• Laatuaikaa äidin kanssa

    * Postaus on toteutettu yhteistyössä Naantalin kylpylän kanssa*

    Niin paljon kuin äitini on hyväkseni tehnyt, niin on välillä kivaa antaa itsekin jotain kiitokseksi. Harvemmin sitä muistaa sanoa ääneen kaikesta mistä on kiitollinen, joten onneksi asian voi ratkaista myös teoilla.

    Vein äitini Naantalin kylpylään kuntoilemaan OLOFitness kuntosalille ja treenin jälkeen kylpylään uimaan. Kylpylän puolella olemme molemmat käyneet monesti aiemmin mutta kuntosali oli uusi tuttavuus meille molemmille.

    OLOFitness kuntosali

    OLOFitness kuntosali löytyy samasta kerroksesta kylpylän kanssa, joten samalla reissulla on kätevää käydä myös pulahtamassa altaaseen. Helteisenä päivänä kuntosalille meneminen ei kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta mutta yllätyin kuinka hyvä ilmastointi salilta löytyikin. Sai keskittyä treenaamiseen eikä hien pyyhkimiseen. 🙂

    Avarasta ja viihtyisästä salista löytyi mielestäni kaikki tarpeelliset laitteet sekä välineet hyvän ja tehokkaan treenin tekemiseen. Lähes kaikissa saleissa laitteet tuntuvat aina eroavan jotenkin toisistaan, joten treenaamiseen kuluu aina hieman enemmän aikaa ensimmäisellä kerralla, jotta oppii käyttämään laitetta ja löytää sopivat painot. Kaiken kaikkiaan kivan kokoinen sali, hyvä ilmastointi ja hyvä laitevarustelu. Käsipainojakin näytti löytyvän kunnon kokoisia, joten ei varmaan kuntoilijalta lopu painot kesken.

    Äidin kanssa tehtiin hyvä koko kropan treeni, joka kyllä tuntui jo tehdessä lihaksissa. Itse uskalsin tehdä hieman isommilla painoilla ja tuntui kyllä niin mahtavalta päästä kuntosalille treenaamaan. Nyt kun on taas vain juossut, niin salitreenaaminen tuntui hyvältä.

    Kylpylä

    Kylpylästä löytyy useampi paikka nautiskeluun ja treenin jälkeen olikin ihana päästä vilvoittelemaan altaaseen. Monesti kun on talvella ollut kylpylässä, niin vesi tuntuu alkuun kylmältä mutta nyt vesi oli juuri sopivaa uintiin. Muutaman uintikierroksen jälkeen oli aika siirtyä porealtaisiin. Miten niin ihanat porealtaat tuntuivatkin nyt jopa liian kuumilta. Vesi tuntui todella kuumalta vaikka on varmasti ihan saman asteista vuoden jokaisena päivänä, mutta tässä sen huomaa miten paljon muun tila ja oman kropan lämpötila vaikuttaa. Kuumasta vedestä huolimatta hetken oli pakko silti nauttia istuskelusta ja vain antaa kuplien keinuttaa vartaloa.

    Eniten harmitti, että ulkoallas oli juuri käyntimme aikana remontin vuoksi poissa käytöstä, koska siellä olisi ollut helteisenä päivänä upeaa istua nauttimassa kesäkelistä. Remontoinnin jälkeen ulkoallas tulee kuitenkin käyttöön taas entistä ehompana. Auringosta voi nauttia muutoinkin kuin altaassa sillä kylpylän sisäpihalta löytyy aurinkotuoleja, joissa nytkin näytti ihmisiä olevan jonkin verran. Sisäpihalta voi ihailla kaunista merimaisemaa ja läheltä löytyy myös pieni hiekkaranta, jos mielii mereen uimaan.

    Huomasin, että altaissa pystyi harrastamaan vesijumppaa. Ilmeisesti OLOFitness kuntosalin jäsenyydellä saa oikeuden käyttää myös Hydrohex-virtuaalivesijumpan palvelua. Muutaman henkilön näinkin vedessä jumppaavan ja näytti kiinnostavalta konseptilta.

    Oli ihana päivä, ei voi muuta sanoa. On jännää miksi uinnin jälkeen tulee aina niin raukea olo ja kova nälkä vaikka vain hilluisi porealtaassa. Mistäköhän moinen johtuu? Ei voi syyttää väsymisestä edes Naantalin meri-ilmaa, sillä olimme lähes koko Naantalin reissun ajan sisätiloissa hyvinvointia vaalimassa. 🙂

    Muistakaa hyödyntää myös aiemmin saamani alekoodi Susanna20, jolla saa -20 % Wellness Naantalin ja Bellezzan hoidoista 30.8.2020 asti.

  • Kuntosalitreeni

    Otimme alkujaan kuntosalijäsenyydet siksi, että saisimme pidettyä juoksukuntoa yllä vuoden ympäri. Kuntosalin juoksumatot tulivat tutuiksi hetkessä mutta meni yli vuosi ennen kuin aloin käydä myös salin puolella. En ollut kokenut minkäänlaista innokkuutta mennä salille nostamaan rautoja. Kuntosalilaitteet ja painot sysäsivät mielenkiintoa aina vain kauemmas. Viihdyin juoksumatolla ihan hyvin ja sain juosta sisällä lämpimässä ilman sadetta ja tuulta.

    Viime vuoden huhti-toukokuussa aloin viettää salilla yhä enemmän aikaa kuntosalilaitteiden parissa kuin juoksumatolla. Suurin käännös tapahtui Pallaksen kisan jälkeen. Varpaiden ollessa ihan muusina monta viikkoa, ei ollut mitään toivoa juosta, mutta salilla pystyin heiluttelemaan rautoja. Aloitin varovasti Arnoldin ohjelmalla, jossa tehtiin ns. helppoja liikkeitä koko vartalo kerralla, 3-4 kertaa viikossa. Tykkäsin ohjelmasta sillä siinä sai nopeasti tuloksia ja painot nousivat kerta toisensa jälkeen.

    Jossain kohtaa kuitenkin tuli tunne, että tarvitsen jonkun vaihtelevamman ohjelman ja niinpä ostin Fitfarmilta Bikini challengen. Ruokavalion sain pidettyä suhteellisen hyvin yllä mutta auta armias sitä liikkeiden vaihteluvuutta (jota toki kaipasin ) mutta en tosiaan kaipaa myöskään sitä, että joka viikko joka kerralla kaikki liikkeet vaihtuu. Siinä meni suurin osa treenien energiasta yrittää selvittää missä asennossa pitää olla ja mitä pitää tehdä. En tykännyt yhtään. Seuraavana koitin Bull’s All Outia ja sillä mennään edelleen. Tuolta löytyi 4-jakoinen ohjelma, jossa viikoittain liikkeet pysyvät samoina mutta toistomäärät vaihtelevat. Ruokavalio on tarpeeksi simppeli ja sillä pysyy nälkä loitolla. Viikoittain on saanut lyödä isompia painoja tankoihin, joka takaa sen, että motivaatio pysyy tallella. Sillä jos ei salilla tehdessä saisi aikaan tuloksia, niin en viitsisi siellä edes käydä. Jotain hyötyähän salilla käymisestä pitää olla.

    On päiviä kun ei millään jaksaisi raahautua salille mutta kun sinne sitten vaan menee, niin treenatessa tulee hyvä olo. On paskojakin treenipäiviä mutta ei niistä pidä lannistua vaan saada lisäpontta seuraavaan treeniin. Mä koen tärkeäksi sen, että liikun sillä kun treenaan, niin myös jaksan paremmin muuta elämää ympärilläni. Olen jaksanut tehdä ruokavalion mukaiset ruuat ja myös tehdä eväät töihin. Toinen syy eväiden tekoon, on se, että saan vatsani kipeäksi työpaikkaruokailun ruuista. Vaikka söisin gluteenitonta, niin jostain ainesosasta mitä he käyttävät, aiheuttaa aina oireita. Joten olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi syödä omia ruokia. Tiedänpähän silloin mistä ja miten ne on valmistettu.

    Nukun myös hyvin kun treenaan, toki silloin unentarvekin on suurempi ja nukuttaakin enemmän. Minusta nukkuminen on ihanaa ja voin hyvin nukkua joka päivä 9 tunnin yöunia. Joskus vielä päikkäritkin siihen päälle. Lepoviikkoina tai silloin kun olen kipeä, niin unta en tarvitse ihan näin paljon ja huomaan helposti ajautuvani valvomaan pidempään kuin normaalisti.

    Paljon puhutaan tavoitteista ja itsekin olen pohtinut omia tavoitteita. Se mitä itse haen salilta on lisää voimaa. Päätavoitteeni löytyvät juoksun parista, joten salilla käynti on ollut enemmänkin sellaista ylimenokauden puuhailua, johon yllättävä kyllä jäin koukkuun. En näe itseäni kisaamassa punttien parissa ja koska tykkään kuitenkin haastaa itseäni, niin pysyttelen kisaamassa juoksun parissa. Salilta jos saisi lisää voimaa jalkoihin ja paremman keskivartalopidon, niin olen onnistunut tehtävässäni.

    Treenaaminen on pitänyt hyvin myös vastustuskykyä yllä ja kun aloitin lepoviikon, tulin kipeäksi. Nyt täällä aivastelen ja niistän, sen sijaan, että voisin nauttia kunnolla kropan palautumisesta. Eikä pöpöiltä voi loputtomiin paeta, varsinkin kun lapset ovat vielä siinä iässä, että toinen käy eskaria ja toinen toista luokkaa. Alkuvuosi on muutenkin aina aikamoista pöpörumbaa, joten josko se olisi vähäksi aikaa sairastelut tässä kun tämän taudin saa selätettyä.

    Ensi viikolla jatkuu treenailut mikäli kunto sallii. Ig:stäni @suspa83 pääset seuraamaan enemmän tekemisiäni. Jos et vielä seuraa minua, niin laitahan seurantaan. Ajanpuutteen vuoksi blogi päivittyy harvemmin mutta pyrin aina välillä käydä lisäilemässä kuulumisia. 🙂

  • Elokuun treenit

    Kuntosali tuli elokuun aikana entistä tutummaksi ja juoksukilometrejä entistä vähemmän. Kesän viimeinen juoksukisa omalta kohdalta oli heinäkuussa juostu Nuts Pallas 105 km. Sen jälkeen juostut lenkit voi laskea yhden käden sormilla. Palautumisessa meni jo itsessään aikaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, mutta jotenkin tuli vaan tunne, että nyt pitää tehdä välillä jotain muuta.

    Ei sillä, että olisin kyllästynyt juoksuun vaan juoksu suoritusten parantamiseksi on aika tehdä jotain. Kiloja on ihan liikaa ja lihaksia on, mutta hyvin piilossa. On aika etsiä kadoksissa olleet lihakset ja saada parilla kilolla kevyemmällä olemuksella juoksu toimivammaksi.

    Salilla käynti on osa arkea siinä missä juoksu oli aiemmin. Kahdesta kolmeen kertaan viikossa ollaan käyty salilla Pallaksesta lähtien. On niin motivoivaa huomata miten on saanut painomääriä nostettua loppujen lopuksi tosi lyhyessä ajassa. Monesti lähtee tekemään liian pienillä painoilla vaikka hyvin saa nostettua enemmän.

    Saliohjelman avulla olen saanut myös penkkipunnerruksen sujumaan. Miesten punnerruksiahan en saanut tehtyä viime vuonna oikeastaan yhtään kun vasen olkapää oli omituinen. Olin pistänyt sen vaan tekemättömyyden piikkiin mutta loppujen lopuksi luulen syynä olleen välilevypullistumasta johtuvasta hermopinteestä. Nyt kun salilla käynti aloitettiin niin karsastin kaikkia laitteita ja liikkeitä, joissa ns. punnerrus asento tulee koska se ei vaan onnistunut. Muutamassa kuukaudessa on kuitenkin tapahtunut isoja muutoksia ja kevyen tangon nostosta olen saanut jo penkistä 12,5 kiloa. Onhan tuo vielä pientä mutta mä olen tyytyväinen siihen, että olkapään liikerata on kutakuinkin normaali jälleen.

    Mua innostaa salilla nykyään samat asiat kuin juoksussa. ”Mä pystyn tähän” – pyörii mun päässä treenien aikana. Hoen itselleni samaa myös pitkillä juoksulenkeillä, juoksukisoissa ja varsinkin mäkitreenejä tehdessä, jolloin usko tahtoo monesti loppua.

    Yhteensä 13 treeniä tuli elokuulle.

  • Treenien sekametelisoppa

    Sain ystävän houkuteltua samalle salille ja sen jälkeen siellä onkin tullut vietettyä aikaa enemmän kuin normaalisti. Ollaan kokeiltu erilaisia ryhmäliikunta tunteja ja on ollut todella kivaa vaihtelua tehdä muutakin kuin juosta vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa. Juoksu on pysynyt viikottain mukana ja välillä kilometrejä kertyy enemmän, välillä vähemmän. En kuitenkaan ota siitä stressiä sillä liikuntaa tulee viikossa enemmän kuin ennen, joten kunto pysyy varmasti hyvin yllä.

    Muutamia kertoja on ehditty käydä myös ihan salin puolella ja jopa se on tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Salin suhteen mulla on jonkinlainen viha-rakkaus suhde ja toisinaan se on ihan parasta tekemistä ja välillä tulee kausia kun en suostu menemään sinne ollenkaan. En tiedä johtuuko se siitä, että en keksi siellä tarpeeksi usein uusia juttuja tehtäväksi sillä koen, että kyllästyn salilla käyntiin hirmu nopeasti.

    Ryhmäliikuntatunneilla olen saanut hyvin hien pintaan ja mikä parasta hyvän olon. Body combatille on ollut käyttöä lähes joka keskiviikko, jolloin on saanut mennä purkamaan suurimman osan viikolla kertyneistä angsteista.  On ollut super mahtavaa vaan saada liikkua eikä ole tarvinnut miettiä mitään.  Se on ryhmäliikuntatunneissa se ihanuus jonka vuoksi sinne joka viikko tulee mentyä. Väsyneenä ei kannata mennä kovin koreografiselle tunnille sillä muutamia kertoja olen huomannut olevani täysin omissa ajatuksissa ja muut tekee jo jotain ihan muuta liikesarjaa.  Juostessa mun sykkeet nousee helposti liian korkeaksi ja väsy tulee nopeasti. Peruskestävyyden kannalta on ollut huomattavasti järkevämpää käydä erilaisissa jumpissa, sillä olen saanut niissä sykkeet pysymään jotakuinkin pk-alueella. Myös kanki kaikkonen on hävinnyt ja viime sunnuntain pitkiksen jälkeen jopa ihmettelin miehelleni ääneen kun mihinkään ei sattunut eikä kiristänyt koko 20 kilometrin aikana. Lenkin jälkeenkin olo oli hyvä ja jalat toimi kuin unelmat seuraavanakin päivänä salilla. Liikkuvuus on siis noussut uusiin sfääreihin ryhmäliikuntatuntien myötä.

    Treenimotivaatio on ollut ihan huipussa eikä juuri yhtenäkään päivänä ole ärsyttänyt lähteä urheilemaan töiden jälkeen.  On ollut huippua juosta lyhyempiä ja pidempiä lenkkejä nauttien niistä jokaisesta. Kroppa on toiminut juuri niin kuin pitääkin ja siksi olokin on ollut todella hyvä. Se on vastaanottanut treenien monimuotoisuudet just niin kuin toivoinkin. Olen pystynyt treenaamaan useampia päiviä putkeen ilman, että palautuminen olisi huonontunut.  Yllättävää on ollut se miten hyvin on jaksanut tsempata syömisten kanssa.  Treeni ja ravinto kulkevat sulassa sovussa. Jos ruokailut menevät päin honkia ja treenimotivaatiokin siitä pikku hiljaa tippuu nollaan. Olen ollut kyllä väsynyt vaikka olettaisi olevan hyvinkin virkeä mutta luulen, että syynä on ollut katupöly/siitepöly yhdistettynä aika kuluttaviin päiviin töissä. Parin viikon päästä häämöttää lomaviikko Kreikan lämmössä, joten eiköhän sitä tässä vielä jaksa sykkiä.  Sitten on viikko aikaa ottaa rennosti kunnes alkaakin sellainen rumba, ettei ollakaan vähän aikaan nähty. Loman jälkeen saan seuraavan kerran hengähtää varmaan vasta juhannuksena. 🙂