elämäntavat,  hyvinvointi,  juokseminen,  juoksukisat,  kestävyysurheilu,  liikunta,  Running,  Sport,  treenit

Suunnan muutos

Ennen Nuts Karhunkierrosta kipuilin motivaation kanssa mutta en niinkään juoksun suhteen vaan juoksukisojen suhteen. Jotenkin ei vaan ollut minkäänlaista fiilistä lähteä Rukalle ja ajattelin, että selviän tilanteesta hyvin, mutta kyllä otti viikonlopun aikana monesti päähän ettei lähtenyt. Tiedän, että näitä tilanteita tulee tänä vuonna vielä useita kun some täyttyy juoksukuvista kisoista joihin itsellä ei ollut mahdollisuutta lähteä. Siitäkin huolimatta, että sydämmessä tuntuu joka kerta pieni riipaisu niin tykkään seurata muiden onnistumisia kisoissa.

Ajatus juoksukisasta on se, että sinne mennään juoksemaan.  Nuts Karhunkierroksen kaltaiset polkujuoksuhullujen yhteenajot ovat vähän kuin juoksijoiden festarit. Niihin liittyy niin paljon muutakin kuin pelkkä juoksu. Ne ovat yhdellätapaa omanlaisensa elämäntapa. Niissä tapaa tuttuja, mutta samalla tutustuu uusiin.  Meininki näissä isoissa tapahtumissa on rennon letkeä ja itselle on jäänyt kaikista hyvin mukaansatempaava fiilis, joissa olen ollut mukana.

Haluan sittenkin kisata

Motivaatio kääntyi kuitenkin päälaelleen viikonloppuna jona Nuts Karhunkierros kisattiin.  Kaikissa sosiaalisen median kanavissa oli jännittyneitä ja innostuneita juoksijoita. Oli pettymyksiä ja itsensä voittamisia. Ne ovat niitä, joista itse saan eniten motivaatiota treenaamiseen. Niistä sadoista juoksukuvista ja kisarapsoista sain hetken aikaa kadoksissa olleen kipinän takaisin.

Juoksu on ollut opettavaista

Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin juoksuharrastuksen myötä ja se on ollut suuri rikkaus. En olisi ikinä uskonut neljä vuotta sitten ensimmäistä lenkkiä juostessa, että tästä harrastuksesta tulen puhumaan blogissani paljon.  Se, että osaan lukea itseäni nykyään paremmin ja olen oppinut sietokyvyn rajani on ollut opettavaista.  Neljä vuotta sitten jos minulta olisi kysytty, että luovutanko aina pahan paikan tullen? Olisin varmasti vastannut, että kyllä olisin luovuttanut. Minusta onkin kuoriutunut melkoinen sisupussi enkä ihan helpolla luovuta.  Tietenkin treenaan ja kisaan terveellisyys edellä mutta hulluutta ei lasketa. 🙂 Kisassa mennään niin pitkälle kun sietokyky antaa myöden. Nautinto on voinut ehkä hävitä siinä reitin varrella mutta se löytyy taas siinä kohtaa kun maaliviiva lähestyy. Silloin tuntee voittamisen sisällään ja tietää tehneensä oikein kun ei luovuttanut.

Kisat 2018

Se mitä kisoja tänä vuonna aion koluta läpi ei ole vielä varmaa.  Isommista tapahtumista Nuts Pallas osottautui mahdottomaksi lasten hoidollisista syistä. Pyhä tunturimaraton menee päällekkäin sukujuhlien kanssa, joten todennäköisesti lähdetään taas Vaarojen maratonille jos saadaan paikat sieltä.  Jos lähellä olevat lyhyemmät kisat sopii kalenteriin työvuorojen kanssa yhteen niin Saaristo trail on ainakin yksi kiinnostavimmista uusista kisoista.

Mukavaa tiistaita sulle. 🙂

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *