen.

    Uusi ohjelma tähtää elokuiseen Tromso skyraceen, joten mäkitreeniä on luvassa varmaan kyllästymiseen asti. Salilta haetaan voimaa ja juoksusta kestävyyttä.  Hankalinta on muun elämän ja treenien yhteensovittaminen mutta mahdotonta se ei ole. Lähinnä se vaatii innokkuutta mm. lähteä salille aamuviideltä, joka ei aamuvirkulle sinänsä ole ongelma mutta tykkään myös nukkua, joten unista nipistäminen treeneihin on punnittavissa oleva asia.

    Karhunkierros osoitti sen, että jalat ja keskivartalo on saanut lisää voimaa sillä ne on yleensä olleet kompastuskiveni mutta tällä kertaa ne ei pettänyt.  Useimmiten jaloista on loppunut voima ja lopulta juoksuasento on mennyt niin huonoksi, että selkä on kipeytynyt.  KK:lla nämä pelitti hyvin, joten jotain treenaamisessa sentään on mennyt kohdilleen.

    Tromssassa nousumetrejä kertyy +2000 ”lyhyellä” 30 kilometrin matkalla, joten mistään tasaisen maan kisasta ei ole kyse. Tämän takia juoksuohjelmani sisältää rutkasti mäkitreeniä, jota olen ahkerana Hirvensalossa käynyt toteuttamassa.  Onneksi ystäväpiiristä löytyy toinen ”hullu” joka innoissaan lähtee viikonloppuja viettämään kanssani Hirvensaloon.  Onni on ystävä joka jakaa niin ilot ja surut kun ei jalka enää nousisi mutta toinen saa tsempattua .:)  Salilla jatkan vielä jalkojen voiman lisäämistä ja sehän ei tuota ongelmaa sillä juuri jalkojen treenaaminen on mun lemppareita.

    Varusteiden osalta sain vihdoinkin hankittua täydennystä kun rohkenin ostaa KK:n kisakeskuksesta itselleni  Black diamondin sauvat. Olin himoinnut näitä jo jonkin aikaa mutta suoraan sanottuna hinta on hirvittänyt.  Nyt ne olivat pienoisessa alessa, joten osto ei tuntunut niin pahalta.  Olenkin ahkeraan käyttänyt niitä tunkatessani Hirvensalossa ja kyllä niistä vaan hyötyä on. Hieman harmittaa, että miksi nyt sitten en muka voinut niitä ostaa aiemmin.  Harjoitusta niiden kanssa liikkuminen vaatii ja pitää vielä mennä testaamaan niitä johonkin ”ryteikköön” eikä vain sauvakävellä tasaista mäkeä ylös Hirvensalossa.  Vielä pitää opetella, että miten ne saa juoksureppuun kiinni ja suhteellisen rivakasti myös pois sieltä .:D

     

    Nyt on kuitenkin suljettava kone ja lähdettävä viikon viimeiselle lenkille. Ihanaa sunnuntaita sulle!