• Idootit ympärilläni – Thomas Erikson (+ alekoodi Nextoryyn)

    *Postaus on toteutettu yhteistyössä Nextoryn kanssa ja sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit on merkitty *-merkillä.

    Aloitin kyseisen kirjan lukemisen jo jokunen vuosi sitten. Vailla mielenkiintoa kirja jäi parin sivun jälkeen pinoon odottamaan parempaa hetkeä. Ostaessani kirjan aihe oli tosi pinnalla ja ajattelin, että pitäähän minunkin lukea, että mistä nyt niin puhutaan. Aihe ei kuitenkaan silloin kiinnostanut niin paljon, että olisin jaksanut lukea enempää.

    Innostuttuani lataamaan Nextoryn alkuvuodesta, kuuntelin ensimmäisten kirjojen joukossa Thomas Eriksonin Laiskat alaiset ympärilläni. Tämän jälkeen siirryin Kehnot pomot ympärilläni – kirjaan. Hyvän lukijan myötä sain ihan uuden innostuksen Thomaksen kirjoihin ja ajatusmaailmaan. Näin ollen oli pakko tarttua aiemmin kesken jääneeseen alkuperäisteokseen.

    Ihanteellistahan olisi oppia toinen toisiltamme, saamalla aikaan paremman version itsestämme.

    Minulla oli hyvät aavistukset omasta väristäni ja Idiootit ympärilläni- kirja vain vahvisti nämä. Eihän mikään tietenkään ole mustavalkoista ja kaikissa meissä on kaikkia värejä, jos näin voisi sanoa. Uskon kuitenkin siihen, että meillä kaikilla on ne niin sanotut päävärit, joihin sitten sekoittuu joukko värejä pienemmässä mittakaavassa. Eikä tämä opus ole tosiaankaan mikään ultimaattinen totuus siitä millaisia me olemme mutta minusta on tämä on kiinnostavaa. Me olemme kaikki uniikkeja ja olisi kaikille hyväksi oppia miksi joku toinen käyttäytyy eritavalla kuin itse. Oma tapamme ei välttämättä ole se paras mutta voisimmeko oppia toisen tavasta toimia, jotain omaan käyttäytymiseen. Voisinko itse näyttää pähkäilijälle mallia, että joskus oikein ratkaisu on vain ostaa se mitä haluaa ilman, että sitä tarvitsee pohtia monta kuukautta?

    Punainen tyyppi, ripauksella sinistä tyyppiä

    En ole totta puhuen kovin ihmisrakas. Eläinrakas sitä vastoin olen. 🙂 Tykkään introverttinä olla omissa oloissa ja nautin kun saan olla kotona. Tietysti silloin tällöin on kiva lähteä ulos kavereiden kanssa mutta olen tällaisten tapahtumien jälkeen ihan loppu. Minulta menee monta päivää toipua sosiaalisten tapahtumien jälkeen eikä syynä ole alkoholin aiheuttama krapula vaan ihmispaljous ja sosiaalisena oleminen. En ole parhaimmillani small talk-tilanteissa, sillä juttelu asioista, joista en oikeasti ole kiinnostunut, hiertävät sisuskalujani. Minulle ei ole luontaista jutella ventovieraille ja olen aina yhtä jäykkänä jos joku tuntematon alkaa jutustelemaan kanssani jossain. Selviydyn kyllä niistä mutta vastaukseni voivat kummastuttaa juttelun aloittanutta. Minusta voikin saada kuvan, että olen kylmä ja etäinen, koska en ole kummoinenkaan lörpöttäjä. Puhun omista asioistani vain selvästi rajaamani porukan kesken. Sosiaalisessa mediassa näytän otteita elämästäni mutta paljon jää kertomattakin.

    Moni varmasti nauttii, kun töissä järjestetään työporukalle kaikkea kivaa tekemistä joka ei liity työntekemiseen, mutta minä en nauti sellaisesta yhtään. Muutaman kerran vuodessa joku tapahtuma on kiva mutta jos se menee sellaiseksi joka viikko jotain puhdetta, niin EI KIITOS! Kaikki tiimihengen nostatus illanvietot saa minut enemmänkin näkemään punaista kuin, että nauttisin sinne menemisestä. En koe tarvetta kaveerata työkavereiden kanssa vaan minulla on työn ulkopuolella omat kaverini, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Minusta on tärkeää tulla työkavereiden kanssa toimeen ja mielestäni siinä olen onnistunutkin. Ei minulla ole ketään mitään vastaan mutta aina on niitä kenen kanssa juttu luistaa paremmin eikä siinä ole mielestäni mitään väärää.

    Yksi huonoimmista piirteistäni on äkkipikaisuus ja se, että haluan asioiden tapahtuvan nopeasti. En kestä yhtään jahkailua ja odottelua. Jos jotain pitää ostaa, niin marssin kauppaan ja ostan sen mitä tarvitsen. Mieheni päin vastoin tutkii tuntitolkulla netistä eri kauppojen hintoja, malleja ja ominaisuuksia. Siksi niin hyvin täydennämmekin toisiamme. Tarvitsen joskus mieheni rauhallisuutta päätösten teossa ja välillä taas saan mieheni ostamaan jotain ihan ex tempore, kunhan osaan perustella asian hyvin. Työssä tämä piirre myös korostuu palavereissa. Esimieheni tapa on kertoa uudesta toimintavasta, esittää asia tiimiläisille ja kuulla mielipiteitä. Kun mielipiteitä tuleekin niin puolesta, että vastaan ja toimintatapaa joudutaankin vielä muokkaamaan niin itsellä palaa hermo siinä kohtaa kun pidetään kolmatta palaveria samasta asiasta, koska joka kerta tulee jotain uutta asiaa. Minulle kun riittäisi, että asia kerrotaan silleen kuin se on tarkoitus ottaa käyttöön ja jos tulee muutoksia niin en infotaan sähköpostilla ja sillä selvä. Haluan päästä lopputulokseen mahdollisimman pian eli kanssani voi hypätä aina viimeiselle sivulle, jotta olen tyytyväinen. Jatkuva jahkaaminen ärsyttää todenteolla minua mutta yritän silti sinnitellä tämän piirteeni kanssa ja oppia odottamaan kiltisti.

    Punaiset kuten minäkin vaadin itseltäni aina liikaa. Vaadin täydellisyyttä ja harmistun helposti, jos en saavuta tavoitetta. Vaadin tuloksia ja petyn kun tulokset ei täyty. Haluaisin edetä uralla ja tienata huimia palkkasummia. Petyn raavaasti kun asiat eivät menekään suunnitellusti. Vien lähes aina sisukkaasti kaiken loppuun asti mitä olen suunnitellutkin, jos se on vain minusta kiinni. Olen aina ollut suorituskeskeinen ja siksi minulla pitää aina olla jokin tavoite. Tavoitteet vievät minua eteenpäin. Kun minulla on konkreettinen tavoite olemassa, niin koen, että tekemisissäni on enemmän järkeä.

    Suorittajana minulla on aina monta rautaa tulessa ja teen aina to do-listoja, joita löytyy lähes jokaiseen kotimme pöydän päältä. Kaikki mitä teen on aina suorittamista. Toki nautinkin asioiden tekemisestä mutta niissä on aina suorittamisen makua. Haluan saada päivän aikana tehtyä mahdollisimman pois ja illalla rojahtaa sohvalle nauttien siitä hyvän olon tunteesta, että sain tehtyä tarpeeksi paljon.

    Punaiset tyypit eivät ole olemassa muiden vuoksi, vaan itsensä vuoksi.

    Thomas Eriksson

    Stressitilanteita korjaan lähtemällä lenkille tai salille. Kun kiukun, stressin tai ahdistuksen saa purettua fyysisellä suorituksella, olen kuin uusi ihminen. Ollessani nyt sairauslomalla työuupumuksen vuoksi, olenkin ahkeraan juossut juoksumatolla. Olen niin nauttinut kun saan vaan juosta ja purkaa pahaa oloani. Stressaavissa tilanteissa harvemmin saan hyvän olon lukemalla kirjaa tai rauhoittumalla muutoin. Lukeminen vaatii minulta täydellistä keskittymiskykyä, samoin kuin blogin kirjoittaminen ja stressaantuneena en pysty tarttumaan kumpaankaan.

    Kun hyvät piirteet kääntyvätkin itseä vastaan

    Alla olevassa taulukossa on piirteitä, jotka näen itsessäni. Ne ovat olleet aina vahvuuksiani työhaastatteluissa, harrastuksissa ja muutoinkin elämässäni. Ne ovat asioita joiden takana olen seissyt kuin lumihuippuinen vuori. Ne ovat olleet elämäni perusta.

    suorittajatuloskeskeinenäkkipikainen
    päättäväinenkunnianhimoinenaikaansaava
    kilpailuhenkinenvaativatavoitteellinen

    Kaikki alkoi oikeastaan jo viime vuoden lopulla mennä huonommin. Stressinsietokykyni huononi jatkuvasti ja olin jatkuvasti kiukkuinen. Alkuvuodesta pääsin töissä laajentamaan osaamistani ja olin innoissani siitä kaikesta vastuusta joka harteilleni oli nostettu. Olin ylpeä, että minut oli valittu mukaan oppimaan uutta. Samaan aikaan aloin voida entistä huonommin. Samalla kun vastuuta tuli lisää, aloin uupua. Olin oranvanpyörässä josta ei heti pystynytkään hyppäämään pois. En ole luovuttaja vaan sisukas taistelija joka ei väsy. Minä kestän kyllä. Tätä mantraa hoin itselleni monen monta kuukautta, kunnes kesäkuussa romahdin täysin lahjapakettia paketoidessa. Itkin ja yritin tärisevin käsin saada teippejä lahjapaperin päälle, mutta en vain pystynyt siihen. Paketoinnista ei tullut mitään ja tajusin ettei tämä ole enää normaalia.

    Vahvuuteni kunnianhimoisena ja tavoitteellisena ihmisenä vei minut jyrkänteen reunalle, jossa olin ihan juuri putoamaisillani. Onneksi havahduin ja menin lääkäriin. Sinänsä liian myöhään, koska romahdus oli jo tapahtunut mutta hyvä, että edes tässä kohtaa. Olin tehnyt töissä kaikkeni, että saisin esimieheni ja työpaikan hyväksynnän, että joskus edes pääsisin etenemään urallani. Olin haalinut itselleni paljon vastuualueita, jotta joskus saisin kaikesta siitä kiitokseksi ansaitsemani palkankorotuksen. Olen kuitenkin vain yksi rivityöntekijöistä, joilla ei isossa yrityksessä ole merkitystä, vain tuloksilla on. Tunne on turhauttava, kun on aina yrittänyt parhaani ja loppu peleissä en ole sillä päässyt mihinkään.

    On kamalaa kadottaa itsensä.

    Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tuntenut ääretöntä epävarmuutta ja pelkoa. Pelkoa, jolle ei ole järkevää selitystä. Epävarmuus on ollut niin pahaa, että en ole kokenut turvalliseksi lähteä edes kauppaan yksin kärsimättä jäätävästä ahdistuksesta. Olen jatkuvasti miettinyt mitä muut ajattelevat vaikka sillä ei ikinä ennen ole ollut minulle mitään merkitystä mitä muut minusta ovat ajatelleet. Olen kokenut syyllisyyttä siitä, etten ole kyllin hyvä. En työntekijänä, en vaimona, en äitinä, en tyttärenä enkä ystävänä. Epäonnistuminen on ollut päällimmäisenä mielessä. Pahiten olen ottanut työhön liittyvät epäonnistumiset ja niitä olen pyöritellyt ajatuksissani. Koin, etten enää pysty työhöni niin hyvin kuin pitäisi pystyä ja tuotan vain pettymyksiä. Kaikille. Työkavereille, työpaikalle, asiakkaille ja ennen kaikkea itselleni. Omasta huonosta olosta johtuen olen ottanut kaiken itseeni vaikka joku toinen ei välttämättä ole sitä edes tarkoittanut pahalla.

    Kuin huomaamatta olen tajunnut mitä kaikkea romahdus ja uupumus on saanut aikaan minussa. En tunnista enää itseäni ja teen kovasti töitä mielessäni sen eteen, että voin joskus taas olla oma itseni.

    Olen käynyt muutaman kerran psykologilla juttelemassa. Kertoessani hänelle mietteistäni, tavoistani työskennellä ja luonteenpiirteistäni, kävi hänelle aika nopeasti ilmi, että hyvinä pitämäni piirteet, ei ollutkaan niitä parhaimpia. Piirteet kuten tuloskeskeisyys, tavoitteellisuus ja suorituskeskeisyys vievät helposti uupumukseen, koska tarve toteuttaa tietynlaisia asioita on niin kova. Olen aina ajatellut näiden piirteiden kuuluvan minuuteni, joten en ole koskaan edes ajatellut, että ne olisivat pahimpia vastustajiani elämässäni.

    Totutuista piirteistä ja toimintamalleista pois oppiminen tulee olemaan yksi vaikeimmista asioista elämässäni, sillä ne ovat iskostuneet hyvin syvälle. Sinänsä näissä minullakin esiintyvissä piirteissä ei ole mitään haittaa mikäli ne pysyvät järkevässä mittakaavassa mutta jos tulokset ja tavoitteet kasvavat vuosi vuodelta alkaa kaikki menemään punaisen puolelle. Tarkoitus ei ole suoriutujasta muuttua kokonaan laiskamadoksi vaan opetella elämään hieman rennommin. Tavoitteita saa olla mutta kaikkea ei tarvitse tehdä veren maku suussa. Nähtäväksi jää opinko tulevaisuudessa tekemään asioita rennommalla asenteella, laskenko tavoitteita, unohdanko tulokset ja opin nauttimaan nykyhetkestä murehtimatta kaikkea.

    Lomalukemista

    Lukemani kirja Idiootit ympärilläni sai minussa vahvoja tunteita esiin, koska ne olivat täydellisesti kuvaavia lauseita minusta. Ne kuvasivat minua juuri sellaisena kuin olen aina ollut. Tämä kirja ja monta muuta tunteita herättävää kirjaa löydät Nextoryn valikoimista.

    Alekoodilla lomalukemista Nextory 3 kk puoleen hintaan! Tarjous koskee Nextoryn uusia sekä entisiä asiakkaita, ei aktiivisia tilaajia. Koodi on voimassa 31.7.2020 asti. Alla olevan painikkeen kautta pääset suoraan Nextoryn sivulle.

    Mukavia luku- ja kuunteluhetkiä innostavien kirjojen parissa!

  • Lukemani/kuuntelemani kirjat 1-2/2020

    Mark Manson – Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

    Kuuntelin kirjan hetkessä, jolloin koin aika paljon samoja fiiliksiä kuin mitä kirjassa kerrotaan. Koin olevani huonompi kuin muut. Mietin miksi joku muu valitaan ennemmin kuin minut. Miksi minä en laihdu vaikka some on täynnä 20 kiloa pudottaneita? Olenko onnellisempi laihduttuani 20 kiloa tai saatuani jonkun uuden työpaikan? Kuunnellessa kirjaa pohdin miettimiäni asioita. Pohjimmiltani olen onnellinen juuri nyt. Kaikki muu on vain plussaa.

    Kirjan myötä sain todella paljon ajateltavaa. Aion käyttää hyödyksi kirjassa esitettyjä näkokulmia, jospa niistä saisin vastauksia useampiin kysymyksiin, joita tulee pohdittua. Minun ei tarvitse olla kuin muut vaan voin vapaasta olla ihan oma itseni, sellainen kuin olen nyt. Kelpaan sellaisena. Kukaan ei oikeasti vaadi minulta enemmän kuin MINÄ ITSE. Minä olen se joka vaadin itseltä liiallisuuksia, koska haluan olla kuin muut.

    Voisinko vain yrittää olla sellainen kuin olen vaatimatta itseltäni liikoja?

    Minun ei tarvitse olla yli-ihminen, sillä ei muutkaan ole sitä vaikka somesta sen kuvan monesta ihmisistä saakin. Some on nykyajan riesa, joka saa itsetunnot laskemaan miinuksen puolelle. Se saa tuntemaan, että en ole mitään muihin verrattuna. Minun ei kuitenkaan ole pakko verrata itseäni muihin. Olemme kaikki omia yksilöitä. Meillä on kaikilla omanlaisensa elämä. Kenenkään ei kuuluisi verrata itseään muihin, ei minun eikä sinun. Aina on asioita joita ei näytetä somessa. Ne asiat jätetään näyttämättä, jotka tuovat epätäydellisen kuvan. Ihan jokaisella ihmisellä on huonoja päiviä, he syvät roskaruokaa, elävät sotkussa ja pikavippien sekalaisessa sopassa. Näitä ei tuoda esille koska kukapa haluaisi seurata ihmistä joka ei ole täydellinen. Hänessä ei silloin ole mitään erilaista kuin minussa. Haluamme seurata yltiöpositiivisia ja täydellisiä ihmisiä, koska sellaisia me haluaisimme olla. Tavoittelemme ja haaveilemme olevamme täydellisiä vaikka kukaan ei ole sellainen. Haaveilemme sellaisesta mitä ei ole olemassa.

    Rob Sears: Vladimir Putin- Menestyvän johtajan opetukset

    Minulle oli tätä kyseistä kirjaa kohtaan hyvin paljon ennakkoasenteita, mutta pakko myöntää, että kirja oli hyvin tehty. Se onko kaikki totta mitä kirjassa kerrotaan, jääköön jokaisen omalle vastuulle, mutta hauskuutta kirjasta ei puuttunut. Kirja oli viihdyttävä ja helppoa kuunneltavaa.

    Thomas Eriksson- Laiskat alaiset ympärilläni

    Minulla on edelleen kesken kyseisen kirjoittajan Idiootit ympärilläni, jonka olen aloittanut varmaan pari vuotta sitten. Koin silloin kirjan lukemisen työlääksi ja jätin koko homman kesken. Nyt piti kuitenkin äkkiä lenkille lähtiessä etsiä joku kirja kuunneltavaksi ja Laiskat alaiset ympärilläni valikoitui lenkkiseuraksi. Kuuden tunnin rypäisy hyvin kiinnostavasta aiheesta hurahti nopeasti. En olisi malttanut lopettaa kuuntelua millään.

    Minulla ei ole alaisia vaan työskentelen itse ns. rivityöntekijänä. Jokaisesta työpaikasta kuitenkin löytyy erilailla työskenteleviä työntekijöitä. Me emme ole kaikki samanlaisia eikä meillä kaikilla ole samat työtavat. Minua kuten varmaan meitä kaikkia joskus nyrppii jokin kollega joka tekee jonkin asian erilailla kuin itse tekisi. Huomaan ajattelevani silloin, että kaikki pitäisi tehdä itse. Tätä lausahdusta kuulen töissä usein. Asiakaspalvelutyössä vain on vaikeaa tehdä itse kaikki sillä en välttämättä ole juuri tavoitettavissa puhelimella kun asiakkaani soittaa. Kiroan saamastani soittopyynnöstä, että eikö se kollega tätäkään osannut nyt muka hoitaa. Totta on, että ei hän välttämättä oikeastikaan osannut auttaa asiakastani ja siksi otti soittopyynnön.

    Opin kirjasta monia hyviä pointteja. Eriksson on jakanut erilaiset ihmistyypit erivärisiin luokkiin. Mikään väreistä ei ole toistaan parempi tai kumoa toisia vaan väreissä korostuu meidän ihmisten erilaisuus. Nyt kuunneltuani kirjan ymmärrän paremmin kollegojani. Ymmärrän miksi joku heistä toimii niin kuin toimii ja toinen toisella tavalla. (Ja kyllä jaoin tiimikaverini ja esimieheni paperille piirtämiini erivärisiin laatikoihin.) Tämä oli opettavaista. Jouduin pohtimaan miksi nämä ihmiset olivat niissä väreissä minun mielestäni. Mikä tekee toisesta keltaisen, joku toinen on vihreä ja kolmas on sininen. Kuunnellessani kirjaa eteenpäin olin jo aika alkuvaiheessa vakuuttunut olevani punainen. Olen hyvin tulos-ja tavoitekeskeinen ja teen kaiken nopeasti. Tykkään haasteista ja olen kilpailuhenkinen.

    Eriväristen ihmisten kommunikointi toistensa kanssa oli kiinnostavaa kuunneltavaa. Aloin ymmärtää esimiehiäni paremmin. He eivät välttämättä teekään asioita kiusatakseen alaisia vaan koska se kuuluu heidän työhönsä. Toisen väriselle esimiehelle palautteen anto on yhtä normaalia kuin aamulla sukkien laitto jalkoihin, mutta toisen väriselle pomolle se voikin olla hyvin kiusallista. Mielenkiintoista! Aloin seuraamaan esimiehiäni töissä ihan uusilla silmillä.

    Ville Haapasalo- ”Et kuitenkaan usko…”

    En ole kovin perillä Villen elämästä, mutta tiedän hänen olevan suosittu Venäjällä. Muutamia jaksoja joskus olen hänen sarjoistaan katsonut mutta siihen se on jäänyt. Aloin kuuntelemaan kirjaa vailla olettamuksia tai ennakko-asenteita. En tiennyt mitä odottaa.

    Ville saapui silloiseen Neuvostoliiton aikaan opiskelemaan teatterikorkeakouluun ja sanotaanko, että on sille tielle jäänyt. Kirjaa kuunnellessa ihmettelet ääneen, huokaiset välillä helpotuksesta, naurat vedet silmissä ja alkaa vituttaakin. Tunteet hyppii laidasta laitaan kuunnellessa niitä uskomattomia tarinoita, joita Villellä on kertoa omasta nuoruusvuosistaan Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä.

    Adam Kay- Kohta voi vähän kirpaista: Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

    Kun huumori alkaa olla perjantain työpäivän jälkeen finaalissa etkä tiedä jaksatko enää tehdä mitään sinä päivänä- tartu tähän kirjaan. Unohtuu kuulkaa omat murheet ja huonot päivät nopeasti. Lasillinen punaviiniä ja sangen viihdyttävä kirja takaa perjantai-illan olevan yksi viikon parhaimmista. Vaikka en ole lääkäri, niin pystyn kyllä samaistumaan moneen kirjassa kerrottavaan juttuun. Niitä oikeasti tapahtuu sairaalamaailmassa. Ne eivät ole huhupuheita tai legendoja, joista puhutaan vielä kymmenen vuoden jälkeen. Ne ovat totisen tosia juttuja. Meille ihmisille tapahtuu kummallisia asioita.

    Thomas Eriksson- Kehnot pomot ympärilläni

    Esimiehellä on iso rooli työntekijän työssä. Motivointi on mielestäni yksi esimiehen tärkeimmistä työtehtävistä. Hyvällä johtamisella saadaan tulosta kun työntekijät ovat siihen motivoituneita. Jotta saadaan työntekijät motivoitua työntekemiseen, on ensin oltava selkeät tavoitteet. Ilman tavoitteita ei työntekijä tiedä mitä häneltä odotetaan, joka voi johtaa ”tuuliajoilla” olemiseen eikä oikein tiedetä mitä työnkuvaan oikeastaan edes kuuluu.

    Tykkään Erikssonin kirjoissa siitä, että hän antaa konkreettisia esimerkkejä. Sellaisia, joihin on helppo samaistua ja, joita voi tulla eteen missä tahansa työpaikassa.

    Omalla kohdallani en ole työhistoriani aikana tavannut täydellistä esimiestä, joka olisi kaikilla osa-alueilla loistanut. Minulla on ollut esimiehiä, jotka osaavat hoitaa henkilöstöön liittyvät asiat mutta jonkin muun osa-alueen asiat ovat olleet täysin lähtökuopissa. Kuten työntekijöissäkin meitä on erilaisia. Toiset ovat sosiaalisia ja tykkäävät ryhmäprojekteista ja toiset nauttivat kun saavat puurtaa yksin. Itse tiedostan, että vaikka koen osaavani työni, niin on asioita, joissa olen epävarma vielä 4,5 vuodenkin jälkeen.

    Täydellistä esimiestä tuskin on olemassa mutta esimies joka tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudut, on jo hyvä. Meillä kaikilla on kehittämisen varaa itsessämme, teemme me sitten työtä missä roolissa tahansa.

    Ilkka Karisto – Vankina Venäjällä

    Uppoudun monesti lukemaan ehkä turhankin rosoisia kirjoja mutta jokin niissä vetää puoleensa. Venäjälle vangiksi joutuminen Venäjän rajalla, voisi luulla olevan yhtä kuin kuolemantuomio. Kirja oli mielenkiintoinen lukukokemus.

    Suomalaisen miehen rehellinen kertomus millaista on olla Venäjällä vankilassa. Millaista on joutua vankilaan ” omasta tyhmyydestä”, tietäen mitkä riskit on tuoda Venäjältä huumeita.

    Wendy Holden- Äidiksi keskitysleirillä: kolme selviytymistarinaa

    Olen tähän asti vältellyt katsomasta tai lukemasta mitään Auschwitziin liittyvää. Jokin kuitenkin tässä kirjassa veti puoleensa niin, että luin sen muutamassa päivässä.

    On maailma ollut kyseiseen aikaan ihan hullu ja todellakin toivon, ettei kenenkään olisi ikinä tarvinnut joutua kokemaan moista kohtelua. Herkille en suosittele kyseisen kirjan lukemista, sillä vaikka itse aika kovaksi itseni luokittelen, niin välillä teki todella pahaa lukea eteenpäin.

    Kaiken kaikkiaan uskomaton selviytymistarina kaikkien kolmen osalta. Silmäkulmat kostuivat aika ajoin, joten kirja todellakin herätti tunteita.

    Tiia Forsström- Ammattirakastaja

    Helmikuun kirjoista ehkä oudointa luettavaa oli ammattirakastaja. En oikein edes tiedä miksi aloin tätä kirjaa lukemaan. Ehkä syynä oli uteliaisuus. Minulla ei ollut kirjasta mitään odotuksia eikä kirja kyllä herättänytkään minussa mitään tuntemuksia. Ymmärrän, että ammatti se rakastajakin voi olla mutta jotenkin itsestä ajatus kuulostaa vaan niin oudolta. Tämä kirja kuulu kategoriaa: no tulipa luettua.

    Sally Salminen- Katrina

    Näin jonkun sosiaalisessa mediassa vinkkaavan tämän kirjan ja kiitos siitä hänelle, sillä ihastuin tähän kirjaan todella paljon. Hienosti kirjoitettu tarina sen hetkisen ajan elämästä, niin iloineen kuin suruineen Ahvenanmaan saaristossa.

    Anne Roth- Sekundakroppa, elämäni kilpirauhaspotilaana

    Kilpirauhasvaivojen kanssa kärsivänä luin mielenkiinnolla tämän kirjan joka ei kyllä loppujen lopuksi tuonut minulle mitään uutta.

  • Lukeminen blogin edelle

    Viime kuukausina lukeminen on noussut urheilun rinnalle yhdeksi mielekkäimmäksi touhuksi. Blogi hiljaisuus on suurimmaksi osaksi johtunut tästä, että olen iltaisin juuttunut kirjan kansiin kun toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa blogia.  Olen päässyt aikalailla irti sellaisesta hetken mielessäni painineesta blogin kirjoittamisen pakkopullasta ja kirjoittanut sitä nyt enimmäkseen silloin kun tekee mieli.  Tämän takia suurin osa postauksista tulee jäätävästi jälkijunassa mutta kirjoittamisesta pakotettuna ei tule mitään. Olen istunut moneen otteeseen koneen edessä WordPress avattuna mutta en ole saanut kirjoitettua lausettakaan. Mitään ei ole tullut ulos.  Nyt kun olen pitänyt selkeää taukoa ja tehnyt muita juttuja, niin kirjoittaminenkin on alkanut tuntua kiinnostavammalta.

    Odotan iltoja kun saan käpertyä kirjan kanssa sänkyyn. Lukeminen rentouttaa tiukan treenin jälkeen ja tuntuu, että hetken lukemisen jälkeen uni tulee helposti. 

    Olen ollut aina sellaisen kevyen hömpän lukija mutta nyt olen jäänyt koukkuun dekkareihin.

    Kevään viimeiseksi hömppäkirjaksi jäi Laurent Gounellen Sinä päivänä opin elämään, jonka sain Gummerukselta. Minulla kesti hetken  päästä kirjaan sisään mutta taas kun sai juonesta kiinni, niin loppu oli nopeasti luettu. Hyvällä konseptilla toteutettu kirja josta päällimmäisenä jäi mieleen elämän tärkeys.

    Luin ennen Kreikkaan lähtöämme huhtikuussa Jane Harperin Kuiva kausi-kirjan, jonka sain Tammelta.  Isäni oli ehtinyt lukea kirjan jo ennen minua ja hän kehui sitä todella paljon. Uskalsin näin ollen luottaa hänen arvosteluunsa sillä hän lukee paljon ja on myös aika nirso lukemiensa kirjojen suhteen, joten jos hän on tykännyt jostain dekkarista niin sen on oikeasti oltava hyvä. Niinpä tartuin minäkin Jane Harperin uututeen ja en tahtonut päästä otetta ennen kujin kirja oli luettu. Siis niin hyvä jännitysdraama alusta loppuun. Isäni oli aivan oikeassa kirjan suhteen.

    Seuraavan kirjan aloitin lentokentällä kun löysin sieltä mielenkiintoisen kirjan. Ostin Paula Hawkinsin Tummiin vesiin.  Kyseinen kirja upposi minuun totaalisesti. Vaikka pokkari oli paksu niin olin senkin lukenut loman muutamina  ensimmäisinä päivinä. Alkuun ei kirja lähtenyt ihan täydellä teholla mutta kun juoni alkoi päästä vauhtiin niin se vei mukanaan. Luulin moneen otteeseen tietäväni miten kirja tulisi päättymään mutta olin joka kerta väärässä.  Juoni pysyi salassa lopputeksteihin asti.

    Lomalla ollessani luin myös Camilla Läckbergin uutuuden Kultahäkki jonka olin saanut Otavalta lomalukemiseksi. Ruotsalaiselta rikoskirjailijalta taitava teos joka pitää lukijaa otteessa alusta alkaen. Taas kerran en olisi malttanut olla laskematta kirjaa kädestäni.  Muutamassa päivässä luettu kirja oli lukemisen arvoinen ja säilytti jännityksen loppuun asti.

    Rukan reissulle pyysin Kustantamo SS:lta Olga Kokon Munametsä-kirjan joka esittelytekstillään sai minut nauramaan. Hauska, aivoja nollaava teksti saa veden valumaan silmistä ja vatsalihakset kramppaamaan nauramisesta. Kirjan juoni puhututtaa ehkä paremmin sinkkunaista mutta näin naimisissa olevana kahden lapsen äitinäkin tiedän millaista elämä on joskus sinkkuna ollessa ollut. Ei ne teot ja silloiset ajatukset mihinkään häviä. Lähinnä näin jälkeenpäin naurattavat enemmän kuin silloin. Tässä siis lahjavinkki jos sinkkukaverillasi on tulossa synttärit tai vie vaikka joululahjaksi.

    Tällä hetkellä luen Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaa, josta löysin Suomalaisesta kirjakaupasta kolme osaa. Kirjasarjan jokaisessa kirjassa on oma tarinansa, joten jännitykseltä ei voi välttyä.  Ostamistani kirjoistani olen lukenut jo ensimmäisen kirjan nimeltä Leijonankesyttäjä. Huh miten koukuttava kirja. En malttanut millään lopettaa lukemista sillä kirja antoi jatkuvasti jotain lisävihjeitä syyllisestä joka piti mielenkiintoa yllä.

    Luettuani useamman dekkarin peräkkäin alkoi yöpöydälläni notkuva self help kirjapino ahdistamaan. Osan lukemisen olen aloittanut mutta just nyt ne ei houkuta yhtään.   Palaan self help kirjojen pariin kun aika on oikea. Ne vaativat kuitenkin aina omanlaisensa mielentilan. Nyt on hyvä olla dekkareiden parissa ja self helppien pariin palaan kun on taas sellainen olo, että pitää etsiä elämän suuntaa.  Sitä tarvetta ei ole tällä hetkellä vaan kaikki on kerrankin suhteellisen hyvin.

    P.s Kirjavinkit on aina tervetulleita! 😉