• Blåvatnet

    Tuo upea turkoosin värinen järvi, josta varmasti suurin osa Norjaan matkustavista on nähnyt kuvia. Moni on varmaan käynyt myös paikan päällä livenä ihastelemassa järven rannalla. Kun aloimme suunnittelemaan Norjan reissua tälle kesälle, niin listani kärkipäässä oli nähdä Blåvatnet. Halusin nähdä turkoosin järven omin silmin. Miettisin ennen lähtöä, että onkohan järvi oikeasti niin kaunis kuin kuvissa ja entä jos järvi onkin jotenkin tosi pieni ja mitäänsanomaton loppujen lopuksi?

    Lähtöpisteellä

    Google mapsiin kannattaa kirjoittaa Blåvatnet trail head. Kävimme nimittäin ensin kävelemässä ihan eri paikassa, jossa kylläkin oli parkkipaikka ja muutamia telttoja mutta käveltyämme muutaman kilometrin aloin katsomaan google mapsista karttaa ja aloin miettiä, että kyllä siellä Blåvatnetin parkkipaikalla piti olla vessakin mutta ei tuossa meidän lähtöpaikan parkkipaikalla ollut mitään. Ei edes autoja, vain muutama teltta. Käännyttiin ja lähdettiin tarpomaan takaisin autolle.  Ilmeisesti tuoltakin parkkipaikalla lähti reittejä jonnekin, sillä tietä ja polkua pitkin mekin menimme, mutta reittimerkkejä ei näkynyt.  Luonto oli kaunista tälläkin matkalla, jonka kävelimme ja näimme paljon lampaita, mutta olimme väärässä paikassa.

    Muistin siinä väärällä parkkipaikalla ollessa, että olin lukenut jonkin postauksen juuri tästä samasta asiasta ja aloin äkkiä googlettamaan. Nopeasti löytyikin tieto, että millä haulla google maps löytää oikealle parkkipaikalle. Olimme kääntyneet liian aikaisin ja tosiaan oikealle parkkipaikalle löysimmekin muutaman kilometrin ajettuamme eteenpäin. Nyt alkoi olla sen näköistä mitä olin lukenut. Löytyi vessa ja kioskikin, joka tosin oli vielä lähtöaikaan kiinni. Saimme hetken etsiskelyn jälkeen auton parkkiin. Selkeästi ihmisiä oli nyt paljon liikkeellä; suomalaisia ja norjalaisia enimmäkseen. Lisää parkkitilaa oltiin tekemässä joka varmasti on tarpeen kun sesonki on pahimmillaan. Osa oli parkkipaikan tuntumassa telttailemassa ja moni lähtikin pois siinä kohtaa, kun me olimme vasta lähdössä kävelemään. Näin tilaa tuli juuri sen verran lisää kun uusia tulijoita tuli paikalle.

    Polku oli alkuun helppoa kuljettavaa ja lyhyet pitkospuutkin oli matkalla. Meille osui lämmin ja aurinkoinen päivä. Aika nopeasti sai todeta, että on pukenut ihan liikaa päälle ja joutui riisumaan takit pois. Otimme reppuun eväitä mukaan, ja ne olivatkin tarpeen varsinkin lasten kanssa kulkiessa. Juomaa olisi saanut olla jopa enemmän kuin olimme ottaneet, sillä kuumuus verotti ja jatkuvasti oli jano. Lämmintä vaatetta kannattaa kuitenkin olla mukana lämpimänä päivänäkin, sillä takaisin päin tullessa oli kylmä vastatuuli ja fleecetakki ei ollut yhtään liikaa.

    Muutama ”hankalampi” puron ylitys oli reitin varrella ja niissä mentiin alla olevan kuvan tyylisesti kuopuksen kanssa. 😀 Eihän nuo hankalia aikuiselle eikä hieman isommalle lapselle ollut mutta meidän pikku pätkälle ne olivat, kun pelkäsi niin kamalasti, että kengät kastuu. Lapsille oli perus lenkkarit jalassa, jotta olisi mukavampi kävellä. Jos haluaa hifistellä ja lapset ovat tottuneet vaelluskenkiin, niin suosittelen kyllä laittamaan sellaiset jalkaan. Minulla ja miehelläni oli Inovin polkujuoksulenkkarit jalassa, joista löytyy paljon pitoa ja pitävät myös jonkun verran vettä. Lapsille lähti tämän reissun jälkeen hankintalistalle vaellukseen sopivat kengät.

    Loppumatka reitistä onkin sitten kivikkoa. Lähes järvelle asti on helpompaa kivikkoa ja lopuksi todella isoja lohkareita. Se mikä reitissä oli hyvää varsinkin näin korona aikaan, että suurimmaksi osaksi reitti on leveä kuivunut kivikkoinen joki. Näin ollen ei tarvitse kävellä toisissa ihmisissä kiinni ja odottaa, että pääsisi ohi vaan sen kun kävelee kauempaa. Reitti on merkitty punaisilla kivillä,, joten reittimerkit näkyy kyllä selvästi vaikka ei niissä kiinni kävelisi.

    Matkaa järvelle on 4 kilometriä suuntaan ja se voi vaikuttaa lyhyeltä matkalta mutta jos on lapsia mukana, niin kannattaa varautua pidempään retkeen. Meillä meni koko retkeen taukoineen ja hetken istuskeluun järven rannalla lähes 7 tuntia.

    Tältä näytti maisemat järveä kohti kävellessä. Vuoret tulivat aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopuksi ne olivat ympäröimässä järveä. Minusta maisemat olivat todella kauniit ja jopa fiktiivisen oloiset. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun olisi toivonut jonkun nipistävän minua.

    Myös esikoisen puhti tahtoi loppua odotellessa pikkuveljeä, mutta mikäs siinä kuin istuskelemaan mättäälle tai kiven päälle. Ei tuonne kiireellä kannata lähteä. Pakkaa paljon eväitä mukaan ja nauttii niitä siinä matkan varrella samalla maisemia ihaillen.

    Tässä näitä lopun lohkareita, joita sai kiivetä hetken matkaa. Matka, on lyhyt, jossa näitä isompia lohkareita on, joten ei kannata sen takia jättää retkeä välistä. Norjalaiset olivat siellä pienten lasten kanssa ja monella oli selässä kantorepussa pienempi lapsi vielä kyydissä. Ajattelin mielessäni, että ne on kyllä aikamoisia sissejä, mutta kai he ovat tottuneet myös siihen. Mieheni kantoi myös meidän 6-vuotiasta välillä reppuselässä takaisin päin mennessä, kun vauhti hidastui hänellä lähes olemattomaksi. Näin saatiin taas pikkuiseen virtaa, kun sai hetken nauttia kyydissä olosta.

    Järvellä

    Vihdoinkin päästiin järvelle asti. Se oli juuri niin taianomaisen värinen kuin mitä kuvissa oli näyttänyt. Upea! Järvi on syntynyt jäätikön sulamisvesistä. Itseäni olisi kiinnostanut tietää mistä turkoosi väri tulee järveen, mutta en löytänyt mistään vastausta.

    Parhaimpina sesonkiaikoina järven rannalla tuskin pystyy istumaan näin väljästi mitä nyt sai oltua. Istuskelimme ja söimme eväitä. Vaikka ihmisiä oli ympärillä, niin tunnelma oli hyvin rauhallinen. Yksi lapsi näytti käyvän polskimassa vedessä mutta ei hänkään kauan vedessä viihtynyt.

    Meillä oli myös uikkarit mukana, jos olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan mutta täytyy todeta, että vaikka kävellessä järvelle tuli todella kuuma, niin nilkkoja enempää ei pystynyt kastautumaan. Vesi tuntui pakastavan varpaita. Vesi oli vaan ihan jäätävän kylmää. Toki jos olisi tottunut avantouimari, niin ei tuo välttämättä tuntuisi pahalta.

    Oli aika jatkaa matkaa takaisin parkkipaikalle. Kivikkoa olisi edessä kilometri toisensa perään. Nyt sai kaivaa jo takin esiin, sillä järveltä lähtiessä alkoi viluttaa ja oli kylmä vastatuuli. Olin ihmetellyt järvelle päin kävellessä, että miksi kaikki järveltä tulevat ovat takki päällä ja sinen päin menevät t-paita päällä mutta ymmärsin sen sitten kun mekin lähdimme pois päin. Niin vain ilma tuntui kylmemmältä.

    Päästyämme takaisin parkkipaikalle siirsimme auton lähemmäs pöytäryhmää, joita siellä oli jonkun verrankin. Ajateltiin laittaa vielä kunnon ruoka tulille ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa. Seuraamme liittyi Turkulainen pariskunta, jotka olivat olleet reissussa jo pidempään. Oli ihan hauskaa vaihtaa kuulumisia sekä vinkkejä puolin ja toisin.

    Minusta Blåvatnetiin kävely oli ehdottomasti sen arvoista. Vaikka sitä kaikki hehkuttaa, niin yksikään ei hehkuta turhaan. Taas pitää muistaa myös se, että kaikki ei arvosta samoja asioita ja jos ei Blåvatnet kiinnosta itseään, niin ei sinne kannata mennä. Tekee mieluummin sellaisia asioita joita itseään kiinnostaa. Netti on pullollaan kiinnostavia kohteita kaikkialla maailmassa. Itse tein ennen lähtöä monen viikon tutkimustyötä Pohjois-Norjan kiinnostavista kohteista ja nimenomaan meidän perhettä kiinnostavia kohteita. Minnekään ei kannata mennä vain siksi, että sinne olisi jotenkin pakko mennä kun muutkin menee. Sinun elämäsi, joten sinä päätät mitä haluat nähdä ja kokea!

     

  • Levi – Roadtripin alku

    Road trippimme ensimmäinen etappi oli Levi, jonne meiltä matkaa on noin 1000 kilometriä. Leville kun jaksaa ajaa yhtä soittoa välillä kuskia vaihtaen, niin siksi olemmekin lähes jokaisella road tripillämme pysähtyneet sinne.  Levi on siitä kiva paikka, että siellä on monia eri majoitusvaihtoehtoja, monipuolisesti palveluja tarjolla ja löytyy tekemistä niin aikuisille kuin lapsillekin.  Oletettavasti koronasta johtuen, liikkeitä oli runsaammin kiinni, mutta meitä se ei haitannut. Saimme tarvittavat ruuat ja tavarat kaupasta, jonka vieressä majoituksemme oli.

    Lähdimme ajamaan yöllä, jotta olisimme perillä levillä seuraavana päivänä. Näin ehtisimme nauttia myös Levillä olosta hieman eikä vain ajaa sinne asti hotelliin nukkumaan, kuten yleensä on tehty.  Olin varannut meille majoituksen Lapland Hotels Sirkantähdestä Booking.comin kautta ja laittanut toiveen, että saisimme huoneiston jo kello 13-14.  Olimme kuitenkin perillä jo paljon aikaisemmin, joten meillä oli aikaa mennä liikenne- ja leikkipuistoon, jonne lapset kovin halusivat.  Ajankohtamme taisi olla päivän huonoin, sillä puistossa oli todella paljon lapsia ja aikuisia. Emme halunneet väkisin änkeä sinne, joten lähdettiin hotellille kysymään joko huoneisto olisi valmis.  Meillä kävi huoneiston kanssa todella hyvä tuuri ja saimme sen heti käyttöömme, joka oli aivan mahtavaa koska olimme päikkäreiden tarpeessa ajettuamme koko yön.

    Levottomien päikkäreiden jälkeen lähdettiin ajelulle Kittilään, sillä halusin käydä Wiksu Wilima kirppiksessä. Eritoten olin kiinnostunut kirppis tavaroiden hinnoista pohjoisessa, sillä itsestä on alkanut tuntumaan siltä, että varsinkin etelässä hinnat ovat järisyttävän korkeita.  Löysin kirppikseltä mitä ihanimman vanhan ompelupöydän, edullisestikin olisi saanut mutta autossa ei ollut pöydälle tilaa, joten oli jätettävä pöytä kaihoisin mielin jollekin toiselle.

    Kirppis kierroksen jälkeen suunnattiin Ylläkselle päin. Olin googlettanut meille nähtävää reitin varrelta ja tarkoitus oli mennä katsomaan Linkupalon tulivuoripuistoa, jonne oli Leviltä noin 40 kilometrin matka.  Kerrankin lapset olivat innoissaan luontopolulle menemisestä, kun kyse oli tulivuorten jäänteiden näkemisestä. Harmittavasti reitti oli suljettu huonon kunnon vuoksi. Paikalle oli saapunut myös noin miljardi hyttystä, jotka hyökkäsivät oitis kimppuun, kun autosta astui ulos.  Hyttysiä oli pohjoisessa muutenkin hyvin runsaasti, mikä ei innostanut liikkumaan ulkona yhtään ylimääräistä.

    Ylläksellä olemme käyneet useita kertoja ja joka kerta käydään ajamassa maisemareitti. Tykkään niistä maisemista niin paljon! Ylläksen karumpi luonto on kaunista.

    Jounin kaupalla oli myös käytävä, sillä kaikilla oli jano ja en ollut muistanut ottaa meille mitään juotavaa mukaan. Ihmisiä oli sielläkin yllättävän vähän normaali kesiin verrattuna.

    Ylläksellä ajellessa miettisin kaikkia niitä fiiliksiä, jotka ehti käydä läpi juostessa Pallakselta Ylläkselle viime vuonna. Muistissa on edelleen ne kaikki Ylläksen pään kivikot, joita tuntui riittävän loputtomiin. Olisin halunnut käydä verestämässä muistoja Pirunkurussa, mutta kello alkoi olla jo paljon, joten oli aika suunnata takaisin kohti Leviä.  

    Lapland Hotel Sirkantähti

    Huoneistomme oli pieni mutta se ei nyt näin lyhyellä yöpymisellä haitannut. Ylhäällä parvella oli kolme sänkyä ja alhaalla yksi sänky.  Pääasia oli, että sai nukkua yön neljän seinän sisällä, pääsi suihkuun ja sai tankattua vatsan täyteen aamiaisella ennen lähtöä Norjaan.  Huoneistossa oli saunakin mutta olimme niin väsyneitä, ettei jaksettu mennä.

    Itse tykkään huoneistoista, koska voi kokkailla omia ruokia ja mekin teimme päivällä riisiä ja kanakastiketta ennen Kittilään lähtöä.  Keittiön varustus oli mielestäni hintaan nähden tarpeeksi hyvä, että siellä pystyi tekemään ruokaa. Pakastimeen saimme kylmäkallet yöksi, jotta eväät pysyisivät pidempään kylmänä seuraavana päivänä matkaan lähtiessä.  Tiskikoneen ansiosta ei tarvinnut miettiä tiskien tekemistä vaan surutta kehtasi käyttää astioita. 

    Ainoa miinus huoneistossamme oli kuumuus. Huoneistossa oli todella kuuma ja koska ikkunoissa ei ollut hyttysverkkoja, niin ikkunoita ei voinut pitää auki. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään kuumuuden vuoksi.  Yö oli enimmäkseen pyörimistä asennosta toiseen.

    Hotellien aamupalat ovat lähes aina identtiset, mutta onhan sitä silti kiva mennä valmiiseen pöytään silloin tällöin. Gluteenittoman ruokavalion vuoksi olen hieman kyynisempi hotellien aamupaloja kohtaan, koska monessakaan paikassa ei gluteenittomien ruokiin ole panostettu. Tälläkin kertaa sain hieman pettyä aamupalaan. Lämpimät ruuat olivat ihan hyviä mutta itse kaipaisin kunnon leipää tai edes jotain muuta kuin kaikkein kuivimpia ja mauttomampia riisikakkuja. Leipiä oli tarjolla mutta pussista koetettuna tuntuivat lähes jäisiltä, joten jäi ottamatta. Kahvi oli hyvää, joten siitä plussa!

  • Norjaan autoreissulle

    Ensi maanantaina lähdemme kohti lappia ja siitä yhden yön jälkeen jatkamme kohti Norjaa. Suurin piirtein viikon verran on tarkoitus olla reissussa ja aika pitkälti fiilis pohjalla aiotaan liikkua.

    Ensimmäisellä Norjan reissulla vuonna 2017 kävimme pikavisiitillä Altalla ja Senjan saarella ja vuonna 2018 matkasimme Lofooteille. Nyt kolmannen reissun suuntamme on vielä auki, sillä näyttäisi siltä, että vähän kaikkialla sataa ensi viikolla vettä, joten voi olla, että joutuu tekemään ihan viime hetkellä vasta päätöksiä suunnasta. Pohjois-Norjaan mennään joka tapauksessa, koska Ruotsin läpi ajaminen ei tässä koronatilanteessa ole viisasta.

    Norjassa matkaaminen autolla vaatii aikaa, paljon aikaa.

    Ajomatkoihin saa varata riittävästi aikaa ja koska nähtävää on lähes kaikkialla, tulee pysähdeltyä paljon. Pelkästään jo Norjan puolella kohoavat lumihuiput Kilpisjärveltä lähtiessä ihastuttaa minua. Voisin tuijotella vuorimaisemaa iäti siihen kyllästymättä. Harmikseni aikamme on kuitenkin tälläkin reissulla on noin viikko, joten siinä ajassa on ihasteltava kylliksi maisemia. Viettäisin tälläkin reissulla pidemmän ajan Norjan puolella, jos se olisi mahdollista mutta kotona odottavat velvollisuudet, ja eläinvahdit on päästettävä omalle reissulleen.

    Seikkailemaan

    Tänä vuonna lähdetään samalla seikkailumielellä kuin 2018, jolloin tarkoitus oli telttailla mahdollisimman paljon mutta silloinen totuus on, että vain pari yötä vietimme teltassa sillä Lofooteilla satoi lähes jatkuvasti ja tuuli niin kovaa, ettei telttamme tahtonut pysyä pystyssä. Nyt tuosta viisastuneena varaamme mukaan mm. köyttä, että teltan saa tarvittaessa tuulessa sidottua lähimpiin puihin. 😀 Lämmintä vaatetta saa varata mukaan paljon, sillä viimeksi minulla oli koko ajan kylmä. Mieluummin otan liian lämpimiä vaatteita mukaan kuin, että kärsin kylmästä. On helpompi ottaa liikoja vaatteita pois.

    Ensimmäisen yön majoitus Leviltä on varattu valmiiksi mutta muuten katsomme sitten sään ja fiiliksen mukaan vietetäänkö kaikki loput yöt teltassa vai tuleeko mentyä mökkiin/hotelliin. Majoituspaikkoja olen kyllä katsonut valmiiksi ja kirjannut muutamia ylös varmuuden varalta, että jos yhtäkkiä sää muuttuukin radikaalisesti tms, mutta koska matkan suunta on vielä hieman auki, niin mitään varauksia en ole voinut tehdä. Se mitä olen netistä nyt lukenut niin aika hiljaistakin Pohjois- Norjassa on turistien osalta, joten todennäköisesti majoituksia saa varattua ihan menemällä paikan päällekin.

    Ostokset ennen reissua

    Kun reissuun lähtee kaksi aikuista ja kaksi lasta niin tavaraa kertyy yllättävän paljon vaikka kuinka yrittäisi ottaa vähän mukaan. Ongelman ratkaisimme ostamalla suksiboksin. Sille meillä on nimittäin käyttöä muutoinkin, sillä lähes jokaisella saaristo käynnillä vanhempien luona meillä loppuu tila kesken, kun mukana on koira, joka vie koko takaluukun tilan. Seuraavalla kerralla saadaan suksiboksiin tavarat ja lasten ei tarvitse valittaa liian ahtaasta tilasta. Mitään kovin painavaahan ei tuommoiseen boksiin saa laittaa mutta esimerkiksi just teltan, makuupussit ja makuualustat, kun edes saa pois takaluukusta, niin jää paremmin tilaa ruokatavaroille ja vaatteille. Lapsille on muutenkin pakko varata enemmän vaihtovaatteita mukaan, koska tunnetusti sotkevat enemmän kuin aikuiset, varsinkin tämä meidän kuopus.

    Retkikeitin oli pakko käydä ostamassa, koska meillä ei ole omaa sellaista. Jotta ruuan teko reissussa olisi mahdollisimman vaivatonta, on mietitty helppoja ruokia valmistettavaksi ja ostettu myös tykötarpeet mukaan.

    Mitä syömme reissussa?

    Minun gluteeniton ruokavalio aiheuttaa hieman päänvaivaa aina matkustaessa ja näin ollen otan mahdollisimman paljon gluteenitonta syötävää mukaan jo Suomesta. Lofooteilla ei ainakaan viime kerralla kovin hyvin löytynyt mitään gluteenitonta kaupoista, joten on helpompi ottaa omat eväät mukaan kuin nälissään etsiä ruokaa. Mieheni on jo oppinut, että nälkäinen vaimo on paljon pahempi vaihtoehto kuin nälkäinen lapsi. 😀

    Mukaan olen ostanut:

    • kaurahiutaleita
    • erilaisia riisikakkuja
    • näkkileipää
    • muille ruisleipää ja paahtoleipää
    • pikakahvi/tee
    • jääteetä
    • gluteenittomia kasvinuudeleita
    • kananuudeleita
    • pussiperunamuusia
    • kananmunia
    • ruissipsejä
    • gluteenittomia salmiakkikarkkeja
    • suklaahippukeksejä
    • popcornpussi
    • sokeria
    • suolaa
    • grillimaustetta
    • pippurisekoitus-pussi

    • mansikkahillo
    • gluteeniton lettujauhepussi
    • UHT-maitoa
    • ketsuppi
    • Bonnen mangososetta
    • kanelia
    • vaniljakeksejä
    • Good’n’go hedelmäsmoothieita
    • chilipähkinöitä
    • gluteenittomia tortillasipsejä
    • kuivattuja aprikooseja
    • kuivattuja taateleita
    • tuoreita banaaneja ja omenoita
    • sodastream mehuja (kone otetaan mukaan)
    • vettä
    • kurkku
    • coca-cola zero

    Täysin kylmässä pidettävät ruuat on ostettava vasta paikan päältä, mutta itsellä on rauhallisempi mieli, kun suurin osa syötävistä on jo mukana valmiina. Jonkun korvaan tämä voi kuulostaa neuroottiselta, mutta elämä ilman ruokarajoitteita on satavarmasti helpompaa.

    Seuraa reissuamme

    Blogia tulen päivittämään vasta kotiin päästyämme, jotta saa rauhassa kirjoitella postauksia. Reissuamme voit seurata Instagramin puolella, jonne pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta. Mikäli reissumme aikana herää kysymyksiä Norjaan matkaamisesta, niin laittakaa viestiä joko Instagramiin tai tänne niin vastailen niihin sitten.

  • Viikonloppu Pietarissa

    Olen aina halunnut käydä Pietarissa ja marraskuussa siihen tarjoutui mahdollisuus, johon tottakai tartuin. Varsinkin kun sain matkaseuraksi äidin sekä muitakin sukulaisia ja tuttuja, niin tuntui turvalliselta lähteä matkaan. Minulla oli suuri aikomus tutkia valmiiksi mitä kaikkea nähtävää Pietarissa on mutta se jäi aikomukseksi. Viikot ennen reissua oli kiireisiä ja aloin huomata omassa olossa loman tarpeen. Keskittyminen herpaantui kaikesta ja en ollut oma itseni. Ajattelin reissun tekevän hyvää kun pääsi hetkeksi pois tutuista kuvioista ja joutuisi istumaan bussissa jumissa omien ajatusten kanssa ”ihan tarpeeksi pitkän ajan”. Reissu ei ehkä sujunut ihan niin kuin olin sen kuvitellut päässäni.

    Pietarissa olisi saanut aikaa kulumaan rutkasti pidemmänkin ajan.

    Käytyäni aiemmin jo bussilla Venäjällä Kingisepissä sekä Valko-Venäjällä Minskissä, on nämä pelottavat rajamuodollisuudet tulleet tutuiksi. Suomen puolella tullissa vielä uskaltaa hymyillä mutta bussin kaarrettua Venäjän puolen rajalle hyytyy hymy, niin rajalla työskenteleviltä kuin Venäjän puolelle menijöiltä. Ihan joka ikinen kerta rajan ylitys Venäjän maille pelottaa. Uusien e-viisumeiden myötä porukkaa on käännytetty 30% rajalla koska e-viisumeita ei ole täytetty oikein. Varsinkin ne, joilla on ääkkösiä nimessä saa olla tarkkana viisumia täyttäessä. E-viisumi kyllä muuten on paljon fiksumpi ja halvempi, olisiko ollut kympin luokkaa. Mennessä meidät syynättiin todella tarkkaan rajalla ja lopulta päästiin kaikki passintarkastuksen läpi. Eikä oltu kuin pari tuntia ohjelmasta myöhässä loppu päivän.

    Venäläisten röyhkeä asenne, on sellainen asia joka vaatii aina totuttelemista. Se on vain heidän tyylinsä. Heti rajalla pääsee toteamaan tämän hymyttömän olemuksen joka jatkui koko reissun ajan. Venäläisten kasvoilta ei juuri erota mitään ilmeitä. He voivat tervehtiä mutta hymyä tai muutakaan ilmettä ei kasvoilta tule esille. Röyhkeys tulee esille hyvin liikenteessä jonne en ikinä itse uskaltaisi mennä ajamaan. Mikäli omaa egoistin asenteen niin pärjää hyvin heidän kanssaan liikenteessä. Kaikkialla näkyy kuinka jokainen haluaa olla se ensimmäinen ja vain se on tärkeää, että itse pääsee. Pistin esimerkiksi merkille, että vilkut päällä olevat ambulanssit odottivat liikennevalojen vaihtumista. Ymmärrän Pietarin kokoisessa kaupungissa liikenneruuhkien olevan mahdottomat ja liikenne oli muutenkin aika kaoottista mutta silti tuntui hullulta nähdä ruuhkissa ambulanssit jotka eivät päässeet eteenpäin. Aamiainen oli seuraava paikka jossa röyhkeys ja minä minä- asenne tuli esille. Kyynärpäätaktiikalla ruokaa sai lautaselle. Tämän saman tosin olen huomannut muuallakin matkustaessa jossa on samaan aikaan lomailemassa itänaapurin ihmisiä. Itse aloittaa aina linjaston alusta, jossa on lautaset ja ottimet jonka jälkeen siirtyy ottamaan ruokaa. Näille ei tämä ollut yhtään tuttua vaan ruokaa tultiin ottamaan suoraan naaman edestä. Kun moiseen touhuun ei ole tottunut, niin aamut ei lähteneet käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, jota lomalla ollessa tietty toivoisi.

    Bussimatka oli Neva toursin järjestämä ja heillähän kokemusta löytyy 28-vuoden ajalta Venäjälle matkustamisesta, joten hyvissä käsissä oltiin. Heidän kautta järjestyi retket, joista me olimme valinneet äidin kanssa perjantai illan metromatkan kauppakeskus Galleriaan sekä lauantai aamun kaupunkikierroksen, johon oli yhdistetty myös sirkus. Lauantai illalla oli vielä Neva-joella juhlaristeily johon kuului ruokailu.

    Kaupunkikierroksella sai nähdä mahtavia paikkoja bussin ikkunasta käsin mutta vielä on joskus päästävä uudestaan näkemään nämä läheltä. Bussilla pääsee näkemään yleisellä tasolla paljon mutta itse olisin kaivannut enemmän liikkumista kävellen. Olisin halunnut päästä paikkoihin sisään ja nähdä mitä ne pitävät sisällään. Ulkoapäinhän moni rakennus on jo todella upea, joten voin kuvitella, että ne on myös sisältä hämmästyttäviä.

    Itseä jäi harmittamaan kaupunkikierroksella se, kun bussiin tuli useampi mieshenkilö hirveässä krapulassa. Suurin osa niistä istui edessäni tai takanani. Koko keskittyminen meni itsellä siihen, että saan pidettyä aamiaisen sisällä. En todellakaan ole alkoholinvastainen ja saa lähteä viettämään iltaa mutta onko pakko tulla pilaamaan muiden matka haisemalla ihan hirveästi viinalle, valittamalla koko matkan ajan kuinka kauan reissu kestää tai juoksemalla bussin vessassa oksentamassa. Kyse oli kuitenkin aikuisista yli 40 vuoden ylittäneistä ihmisistä. Yhden kohdalla voisi ymmärtää vodkan juomisen ylilyönnin mutta kun koko porukka oli samassa kunnossa. Kotimatkalla saimmekin tietää, että kolmesta bussista vain yksi matkustaja oli joutunut alkoholin yliannostuksen vuoksi sairaalan teho-osastolle. Liekö ennätys vai yllätys. Se jää arvoitukseksi.

    Hotelli

    Majoituimme Moskva hotellissa, joka yllätti siisteydellään ja modernilla olemuksella. Tämä hotelli taisi olla top 3:ssa Pietarin isoimpien hotellien listassa ja se kyllä siellä näkyikin. Hotelli oli ISO ja huoneemme sijaitsi ihan käytävän toisessa päässä, jolloin askelia kertyi reilusti päivän aikana. Hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsi kauppoja kuten Prisma ja vieressä oli myös McDonalds. Metro sijaitsi ihan hotellin vieressä. Ihmettelimme viikonlopun ajan kiinalaisten suurta rynnäkköä hotellilla mutta selvisi, että kiinalaiset omistivat kyseisen hotellin. Hotelli on edullinen mutta jos itse valitsisin majoituspaikan Pietarista, niin ottaisin sen lähempää nähtävyyksiä. Nyt oli aika kaukana kaikesta enkä usko, että olisin kävellen lähtenyt katsomaan nähtävyyksiä vaan olisi ollut pakko turvautua metroon jos bussia ei olisi ollut.

    Nevan risteily

    Vodka virtasi ja laulu raikui.

    Pääruoka
    Alkuruoka

    Risteily oli kauden viimeinen ja lähdettyämme laivalta maihin, ajoi se talven tuloa karkuun telakalle. Kesällä nämä Neva-joen risteilyt ovat suosittuja ja uskon, että niissä saa silloin enemmän irti kaupungista kuin mitä nyt sai. Istuimme sisällä koko pari tuntisen ajan ja kaupungin kaunista valaistusta näki ikkunoista ulos katsomalla. Risteilyllä oli tanssia ja laulua, johon lähes kaikki joutuivat mukaan joko vapaaehtoisesti tai hieman pakotetusti. Itse säästyin tältä hauskuudelta sillä istuin vodkalasi kädessä koko ajan näyttäen sitä, että juominen oli juuri kesken. Sainkin siis kuvata muiden hauskoja hetkiä ja naureskella muiden kohellusta.

    Ruoka risteilyllä oli ehkä koomisinta mitä olen vähään aikaan nähnyt. Olimme äitini kanssa tilanneet gluteenittoman ruuan sillä molemmilla meillä on keliakia. Alkuun oli feta-oliivi-kurkku-tomaatti-salaatti mutta meiltä kahdelta se vietiin pois ja tilalle tuotiin riisipohjainen salaatti, jossa oli mm. oliiveja ja suolakurkkua. Sitten meille tuotiin pieni leivän palanen jossa oli mätiä ja persiljaa. Muut saivat leivän palasen mutta siinä oli sentään smetanaa mädin ja persiljan lisäksi. Yksi lasillinen vodkaa meni jo siinä, että sai tuon leivän syötyä. Oli nimittäin kamalimman makuista mätiä mitä olin koskaan syönyt. Vodkalla senkin sai huuhdeltua alas. Seuraava ruoka vasta olikin yllätys. Muut saivat taikinasta tehdyt nyytit joiden sisällä oli sienistä tehtyä muhennosta. Me saimme äidin kanssa vartaan missä oli neljä paistettua herkkusientä. 😀 Ei siinä mitään ne oli hyviä mutta ehkä olisi kaivannut jotain muuta kaveriksi. Pääruoka ei eronnut muiden ruuasta muuta kuin, että meidän annoksissa ei ollut kastiketta eikä hapankaali/porkkanaraastetta vaan sen tilalla oli kurkkua. Jälkiruuaksi muuta saivat kakkua ja me saimme tyytyä sairaalassakin tutuksi tulleeseen hyytelöön, jossa oli marjoja ja hedelmän palasia.

    Ruuasta jäi sellainen olo, että he olettivat gluteenittoman tarkoittavan myös maidotonta koska kaikki maitoon tehdyt jutut oli poistettu meidän annoksista. Ymmärrän, että kaikkialla maailmassa gluteenittomuus ei ole kovinkaan hyvin tiedossa ja jättämällä yhdestä ruokavaliosta pois ns. kaiken allergisoivan saa siitä useammalle sopivan. Tämä on se syy miksi monessa paikassa gluteeniton ruoka maistuu ihan hirveälle kun siitä on otettu kaikki makua tuovat ainesosat pois kuten voi, kerma ja mausteet. Näin saadaan juuri sitä lähes näkymätöntä ruokaa, joka ei maistu, ei tuoksu eikä näytä miltään. Eikä tämä ole vain naapurimaamme ongelma vaan ihan Suomessakin on tullut huomattua tämä.

    Sirkus oli paikkana hieno ja venäläisethän ovat tunnettuja sirkusosaamisesta, joten odotin tätä esitystä mielenkiinnolla vaikka tiesin, että esityksessä voisi olla eläimiä mukana. Aina on mahdollisuus ettei eläimet ole hyvin kohdeltuja mutta ei auttanut kuin olla murehtimatta liikoja. Yritin miettiä, että moni Pietarilainen on saanut työpaikan sirkuksesta ja tekevät parhaansa palkkansa eteen joka ei kummoinen ole. Yleisesti perus työntekijät Pietarissa tienaa sellaiset 200-300 euroa /kuukaudessa.

    Itse esitys oli hienosti tehty ja ovathan he tosi taitavia. Kaikki muut eläimet kuten papukaijat ja merileijonat vielä menivät hyvällä mielellä mutta leijonien tullessa estradille, ei se enää näyttänyt mukavalta. Eikä leijonien kanssa tehty esitys mennytkään kovin putkeen kun leijonille tuli pientä välienselvittelyä eikä ne olleet järin yhteistyökykyisiä enää siinä kohtaa.

    Pakettimatkassa on hyvät puolensa varsinkin jos matkustaa hieman erilaisempiin maihin jossa kulttuurit risteää omasta ja kaikki on käytännössä aina valmiiksi suunniteltu. Kuitenkin tämänkertainen pakettimatka ei oikein lämmittänyt mieltä. Syy ei sinänsä ollut matkan järjestäjässä vaan siinä, että aikaa olisi pitänyt olla enemmän. Tälle reissulle ei oltu varattu enempää aikaa. Matkaan lähdettiin perjantai aamulla ja sunnuntai illalla tultiin takaisin Kaarinaan. Tuntui hirmu hätäiseltä reissulta ja ehti nähdä vain ihan pintaraapaisun Pietarista. Mikäli joku suunnittelee reissua Pietariin, niin suosittelen miettimään etukäteen mitä haluaa nähdä ja suunnittelee sen mukaan kuinka pitkään Pietarissa tulee olemaan. Näin saa matkasta kaiken ilon ja hyödyn irti.

    Viipuri

    Paluu matkalla poikkesimme Viipurissa ja pääsimme käymään kauppahallissa ostoksilla. Minunkin oli tarkoitus tuhlata siellä loput ruplat mutta en löytänyt mitään ostettavaa karpaloita lukuun ottamatta. Koska emme viettäneet Viipurissa kuin muutaman tunnin, niin koko paikka jäi hyvin etäiseksi eikä minulle jäänyt siitä oikein mitään mielikuvaa. Aika ränsistynyttä ja vanhanaikaista oli kaikkialla minne vaan katsoi.