ajatuksia,  lapset,  oma elämä,  perhe,  Travel

Matkustaminen lasten kanssa

Tiedättekö, että en ollut yhtään varma miten lomareissu tulisi onnistumaan lasten kanssa? Olin maalannut piruja seinille ja valmiiksi pessimistinen reissun onnistumisesta sillä kuopuksen viimeaikainen uhma on ollut kerrassaan raivostuttavaa. Olemme tehneet road trippejä Suomessa ja viime kesänä Norjassa asti mutta se on niin eri asia istua omassa autossa kiukuttelevan lapsen kanssa kuin täydessä lentokoneessa. Lento Kroatiaan meni hyvin ja takaisin tultiinkin iltalennolla, joten kuopus nukkui suurimman osan lennosta.

Olin yllättynyt lasten sietokyvystä. He nimittäin olivat hyvin hyvin reippaita ja kävelivät joka päivä varmaan 10 kilometriä. Kuopus nyt juoksee joka suuntaan joten hänelle kilometrejä kertyi varmaan vielä enemmän. Koska hotellilta kauppaan oli matkaa reilummin niin lapset sai mukaan sillä ehdolla, että saavat leikkiä matkan varrella olevissa leikkipuistossa. Tämä toimi viikon ajan loistavana houkuttimena.  Neljänä päivänä kävimme eri kaupungeissa fiilistelemässä, jolloin kävelyä tuli paljon kun yrittää lyhyessä ajassa kiertää kaupunkia mahdollisimman paljon mutta lapset olivat sinnikkäitä.

Lasten ehdoilla meneminen on ehdottoman tärkeää, mutta pitää pystyä tekemään myös aikuisten mieleen olevia asioita. Lapset jaksavat niitäkin kunhan heillekin on ohjelmaa jossain vaiheessa päivää. Yleensä uiminen tai leikkipuistossa käynti riittää, jotta saavat purkaa pahimmat energiat riehumiseen.

Ilman kiukkua ei tästäkään reissusta selvitty sillä tylsistyminen on aihe josta voi aina riehua. Tekemistä on siis oltava. Koska kuopuksemme on hyvin vilkas ja kyllästyy nanosekunnissa niin ravintoloissa ruuan odottaminen ei ole hänen lempipuuhaansa. Onneksi molemmat lapset ovat innostuneet piirtämisestä ja riittää kun on kynä ja vihko mukana niin he vat hyvinkin tyytyväisiä. Piirrustusvälineiden avulla selvisimme ilman suurempia kiukkuja kaikista ruokailutilanteista. Ei ehkä ole oikea tapa opettaa lapsia olemaan ravintolassa mutta aikuisille tämä toi vähän armoa omaan syömiseen.

Ruokailutilanteet ovat meidän perheessä muutenkin niitä kaikkein hankalampia, ihan kotonakin. Kuopus joka sanoo inhoavansa lähes tulkoon kaikkia ruokia ennen kuin on edes maistanut, jatkoi samaa linjaa myös reissussa. Koska menussa ei aina ollut sellaisia ruokia jotka olisivat milläänlailla lasten mielestä syötäviä, tilasimme listan ulkopuolelta vaikka esimerkiksi ranskalaisia. Esikoinen sentään on kokeilevampi ja söi monenlaisia ruokia.

Hyvä esimerkki lapsia ymmärtävästä tarjoilijasta oli Kotorissa, Montenegrossa. Tilasimme lapsille pitsan ja kun tarjoilija toi pitsan pöytään niin siellä koristi kolme isoa oliivia keskellä pitsaa.  Kuopuksen reaktio oli jäätävä. Hyi! YÖK! Ja sen jälkeen hän heittäytyi tuolille makaamaan. Tarjoilija toi seuraavia ruokia pöytään ja kysyi onko jokin vikana ruuassa. Mieheni kertoi oliivien olevan ongelma mutta, että saadaan ne kyllä pois otettua. Tarjoilija nappasikin pitsan ja sanoi, että tuo ” uuden”. Kuopus ihmetteli hetken mihin pitsa hävisi ja kun tarjoilija toi ”uuden” pitsan pöytään ilman oliiveja, oli hän valmis syömään sitä. Tarjoilija hoiti homman hienosti vaikka eihän hänen olisi sitä tarvinnut tehdä. Olisimme saaneet oliivit siitä itsekin pois jonka jälkeen kuopus olisi sitä varmasti syönyt mutta tarjoilijalta tämä oli mukava ja ymmärtäväinen ele. Hän sanoi, että heillä on kotona lapsia ja ymmärtää tilanteen todella hyvin. 🙂

No Comments

  • Elina/Lenkillä

    Hienoa että matka ennakko-odotuksista huolimatta onnistui. �� Välimeren maissa tarjoilijat aina huomioivat ihanasti lapsia. Mun kolme lasta on kaikki sellaisia pellavapäitä ja joskus heitä jäädään ihan tuijottamaan (hyvässä mielessä). Ohikulkiessaan tarjoilijat vähän hassuttelevat lapsille, mihin ei kyllä Suomessa ole tottunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *