• Muotkatakka, Suomen maanteiden korkein kohta

    Enontekiöllä sijaitseva Muotkatakka on Suomen maanteiden korkein kohta (565 metriä merenpinnasta).  Joka kerta siitä ohi ajaessa olen katsonut kaihoisasti miten kivalta kyseisen paikan luonto näyttää.  Tällä kertaa päätimmekin pysähtyä katsomaan miltä maisemat näyttävät läheiseltä tunturilta, jonne lapset pienellä maanittelulla saatiin kiipeämään. 

    Polkujuoksija minussa heräsi heti, kun lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Jäin miettimään miten paljon polkuja mahtoi alueella olla, josko vaikka joskus pääsisi tuonne pidempää matkaa juoksemaan. Maasto nimittäin tuntui ihanteelliselta juoksuun ja maisemissa ei tosiaankaan ollut mitään moitittavaa, vaan joka puolella oli tosi kaunista.

    Osuimme aika hyvään saumaan paikalle, sillä parkkipaikalla ei ollut kovinkaan montaa autoa meidän lisäksi, joten rauhakseen sai polulla tarpoa.  Polku oli alussa jonkin verran märkä, mutta ylöspäin mentäessä oli jo täysin kuivaa. Kunnon jalkineet kannattaa varata, sillä poluilla oli jonkin verran irtohiekkaa, joka varsinkin sileäpohjaisten kenkien kanssa on petollisen liukasta.

    Kiva paikka pysähdykselle!

  • Levi – Roadtripin alku

    Road trippimme ensimmäinen etappi oli Levi, jonne meiltä matkaa on noin 1000 kilometriä. Leville kun jaksaa ajaa yhtä soittoa välillä kuskia vaihtaen, niin siksi olemmekin lähes jokaisella road tripillämme pysähtyneet sinne.  Levi on siitä kiva paikka, että siellä on monia eri majoitusvaihtoehtoja, monipuolisesti palveluja tarjolla ja löytyy tekemistä niin aikuisille kuin lapsillekin.  Oletettavasti koronasta johtuen, liikkeitä oli runsaammin kiinni, mutta meitä se ei haitannut. Saimme tarvittavat ruuat ja tavarat kaupasta, jonka vieressä majoituksemme oli.

    Lähdimme ajamaan yöllä, jotta olisimme perillä levillä seuraavana päivänä. Näin ehtisimme nauttia myös Levillä olosta hieman eikä vain ajaa sinne asti hotelliin nukkumaan, kuten yleensä on tehty.  Olin varannut meille majoituksen Lapland Hotels Sirkantähdestä Booking.comin kautta ja laittanut toiveen, että saisimme huoneiston jo kello 13-14.  Olimme kuitenkin perillä jo paljon aikaisemmin, joten meillä oli aikaa mennä liikenne- ja leikkipuistoon, jonne lapset kovin halusivat.  Ajankohtamme taisi olla päivän huonoin, sillä puistossa oli todella paljon lapsia ja aikuisia. Emme halunneet väkisin änkeä sinne, joten lähdettiin hotellille kysymään joko huoneisto olisi valmis.  Meillä kävi huoneiston kanssa todella hyvä tuuri ja saimme sen heti käyttöömme, joka oli aivan mahtavaa koska olimme päikkäreiden tarpeessa ajettuamme koko yön.

    Levottomien päikkäreiden jälkeen lähdettiin ajelulle Kittilään, sillä halusin käydä Wiksu Wilima kirppiksessä. Eritoten olin kiinnostunut kirppis tavaroiden hinnoista pohjoisessa, sillä itsestä on alkanut tuntumaan siltä, että varsinkin etelässä hinnat ovat järisyttävän korkeita.  Löysin kirppikseltä mitä ihanimman vanhan ompelupöydän, edullisestikin olisi saanut mutta autossa ei ollut pöydälle tilaa, joten oli jätettävä pöytä kaihoisin mielin jollekin toiselle.

    Kirppis kierroksen jälkeen suunnattiin Ylläkselle päin. Olin googlettanut meille nähtävää reitin varrelta ja tarkoitus oli mennä katsomaan Linkupalon tulivuoripuistoa, jonne oli Leviltä noin 40 kilometrin matka.  Kerrankin lapset olivat innoissaan luontopolulle menemisestä, kun kyse oli tulivuorten jäänteiden näkemisestä. Harmittavasti reitti oli suljettu huonon kunnon vuoksi. Paikalle oli saapunut myös noin miljardi hyttystä, jotka hyökkäsivät oitis kimppuun, kun autosta astui ulos.  Hyttysiä oli pohjoisessa muutenkin hyvin runsaasti, mikä ei innostanut liikkumaan ulkona yhtään ylimääräistä.

    Ylläksellä olemme käyneet useita kertoja ja joka kerta käydään ajamassa maisemareitti. Tykkään niistä maisemista niin paljon! Ylläksen karumpi luonto on kaunista.

    Jounin kaupalla oli myös käytävä, sillä kaikilla oli jano ja en ollut muistanut ottaa meille mitään juotavaa mukaan. Ihmisiä oli sielläkin yllättävän vähän normaali kesiin verrattuna.

    Ylläksellä ajellessa miettisin kaikkia niitä fiiliksiä, jotka ehti käydä läpi juostessa Pallakselta Ylläkselle viime vuonna. Muistissa on edelleen ne kaikki Ylläksen pään kivikot, joita tuntui riittävän loputtomiin. Olisin halunnut käydä verestämässä muistoja Pirunkurussa, mutta kello alkoi olla jo paljon, joten oli aika suunnata takaisin kohti Leviä.  

    Lapland Hotel Sirkantähti

    Huoneistomme oli pieni mutta se ei nyt näin lyhyellä yöpymisellä haitannut. Ylhäällä parvella oli kolme sänkyä ja alhaalla yksi sänky.  Pääasia oli, että sai nukkua yön neljän seinän sisällä, pääsi suihkuun ja sai tankattua vatsan täyteen aamiaisella ennen lähtöä Norjaan.  Huoneistossa oli saunakin mutta olimme niin väsyneitä, ettei jaksettu mennä.

    Itse tykkään huoneistoista, koska voi kokkailla omia ruokia ja mekin teimme päivällä riisiä ja kanakastiketta ennen Kittilään lähtöä.  Keittiön varustus oli mielestäni hintaan nähden tarpeeksi hyvä, että siellä pystyi tekemään ruokaa. Pakastimeen saimme kylmäkallet yöksi, jotta eväät pysyisivät pidempään kylmänä seuraavana päivänä matkaan lähtiessä.  Tiskikoneen ansiosta ei tarvinnut miettiä tiskien tekemistä vaan surutta kehtasi käyttää astioita. 

    Ainoa miinus huoneistossamme oli kuumuus. Huoneistossa oli todella kuuma ja koska ikkunoissa ei ollut hyttysverkkoja, niin ikkunoita ei voinut pitää auki. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään kuumuuden vuoksi.  Yö oli enimmäkseen pyörimistä asennosta toiseen.

    Hotellien aamupalat ovat lähes aina identtiset, mutta onhan sitä silti kiva mennä valmiiseen pöytään silloin tällöin. Gluteenittoman ruokavalion vuoksi olen hieman kyynisempi hotellien aamupaloja kohtaan, koska monessakaan paikassa ei gluteenittomien ruokiin ole panostettu. Tälläkin kertaa sain hieman pettyä aamupalaan. Lämpimät ruuat olivat ihan hyviä mutta itse kaipaisin kunnon leipää tai edes jotain muuta kuin kaikkein kuivimpia ja mauttomampia riisikakkuja. Leipiä oli tarjolla mutta pussista koetettuna tuntuivat lähes jäisiltä, joten jäi ottamatta. Kahvi oli hyvää, joten siitä plussa!