• Kuntosalitreeni

    Otimme alkujaan kuntosalijäsenyydet siksi, että saisimme pidettyä juoksukuntoa yllä vuoden ympäri. Kuntosalin juoksumatot tulivat tutuiksi hetkessä mutta meni yli vuosi ennen kuin aloin käydä myös salin puolella. En ollut kokenut minkäänlaista innokkuutta mennä salille nostamaan rautoja. Kuntosalilaitteet ja painot sysäsivät mielenkiintoa aina vain kauemmas. Viihdyin juoksumatolla ihan hyvin ja sain juosta sisällä lämpimässä ilman sadetta ja tuulta.

    Viime vuoden huhti-toukokuussa aloin viettää salilla yhä enemmän aikaa kuntosalilaitteiden parissa kuin juoksumatolla. Suurin käännös tapahtui Pallaksen kisan jälkeen. Varpaiden ollessa ihan muusina monta viikkoa, ei ollut mitään toivoa juosta, mutta salilla pystyin heiluttelemaan rautoja. Aloitin varovasti Arnoldin ohjelmalla, jossa tehtiin ns. helppoja liikkeitä koko vartalo kerralla, 3-4 kertaa viikossa. Tykkäsin ohjelmasta sillä siinä sai nopeasti tuloksia ja painot nousivat kerta toisensa jälkeen.

    Jossain kohtaa kuitenkin tuli tunne, että tarvitsen jonkun vaihtelevamman ohjelman ja niinpä ostin Fitfarmilta Bikini challengen. Ruokavalion sain pidettyä suhteellisen hyvin yllä mutta auta armias sitä liikkeiden vaihteluvuutta (jota toki kaipasin ) mutta en tosiaan kaipaa myöskään sitä, että joka viikko joka kerralla kaikki liikkeet vaihtuu. Siinä meni suurin osa treenien energiasta yrittää selvittää missä asennossa pitää olla ja mitä pitää tehdä. En tykännyt yhtään. Seuraavana koitin Bull’s All Outia ja sillä mennään edelleen. Tuolta löytyi 4-jakoinen ohjelma, jossa viikoittain liikkeet pysyvät samoina mutta toistomäärät vaihtelevat. Ruokavalio on tarpeeksi simppeli ja sillä pysyy nälkä loitolla. Viikoittain on saanut lyödä isompia painoja tankoihin, joka takaa sen, että motivaatio pysyy tallella. Sillä jos ei salilla tehdessä saisi aikaan tuloksia, niin en viitsisi siellä edes käydä. Jotain hyötyähän salilla käymisestä pitää olla.

    On päiviä kun ei millään jaksaisi raahautua salille mutta kun sinne sitten vaan menee, niin treenatessa tulee hyvä olo. On paskojakin treenipäiviä mutta ei niistä pidä lannistua vaan saada lisäpontta seuraavaan treeniin. Mä koen tärkeäksi sen, että liikun sillä kun treenaan, niin myös jaksan paremmin muuta elämää ympärilläni. Olen jaksanut tehdä ruokavalion mukaiset ruuat ja myös tehdä eväät töihin. Toinen syy eväiden tekoon, on se, että saan vatsani kipeäksi työpaikkaruokailun ruuista. Vaikka söisin gluteenitonta, niin jostain ainesosasta mitä he käyttävät, aiheuttaa aina oireita. Joten olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi syödä omia ruokia. Tiedänpähän silloin mistä ja miten ne on valmistettu.

    Nukun myös hyvin kun treenaan, toki silloin unentarvekin on suurempi ja nukuttaakin enemmän. Minusta nukkuminen on ihanaa ja voin hyvin nukkua joka päivä 9 tunnin yöunia. Joskus vielä päikkäritkin siihen päälle. Lepoviikkoina tai silloin kun olen kipeä, niin unta en tarvitse ihan näin paljon ja huomaan helposti ajautuvani valvomaan pidempään kuin normaalisti.

    Paljon puhutaan tavoitteista ja itsekin olen pohtinut omia tavoitteita. Se mitä itse haen salilta on lisää voimaa. Päätavoitteeni löytyvät juoksun parista, joten salilla käynti on ollut enemmänkin sellaista ylimenokauden puuhailua, johon yllättävä kyllä jäin koukkuun. En näe itseäni kisaamassa punttien parissa ja koska tykkään kuitenkin haastaa itseäni, niin pysyttelen kisaamassa juoksun parissa. Salilta jos saisi lisää voimaa jalkoihin ja paremman keskivartalopidon, niin olen onnistunut tehtävässäni.

    Treenaaminen on pitänyt hyvin myös vastustuskykyä yllä ja kun aloitin lepoviikon, tulin kipeäksi. Nyt täällä aivastelen ja niistän, sen sijaan, että voisin nauttia kunnolla kropan palautumisesta. Eikä pöpöiltä voi loputtomiin paeta, varsinkin kun lapset ovat vielä siinä iässä, että toinen käy eskaria ja toinen toista luokkaa. Alkuvuosi on muutenkin aina aikamoista pöpörumbaa, joten josko se olisi vähäksi aikaa sairastelut tässä kun tämän taudin saa selätettyä.

    Ensi viikolla jatkuu treenailut mikäli kunto sallii. Ig:stäni @suspa83 pääset seuraamaan enemmän tekemisiäni. Jos et vielä seuraa minua, niin laitahan seurantaan. Ajanpuutteen vuoksi blogi päivittyy harvemmin mutta pyrin aina välillä käydä lisäilemässä kuulumisia. 🙂

  • Elokuun treenit

    Kuntosali tuli elokuun aikana entistä tutummaksi ja juoksukilometrejä entistä vähemmän. Kesän viimeinen juoksukisa omalta kohdalta oli heinäkuussa juostu Nuts Pallas 105 km. Sen jälkeen juostut lenkit voi laskea yhden käden sormilla. Palautumisessa meni jo itsessään aikaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, mutta jotenkin tuli vaan tunne, että nyt pitää tehdä välillä jotain muuta.

    Ei sillä, että olisin kyllästynyt juoksuun vaan juoksu suoritusten parantamiseksi on aika tehdä jotain. Kiloja on ihan liikaa ja lihaksia on, mutta hyvin piilossa. On aika etsiä kadoksissa olleet lihakset ja saada parilla kilolla kevyemmällä olemuksella juoksu toimivammaksi.

    Salilla käynti on osa arkea siinä missä juoksu oli aiemmin. Kahdesta kolmeen kertaan viikossa ollaan käyty salilla Pallaksesta lähtien. On niin motivoivaa huomata miten on saanut painomääriä nostettua loppujen lopuksi tosi lyhyessä ajassa. Monesti lähtee tekemään liian pienillä painoilla vaikka hyvin saa nostettua enemmän.

    Saliohjelman avulla olen saanut myös penkkipunnerruksen sujumaan. Miesten punnerruksiahan en saanut tehtyä viime vuonna oikeastaan yhtään kun vasen olkapää oli omituinen. Olin pistänyt sen vaan tekemättömyyden piikkiin mutta loppujen lopuksi luulen syynä olleen välilevypullistumasta johtuvasta hermopinteestä. Nyt kun salilla käynti aloitettiin niin karsastin kaikkia laitteita ja liikkeitä, joissa ns. punnerrus asento tulee koska se ei vaan onnistunut. Muutamassa kuukaudessa on kuitenkin tapahtunut isoja muutoksia ja kevyen tangon nostosta olen saanut jo penkistä 12,5 kiloa. Onhan tuo vielä pientä mutta mä olen tyytyväinen siihen, että olkapään liikerata on kutakuinkin normaali jälleen.

    Mua innostaa salilla nykyään samat asiat kuin juoksussa. ”Mä pystyn tähän” – pyörii mun päässä treenien aikana. Hoen itselleni samaa myös pitkillä juoksulenkeillä, juoksukisoissa ja varsinkin mäkitreenejä tehdessä, jolloin usko tahtoo monesti loppua.

    Yhteensä 13 treeniä tuli elokuulle.